Omat TYYLIMOKANNE

Mustat sukkahousut ja farkkusortsit voi olla minusta tyylikästäkin! http://www.spottedm.com/2010/10/denim-shorts-with-black-stockings.html

Omat mokat:

- leggingsit

- samettihupparit

- huppari sukelluspukukankaasta

- rumat, kotona värjätyt hiukset

- liian nypityt kulmakarvat, jotka meikattu RIPSIVÄRILLÄ

Kauhee pakkeli naama, mkeikkivoidetta vaikka oma iho oli ok niin varmana kilo naamassa ja takuulla oli vääränsävyistä, liian tummaa siis, musta silmämeikki, kajaalia niin perkeleesti ja sitten ihan vaaleat huulet.... huhhuh, liian tiukat farkut ja lyhyellä vyötäröllä joka ei ainakaan korostanut mun persjalkojani..... polvimittaiset legginssit ja minishortsit tai minihame, hameet yleensäkin liian lyhyitä -.-' ei kiesus miten voi ihminen olla typerä nyt kun aattelee jälkikäteen... :D ja sit se etä piti nyppiä/sheivata kaikki kulmakarvat pois ja piirtää ite + kulmakoru (yök, inhoan nykyään kaikki koruja naamassa....)

niin ja tänä kesänä valitettavasti sorruin sukkahousut + shortsit yhdistelmään koska reiteni ovat raskausarpiset enkä halunnut kuitenkaan kuumalla näyttää "ylipukeutuneelta" :( minkäs teet... Onneks kohta on syksy :D .............

[quote author="Vierailija" time="14.08.2013 klo 15:23"]

Minusta on aina tuntunut, että olen yhtä suurta tyylimokaa koko ihminen.

[/quote]

Kuten myös. Mulle ei sovi mikään muu kuin farkut ja t-paita tai puuvillaneule. Kaikki muu on päälläni rumaa. 

Teininä useita epäonnistuneita leikkauksia hiuksissa (kampaajan tekemiä mutta hiuslaadulleni täysin sopimattomia). Paha finniongelma oli myös, mutta se ei ollut tietoisesti valittu tyyli.

Aikuisena näivettynyt olemus lienee se pahin, alimmillaan 34 kg. Tavoitteena ei ollut näyttää keskitysleiriläiseltä eikä kyseiseen painoon hankkiutuminen muutenkaan tapahtunut ulkonäöllisistä syistä, mutta näin jälkeenpäin valokuvia katsellessa siltähän se näytti.

Teini-ikäisenä tyylini oli aika kauhea. Hiuksia värjäsin kirkkanvihreiksi tai -punaisiksi, kynsilakka oli hohtavan sinistä tai täysin mustaa. Huulipuna oli musta tai sininen, se oli ehkä kamalimman näköistä, näytin ihan Batman-leffojen Jokerilta. Saatoin myös käyttää leveää mustaa samettihametta ihan tavallisten muiden vaatteiden kanssa ja silloin minua luultiin usein mustalaiseksi. Koruina pidin lepakko- ja käärmekoruja, pääkalloristiä tai ylösalaisin käännettyä mustaa ristiä.

Teininä liian vaalea meikkivoide joka korosti epätasaisuuksia. Kamalat huultenrajaukset á la Pamela Andersson 90-luvun alussa. Muuten mulla kyllä oli tyyliseikat jo lapsena hallussa ;)

Nyt aikuisena pinttyneet pukeutumiskäsitykset. Tänä kesänä olen myös huomannut, että kykenen menemään kauppaan yöpuvussa, sukat sandaaleissa ja huivi päässä peittämässä pystyssä sojottavaa tukkaa :D

Kuutosluokalla arkimeikki: tumma harmaa luomiväri koko liikkuvalle luomelle, ei häivytystä, eikä ripsiväriä, pyöreitten silmälasien takana.

Näytin siltä kuin olisin saanu tosi pahasti turpiini.

Äiti onneksi tuli hätiin ja osti mulle, aivan aiheesta, tyylikirjan. Ihan sen ansiosta olen sitten myöhemmin välttynyt kovin isoilta hirveyksiltä.

Pahin ehkä se, kun sain yhtäkkiä inspiraation leikata hiukseni ITSE ihan lyhyiksi. Nyrhin ne muistaakseni kokonaan kynsisaksilla, joten voitte kuvitella, ettei se kampaus ehkä ollut mikään tyylikkäin. Värinä oli vieläpä itse blondattu kusenkeltainen, joka ei sopinut minulle yhtään. Sain kyllä kehuja, että aika hyvät noin niin kuin itse leikatuiksi, mutta vieläkin muisto noista hiuksista hävettää.

Yläasteelle mennessä ostin omilla rahoillani ah, niin muodikkaat vaatteet, eli leveälahkeiset pyllyfarkut ja vetoketjullisen hupparin. Valitettavasti ne vaatteet unohtui lattialle ja meidän kani jyrsi ne täyteen pieniä reikiä. Siitäkin huolimatta pidin niitä vaatteita sinnikkäästi, koska ajattelin, että ei niin pieniä reikiä kauempaa kukaan huomaa. Myöhemmin yläasteella tajusin luopua tuosta reikäasusta ja naureskella jo kaverillekin siitä. Kaveri totesi, että hän olikin koko seiskaluokan ihmetellyt, että minkä piikkilanka-aidan yli olin rymynnyt, että olin saanut vaatteeni siihen kuntoon. Auts...

Joskus 2000-luvulla, kun pillifarkut tuli muotiin, päätin kaventaa leveälahkeiset farkkuni itse. Ompelinkin niistä sitten niin tiukat, että ne juuri ja juuri meni jalkaan, mutta ne päällä oli aika tukala liikkua, saati istua. Yhdistin niihin vielä jostakin syystä veljen liian isot villasukat, joten näytin siltä, että jalkani olivat aivan tikut, mutta jalkaterät ylisuuret. Ja ne sukat valuivat koko ajan. Ai niin, ja niihin aikoihin mulla oli tuo itse nyrhitty kusenkeltainen poikatukkakin. Noita farkkuja en epämukavuuden takia käyttänyt kovin usein, mutta, tyhmä kun olen, sorruin tuon jälkeenkin kaventamaan farkkuni itse. Ei siinä muuten mitään, mutta en tosiaankaan ole mikään ompelija ja jälkeen päin kuvista katsottuna niissä farkuissa on molemmilla sivuilla vekit, joista huomaa, että itse on ompelukoneella huristeltu...

Huomasin kirjoittaessani, että kaikki mokistani liittyy jollakin tapaa ajoittaiseen nuukuuteeni! Nykyään oon parantanut tapani, enkä pidä mitään  lumppuja julkisilla paikoilla, vaan ostan suosiolla uudet vaatteet.

Kiitos 28, en ole pitkään aikaan nauranut näin paljon :)

Mun tyylimoka ajoittuu yläasteeseen. Silloin (olen 79-syntynyt) oli tapana tupeerata pitkät etuhiukset hiukan ensin ylös ja sitten sivulle. Vieläkin huvittaa katsoa luokkakuvaa, jossa minäkin olen yrittänyt moista tehdä, mutta jostain syystä hiuslaatuni ei siihen niin hyvin taipunut, tai en osannut laittaa tarpeeksi lakkaa. Lopputuloksena muilla luokkakavereilla hienot kukkulat ja minulla kummallinen "noste" otsan yläpuolella. :D 

Muutenkin tulen nykyään aina onnelliseksi, kun ajattelen, ettei tarvitse enää yläasteella olla. Omien lasten puolesta sitten taas harmittaa, että joutuvat sen vielä käymään läpi.

Kun olin hoikempi,käytin näin jälkikäteen ajatellen mauttoman paljastavia vaatteita,todella syvään uurrettuja kaula-aukkoja(tissit suunnilleen pulpahti ulos)ja niin lyhyitä sortseja,että kaverit melkein häpesivät kulkea kanssa.Lisäksi vielä muutama vuosi sitten en juurikaan piitannut ulkonäöstäni,joten kuljin(lähinnä kyllä kotikulmilla)veljen vanhoissa verkkareissa ja tyyliin jesarilla korjatuissa lenkkareissa. Nykyään tyylini on huomattavasti asiallisempi naisellisempi.

TEININÄ:

- värjäsin hiuksia mustaksi, mutta en värjännyt tai meikannut kulmakarvoja, oli aika vinkeä yhdistelmä kellanvaaleat kulmakarvat ja musta tukka

- käytin todella paljon meikkiä: erittäin vaalea meikkivoide, tulipunainen huulipuna, tummia luomivärejä, mustalla rajatut silmät

- käytin nilkkasukkia avokkaiden kanssa, minulla on jopa rippikuvassa näin ja ärsyttää ettei äiti ole sanonut asiasta :(

- pidin kamalia permanentteja, toisaalta ne oli 1980-luvulla muotia

NYKYISIN:

- olen lievästi ylipainoinen mutta en jaksa peitellä läskejäni

- käytän huiveja vaikka minulla on lyhyt kaula ja tiedän että huivit tekee minut täysin kaulattoman näköiseksi

- ylipukeudun töihin: meillä kaikki muut on miehiä ja pukeutuvat farkkuihin ja t-paitoihin ja minä tykkään pukeutua siistemmin ja meikata joka päivä

- käytän koiraa ulkoiluttaessani paljonparjattua vyölaukkua, se on vaan niin kätevä kuskata avaimia, kännykkää, kakkapusseja

Tupakoin, joten olen törkeän ryppyinen, minulla on keltaiset hampaat, haisen todella pahalle ja minulla on kellastuneet kädet. Olen ankean näköinen ja epäsiisti, kuten kaikki tupakoijat. Ikävää, että synnyin työväenluokkaiseen perheeseen, jossa poltetaan.

En jaksa menneisyyden syntejä listata, mutta tänä kesänä olen aurinkoihottuman takia joutunut esiintymään julkisella paikalla tosi paljon sellaisissa vaatteissa, joissa ei muuten esiintyisi, esim. crocsit ja urheiluvaatteet.

Minusta on aina tuntunut, että olen yhtä suurta tyylimokaa koko ihminen.

Silloin kun Täydelliset Naiset alkoi pyöriä Suomessa, aloin ihailla "Gabyn" eli Eva Longorian esittämän hahmon tyyliä (mauttomia trikoorättejä ja glitterikoruja) ja pyrin itsekin samanlaiseen tyyliin (myös arkena...) Harmi vaan että en asunut Wisteria Lanella ja ollut kotirouva, vaan Myyrmäessä opiskelijana..............

Muita mokia ei tule mieleen, kuin sama mikä ap:lla. Ostin aina liian tumman (=oranssin) meikkivoiteen jota sitten läträttiin kerralla puoli purkkia naamaan... Ne rajat olivat jotain ihan järkyttävää! Tämä yläasteen alussa, kasilla ja ysillä meikkitaitoni olivat jo ihan eri luokkaa.

Muutenkin minulla on aina ollut todella hyvä iho, niin en tajua miksi olin sitä aina peittämässä hirveillä kasoilla meikkiä.

En tee enkä ole tehnyt mitään tyylimokia. Mitä ne edes ovat? Eikö jokainen saa näyttää juuri siltä miltä haluaa olematta jotenkin "moka"?

Mulla oli samanlainen tyyli 90-2000-luvun vaihteessa kuin ap:llä; nykykontekstissa kamala ja mauton, mutta kuului sen ajan henkeen. Pahimpana ulonäköön liittyvänä mokana pidänkin sitä, etten peilannut itseäni takaapäin aina ennen ulos lähtemistä ennen kuin vasta joskus 17-vuotiaana, jolloin järkytyin perseestäni niin pahasti että itku pääsi ja kova treenidieetti alkoi saman tien.