Miksi lapsestani on tullut kitisevä ja kiukutteleva?

Oltiin tänään kerhossa joka on kokoontunut jo pari kertaa, kaikki lapset on 1-2 vuotiaita, joten vertailukohtaa löytyy. Tyttäreni on 1½-vuotias, jos hän näkee mielenkiintoisen lelun jonkun toisen kädessä hän alkaa kiukutellen osoittamaan lelua, ihan kuin hän omistaisi kyseisen lelun vaikka näin ei todellakaan ole. Jos lelua pitää kädessään joku kiltti lapsi, tämä kiltti lapsi ojentaa mukisematta lelun tyttärelleni. Tai jos ei ojenna niin tyttäreni kiljuu ja saa hirveän kohtauksen ja tässä välissä menen hänen luo selittämään että Saara leikki ensin nukella, ota tuo toinen nukke, joka ei tietenkään kelpaa. Tässä vaiheessa jos tyttäreni on sylissäni hän raapii minua (jonka kiellän toki heti) tai sätkii sylissäni ja vien hänet sitten sivummalle leikkimään muulla lelulla. Teenkö oikein? Tai jos ei saa mitä haluaa (esim. ei pääse keinumaan koska keinu on varattu) alkaa viskomaan leluja tai hiekkaa toisten päälle ja taas saan mennä selittämään kiljuvalle ja raivoavalle lapselle että tavaroia ei saa viskoa :(

Kukaan toinen lapsista tässä ryhmässä ei käyttäydy yhtä draamakuningatarmaisesti kuin minun ja siksi minua hävettää todella tämä käytös, tuntuu että olen tehnyt "kasvatuksessani" jotain todella väärin.

Toki tyttäreni on ainut lapsi for now, mutta harvalla tämän ikäisellä esikoisella muutenkaan on sisaruksia joiden kautta oppii jakamaan leluja tai odottamaan vuoroa.

Mitä ihmettä teen, tekisi mieli sulkeutua kotiin neljän seinän sisälle vaikka tiedän että se vain pahentaa tilannetta kun ei kokemusta sosiaalisista tilanteista tule. Kotona ei kuitenkaan saa läheskään aina tahtoaan läpi, ja olen yrittänyt häntä opettaa odottamaan vuoroaan ja muutenkin olen itse tiukka, mutta isänsä on tosi lepsu.

                                                           Avuton luuserimamma