Lue keskustelun säännöt.
Tahdon naimisiin, mutta
16.08.2013 |
miehen mielestä se on turhaa. Korostan: en halua häitä, juhlia jne. vaan avioliittoon, koska se minusta on juridisesti paras tapa olla yhdessä, kun/jos lapsia tulee (vielä ei ole).
Miehen vanhemmat ovat olleet avoliitossa yli 30 vuotta. Avoanoppi ei hehkuta avoliiton auvoa, mutta on moneen kertaan todennut, että itse ei ole halunnut mennä naimisiin. Näin sanoi viimeksi kesäkuussa miehen serkun häissä. Ja poikansa (avomieheni) myötäili. Yhdessä voi olla ilman papin aamenta tai virkamiehen julistusta.
Meillä on keskusteltu lapsen hankkimisesta, mutta minä haluan ensin naimisiin. Mies toteaa ykskantaan, että hän ei halua, pattitilanne.
Mitä tehdä? Mies vetoaa siihen, että minun naimisissa olleet vanhempani erosivat, isä eronnut jo kahdesti, mutta hänen vanhempansa ovat yhdessä. Avioliitto ei hänestä takaa yhtään mitään yhdessäolon kannalta. Tärkeämpää on se, mitä ihmiset päättävät tehdä kuin joku yhteiskunnan määrittämä riitti.
Kommentit (80)
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 20:18"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 19:58"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 12:15"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 11:46"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 21:17"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 21:07"]
Sanoi miehesi sitoutumisensa asteesta mitä tahansa, et vaan ole hänelle kovin tärkeä. Sinua hän ei tahdo kosia, eikä tahdo naimisiin. Seuraavan kanssa voikin sitten tulla jo kyseeseen kunnon prinsessahäät. Nähty on, vaikkei kivalta tuntunutkaan.
Joten, siirry eteenpäin. Ota se huonon ihmisen rooli. Mies väittää että haluaa olla sinun kanssasi, oikeasti hän haluaa vaan olla jonkun kanssa. Sinun tai sen seuraavan, tai sitä edellisen. Kun sinä hänet jätät, hän oppii että parempi vaan suostua menemään naimisiin tai jää pian yksin.
[/quote]
Juuri noinhan miehen äidillekin avoliitossa kävi :-).
[/quote]
Sitähän ei vielä tiedetä, mitä käy loppujen lopuksi.
[/quote]
Totta, pitää vain määritellä, mikä on "pian". Ap:n miehen vanhemmilla se on näköjään ainakin yli 30 vuotta.
[/quote]
Ovatkohan ap:n miehen vanhemmat tietoisia, ettei avoleskellä ole oikeutta jäädä asumaan perheen yhteiseen kotiin puolison kuollessa. Avioleskellä se oikeus on. Onkohan ap:n miehellä sisaruksia ja miten ovat aikoneet toimia, kun toinen vanhemmista kuolee. Entä riittääkö avolesken oma palkka/eläke elämiseen? Leskeneläkettähän ei tule. Ap voisi kysyä nämä asiat puolison vanhemmilta. Tietysti oman avopuolison läsnäollessa.
[/quote]
Jos ne on ihan tavallisia noin 50v kansalaisia, niin ne on molemmat töissä eikä tarvitse mitään leskeneläkettä. Tiesit kai, että jos eroavat, ei silloinkaan mitään eläkkeitä jaella avo- tai avioliittolaisille, joten leskeneläke ei kovin iso avioliiton syy tasa-arvoisissa liitoissa ole.
Jos ap:n vanhemmat omistavat kotinsa yhdessä ja vaikka vielä kesämökinkin, niin toisen kuollessa toinen edelleen omistaa puolet. Hän voi ilmoittaa, että pitää kodin, lapset perivät kesämökin. Toisaalta heillä voi olla sijoitusasuntoja, metsää, osakkeita jne., joista molemmat todella omistavat oman osansa, josta ei tarvitse toisen kuollessa luopua.
Yleensä avoliitossa asuvat ovat avioliittolaisia paremmin osanneet turvata tulevaisuutensa esim. tekemällä henkivakuutuksen, jossa edunsaajana on avopuoliso. Henkivakuutusrahoihin ei perintövero ulotu. Eikä lapset, jos heitä ei ole edunsaajiksi nimetty.
[/quote]
Mutta kysymys onkin, että ovatko ap:n puolison vanhemmat varautuneet tähän. Eivät kaikki avoparit ole ja heille puolison kuoleman seuraukset tulevat yllätyksenä. Yksi tuttu avopari otti asioista selvää ja päätti mennä naimisiin, tuli niin paljon helpommaksi kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 20:21"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 20:13"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 20:03"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 12:51"]
En ymmärrä aloittajaa ja aloittajan miestä taas ymmärrän, koska en ole koskaan halunnut naimisiin enkä halua. Mies kyllä aikanaan halusi, mutta minua ei kiinnosta; liian monimutkaista, avioehto olisi tehtävä, eroaminen hankalampaa ja avioliitto ei takaa mitään, joten evvk. En myöskään näe mitään ihanaa typerässä krumeluuripuvussa ja "prinsessapäivässä", joten sekään ei riitä syyksi mennä naimisiin.
Jos ei ulospäin näyttäminen ja tavallaan miehen ns. merkkaaminen itselleen (tosin ukkomiehet ne pahimpia vonkaajia on ja työpaikoillakin aina pilke silmässä joka hameelle) ole tärkeää, ei avioliitolla luulisi olevan merkitystä. Varsinaiseen yhteiselämäänhän se ei millään tavalla vaikuta. Talouden turvaamiseksi on taas olemassa omat järjestelynsä, siihenkään ei avioliittoa tarvita. Taitaa naimisiin haluaminen olla kuitenkin sen hääsirkuksen ja kainalotursokepuvun haluamista oikeasti.
[/quote]
Nuorena leskenä olen eri mieltä. Puolison kuollessa äkillisesti olin erittäin iloinen, että olimme naimisissa. Sain oikeuden jäädä asumaan loppuiäkseni asuntoomme, saan leskeneläkettä, jonka johdosta talous ei kaatunut. Nämä edut tärkeimpänä.
[/quote]
Kai tiedtä, että sinulla on se ihan sama oikeus, jos avopuolisona omistat puolet asunnosta. Ei kukaan voi asunnon omistajaa häätää vetoamalla siihen, että tämän puoliso on kuollut. Jos ainoa omaisuus asunto, jonka arvo on 200 000 e, niin siitä on 50% sinun (jos olet tajunnut ostotilanteessa ostaa puolet) ja loput 50% on avomiehen omaisuutta. Kun hän kuolee, ei koko asunto mene lapsille vaan ainoastaan tuo puolet. Sen jälkeen kuolinpesä voi sen myydä, mutta kuka ostaa puolet asunnostasi? Oma osuutesi ei ole kuolinpesän, heillä ei ole siihen mitään sanomista.
[/quote]
Sillä omistusoikeudella ei oikein tee mitään, jos perikunta haluaa jakaa pesän ja asunto on ainoa omaisuus. Tietysti siinä on ehkä mennyt jotain kasvatuksessa pieleen, jos omat lapset ovat niin rahanahneita.
[/quote]
Mutta nyt sinun kannattaa huomata: perikunta omistaa vain puolet asunnosta ja perikunta voi jakaa vain sen! Koska avoleski ei kuulu kuolinpesään, ei hänen omaisuuteensa voi koskea eikä sitä myytäväksi vaatia. Avioliitossa on toisin, koska siinä leski on osa kuolinpesää ja kun jakoa tehdään, on leski siinä mukana. Avoleski ei ole.
Tuolta voi lukea avo- ja aviolesken oikeuksista jäädä asumaan yhteiseen kotiin puolison kuoleman jälkeen. Niissä on eroja.
http://www.sijoittajapalvelin.net/pdf/Perintooikeutta_2013.pdf
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 20:35"]
Tuolta voi lukea avo- ja aviolesken oikeuksista jäädä asumaan yhteiseen kotiin puolison kuoleman jälkeen. Niissä on eroja.
http://www.sijoittajapalvelin.net/pdf/Perintooikeutta_2013.pdf
[/quote]
Niin? Siellä sanotaan näin " Jos ensiksikuollut puoliso on yksin omistanut puolisoiden yhteisenä kotina käytetynasunnon, voivat hänen perillisensä esimerkiksi myydä asunnon avopuolisoa kuulematta ja vastoin tämän tahtoa. Myös avopuolisoiden yhdessä omistama asunto voidaan ensiksi kuolleen perillisten vaatimuksesta joutua myymään ja näin ollen avopuoliso voi tahtomattaanjoutua hankkimaan itselleen uuden,mahdollisesti vaatimattomamman, asunnon."
Eli jos avopuolisot omistavat yhdessä asunnon, on olemassa tapauksia, joissa se perillisten tahdosta VOIDAAN joutua myymään, mutta mikään myymisautomaatti avoliitto ei kuolemantapauksessakaan ole. Pitkässä avoliitossa kertyy omaisuutta yleensä saman verran kuin avioliitossakin, joten usein asunnon lisäksi on muutakin omaisuutta, jonka rintaperilliset saavat ja avopuoliso saa jäädä kotiinsa asumaan. Pitkässä avoliitossa ne rintaperilliset ovat yleensä yhteisiä lapsia, joten yleensä päästään ihan hyvin sopuun jaosta.
Avopuoliso ei siis automaattisesti menetä kotiaan, kun puoliso kuolee.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 21:32"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 20:35"]
Tuolta voi lukea avo- ja aviolesken oikeuksista jäädä asumaan yhteiseen kotiin puolison kuoleman jälkeen. Niissä on eroja.
http://www.sijoittajapalvelin.net/pdf/Perintooikeutta_2013.pdf
[/quote]
Niin? Siellä sanotaan näin " Jos ensiksikuollut puoliso on yksin omistanut puolisoiden yhteisenä kotina käytetynasunnon, voivat hänen perillisensä esimerkiksi myydä asunnon avopuolisoa kuulematta ja vastoin tämän tahtoa. Myös avopuolisoiden yhdessä omistama asunto voidaan ensiksi kuolleen perillisten vaatimuksesta joutua myymään ja näin ollen avopuoliso voi tahtomattaanjoutua hankkimaan itselleen uuden,mahdollisesti vaatimattomamman, asunnon."
Eli jos avopuolisot omistavat yhdessä asunnon, on olemassa tapauksia, joissa se perillisten tahdosta VOIDAAN joutua myymään, mutta mikään myymisautomaatti avoliitto ei kuolemantapauksessakaan ole. Pitkässä avoliitossa kertyy omaisuutta yleensä saman verran kuin avioliitossakin, joten usein asunnon lisäksi on muutakin omaisuutta, jonka rintaperilliset saavat ja avopuoliso saa jäädä kotiinsa asumaan. Pitkässä avoliitossa ne rintaperilliset ovat yleensä yhteisiä lapsia, joten yleensä päästään ihan hyvin sopuun jaosta.
Avopuoliso ei siis automaattisesti menetä kotiaan, kun puoliso kuolee.
[/quote]
Ei, mutta sen on mahdollista. Avioleski ei menetä kotiaan. Ja saa pitää koti-irtaimiston hallussaan. Lisäksi on hyvää pitää mielessä, että aina ei ole sitä muuta omaisuutta, mitä jakaa.
Jokainen pari voi toki itse päättää mikä sopii heille paremmin, avoliitto vai avioliitto, kunhan tietää niiden erot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 20:18"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 19:58"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 12:15"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 11:46"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 21:17"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 21:07"]
Sanoi miehesi sitoutumisensa asteesta mitä tahansa, et vaan ole hänelle kovin tärkeä. Sinua hän ei tahdo kosia, eikä tahdo naimisiin. Seuraavan kanssa voikin sitten tulla jo kyseeseen kunnon prinsessahäät. Nähty on, vaikkei kivalta tuntunutkaan.
Joten, siirry eteenpäin. Ota se huonon ihmisen rooli. Mies väittää että haluaa olla sinun kanssasi, oikeasti hän haluaa vaan olla jonkun kanssa. Sinun tai sen seuraavan, tai sitä edellisen. Kun sinä hänet jätät, hän oppii että parempi vaan suostua menemään naimisiin tai jää pian yksin.
[/quote]
Juuri noinhan miehen äidillekin avoliitossa kävi :-).
[/quote]
Sitähän ei vielä tiedetä, mitä käy loppujen lopuksi.
[/quote]
Totta, pitää vain määritellä, mikä on "pian". Ap:n miehen vanhemmilla se on näköjään ainakin yli 30 vuotta.
[/quote]
Ovatkohan ap:n miehen vanhemmat tietoisia, ettei avoleskellä ole oikeutta jäädä asumaan perheen yhteiseen kotiin puolison kuollessa. Avioleskellä se oikeus on. Onkohan ap:n miehellä sisaruksia ja miten ovat aikoneet toimia, kun toinen vanhemmista kuolee. Entä riittääkö avolesken oma palkka/eläke elämiseen? Leskeneläkettähän ei tule. Ap voisi kysyä nämä asiat puolison vanhemmilta. Tietysti oman avopuolison läsnäollessa.
[/quote]
Jos ne on ihan tavallisia noin 50v kansalaisia, niin ne on molemmat töissä eikä tarvitse mitään leskeneläkettä. Tiesit kai, että jos eroavat, ei silloinkaan mitään eläkkeitä jaella avo- tai avioliittolaisille, joten leskeneläke ei kovin iso avioliiton syy tasa-arvoisissa liitoissa ole.
Jos ap:n vanhemmat omistavat kotinsa yhdessä ja vaikka vielä kesämökinkin, niin toisen kuollessa toinen edelleen omistaa puolet. Hän voi ilmoittaa, että pitää kodin, lapset perivät kesämökin. Toisaalta heillä voi olla sijoitusasuntoja, metsää, osakkeita jne., joista molemmat todella omistavat oman osansa, josta ei tarvitse toisen kuollessa luopua.
Yleensä avoliitossa asuvat ovat avioliittolaisia paremmin osanneet turvata tulevaisuutensa esim. tekemällä henkivakuutuksen, jossa edunsaajana on avopuoliso. Henkivakuutusrahoihin ei perintövero ulotu. Eikä lapset, jos heitä ei ole edunsaajiksi nimetty.
[/quote]
Yhdessäkään avokuolematapauksessa en ole kuullut, että olisi mitekään turvattu mitään. Ihan paskat housuissa on yllätetty sen jälkeen.
Eli eräs esimerkki: Miehen talo ja nainen maksoi asumisen. Koska laina oli helpompi ottaa toisen nimille ja rakkauden huumassa asialla ei niin väliä ollut. Autokin meni miehen nimille, kun miehellä oli bonutkset vakuutuksessa isommat. Mies kuoli ja pari päivää hautajaisten jälkeen miehen sukulaisten lakimies tuli ilmoittamaan, että avoleski on hyvä ja kerää vaatteet ja muun henkilökohtaisen omaisuuden ja häipyy. Hän tulee tekemään listan, mitä talossa on, ettei avoleski varasta mitään.
Avoleski muutti vaatteiden kanssa kaupungin vuokra-asuntoon ja aloitti elämänsä ihan pohjalta päälle 50v
Toinen esimerkki: Mies kuoli ja avoleski jäi 2 vuotiaan pojan kanssa. Miehellä oli omaisuutta, mutta sen peri tietenkin lapsi ja lapselle tuli virkaholjooja. Virkaholhooja oli tiukka ja niin nainen pienestä palkastaan maksoi vuoraa ja osti kaiken lapselle. Lapsen omaisuudesta ei annettu lapselle edes pyörää tms. Rahat pysyivät virkaholhoojan takana siihen asti, että lapsi oli täysikäinen. Olisi ollut lapsellekin helpompaa, kun pari olisi ollut naimisissa ja äidillä parempi elintaso elättää lapsi pienenä.
Kolmas esimerkki: Nainen kuoli syöpään ja mies jäi lapsen kanssa. Asunto oli naisen nimissä, mutta meni samoin lapsen virkaholjoohan taakse ja mies ja lapsi saivat lähteä asunnosta, mikä meni myyntiin. Mies joutui työttömäksi ja talous meni alamäkeä. Neuvola teki huoli-ilmoituksen ja lapsi sijoitettiin väliaikaisesti. Lapsen elämä olisi ollut helpompaa, jos isä olisi saanut jäädä asuntoon asumaan lapsen kanssa. Olisi myös saanut leskeneläkettä.
Miksi avopuolisot eivät halua naimisiin, mutta haluavat samat oikeudet kuin aviopuolisoilla, jos kerta avoliitto on niin valtavan paljon parempi
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 20:27"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 20:21"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 20:13"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 20:03"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 12:51"]
En ymmärrä aloittajaa ja aloittajan miestä taas ymmärrän, koska en ole koskaan halunnut naimisiin enkä halua. Mies kyllä aikanaan halusi, mutta minua ei kiinnosta; liian monimutkaista, avioehto olisi tehtävä, eroaminen hankalampaa ja avioliitto ei takaa mitään, joten evvk. En myöskään näe mitään ihanaa typerässä krumeluuripuvussa ja "prinsessapäivässä", joten sekään ei riitä syyksi mennä naimisiin.
Jos ei ulospäin näyttäminen ja tavallaan miehen ns. merkkaaminen itselleen (tosin ukkomiehet ne pahimpia vonkaajia on ja työpaikoillakin aina pilke silmässä joka hameelle) ole tärkeää, ei avioliitolla luulisi olevan merkitystä. Varsinaiseen yhteiselämäänhän se ei millään tavalla vaikuta. Talouden turvaamiseksi on taas olemassa omat järjestelynsä, siihenkään ei avioliittoa tarvita. Taitaa naimisiin haluaminen olla kuitenkin sen hääsirkuksen ja kainalotursokepuvun haluamista oikeasti.
[/quote]
Nuorena leskenä olen eri mieltä. Puolison kuollessa äkillisesti olin erittäin iloinen, että olimme naimisissa. Sain oikeuden jäädä asumaan loppuiäkseni asuntoomme, saan leskeneläkettä, jonka johdosta talous ei kaatunut. Nämä edut tärkeimpänä.
[/quote]
Kai tiedtä, että sinulla on se ihan sama oikeus, jos avopuolisona omistat puolet asunnosta. Ei kukaan voi asunnon omistajaa häätää vetoamalla siihen, että tämän puoliso on kuollut. Jos ainoa omaisuus asunto, jonka arvo on 200 000 e, niin siitä on 50% sinun (jos olet tajunnut ostotilanteessa ostaa puolet) ja loput 50% on avomiehen omaisuutta. Kun hän kuolee, ei koko asunto mene lapsille vaan ainoastaan tuo puolet. Sen jälkeen kuolinpesä voi sen myydä, mutta kuka ostaa puolet asunnostasi? Oma osuutesi ei ole kuolinpesän, heillä ei ole siihen mitään sanomista.
[/quote]
Sillä omistusoikeudella ei oikein tee mitään, jos perikunta haluaa jakaa pesän ja asunto on ainoa omaisuus. Tietysti siinä on ehkä mennyt jotain kasvatuksessa pieleen, jos omat lapset ovat niin rahanahneita.
[/quote]
Mutta nyt sinun kannattaa huomata: perikunta omistaa vain puolet asunnosta ja perikunta voi jakaa vain sen! Koska avoleski ei kuulu kuolinpesään, ei hänen omaisuuteensa voi koskea eikä sitä myytäväksi vaatia. Avioliitossa on toisin, koska siinä leski on osa kuolinpesää ja kun jakoa tehdään, on leski siinä mukana. Avoleski ei ole.
[/quote]
Sitten avoleskeltä pitää löytyä raha, millä hän maksaa perikunnan ulos. Avoleski ei voi kuvitella jäävänsä asumaan asuntoon, minkä toisen puolen omistaa perikunta. Hän maksaa puolet asunnon arvosta perikunnalle.
Ja ap.n tapauksessa hänen miehensä voi vaatia osuuttaan jommankumman vanhemman kuollessa. Hän on aikuinen mies ja voi panna leskivanhempansa tien päälle, kun toinen kuolee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 21:50"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 20:27"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 20:21"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 20:13"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 20:03"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 12:51"]
En ymmärrä aloittajaa ja aloittajan miestä taas ymmärrän, koska en ole koskaan halunnut naimisiin enkä halua. Mies kyllä aikanaan halusi, mutta minua ei kiinnosta; liian monimutkaista, avioehto olisi tehtävä, eroaminen hankalampaa ja avioliitto ei takaa mitään, joten evvk. En myöskään näe mitään ihanaa typerässä krumeluuripuvussa ja "prinsessapäivässä", joten sekään ei riitä syyksi mennä naimisiin.
Jos ei ulospäin näyttäminen ja tavallaan miehen ns. merkkaaminen itselleen (tosin ukkomiehet ne pahimpia vonkaajia on ja työpaikoillakin aina pilke silmässä joka hameelle) ole tärkeää, ei avioliitolla luulisi olevan merkitystä. Varsinaiseen yhteiselämäänhän se ei millään tavalla vaikuta. Talouden turvaamiseksi on taas olemassa omat järjestelynsä, siihenkään ei avioliittoa tarvita. Taitaa naimisiin haluaminen olla kuitenkin sen hääsirkuksen ja kainalotursokepuvun haluamista oikeasti.
[/quote]
Nuorena leskenä olen eri mieltä. Puolison kuollessa äkillisesti olin erittäin iloinen, että olimme naimisissa. Sain oikeuden jäädä asumaan loppuiäkseni asuntoomme, saan leskeneläkettä, jonka johdosta talous ei kaatunut. Nämä edut tärkeimpänä.
[/quote]
Kai tiedtä, että sinulla on se ihan sama oikeus, jos avopuolisona omistat puolet asunnosta. Ei kukaan voi asunnon omistajaa häätää vetoamalla siihen, että tämän puoliso on kuollut. Jos ainoa omaisuus asunto, jonka arvo on 200 000 e, niin siitä on 50% sinun (jos olet tajunnut ostotilanteessa ostaa puolet) ja loput 50% on avomiehen omaisuutta. Kun hän kuolee, ei koko asunto mene lapsille vaan ainoastaan tuo puolet. Sen jälkeen kuolinpesä voi sen myydä, mutta kuka ostaa puolet asunnostasi? Oma osuutesi ei ole kuolinpesän, heillä ei ole siihen mitään sanomista.
[/quote]
Sillä omistusoikeudella ei oikein tee mitään, jos perikunta haluaa jakaa pesän ja asunto on ainoa omaisuus. Tietysti siinä on ehkä mennyt jotain kasvatuksessa pieleen, jos omat lapset ovat niin rahanahneita.
[/quote]
Mutta nyt sinun kannattaa huomata: perikunta omistaa vain puolet asunnosta ja perikunta voi jakaa vain sen! Koska avoleski ei kuulu kuolinpesään, ei hänen omaisuuteensa voi koskea eikä sitä myytäväksi vaatia. Avioliitossa on toisin, koska siinä leski on osa kuolinpesää ja kun jakoa tehdään, on leski siinä mukana. Avoleski ei ole.
[/quote]
Sitten avoleskeltä pitää löytyä raha, millä hän maksaa perikunnan ulos. Avoleski ei voi kuvitella jäävänsä asumaan asuntoon, minkä toisen puolen omistaa perikunta. Hän maksaa puolet asunnon arvosta perikunnalle.
Ja ap.n tapauksessa hänen miehensä voi vaatia osuuttaan jommankumman vanhemman kuollessa. Hän on aikuinen mies ja voi panna leskivanhempansa tien päälle, kun toinen kuolee.
[/quote]
Tai vaikka rahanahne sisarus (jos se ap:n mies on liian kunnollinen siihen) jonka mielestä eloonjäänyt vanhempi voi muuttaa pienempään asuntoon, jotta omakotitalo voidaan myydä ja rahat jakaa. Ja perinnönjakoon voi innostaa myös perintöverot..
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 11:11"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 10:10"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 21:20"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 20:07"]
Avioliitto on yksinkertain en tapa laittaa perheen juridinen ja taloudellinen perusta kuntoon. Se pitää huolen lesken ja rintaperillisten oikeuksista. Oletetaan, että on avopari, jonka toinen puolisko omistaa parin asunnon. Jos hän kuolee, sukulaiset perivät hänet ja avoleski ei voi sille mitään. Testamentillä asunnon voi jättää avokille, mutta hän maksaa tuplat perintöverot. Aviopuoliso sen sijaan saa tasinkona puolet yhteisestä omaisuudesta, pitää hallussaan asunnon irtaimistoineen, ja jos on lapsia perimässä, heidän perintöveronsa pienenee lesken hallintaoikeuden takia. Jos avioparilla ei ole lapsia, leski perii puolisonsa ja maksaa saman perintöveron kuin rintaperillinen. Avioleski ja lapset saavat perhe-eläkettä. Lapsia ei tarvitse erikseen tunnustaa, jokaisesta hankinnasta ei tarvitse pitää kirjaa, eikä testamenttejä tai avioehtoja välttämättä tarvitse laatia, ellei erityistä syytä kuten perintötiloja, mökkejä tmv.
ole, vaan peruskuviot on kunnossa.
Meille oli itsestään selvää, että kun ruvetaan perustamaan perhettä, mennään naimisiin. Sitoutuminen puolisoon on pitempiaikainen juttu kuin sitoutuminen lapseen tai asuntolainaan. Ei olisi tullut mieleenkään ruveta tekemään lapsia sellaisen ihmisen kanssa, jolle en kelpaa sitoutumisen arvoiseksi kumppaniksi. Yhteiselämän alussa meillä ei ollut kuin velkaa, nyt vuosien jälkeen omaisuutta on kertynyt mutta lisäsopimuksia ei ole silti tarvinnut tehdä, perinnöt turvaa vanhempien testamentin lause, ettei lasten puolisoilla ole oikeutta lasten perintöön.
[/quote]
Eli sinäkin näet ap:n tavoin pelkän rahan: jos toinen (mies?) omistaa asunnon, ei avoleski (nainen) saakaan sitä itselleen, koska ei ole maksanut siitä euroakaan. Outoa, että nykynaiselle mies on edelleen lompakko.
[/quote]
Yritin kirjoittaa vastaukseni huolella sukupuolivapaaksi, koska avioliitto turvaa puolisot ja koko perheen eikä vain naista. Meillä on lähipiirissä mm. Nuorena leskeksi jäänyt mies sekä avopari, jolle oli tulossa lapsi, kun tuleva isä kuoli täysin yllättäen leukemiaan.
Jos sinun mielestäsi avioliitto ryöstää sinua miehenä, niin en usko, että sinulla on isompia edellytyksiä tasaveroiseen toista osapuolta kunnioittavaan parisuhteesen tai perhe-elämään, niin että tee ihmeessä asia selväksi naisillesi, selkeä win-win molemmille osapuolille.
[/quote]
Katson asiaa nimenomaan päinvastoin eli jos avopari haluaa hoitaa keskinäiset taloudelliset asiansa tasapuolisesti kuntoon, on se täysin mahdollista sopimusteitse ja esim. laatimalla testamentti. Toki perintövero silloin on korkeampi eikä ole mitään tasinkoja jne., mutta ei pidä ajatella niin, että vain avioliitto suojaa taloudellisesti. Enkä edes halua ajatella niin, että nainen tai mies on taloudellisesti niin riippuvainen puolisostaan, että tämän kuolema aiheuttaa rahaongelmia.
Nuorena leskeksi jäänyt mies (isä?) joutuu tekemään maistraattiin selvityksen lastensa osuudesta kuolinpesän omaisuuteen, muuten hän ei menetä muuta kuin vaimonsa. Rintaperilliset eli lapset perivät äidin osuuden aivan samoin kuin avioliitossakin.
[/quote]
Muutama kommentti viimeiseen.
Leski joutuu tekemään maistraattiin selvityksen lasten omaisuuden hoidosta vuosittain ja lapsille tarvitaan uskottu mies täysi-ikäiseksi asti. Perintävaiheessa on sumplittava omistusosuudet ja jostain revittävä rahat lasten perintöveroihin. Jos jaettavaa ei ole muuta kuin yhteinen asunto, saa vähän miettiä ja järjestellä. Jos jaettavaa on vähän enemmän, saa miettiä ja järjestellä vähän lisää, voi joutua myymään tai ottamaan lainaa. Kun avoparin toinen puolisko kuolee eikä lapsia ole, saattaa käydä niin että toinen puolisko jää tyhjän päälle, jos ei ole hoksannut hankkia osuutta asunnosta ja kuolleen sukulaiset tulevat hakemaan omaansa. Meidän tunteman esimerkin tapauksessa asunto oli miehen ja pari oli juuri muuttamassa ulkomaille. Ja jos syntymättömän lapsen isä kuolee, vaatii aika lailla jumppaa järjestellä perimisasiat ja sukulaisuusasiat kuntoon.
Lyhyesti sanoen, avioliitto on yksinkertainen transaktio, jolla kerralla saa perheen perustan kuntoon. Avoliittolaiset voivat päästä lähelle sitä, mutta papereita saa täyttää paljon enemmän.
On aika ihmeellistä, miksi erilaisin esityksin pyritään suojelemaan avoleskiä tai avoeroajia. Hehän ovat halunneet olla vapaita. Silloin pitäisi kantaa myös vapauden seuraukset. Jos haluaa avioliiton edut, siihen on yksinkertainen keino, naimisiin meno.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 00:12"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 11:11"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 10:10"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 21:20"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 20:07"]
Avioliitto on yksinkertain en tapa laittaa perheen juridinen ja taloudellinen perusta kuntoon. Se pitää huolen lesken ja rintaperillisten oikeuksista. Oletetaan, että on avopari, jonka toinen puolisko omistaa parin asunnon. Jos hän kuolee, sukulaiset perivät hänet ja avoleski ei voi sille mitään. Testamentillä asunnon voi jättää avokille, mutta hän maksaa tuplat perintöverot. Aviopuoliso sen sijaan saa tasinkona puolet yhteisestä omaisuudesta, pitää hallussaan asunnon irtaimistoineen, ja jos on lapsia perimässä, heidän perintöveronsa pienenee lesken hallintaoikeuden takia. Jos avioparilla ei ole lapsia, leski perii puolisonsa ja maksaa saman perintöveron kuin rintaperillinen. Avioleski ja lapset saavat perhe-eläkettä. Lapsia ei tarvitse erikseen tunnustaa, jokaisesta hankinnasta ei tarvitse pitää kirjaa, eikä testamenttejä tai avioehtoja välttämättä tarvitse laatia, ellei erityistä syytä kuten perintötiloja, mökkejä tmv.
ole, vaan peruskuviot on kunnossa.
Meille oli itsestään selvää, että kun ruvetaan perustamaan perhettä, mennään naimisiin. Sitoutuminen puolisoon on pitempiaikainen juttu kuin sitoutuminen lapseen tai asuntolainaan. Ei olisi tullut mieleenkään ruveta tekemään lapsia sellaisen ihmisen kanssa, jolle en kelpaa sitoutumisen arvoiseksi kumppaniksi. Yhteiselämän alussa meillä ei ollut kuin velkaa, nyt vuosien jälkeen omaisuutta on kertynyt mutta lisäsopimuksia ei ole silti tarvinnut tehdä, perinnöt turvaa vanhempien testamentin lause, ettei lasten puolisoilla ole oikeutta lasten perintöön.
[/quote]
Eli sinäkin näet ap:n tavoin pelkän rahan: jos toinen (mies?) omistaa asunnon, ei avoleski (nainen) saakaan sitä itselleen, koska ei ole maksanut siitä euroakaan. Outoa, että nykynaiselle mies on edelleen lompakko.
[/quote]
Yritin kirjoittaa vastaukseni huolella sukupuolivapaaksi, koska avioliitto turvaa puolisot ja koko perheen eikä vain naista. Meillä on lähipiirissä mm. Nuorena leskeksi jäänyt mies sekä avopari, jolle oli tulossa lapsi, kun tuleva isä kuoli täysin yllättäen leukemiaan.
Jos sinun mielestäsi avioliitto ryöstää sinua miehenä, niin en usko, että sinulla on isompia edellytyksiä tasaveroiseen toista osapuolta kunnioittavaan parisuhteesen tai perhe-elämään, niin että tee ihmeessä asia selväksi naisillesi, selkeä win-win molemmille osapuolille.
[/quote]
Katson asiaa nimenomaan päinvastoin eli jos avopari haluaa hoitaa keskinäiset taloudelliset asiansa tasapuolisesti kuntoon, on se täysin mahdollista sopimusteitse ja esim. laatimalla testamentti. Toki perintövero silloin on korkeampi eikä ole mitään tasinkoja jne., mutta ei pidä ajatella niin, että vain avioliitto suojaa taloudellisesti. Enkä edes halua ajatella niin, että nainen tai mies on taloudellisesti niin riippuvainen puolisostaan, että tämän kuolema aiheuttaa rahaongelmia.
Nuorena leskeksi jäänyt mies (isä?) joutuu tekemään maistraattiin selvityksen lastensa osuudesta kuolinpesän omaisuuteen, muuten hän ei menetä muuta kuin vaimonsa. Rintaperilliset eli lapset perivät äidin osuuden aivan samoin kuin avioliitossakin.
[/quote]
Muutama kommentti viimeiseen.
Leski joutuu tekemään maistraattiin selvityksen lasten omaisuuden hoidosta vuosittain ja lapsille tarvitaan uskottu mies täysi-ikäiseksi asti. Perintävaiheessa on sumplittava omistusosuudet ja jostain revittävä rahat lasten perintöveroihin. Jos jaettavaa ei ole muuta kuin yhteinen asunto, saa vähän miettiä ja järjestellä. Jos jaettavaa on vähän enemmän, saa miettiä ja järjestellä vähän lisää, voi joutua myymään tai ottamaan lainaa. Kun avoparin toinen puolisko kuolee eikä lapsia ole, saattaa käydä niin että toinen puolisko jää tyhjän päälle, jos ei ole hoksannut hankkia osuutta asunnosta ja kuolleen sukulaiset tulevat hakemaan omaansa. Meidän tunteman esimerkin tapauksessa asunto oli miehen ja pari oli juuri muuttamassa ulkomaille. Ja jos syntymättömän lapsen isä kuolee, vaatii aika lailla jumppaa järjestellä perimisasiat ja sukulaisuusasiat kuntoon.
Lyhyesti sanoen, avioliitto on yksinkertainen transaktio, jolla kerralla saa perheen perustan kuntoon. Avoliittolaiset voivat päästä lähelle sitä, mutta papereita saa täyttää paljon enemmän.
On aika ihmeellistä, miksi erilaisin esityksin pyritään suojelemaan avoleskiä tai avoeroajia. Hehän ovat halunneet olla vapaita. Silloin pitäisi kantaa myös vapauden seuraukset. Jos haluaa avioliiton edut, siihen on yksinkertainen keino, naimisiin meno.
[/quote]
Voihan olla, että avoliitossa kuoleekin se, joka ei omista asuntoa! Silloin rintaperilliset eivät voi sanoa yhtään mitään sille, joka omistaa! Samalla tavalla maistraattiin täytyy tehdä ilmoituksia lasten omaisuudesta, oli vanhemmat avo- tai avioliitossa, siinä mikää ei muutu. Lapsilla perintövero on ihan sama, oli perittävä avio- tai avoliitossa.
Avolesket eivät ole haluamassa avioliittolaisten etuja vaan muistuttamassa että he saavat itse määrätä omaisuudestaan, vaikka puoliso kuolee. Avioliitto ei oikeastaan takaa yhtään mitään, sillä erossa omaisuus pannaan tasan, oli sen sitten hankkinut kuka tahansa. Toki voi tehdä avioehdon jne. papereita, mutta miksi tehdä, kun laki suojaa avioliitossa olevaa? Avoliitossa ero on helpompi: kenen nimissä tavara on, sen se on. Avioliitossa oleva voi erossa menettää vanhemmiltaa perimänsä mökin pettäjäpuolisolle, avoliitossa niin ei käy.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 21:48"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 20:18"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 19:58"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 12:15"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 11:46"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 21:17"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 21:07"]
Sanoi miehesi sitoutumisensa asteesta mitä tahansa, et vaan ole hänelle kovin tärkeä. Sinua hän ei tahdo kosia, eikä tahdo naimisiin. Seuraavan kanssa voikin sitten tulla jo kyseeseen kunnon prinsessahäät. Nähty on, vaikkei kivalta tuntunutkaan.
Joten, siirry eteenpäin. Ota se huonon ihmisen rooli. Mies väittää että haluaa olla sinun kanssasi, oikeasti hän haluaa vaan olla jonkun kanssa. Sinun tai sen seuraavan, tai sitä edellisen. Kun sinä hänet jätät, hän oppii että parempi vaan suostua menemään naimisiin tai jää pian yksin.
[/quote]
Juuri noinhan miehen äidillekin avoliitossa kävi :-).
[/quote]
Sitähän ei vielä tiedetä, mitä käy loppujen lopuksi.
[/quote]
Totta, pitää vain määritellä, mikä on "pian". Ap:n miehen vanhemmilla se on näköjään ainakin yli 30 vuotta.
[/quote]
Ovatkohan ap:n miehen vanhemmat tietoisia, ettei avoleskellä ole oikeutta jäädä asumaan perheen yhteiseen kotiin puolison kuollessa. Avioleskellä se oikeus on. Onkohan ap:n miehellä sisaruksia ja miten ovat aikoneet toimia, kun toinen vanhemmista kuolee. Entä riittääkö avolesken oma palkka/eläke elämiseen? Leskeneläkettähän ei tule. Ap voisi kysyä nämä asiat puolison vanhemmilta. Tietysti oman avopuolison läsnäollessa.
[/quote]
Jos ne on ihan tavallisia noin 50v kansalaisia, niin ne on molemmat töissä eikä tarvitse mitään leskeneläkettä. Tiesit kai, että jos eroavat, ei silloinkaan mitään eläkkeitä jaella avo- tai avioliittolaisille, joten leskeneläke ei kovin iso avioliiton syy tasa-arvoisissa liitoissa ole.
Jos ap:n vanhemmat omistavat kotinsa yhdessä ja vaikka vielä kesämökinkin, niin toisen kuollessa toinen edelleen omistaa puolet. Hän voi ilmoittaa, että pitää kodin, lapset perivät kesämökin. Toisaalta heillä voi olla sijoitusasuntoja, metsää, osakkeita jne., joista molemmat todella omistavat oman osansa, josta ei tarvitse toisen kuollessa luopua.
Yleensä avoliitossa asuvat ovat avioliittolaisia paremmin osanneet turvata tulevaisuutensa esim. tekemällä henkivakuutuksen, jossa edunsaajana on avopuoliso. Henkivakuutusrahoihin ei perintövero ulotu. Eikä lapset, jos heitä ei ole edunsaajiksi nimetty.
[/quote]
Yhdessäkään avokuolematapauksessa en ole kuullut, että olisi mitekään turvattu mitään. Ihan paskat housuissa on yllätetty sen jälkeen.
Eli eräs esimerkki: Miehen talo ja nainen maksoi asumisen. Koska laina oli helpompi ottaa toisen nimille ja rakkauden huumassa asialla ei niin väliä ollut. Autokin meni miehen nimille, kun miehellä oli bonutkset vakuutuksessa isommat. Mies kuoli ja pari päivää hautajaisten jälkeen miehen sukulaisten lakimies tuli ilmoittamaan, että avoleski on hyvä ja kerää vaatteet ja muun henkilökohtaisen omaisuuden ja häipyy. Hän tulee tekemään listan, mitä talossa on, ettei avoleski varasta mitään.
Avoleski muutti vaatteiden kanssa kaupungin vuokra-asuntoon ja aloitti elämänsä ihan pohjalta päälle 50v
Toinen esimerkki: Mies kuoli ja avoleski jäi 2 vuotiaan pojan kanssa. Miehellä oli omaisuutta, mutta sen peri tietenkin lapsi ja lapselle tuli virkaholjooja. Virkaholhooja oli tiukka ja niin nainen pienestä palkastaan maksoi vuoraa ja osti kaiken lapselle. Lapsen omaisuudesta ei annettu lapselle edes pyörää tms. Rahat pysyivät virkaholhoojan takana siihen asti, että lapsi oli täysikäinen. Olisi ollut lapsellekin helpompaa, kun pari olisi ollut naimisissa ja äidillä parempi elintaso elättää lapsi pienenä.
Kolmas esimerkki: Nainen kuoli syöpään ja mies jäi lapsen kanssa. Asunto oli naisen nimissä, mutta meni samoin lapsen virkaholjoohan taakse ja mies ja lapsi saivat lähteä asunnosta, mikä meni myyntiin. Mies joutui työttömäksi ja talous meni alamäkeä. Neuvola teki huoli-ilmoituksen ja lapsi sijoitettiin väliaikaisesti. Lapsen elämä olisi ollut helpompaa, jos isä olisi saanut jäädä asuntoon asumaan lapsen kanssa. Olisi myös saanut leskeneläkettä.
Miksi avopuolisot eivät halua naimisiin, mutta haluavat samat oikeudet kuin aviopuolisoilla, jos kerta avoliitto on niin valtavan paljon parempi
[/quote]
Minä taas en tiedä yhtäkään yli 20 vuotta avoliitossa ollutta paria, joilla ei olisi toisen turvaksi otettua henkivakuutusta, joka takaa, että avoleski pärjää taloudellisesti. Enkä tunne ainuttakaan 20 vuotta avoliitossa ollutta paria, jotka eivät yhdessä omistaisi yhteistä kotiaan.
Virkaholhooja ei voi myydä lapsen nimissä olevaa asuntoa kuin silloin, kun siitä on niin paljon velkaa, ettei sitä voida maksaa, Jos viimeisessä esimerkissäsi lapsen vanhemmat olisivat olleet naimisissa, olisi se asunto mennyt ihan samoin pois perheeltä. Ei avioliitto tarkoita, että ihmisillä on asiat kunnossa. Lapsi muuten saa eläkettä enemmän, jos isä ei saa leskeneläkettä eli talouteen tuleva summa on vakio.
Siskoni on muuten avoleski. Mies omisti talon, nainen rivitaloasunnon. Virkaholhoojalla ei ole ollut mitään sitä vastaan, että sisko ja 2 lastaan asuvat lasten isän heille jättämässä talossa ja ostavat fillareita, etelänmatkoja ja huonekaluja isän jättämän omaisuuden tuotolla. Sen sijaan serkkuni, avioleski,joutui lähtemään kodistaan tyhjin käsin, koska puolisollaan oli niin paljon velkaa, että perheen yhteinen koti, vaimon maksama, meni velkojen maksuun. Avoleskenä hän olisi voinut pitää talon, koska mies ei olisi voinut sitä käyttää omien velkojensa vakuutena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 21:44"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 21:32"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 20:35"]
Tuolta voi lukea avo- ja aviolesken oikeuksista jäädä asumaan yhteiseen kotiin puolison kuoleman jälkeen. Niissä on eroja.
http://www.sijoittajapalvelin.net/pdf/Perintooikeutta_2013.pdf
[/quote]
Niin? Siellä sanotaan näin " Jos ensiksikuollut puoliso on yksin omistanut puolisoiden yhteisenä kotina käytetynasunnon, voivat hänen perillisensä esimerkiksi myydä asunnon avopuolisoa kuulematta ja vastoin tämän tahtoa. Myös avopuolisoiden yhdessä omistama asunto voidaan ensiksi kuolleen perillisten vaatimuksesta joutua myymään ja näin ollen avopuoliso voi tahtomattaanjoutua hankkimaan itselleen uuden,mahdollisesti vaatimattomamman, asunnon."
Eli jos avopuolisot omistavat yhdessä asunnon, on olemassa tapauksia, joissa se perillisten tahdosta VOIDAAN joutua myymään, mutta mikään myymisautomaatti avoliitto ei kuolemantapauksessakaan ole. Pitkässä avoliitossa kertyy omaisuutta yleensä saman verran kuin avioliitossakin, joten usein asunnon lisäksi on muutakin omaisuutta, jonka rintaperilliset saavat ja avopuoliso saa jäädä kotiinsa asumaan. Pitkässä avoliitossa ne rintaperilliset ovat yleensä yhteisiä lapsia, joten yleensä päästään ihan hyvin sopuun jaosta.
Avopuoliso ei siis automaattisesti menetä kotiaan, kun puoliso kuolee.
[/quote]
Ei, mutta sen on mahdollista. Avioleski ei menetä kotiaan. Ja saa pitää koti-irtaimiston hallussaan. Lisäksi on hyvää pitää mielessä, että aina ei ole sitä muuta omaisuutta, mitä jakaa.
Jokainen pari voi toki itse päättää mikä sopii heille paremmin, avoliitto vai avioliitto, kunhan tietää niiden erot.
[/quote]
Jos ei ole jaettavaa omaisuutta, lienee ihan se ja sama, ollaanko naimisissa vai ei. Mutta jo vainaja on varaton ja avoleskellä omaisuutta, ei kukaan tule sitä häneltä pois vaatimaan. Avioliiton päättyessä toisen kuolemaan, on varakkaamman lesken erikseen ilmoitettava, että hänen omaisuuttaan ei nyt jaetakaan. Jos sitä ei muista tehdä, vievät vainajan rintaperilliset puolet lesken omaisuudesta, vaikka se olisi hänen yksin hankkimaansa.
Onpa erinomainen perustelu avoliiton hyvyydelle tuo, että "voihan ensin kuolla se, jolla ei ole omaisuutta" :D
Sattuma ja sairaus ei katso sitä, kenet poimii ja missä iässä. Minulta on syöpä vienyt kolme ystävää ja muutaman tutun 20-40-vuotiaina. Jos asiat ovat siinä vaiheessa levällään, voi tulla tosi ikäviä yllätyksiä ja työläitä selvityshommia. Laittakaa hyvät ihmiset asianne edes peruskuntoon, se ei ole onnettomuuksien manaamista ja elämistä jatkuvassa pelossa vaan yksinkertaisesti järkevää varustautumista mahdollisiin ikävyyksiin.
Avioliitto hoitaa jo monta asiaa peruskuntoon. Lisäturvaa saa testamenteista, omasta ja vanhempien. Avioehto on hyvä olla silloin, kun on oma firma tai sukuperintöä tulossa. Erityisen tärkeää on huolehtia näistä asioista jos on uusperhe, jossa on exiä, nyxiä, heidän lapsiaan ja puolisoitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 10:31"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 10:17"]
No niin, siinä suhteessa mies on oikeassa, että avioliitto ei takaa yhtään mitään. Se ei ole loppuelämän kestävän parisuhteen tae eikä se estä vaikkapa pettämistä.
Avioliitto on juridinen sopimus, joka turvaa kummankin elämän esim. puolison kuolemantapauksessa (leskeneläke). Näistä syistä minä ja mies menimme naimisiin. Käväisimme maistraatissa ja siinä se.
Jos naimisiinmeno on sinulle tärkeä, perustele asia nimenomaan juridiselta kannalta ajateltuna. Vihkiminen voi tosiaan tapahtua ihan vaikka ruokatauolla maistraatissa.
[/quote]
Olen yrittänyt tätä miehelle selittää, mutta hän on kysynyt, haluanko naimisiin vain siksi, että minusta tulisi varakas leski. Yhteisestä asunnosta jne. hän on todennut, että se hoituu testakentilla ja jos on lapsia, ei perintövero heillä sen isompi ole kuin aviossa syntyneillä lapsilla.
[/quote]
Mies ei halua naimisiin koska jos menisitte niin sinä saisit kyntesi hänen omaisuuteen. Jos joskus eroaisitte niin sinulla olisi laillinen oikeus niihin. Olen miehen kannalla. Naimisiin ei kannata mennä. Koska suomessakin toinen voi pettää ja kuitenkin saa toisen rahat jos on avioliitossa
Sanoisin miehelle ykskantaan, että ota tai jätä. Miksi se on aina nainen, jonka täytyy joustaa?
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 20:13"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 20:03"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 12:51"]
En ymmärrä aloittajaa ja aloittajan miestä taas ymmärrän, koska en ole koskaan halunnut naimisiin enkä halua. Mies kyllä aikanaan halusi, mutta minua ei kiinnosta; liian monimutkaista, avioehto olisi tehtävä, eroaminen hankalampaa ja avioliitto ei takaa mitään, joten evvk. En myöskään näe mitään ihanaa typerässä krumeluuripuvussa ja "prinsessapäivässä", joten sekään ei riitä syyksi mennä naimisiin.
Jos ei ulospäin näyttäminen ja tavallaan miehen ns. merkkaaminen itselleen (tosin ukkomiehet ne pahimpia vonkaajia on ja työpaikoillakin aina pilke silmässä joka hameelle) ole tärkeää, ei avioliitolla luulisi olevan merkitystä. Varsinaiseen yhteiselämäänhän se ei millään tavalla vaikuta. Talouden turvaamiseksi on taas olemassa omat järjestelynsä, siihenkään ei avioliittoa tarvita. Taitaa naimisiin haluaminen olla kuitenkin sen hääsirkuksen ja kainalotursokepuvun haluamista oikeasti.
[/quote]
Nuorena leskenä olen eri mieltä. Puolison kuollessa äkillisesti olin erittäin iloinen, että olimme naimisissa. Sain oikeuden jäädä asumaan loppuiäkseni asuntoomme, saan leskeneläkettä, jonka johdosta talous ei kaatunut. Nämä edut tärkeimpänä.
[/quote]
Kai tiedtä, että sinulla on se ihan sama oikeus, jos avopuolisona omistat puolet asunnosta. Ei kukaan voi asunnon omistajaa häätää vetoamalla siihen, että tämän puoliso on kuollut. Jos ainoa omaisuus asunto, jonka arvo on 200 000 e, niin siitä on 50% sinun (jos olet tajunnut ostotilanteessa ostaa puolet) ja loput 50% on avomiehen omaisuutta. Kun hän kuolee, ei koko asunto mene lapsille vaan ainoastaan tuo puolet. Sen jälkeen kuolinpesä voi sen myydä, mutta kuka ostaa puolet asunnostasi? Oma osuutesi ei ole kuolinpesän, heillä ei ole siihen mitään sanomista.
[/quote]
Paitsi jos toisella ei ole rahaa ostaa puolta asunnosta.
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 11:21"]
Sanoisin miehelle ykskantaan, että ota tai jätä. Miksi se on aina nainen, jonka täytyy joustaa?
[/quote]
yleensä se on mies joka joustaa. Oikeasti noin 1% miehistä menisi naimisiin ellei naiset ja yhteiskunta painostaisi heitä jonkun verran :)
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 20:27"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 20:21"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 20:13"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 20:03"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 12:51"]
En ymmärrä aloittajaa ja aloittajan miestä taas ymmärrän, koska en ole koskaan halunnut naimisiin enkä halua. Mies kyllä aikanaan halusi, mutta minua ei kiinnosta; liian monimutkaista, avioehto olisi tehtävä, eroaminen hankalampaa ja avioliitto ei takaa mitään, joten evvk. En myöskään näe mitään ihanaa typerässä krumeluuripuvussa ja "prinsessapäivässä", joten sekään ei riitä syyksi mennä naimisiin.
Jos ei ulospäin näyttäminen ja tavallaan miehen ns. merkkaaminen itselleen (tosin ukkomiehet ne pahimpia vonkaajia on ja työpaikoillakin aina pilke silmässä joka hameelle) ole tärkeää, ei avioliitolla luulisi olevan merkitystä. Varsinaiseen yhteiselämäänhän se ei millään tavalla vaikuta. Talouden turvaamiseksi on taas olemassa omat järjestelynsä, siihenkään ei avioliittoa tarvita. Taitaa naimisiin haluaminen olla kuitenkin sen hääsirkuksen ja kainalotursokepuvun haluamista oikeasti.
[/quote]
Nuorena leskenä olen eri mieltä. Puolison kuollessa äkillisesti olin erittäin iloinen, että olimme naimisissa. Sain oikeuden jäädä asumaan loppuiäkseni asuntoomme, saan leskeneläkettä, jonka johdosta talous ei kaatunut. Nämä edut tärkeimpänä.
[/quote]
Kai tiedtä, että sinulla on se ihan sama oikeus, jos avopuolisona omistat puolet asunnosta. Ei kukaan voi asunnon omistajaa häätää vetoamalla siihen, että tämän puoliso on kuollut. Jos ainoa omaisuus asunto, jonka arvo on 200 000 e, niin siitä on 50% sinun (jos olet tajunnut ostotilanteessa ostaa puolet) ja loput 50% on avomiehen omaisuutta. Kun hän kuolee, ei koko asunto mene lapsille vaan ainoastaan tuo puolet. Sen jälkeen kuolinpesä voi sen myydä, mutta kuka ostaa puolet asunnostasi? Oma osuutesi ei ole kuolinpesän, heillä ei ole siihen mitään sanomista.
[/quote]
Sillä omistusoikeudella ei oikein tee mitään, jos perikunta haluaa jakaa pesän ja asunto on ainoa omaisuus. Tietysti siinä on ehkä mennyt jotain kasvatuksessa pieleen, jos omat lapset ovat niin rahanahneita.
[/quote]
Mutta nyt sinun kannattaa huomata: perikunta omistaa vain puolet asunnosta ja perikunta voi jakaa vain sen! Koska avoleski ei kuulu kuolinpesään, ei hänen omaisuuteensa voi koskea eikä sitä myytäväksi vaatia. Avioliitossa on toisin, koska siinä leski on osa kuolinpesää ja kun jakoa tehdään, on leski siinä mukana. Avoleski ei ole.
[/quote]
Mutta sinulta lähtee koti alta. Laki kun sanoo että asunto lähtee myytäväksi jos joku omistajista niin haluaa. Joko ostat sen lopun tai se lähtee myyntiin
Avoliittolaiset yrittävät koko ajan saada lisää avioliiton etuja. Nythän on laki muuttunut jo niin, että avoeron sattuessa, saat jakaa omaisuuden, jos on yhteisiä lapsia ja tarpeeksi yhdessäolovuosia.
En ymmärrä miksi halutaan lisää oikeuksia, koska avoliittohan on juuri se vapaa suhde, missä ei olla pakosta, vaan rakastetaan joka päivä ja ei petetä ja eroja ei tule ja ollaan juuri siksi, että rahalla ei ole väliä.
Kummasti sillä rahalla on väliä, kun toinen kuolee tai ero tulee.
Oikea syy, miksi ei mennä avoliittoon on se, että mies ei halua palloa jalkaan, vaan pitää takaoven auki ja pitää laillisen oikeuden pettää, koska hän ei ole naimisissa. Siinä ei paljon yhdessä tehdyt lapset paina.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 20:13"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 20:03"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 12:51"]
En ymmärrä aloittajaa ja aloittajan miestä taas ymmärrän, koska en ole koskaan halunnut naimisiin enkä halua. Mies kyllä aikanaan halusi, mutta minua ei kiinnosta; liian monimutkaista, avioehto olisi tehtävä, eroaminen hankalampaa ja avioliitto ei takaa mitään, joten evvk. En myöskään näe mitään ihanaa typerässä krumeluuripuvussa ja "prinsessapäivässä", joten sekään ei riitä syyksi mennä naimisiin.
Jos ei ulospäin näyttäminen ja tavallaan miehen ns. merkkaaminen itselleen (tosin ukkomiehet ne pahimpia vonkaajia on ja työpaikoillakin aina pilke silmässä joka hameelle) ole tärkeää, ei avioliitolla luulisi olevan merkitystä. Varsinaiseen yhteiselämäänhän se ei millään tavalla vaikuta. Talouden turvaamiseksi on taas olemassa omat järjestelynsä, siihenkään ei avioliittoa tarvita. Taitaa naimisiin haluaminen olla kuitenkin sen hääsirkuksen ja kainalotursokepuvun haluamista oikeasti.
[/quote]
Nuorena leskenä olen eri mieltä. Puolison kuollessa äkillisesti olin erittäin iloinen, että olimme naimisissa. Sain oikeuden jäädä asumaan loppuiäkseni asuntoomme, saan leskeneläkettä, jonka johdosta talous ei kaatunut. Nämä edut tärkeimpänä.
[/quote]
Kai tiedtä, että sinulla on se ihan sama oikeus, jos avopuolisona omistat puolet asunnosta. Ei kukaan voi asunnon omistajaa häätää vetoamalla siihen, että tämän puoliso on kuollut. Jos ainoa omaisuus asunto, jonka arvo on 200 000 e, niin siitä on 50% sinun (jos olet tajunnut ostotilanteessa ostaa puolet) ja loput 50% on avomiehen omaisuutta. Kun hän kuolee, ei koko asunto mene lapsille vaan ainoastaan tuo puolet. Sen jälkeen kuolinpesä voi sen myydä, mutta kuka ostaa puolet asunnostasi? Oma osuutesi ei ole kuolinpesän, heillä ei ole siihen mitään sanomista.
[/quote]
Sillä omistusoikeudella ei oikein tee mitään, jos perikunta haluaa jakaa pesän ja asunto on ainoa omaisuus. Tietysti siinä on ehkä mennyt jotain kasvatuksessa pieleen, jos omat lapset ovat niin rahanahneita.