Tahdon naimisiin, mutta

Sanoi miehesi sitoutumisensa asteesta mitä tahansa, et vaan ole hänelle kovin tärkeä. Sinua hän ei tahdo kosia, eikä tahdo naimisiin. Seuraavan kanssa voikin sitten tulla jo kyseeseen kunnon prinsessahäät. Nähty on, vaikkei kivalta tuntunutkaan.

Joten, siirry eteenpäin. Ota se huonon ihmisen rooli. Mies väittää että haluaa olla sinun kanssasi, oikeasti hän haluaa vaan olla jonkun kanssa. Sinun tai sen seuraavan, tai sitä edellisen. Kun sinä hänet jätät, hän oppii että parempi vaan suostua menemään naimisiin tai jää pian yksin.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 21:07"]

Sanoi miehesi sitoutumisensa asteesta mitä tahansa, et vaan ole hänelle kovin tärkeä. Sinua hän ei tahdo kosia, eikä tahdo naimisiin. Seuraavan kanssa voikin sitten tulla jo kyseeseen kunnon prinsessahäät. Nähty on, vaikkei kivalta tuntunutkaan.

Joten, siirry eteenpäin. Ota se huonon ihmisen rooli. Mies väittää että haluaa olla sinun kanssasi, oikeasti hän haluaa vaan olla jonkun kanssa. Sinun tai sen seuraavan, tai sitä edellisen. Kun sinä hänet jätät, hän oppii että parempi vaan suostua menemään naimisiin tai jää pian yksin.

[/quote]

Juuri noinhan miehen äidillekin avoliitossa kävi :-).

Jos hän ei halua naimisiin vaikka tietää että se on sinulle tärkeää en uskaltaisi tehdä lapsiakaan semmoisen kanssa.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 20:07"]

Avioliitto on yksinkertain en tapa laittaa perheen juridinen ja taloudellinen perusta kuntoon. Se pitää huolen lesken ja rintaperillisten oikeuksista. Oletetaan, että on avopari, jonka toinen puolisko omistaa parin asunnon. Jos hän kuolee, sukulaiset perivät hänet ja avoleski ei voi sille mitään. Testamentillä asunnon voi jättää avokille, mutta hän maksaa tuplat perintöverot. Aviopuoliso sen sijaan saa tasinkona puolet yhteisestä omaisuudesta, pitää hallussaan asunnon irtaimistoineen, ja jos on lapsia perimässä, heidän perintöveronsa pienenee lesken hallintaoikeuden takia. Jos avioparilla ei ole lapsia, leski perii puolisonsa ja maksaa saman perintöveron kuin rintaperillinen. Avioleski ja lapset saavat perhe-eläkettä. Lapsia ei tarvitse erikseen tunnustaa, jokaisesta hankinnasta ei tarvitse pitää kirjaa, eikä testamenttejä tai avioehtoja välttämättä tarvitse laatia, ellei erityistä syytä kuten perintötiloja, mökkejä tmv.

ole, vaan peruskuviot on kunnossa.

Meille oli itsestään selvää, että kun ruvetaan perustamaan perhettä, mennään naimisiin. Sitoutuminen puolisoon on pitempiaikainen juttu kuin sitoutuminen lapseen tai asuntolainaan. Ei olisi tullut mieleenkään ruveta tekemään lapsia sellaisen ihmisen kanssa, jolle en kelpaa sitoutumisen arvoiseksi kumppaniksi. Yhteiselämän alussa meillä ei ollut kuin velkaa, nyt vuosien jälkeen omaisuutta on kertynyt mutta lisäsopimuksia ei ole silti tarvinnut tehdä, perinnöt turvaa vanhempien testamentin lause, ettei lasten puolisoilla ole oikeutta lasten perintöön.

[/quote]

Eli sinäkin näet ap:n tavoin pelkän rahan: jos toinen (mies?) omistaa asunnon, ei avoleski (nainen) saakaan sitä itselleen, koska ei ole maksanut siitä euroakaan. Outoa, että nykynaiselle mies on edelleen lompakko.

Ap:n olisi hyva nayttaa ihan konkreettisesti ja omakohtaisesti miehelle etta myos  avoliitot voivat kaatua, koska nyt mies pitaa ap:ta itsestaan selvana. Kun avoliitossa nainenkin on vapaa katsomaan muita, sopivampia miesehdokkaita, kannattaa katsella ymparilleen kun ei ole viela sitoutunut mieheen ja lapsiakaan ei ole. Mieshan saattaa milloin tahansa loytaa elamansa suuren rakkauden joka on miehelle avioliiton arvoinen, siksi ap, ei kannata satsata tuohon suhteeseen koska se saattaa loppua milloin tahansa.

Sitä mieltä kanssa olen, että lapsia ei kannata tehdä suhteessa, missä toinen ei voi sitoutua perheeseen virallisesti. Ihan sama, vaikka itse ei pitäisi sitoutumista tärkeänä, jos oikeasti rakastaa toista, ottaa huomioon myös tämän tunteet.

Ja rahasta jankkaavat, nykymaailmassa naiset saavat palkkaa, ja perivät vanhempiaan, joten kyllä naisillakin on rahaa. Naimisiin mennessämme minä maksoin säästöilläni mieheni opintolainat pois, koska minulle mieheni oli tärkeämpi kuin rahani. Jos teille raha on tärkeämpää, ehkä ei parisuhdetta kannata edes miettiä.

[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 12:43"]

Avioliitto on myös kätevä, jos muuttaa maasta toiseen. Naimisissa olevaa pariskuntaa (lapsineen) kohdellaan helpommin yksikkönä kuin avoliitossa olevaa. Minä ja mieheni nähdään tämä meidän suhde nimenomaan yhteisenä projektina ja olemme yksi yksikkö jonka sisällä olemme yksilöitä. Yhteinen talous ja juridinen asema yhteiskuntaan päin. 

Hassua miten jotkut näkevät nimenomaan naiset raha-ahneina kun haluavat naimisiin, kun meille raha taas nimenomaan ei ole niin tärkeää, että pitäisi jatkuvasti erotella sun ja mun menot ja tulot. Perheessä jossa on lapsia ne kun ovat enimmäkseen yhteisiä. Ja tästä "hyötyy" pidemmällä aikavälillä niin mies kuin nainenkin (ainakin meillä kun tulot ja sairaudet ja lasten saaminen ovat heitelleet taloutta laidasta laitaan vuosien saatossa).

[/quote]

Avioliitto nähdään ahneena ratkaisuna silloin naielle, jos nainen on kouluttamaton ja köyhä ja miehellä on omaisuutta. Silloin avoliitto on hyvä.

Mutta jos kumpikin on töissä ja on varallisuutta kummallakin, avioliitto on heitä varten.

Mieheni ei ole myöskään halunnut naimisiin, joten suhtaudun suhteeseemme niin, että tässä katselemme ympärillemme, löytyykö sopivampaa. Avoliitossa on toisaalta se, että pääsee helpommin eroamaan, kun löytyy se oikea. Nyt yhdessä asuessa elämä tulee toisaalta halvemmaksi ja voin panna enemmän säästöön.

Avoliitto on kiva väliaikaratkaisu. Ja jos ei löydy sitä oikeaa, ei ole tarvinnut elää koko elämäänsä yksin. Avopuoliso on niin kuin varalla, jos ei muuta löydy.

Näin olemme nyt elämämme avomieheni kanssa järjestäneet.

[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 19:01"]

Ap:n olisi hyva nayttaa ihan konkreettisesti ja omakohtaisesti miehelle etta myos  avoliitot voivat kaatua, koska nyt mies pitaa ap:ta itsestaan selvana. Kun avoliitossa nainenkin on vapaa katsomaan muita, sopivampia miesehdokkaita, kannattaa katsella ymparilleen kun ei ole viela sitoutunut mieheen ja lapsiakaan ei ole. Mieshan saattaa milloin tahansa loytaa elamansa suuren rakkauden joka on miehelle avioliiton arvoinen, siksi ap, ei kannata satsata tuohon suhteeseen koska se saattaa loppua milloin tahansa.

[/quote]

Kannattaa muistaa, että ap:n miehellä on kokemusta vanhempiensa avoliitosta ja hän varmaan olettaa, että muutkin pitkät avoliitot ovat samanlaisia. Jos isälleen kukaan ei ole "avioliiton arvoinen" (eikä äidilleenkään), niin miten ihmeessä ap:n mies ajattelisi, että avioliiton tunneside olisi jotenkin avoliittoa vahvempi. Ehkä hän ajattelee nimenomaan päinvastoin eli että vain suhteesta epävarmat menevät naimisiin, koska aidosti rakastavat pysyvät yhdessä ilman papin aamenta. Ehkä mies ajattelee niin, että nainen ei edes usko miehen rakkauteen, koska haluaa naimisiin ja siten varmistaa, että "mies on hänen".

Ehdota miehelle, että menette naimisiin, mutta teette avioehdon, jonka mukaan sinä kustannat kaikki perheen menot ja erotilanteessa kaikki omaisuus on miehen ja sinä lähdet liitosta mukanasi vain omat vaatteet. Ehdotus on niin houkutteleva, että luulisi jokaisen miehen siihen tarttuvan.

[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 12:51"]

Jos ei ulospäin näyttäminen ja tavallaan miehen ns. merkkaaminen itselleen (tosin ukkomiehet ne pahimpia vonkaajia on ja työpaikoillakin aina pilke silmässä joka hameelle) ole tärkeää, ei avioliitolla luulisi olevan merkitystä.

[/quote]

Tekeekö avoliitto immuuniksi pettämiselle? Vai voisiko olla niin, että pettäjät pettää siviilisäädystä huolimatta?

Jos on sitoutunut ajatuksen tasolla puolisoonsa koko loppu elämäksi, ei suurta joustoa suostua avioliittoon. Kyseessä on kuitenkin hyvin pikainen toimitus jos hääjuhlia ei ole järjestämässä kuten ap. Mielestäni hyvä puoliso ottaa huomioon kumppaninsa tunteet ja toiveet ja mahdollistaa hänen unelmiaan, toiveitaan ja tarpeitaan niin pitkälle kuin se on taloudellisesti ja psyykkisesti järkevää. 

Meillä mies olisi voinut elää vaikka koko elämänsä avoliitossa. Itselleni taas avioliitto merkitsee todella paljon muutoinkin kuin vain juridisesti. Mieheni kosikin minua kolmen yhteisen vuoden jälkeen tehtyään päätöksen, että haluaa viettää kanssa lopun elämää. Itse hän ei juuri siis avioliitosta perusta, pitää sitä vanhanaikaisena, mutta kosi koska tiesi sen minulle todella tärkeäksi.

Ovatko appivanhempiesi etunimien ekat kirjaimet S ja A?

[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 19:41"]

[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 12:51"]

Jos ei ulospäin näyttäminen ja tavallaan miehen ns. merkkaaminen itselleen (tosin ukkomiehet ne pahimpia vonkaajia on ja työpaikoillakin aina pilke silmässä joka hameelle) ole tärkeää, ei avioliitolla luulisi olevan merkitystä.

[/quote]

Tekeekö avoliitto immuuniksi pettämiselle? Vai voisiko olla niin, että pettäjät pettää siviilisäädystä huolimatta?

[/quote]

Avomiehet ovat paljon sitoutuneempia ja pettävät vähemmän, kuin aviomiehet. Avoliitto on vapaaehtoinen liitto, missä joka aamu erikseen päätetään,että tänäänkin rakastan. Avioliitossa on pallo jalassa ja pakko olla, eikä pääse eroon. Siksi avoliitto on aidompi ja avomies uskollisempi, koska hän aina aamuisin päättää uudestaan haluta minut, eikä tänäänkään eroa minusta.

[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 12:15"]

[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 11:46"]

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 21:17"]

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 21:07"]

Sanoi miehesi sitoutumisensa asteesta mitä tahansa, et vaan ole hänelle kovin tärkeä. Sinua hän ei tahdo kosia, eikä tahdo naimisiin. Seuraavan kanssa voikin sitten tulla jo kyseeseen kunnon prinsessahäät. Nähty on, vaikkei kivalta tuntunutkaan.

Joten, siirry eteenpäin. Ota se huonon ihmisen rooli. Mies väittää että haluaa olla sinun kanssasi, oikeasti hän haluaa vaan olla jonkun kanssa. Sinun tai sen seuraavan, tai sitä edellisen. Kun sinä hänet jätät, hän oppii että parempi vaan suostua menemään naimisiin tai jää pian yksin.

[/quote]

Juuri noinhan miehen äidillekin avoliitossa kävi :-).

[/quote]

Sitähän ei vielä tiedetä, mitä käy loppujen lopuksi.

[/quote]

Totta, pitää vain määritellä, mikä on "pian". Ap:n miehen vanhemmilla se on näköjään ainakin yli 30 vuotta.

[/quote]

Ovatkohan ap:n miehen vanhemmat tietoisia, ettei avoleskellä ole oikeutta jäädä asumaan perheen yhteiseen kotiin puolison kuollessa. Avioleskellä se oikeus on. Onkohan ap:n miehellä sisaruksia ja miten ovat aikoneet toimia, kun toinen vanhemmista kuolee. Entä riittääkö avolesken oma palkka/eläke elämiseen? Leskeneläkettähän ei tule. Ap voisi kysyä nämä asiat puolison vanhemmilta. Tietysti oman avopuolison läsnäollessa. 

[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 19:50"]

[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 19:41"]

[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 12:51"]

Jos ei ulospäin näyttäminen ja tavallaan miehen ns. merkkaaminen itselleen (tosin ukkomiehet ne pahimpia vonkaajia on ja työpaikoillakin aina pilke silmässä joka hameelle) ole tärkeää, ei avioliitolla luulisi olevan merkitystä.

[/quote]

Tekeekö avoliitto immuuniksi pettämiselle? Vai voisiko olla niin, että pettäjät pettää siviilisäädystä huolimatta?

[/quote]

Avomiehet ovat paljon sitoutuneempia ja pettävät vähemmän, kuin aviomiehet. Avoliitto on vapaaehtoinen liitto, missä joka aamu erikseen päätetään,että tänäänkin rakastan. Avioliitossa on pallo jalassa ja pakko olla, eikä pääse eroon. Siksi avoliitto on aidompi ja avomies uskollisempi, koska hän aina aamuisin päättää uudestaan haluta minut, eikä tänäänkään eroa minusta.

[/quote]

Näin vähän ajattelinkin. Itsehän pakotin mieheni haulikolla uhaten kävelemään kanssani alttarille.

[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 12:51"]

En ymmärrä aloittajaa ja aloittajan miestä taas ymmärrän, koska en ole koskaan halunnut naimisiin enkä halua. Mies kyllä aikanaan halusi, mutta minua ei kiinnosta; liian monimutkaista, avioehto olisi tehtävä, eroaminen hankalampaa ja avioliitto ei takaa mitään, joten evvk. En myöskään näe mitään ihanaa typerässä krumeluuripuvussa ja "prinsessapäivässä", joten sekään ei riitä syyksi mennä naimisiin.

Jos ei ulospäin näyttäminen ja tavallaan miehen ns. merkkaaminen itselleen (tosin ukkomiehet ne pahimpia vonkaajia on ja työpaikoillakin aina pilke silmässä joka hameelle) ole tärkeää, ei avioliitolla luulisi olevan merkitystä. Varsinaiseen yhteiselämäänhän se ei millään tavalla vaikuta. Talouden turvaamiseksi on taas olemassa omat järjestelynsä, siihenkään ei avioliittoa tarvita. Taitaa naimisiin haluaminen olla kuitenkin sen hääsirkuksen ja kainalotursokepuvun haluamista oikeasti.

[/quote]

Nuorena leskenä olen eri mieltä. Puolison kuollessa äkillisesti olin erittäin iloinen, että olimme naimisissa. Sain oikeuden jäädä asumaan loppuiäkseni asuntoomme, saan leskeneläkettä, jonka johdosta talous ei kaatunut. Nämä edut tärkeimpänä.

[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 19:58"]

[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 12:15"]

[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 11:46"]

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 21:17"]

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 21:07"]

Sanoi miehesi sitoutumisensa asteesta mitä tahansa, et vaan ole hänelle kovin tärkeä. Sinua hän ei tahdo kosia, eikä tahdo naimisiin. Seuraavan kanssa voikin sitten tulla jo kyseeseen kunnon prinsessahäät. Nähty on, vaikkei kivalta tuntunutkaan.

Joten, siirry eteenpäin. Ota se huonon ihmisen rooli. Mies väittää että haluaa olla sinun kanssasi, oikeasti hän haluaa vaan olla jonkun kanssa. Sinun tai sen seuraavan, tai sitä edellisen. Kun sinä hänet jätät, hän oppii että parempi vaan suostua menemään naimisiin tai jää pian yksin.

[/quote]

Juuri noinhan miehen äidillekin avoliitossa kävi :-).

[/quote]

Sitähän ei vielä tiedetä, mitä käy loppujen lopuksi.

[/quote]

Totta, pitää vain määritellä, mikä on "pian". Ap:n miehen vanhemmilla se on näköjään ainakin yli 30 vuotta.

[/quote]

Ovatkohan ap:n miehen vanhemmat tietoisia, ettei avoleskellä ole oikeutta jäädä asumaan perheen yhteiseen kotiin puolison kuollessa. Avioleskellä se oikeus on. Onkohan ap:n miehellä sisaruksia ja miten ovat aikoneet toimia, kun toinen vanhemmista kuolee. Entä riittääkö avolesken oma palkka/eläke elämiseen? Leskeneläkettähän ei tule. Ap voisi kysyä nämä asiat puolison vanhemmilta. Tietysti oman avopuolison läsnäollessa. 

[/quote]

Kaipa se nyt miehen äiti on töissä käynyt ja asunnosta maksanut puolet. Mies perii isänsä ja jos hennoo äitinsä heittää asunnosta ulos, niin ei sellaisen miehen kanssa kannata edes avoliittoon jäädäkään.

Eli sitä kannattaa mieheltä kysyä, että miten sitten kun isä tai äiti kuolee. Saako leski-isä tai leskiäiti jäädä asumaan heidän asuntoonsa, vai paneeko poika vanhempansa ulos ja vaatii oman osuutensa asunnon hinnasta. Muutenhan avopuolisot saavat pitää oman osuutensa ja poika perii kuolleen vanhempansa.

Ja leskeneläkettä ei saa, jos saa edes jonkinlaisia palkkatuloja. Palstamammoilla on kumma käsitys, että saavat kovasti rahaa miehensä kuoltua leskeneläkkeenä. Asia menee niin, että pitää olla todella pienet tulot, että saa leskeneläkkeen.

Mutta naimisiin kannattaa mennä siksi, että jos jommallekummalle se on tärkeää ja osoittaa sitoutumista, niin se on keino osoittaa, että ihan oikeasti haluaa sen toisen kanssa elää.  Se on tärkeä siirtymäriitti monelle ja turha sitä on avoliittofanaatikkojen halveksia.

Minä ja mieheni kuuluimme niihin, joiden mielestä naimisiinmeno oli suurin osoitus rakkaudesta toista kohtaan. Yhteen muutimme vasta kun meidät oli vihitty. Se tuntui meistä kummaltakin hienolta alulta yhteiselle elämällemme. Jos mies ei olisi naimisiin halunnut, olisimme varmaan kumpikin jääneet elämään omiin asuntoihimme ja lapsen olisivat jääneet asumaan minun kanssani ja tulleet minun sukunimelle. Ei sillä, sekin olisi voinut olla hyvä vaihtoehto. Näin kumpikin olisi saanut pysyä omassa vakaumuksessaan.

Mutta elämä on helpompaa, jos kummallakin on samat arvot.

[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 20:03"]

[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 12:51"]

En ymmärrä aloittajaa ja aloittajan miestä taas ymmärrän, koska en ole koskaan halunnut naimisiin enkä halua. Mies kyllä aikanaan halusi, mutta minua ei kiinnosta; liian monimutkaista, avioehto olisi tehtävä, eroaminen hankalampaa ja avioliitto ei takaa mitään, joten evvk. En myöskään näe mitään ihanaa typerässä krumeluuripuvussa ja "prinsessapäivässä", joten sekään ei riitä syyksi mennä naimisiin.

Jos ei ulospäin näyttäminen ja tavallaan miehen ns. merkkaaminen itselleen (tosin ukkomiehet ne pahimpia vonkaajia on ja työpaikoillakin aina pilke silmässä joka hameelle) ole tärkeää, ei avioliitolla luulisi olevan merkitystä. Varsinaiseen yhteiselämäänhän se ei millään tavalla vaikuta. Talouden turvaamiseksi on taas olemassa omat järjestelynsä, siihenkään ei avioliittoa tarvita. Taitaa naimisiin haluaminen olla kuitenkin sen hääsirkuksen ja kainalotursokepuvun haluamista oikeasti.

[/quote]

Nuorena leskenä olen eri mieltä. Puolison kuollessa äkillisesti olin erittäin iloinen, että olimme naimisissa. Sain oikeuden jäädä asumaan loppuiäkseni asuntoomme, saan leskeneläkettä, jonka johdosta talous ei kaatunut. Nämä edut tärkeimpänä.

[/quote]

Kai tiedtä, että sinulla on se ihan sama oikeus, jos avopuolisona omistat puolet asunnosta. Ei kukaan voi asunnon omistajaa häätää vetoamalla siihen, että tämän puoliso on kuollut. Jos ainoa omaisuus asunto, jonka arvo on 200 000 e, niin siitä on 50% sinun (jos olet tajunnut ostotilanteessa ostaa puolet) ja loput 50% on avomiehen omaisuutta. Kun hän kuolee, ei koko asunto mene lapsille vaan ainoastaan tuo puolet. Sen jälkeen kuolinpesä voi sen myydä, mutta kuka ostaa puolet asunnostasi? Oma osuutesi ei ole kuolinpesän, heillä ei ole siihen mitään sanomista.

[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 19:58"]

[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 12:15"]

[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 11:46"]

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 21:17"]

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 21:07"]

Sanoi miehesi sitoutumisensa asteesta mitä tahansa, et vaan ole hänelle kovin tärkeä. Sinua hän ei tahdo kosia, eikä tahdo naimisiin. Seuraavan kanssa voikin sitten tulla jo kyseeseen kunnon prinsessahäät. Nähty on, vaikkei kivalta tuntunutkaan.

Joten, siirry eteenpäin. Ota se huonon ihmisen rooli. Mies väittää että haluaa olla sinun kanssasi, oikeasti hän haluaa vaan olla jonkun kanssa. Sinun tai sen seuraavan, tai sitä edellisen. Kun sinä hänet jätät, hän oppii että parempi vaan suostua menemään naimisiin tai jää pian yksin.

[/quote]

Juuri noinhan miehen äidillekin avoliitossa kävi :-).

[/quote]

Sitähän ei vielä tiedetä, mitä käy loppujen lopuksi.

[/quote]

Totta, pitää vain määritellä, mikä on "pian". Ap:n miehen vanhemmilla se on näköjään ainakin yli 30 vuotta.

[/quote]

Ovatkohan ap:n miehen vanhemmat tietoisia, ettei avoleskellä ole oikeutta jäädä asumaan perheen yhteiseen kotiin puolison kuollessa. Avioleskellä se oikeus on. Onkohan ap:n miehellä sisaruksia ja miten ovat aikoneet toimia, kun toinen vanhemmista kuolee. Entä riittääkö avolesken oma palkka/eläke elämiseen? Leskeneläkettähän ei tule. Ap voisi kysyä nämä asiat puolison vanhemmilta. Tietysti oman avopuolison läsnäollessa. 

[/quote]

Jos ne on ihan tavallisia noin 50v kansalaisia, niin ne on molemmat töissä eikä tarvitse mitään leskeneläkettä. Tiesit kai, että jos eroavat, ei silloinkaan mitään eläkkeitä jaella avo- tai avioliittolaisille, joten leskeneläke ei kovin iso avioliiton syy tasa-arvoisissa liitoissa ole.

Jos ap:n vanhemmat omistavat kotinsa yhdessä ja vaikka vielä kesämökinkin, niin toisen kuollessa toinen edelleen omistaa puolet. Hän voi ilmoittaa, että pitää kodin, lapset perivät kesämökin. Toisaalta heillä voi olla sijoitusasuntoja, metsää, osakkeita jne., joista molemmat todella omistavat oman osansa, josta ei tarvitse toisen kuollessa luopua.

Yleensä avoliitossa asuvat ovat avioliittolaisia paremmin osanneet turvata tulevaisuutensa esim. tekemällä henkivakuutuksen, jossa edunsaajana on avopuoliso. Henkivakuutusrahoihin ei perintövero ulotu. Eikä lapset, jos heitä ei ole edunsaajiksi nimetty.