Kateellinen ja ilkeä sisarus – onko muilla kokemuksia?

Mun kateellinen sisko mustamaalasi minut hänen kavereilleen ja tutuilleen niin koulussa kuin naapurissa, ennenkuin välttämättä edes olimme tavanneet näiden ihmisten kanssa. Systemaattisesti koitti sabotoida ihmissuhteeni ennenkuin ne edes alkoivat. Hän itse oli melko suosittu. Minä olin se hylkiö jota avoimestikin kiusattiin, koska olin alistuva ja kiltti. Kätkin ja piilottelin ominaisuuksia ja kykyjä joita sisko ei sietänyt minussa. Meillä oli myös todella väkivaltaisia riitoja. En voinut puhua tästä muille koska en oikeastaan tunnistanut kuviota, ja toiseksi oli mahdotonta myöntää ja sanoa ääneen että minua todella kiusataan ja inhotaan.

Kuulin myös vasta vähän jälkeenpäin että hän oli vaatinut kavereitaan valitsemaan hänen ja jonkun toisen kaverin väliltä. Kylvi eripuraa muuallakin. Kiusasi muita myös koulussa. Eli ihan perinteinen kiusaaja. No nyt aikuisena hänellä menee aina huonosti. Päihteitä jne. Mulla on vieläkin aika pahoja traumoja ja vaikeuksia ihmissuhteissa. En pidä juurikaan yhteyttä siskoon. Koitin aikuisenakin sovitella ja paikkailla välejä niellen kaikenlaista mutta en jaksa enkä halua enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On aika yleistä, että vanhemmalle sisarukselle jää mustasukkaisuustrauma, kun uusi vauva tulee viemään vanhempien huomion ja vanhemmat eivät osaa tukea vaikeiden tunteiden kanssa. Ehkä veljellä on huono vaihe. En kokonaan katkaisisi välejä vaan olisin ymmärtäväinen, mutta vähän etäämmällä nyt jonkin aikaa.

Varmaan sitten pikkusiskolla on myös luonnollinen syy olla kateellinen, koska lapsena isosisko osasi kaiken paremmin. Kyllähän hyvä syy ilkeilyyn löytyy aina, nimittäin muista kuin ilkeilijästä itsestään. 

En silti sano etteikö ap:n kannattaisi toimia alkuun rauhallisesti ja katsoa, miten tilanne etenee. Tuollaisisista keittiöpsykologisista selityksistä kannattaa kuitenkin sanoutua irti.

Itselläni on kateellinen sisarus ja psykiatri on kommentoinut sitä kertoen, että hän on ollut minulle mustasukkainen pienestä asti, eikä ole päässyt sen yli. En ole tuota itse keksinyt eikä se ole keittiöpsykologiaa. Lapsuuden trauma ei oikeuta toisten huonoa kohtelua, ja tekee niinkuin parhaaksi näkee.

Tuskinpa psykiatri on sanonut noin, koska se on keittiöpsykologiaa.

Ei ole pakko uskoa, että sanoi. Millä perusteella on "keittiöpsykologiaa", että vanhempi sisarus jää kateelliseksi, koska pienempi sisar vei häneltä huomiota perheessä? Näinkö ei siis mielestäsi käy? Evolutiivisessakin mielessä on erittäin ymmärrettävää, että sisarukset kilpailevat kaikista resursseista kaikin tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On aika yleistä, että vanhemmalle sisarukselle jää mustasukkaisuustrauma, kun uusi vauva tulee viemään vanhempien huomion ja vanhemmat eivät osaa tukea vaikeiden tunteiden kanssa. Ehkä veljellä on huono vaihe. En kokonaan katkaisisi välejä vaan olisin ymmärtäväinen, mutta vähän etäämmällä nyt jonkin aikaa.

Varmaan sitten pikkusiskolla on myös luonnollinen syy olla kateellinen, koska lapsena isosisko osasi kaiken paremmin. Kyllähän hyvä syy ilkeilyyn löytyy aina, nimittäin muista kuin ilkeilijästä itsestään. 

En silti sano etteikö ap:n kannattaisi toimia alkuun rauhallisesti ja katsoa, miten tilanne etenee. Tuollaisisista keittiöpsykologisista selityksistä kannattaa kuitenkin sanoutua irti.

Itselläni on kateellinen sisarus ja psykiatri on kommentoinut sitä kertoen, että hän on ollut minulle mustasukkainen pienestä asti, eikä ole päässyt sen yli. En ole tuota itse keksinyt eikä se ole keittiöpsykologiaa. Lapsuuden trauma ei oikeuta toisten huonoa kohtelua, ja tekee niinkuin parhaaksi näkee.

Tuskinpa psykiatri on sanonut noin, koska se on keittiöpsykologiaa.

Ei ole pakko uskoa, että sanoi. Millä perusteella on "keittiöpsykologiaa", että vanhempi sisarus jää kateelliseksi, koska pienempi sisar vei häneltä huomiota perheessä? Näinkö ei siis mielestäsi käy? Evolutiivisessakin mielessä on erittäin ymmärrettävää, että sisarukset kilpailevat kaikista resursseista kaikin tavoin.

Kolmesta syystä. Kateellisuus liittyy psykiatrisessa kirjallisuudessa varhaiseen vuorovaikutukseen ja objektisuhteisiin, ei sisarusten syntymäjärjestykseen ollenkaan. Muutenkin tutkimukset, jotka todistelevat sisarusten ikäjärjestyksen vaikutuksesta käyttäytymiseen ja luonteeseen on todettu paikkansapitämättömiksi jo ainakin 15 vuotta sitten. Kolmanneksi psykiatrit ja psykoterapeutit eivät yleensä tee tulkintoja muiden kuin asiakkaidensa psyyken toiminnasta.

Siis kolmesta syystä en usko psykiatrin sanoneen noin. On ehkä myönnellyt tulkintojasi tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On aika yleistä, että vanhemmalle sisarukselle jää mustasukkaisuustrauma, kun uusi vauva tulee viemään vanhempien huomion ja vanhemmat eivät osaa tukea vaikeiden tunteiden kanssa. Ehkä veljellä on huono vaihe. En kokonaan katkaisisi välejä vaan olisin ymmärtäväinen, mutta vähän etäämmällä nyt jonkin aikaa.

Varmaan sitten pikkusiskolla on myös luonnollinen syy olla kateellinen, koska lapsena isosisko osasi kaiken paremmin. Kyllähän hyvä syy ilkeilyyn löytyy aina, nimittäin muista kuin ilkeilijästä itsestään. 

En silti sano etteikö ap:n kannattaisi toimia alkuun rauhallisesti ja katsoa, miten tilanne etenee. Tuollaisisista keittiöpsykologisista selityksistä kannattaa kuitenkin sanoutua irti.

Itselläni on kateellinen sisarus ja psykiatri on kommentoinut sitä kertoen, että hän on ollut minulle mustasukkainen pienestä asti, eikä ole päässyt sen yli. En ole tuota itse keksinyt eikä se ole keittiöpsykologiaa. Lapsuuden trauma ei oikeuta toisten huonoa kohtelua, ja tekee niinkuin parhaaksi näkee.

Tuskinpa psykiatri on sanonut noin, koska se on keittiöpsykologiaa.

Ei ole pakko uskoa, että sanoi. Millä perusteella on "keittiöpsykologiaa", että vanhempi sisarus jää kateelliseksi, koska pienempi sisar vei häneltä huomiota perheessä? Näinkö ei siis mielestäsi käy? Evolutiivisessakin mielessä on erittäin ymmärrettävää, että sisarukset kilpailevat kaikista resursseista kaikin tavoin.

Kolmesta syystä. Kateellisuus liittyy psykiatrisessa kirjallisuudessa varhaiseen vuorovaikutukseen ja objektisuhteisiin, ei sisarusten syntymäjärjestykseen ollenkaan. Muutenkin tutkimukset, jotka todistelevat sisarusten ikäjärjestyksen vaikutuksesta käyttäytymiseen ja luonteeseen on todettu paikkansapitämättömiksi jo ainakin 15 vuotta sitten. Kolmanneksi psykiatrit ja psykoterapeutit eivät yleensä tee tulkintoja muiden kuin asiakkaidensa psyyken toiminnasta.

Siinä on vain se että sillä vanhenmalla on yliote jo pelkästään ikäeron takia. 3-vuotias ei juuri pysty kiusaamaan 8-vuotiasta yhtä sadistisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On aika yleistä, että vanhemmalle sisarukselle jää mustasukkaisuustrauma, kun uusi vauva tulee viemään vanhempien huomion ja vanhemmat eivät osaa tukea vaikeiden tunteiden kanssa. Ehkä veljellä on huono vaihe. En kokonaan katkaisisi välejä vaan olisin ymmärtäväinen, mutta vähän etäämmällä nyt jonkin aikaa.

Varmaan sitten pikkusiskolla on myös luonnollinen syy olla kateellinen, koska lapsena isosisko osasi kaiken paremmin. Kyllähän hyvä syy ilkeilyyn löytyy aina, nimittäin muista kuin ilkeilijästä itsestään. 

En silti sano etteikö ap:n kannattaisi toimia alkuun rauhallisesti ja katsoa, miten tilanne etenee. Tuollaisisista keittiöpsykologisista selityksistä kannattaa kuitenkin sanoutua irti.

Itselläni on kateellinen sisarus ja psykiatri on kommentoinut sitä kertoen, että hän on ollut minulle mustasukkainen pienestä asti, eikä ole päässyt sen yli. En ole tuota itse keksinyt eikä se ole keittiöpsykologiaa. Lapsuuden trauma ei oikeuta toisten huonoa kohtelua, ja tekee niinkuin parhaaksi näkee.

Tuskinpa psykiatri on sanonut noin, koska se on keittiöpsykologiaa.

Ei ole pakko uskoa, että sanoi. Millä perusteella on "keittiöpsykologiaa", että vanhempi sisarus jää kateelliseksi, koska pienempi sisar vei häneltä huomiota perheessä? Näinkö ei siis mielestäsi käy? Evolutiivisessakin mielessä on erittäin ymmärrettävää, että sisarukset kilpailevat kaikista resursseista kaikin tavoin.

Kolmesta syystä. Kateellisuus liittyy psykiatrisessa kirjallisuudessa varhaiseen vuorovaikutukseen ja objektisuhteisiin, ei sisarusten syntymäjärjestykseen ollenkaan. Muutenkin tutkimukset, jotka todistelevat sisarusten ikäjärjestyksen vaikutuksesta käyttäytymiseen ja luonteeseen on todettu paikkansapitämättömiksi jo ainakin 15 vuotta sitten. Kolmanneksi psykiatrit ja psykoterapeutit eivät yleensä tee tulkintoja muiden kuin asiakkaidensa psyyken toiminnasta.

Siinä on vain se että sillä vanhenmalla on yliote jo pelkästään ikäeron takia. 3-vuotias ei juuri pysty kiusaamaan 8-vuotiasta yhtä sadistisesti.

Se on juuri keittiöpsykologiaa, että hyvin yksinkertaisilla lapsuuden tilanteita kuvaavilla selitysmalleilla tulkitaan nykypäivän aikuisten käyttäytymistä.

Niin siis mitä????

Jos se on alkanut kun toinen on vauva ja jatkunut keski-ikään niin miten se yhtäkkiä keski-iässä olisikin yhtäkkiä jotain muuta???

Onko se loogisempaa kuin se että se on aina vaan samaa kaunaa ja kateutta kuin on ollut jo 40 vuotta?

Nyt menee oudoksi. Täysin asiallinen viestini poistettiin, joka kuului näin:

Kolmesta syystä. Kateellisuus liittyy psykiatrisessa kirjallisuudessa varhaiseen vuorovaikutukseen ja objektisuhteisiin, ei sisarusten syntymäjärjestykseen ollenkaan. Muutenkin tutkimukset, jotka todistelevat sisarusten ikäjärjestyksen vaikutuksesta käyttäytymiseen ja luonteeseen on todettu paikkansapitämättömiksi jo ainakin 15 vuotta sitten. Kolmanneksi psykiatrit ja psykoterapeutit eivät yleensä tee tulkintoja muiden kuin asiakkaidensa psyyken toiminnasta.

Vastaukset siihen kuitenkin jäivät kuitenkin näkyviin. Onpa outoa, eihän tuossa viestissä ole mitään sääntöjen vastaista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On aika yleistä, että vanhemmalle sisarukselle jää mustasukkaisuustrauma, kun uusi vauva tulee viemään vanhempien huomion ja vanhemmat eivät osaa tukea vaikeiden tunteiden kanssa. Ehkä veljellä on huono vaihe. En kokonaan katkaisisi välejä vaan olisin ymmärtäväinen, mutta vähän etäämmällä nyt jonkin aikaa.

Varmaan sitten pikkusiskolla on myös luonnollinen syy olla kateellinen, koska lapsena isosisko osasi kaiken paremmin. Kyllähän hyvä syy ilkeilyyn löytyy aina, nimittäin muista kuin ilkeilijästä itsestään. 

En silti sano etteikö ap:n kannattaisi toimia alkuun rauhallisesti ja katsoa, miten tilanne etenee. Tuollaisisista keittiöpsykologisista selityksistä kannattaa kuitenkin sanoutua irti.

Itselläni on kateellinen sisarus ja psykiatri on kommentoinut sitä kertoen, että hän on ollut minulle mustasukkainen pienestä asti, eikä ole päässyt sen yli. En ole tuota itse keksinyt eikä se ole keittiöpsykologiaa. Lapsuuden trauma ei oikeuta toisten huonoa kohtelua, ja tekee niinkuin parhaaksi näkee.

Tuskinpa psykiatri on sanonut noin, koska se on keittiöpsykologiaa.

Ei ole pakko uskoa, että sanoi. Millä perusteella on "keittiöpsykologiaa", että vanhempi sisarus jää kateelliseksi, koska pienempi sisar vei häneltä huomiota perheessä? Näinkö ei siis mielestäsi käy? Evolutiivisessakin mielessä on erittäin ymmärrettävää, että sisarukset kilpailevat kaikista resursseista kaikin tavoin.

Kolmesta syystä. Kateellisuus liittyy psykiatrisessa kirjallisuudessa varhaiseen vuorovaikutukseen ja objektisuhteisiin, ei sisarusten syntymäjärjestykseen ollenkaan. Muutenkin tutkimukset, jotka todistelevat sisarusten ikäjärjestyksen vaikutuksesta käyttäytymiseen ja luonteeseen on todettu paikkansapitämättömiksi jo ainakin 15 vuotta sitten. Kolmanneksi psykiatrit ja psykoterapeutit eivät yleensä tee tulkintoja muiden kuin asiakkaidensa psyyken toiminnasta.

Siinä on vain se että sillä vanhenmalla on yliote jo pelkästään ikäeron takia. 3-vuotias ei juuri pysty kiusaamaan 8-vuotiasta yhtä sadistisesti.

Se on juuri keittiöpsykologiaa, että hyvin yksinkertaisilla lapsuuden tilanteita kuvaavilla selitysmalleilla tulkitaan nykypäivän aikuisten käyttäytymistä.

Niin siis mitä????

Jos se on alkanut kun toinen on vauva ja jatkunut keski-ikään niin miten se yhtäkkiä keski-iässä olisikin yhtäkkiä jotain muuta???

Onko se loogisempaa kuin se että se on aina vaan samaa kaunaa ja kateutta kuin on ollut jo 40 vuotta?

Psykiatri haluaa totta kai osoittaa empatiaa asiakasta kohtaan, enkä halua kommentoida sinun tilannettasi. Ainoastaan sitä, että psykiatri ei esitä tuollaista selitysmallia aikuisen kateellisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On aika yleistä, että vanhemmalle sisarukselle jää mustasukkaisuustrauma, kun uusi vauva tulee viemään vanhempien huomion ja vanhemmat eivät osaa tukea vaikeiden tunteiden kanssa. Ehkä veljellä on huono vaihe. En kokonaan katkaisisi välejä vaan olisin ymmärtäväinen, mutta vähän etäämmällä nyt jonkin aikaa.

Varmaan sitten pikkusiskolla on myös luonnollinen syy olla kateellinen, koska lapsena isosisko osasi kaiken paremmin. Kyllähän hyvä syy ilkeilyyn löytyy aina, nimittäin muista kuin ilkeilijästä itsestään. 

En silti sano etteikö ap:n kannattaisi toimia alkuun rauhallisesti ja katsoa, miten tilanne etenee. Tuollaisisista keittiöpsykologisista selityksistä kannattaa kuitenkin sanoutua irti.

Itselläni on kateellinen sisarus ja psykiatri on kommentoinut sitä kertoen, että hän on ollut minulle mustasukkainen pienestä asti, eikä ole päässyt sen yli. En ole tuota itse keksinyt eikä se ole keittiöpsykologiaa. Lapsuuden trauma ei oikeuta toisten huonoa kohtelua, ja tekee niinkuin parhaaksi näkee.

Tuskinpa psykiatri on sanonut noin, koska se on keittiöpsykologiaa.

Ei ole pakko uskoa, että sanoi. Millä perusteella on "keittiöpsykologiaa", että vanhempi sisarus jää kateelliseksi, koska pienempi sisar vei häneltä huomiota perheessä? Näinkö ei siis mielestäsi käy? Evolutiivisessakin mielessä on erittäin ymmärrettävää, että sisarukset kilpailevat kaikista resursseista kaikin tavoin.

Kolmesta syystä. Kateellisuus liittyy psykiatrisessa kirjallisuudessa varhaiseen vuorovaikutukseen ja objektisuhteisiin, ei sisarusten syntymäjärjestykseen ollenkaan. Muutenkin tutkimukset, jotka todistelevat sisarusten ikäjärjestyksen vaikutuksesta käyttäytymiseen ja luonteeseen on todettu paikkansapitämättömiksi jo ainakin 15 vuotta sitten. Kolmanneksi psykiatrit ja psykoterapeutit eivät yleensä tee tulkintoja muiden kuin asiakkaidensa psyyken toiminnasta.

Siis kolmesta syystä en usko psykiatrin sanoneen noin. On ehkä myönnellyt tulkintojasi tms.

En viitsi kysyä mitkä ne kolme syytä ovat. Sitäkö odotit, että alan sitä lypsää? Selvästi et halua keskustelua vaan olet jo päättänyt oman mielipiteesi olevan oikea, jotta voit rauhassa kylpeä ylemmyydentunnossani. Kiitos hei

Tuttua on. Ei onnitellut kun pääsin yliopistoon, ei kun valmistuin yliopistosta, ei kun menin kihloihin. Päinvastoin, aina tullut jotain negaavaa kommenttia ihan kaikesta. Kritiikkiä alavalinnasta, miesvalinnasta, kihlautumisen ajankohdasta ja hyvin kärkkäitä kommentteja myös minun "varallisuudesta". Oikeasti olen ihan tavallinen ihminen ja kaiken saanut kovalla työllä: olen köyhästä perheestä, valmistunut matalapalkka-alalle (vakiduunin sain tekemällä paljon palkatontakin työtä) ja säästän enkä tuhlaa rahojani. Ja mieskin on ihan tavallinen tallaaja, yhtä köyhä kuin minäkin. Mutta sisko kokee tarvetta alentaa ja piikitellä. Aikuisena ymmärsin sen kateudeksi kun hänellä itsellään on huonoja parisuhteita (on siis yh nyt), on työtön koska ei ole jaksanut opiskella, kaikki työpaikkansa on pilannut käyttäytymällä huonosti ja olemalla aina pois. Kaikki raha palaa mikä tulee.

Kyllä se sattuu kun ei ole perheessä ketään jakamassa onnea omista saavutuksista. Siskoa kuitenkin pitää aina tsempata, auttaa ja kuunnella. Olen huomannut että itse saa ns. olla olemassa kun itsellä menee huonosti, eli sisko saa tuntea olevansa parempi. Jos menee paremmin, siitä pitää jotenkin rankaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On aika yleistä, että vanhemmalle sisarukselle jää mustasukkaisuustrauma, kun uusi vauva tulee viemään vanhempien huomion ja vanhemmat eivät osaa tukea vaikeiden tunteiden kanssa. Ehkä veljellä on huono vaihe. En kokonaan katkaisisi välejä vaan olisin ymmärtäväinen, mutta vähän etäämmällä nyt jonkin aikaa.

Varmaan sitten pikkusiskolla on myös luonnollinen syy olla kateellinen, koska lapsena isosisko osasi kaiken paremmin. Kyllähän hyvä syy ilkeilyyn löytyy aina, nimittäin muista kuin ilkeilijästä itsestään. 

En silti sano etteikö ap:n kannattaisi toimia alkuun rauhallisesti ja katsoa, miten tilanne etenee. Tuollaisisista keittiöpsykologisista selityksistä kannattaa kuitenkin sanoutua irti.

Itselläni on kateellinen sisarus ja psykiatri on kommentoinut sitä kertoen, että hän on ollut minulle mustasukkainen pienestä asti, eikä ole päässyt sen yli. En ole tuota itse keksinyt eikä se ole keittiöpsykologiaa. Lapsuuden trauma ei oikeuta toisten huonoa kohtelua, ja tekee niinkuin parhaaksi näkee.

Tuskinpa psykiatri on sanonut noin, koska se on keittiöpsykologiaa.

Ei ole pakko uskoa, että sanoi. Millä perusteella on "keittiöpsykologiaa", että vanhempi sisarus jää kateelliseksi, koska pienempi sisar vei häneltä huomiota perheessä? Näinkö ei siis mielestäsi käy? Evolutiivisessakin mielessä on erittäin ymmärrettävää, että sisarukset kilpailevat kaikista resursseista kaikin tavoin.

Kolmesta syystä. Kateellisuus liittyy psykiatrisessa kirjallisuudessa varhaiseen vuorovaikutukseen ja objektisuhteisiin, ei sisarusten syntymäjärjestykseen ollenkaan. Muutenkin tutkimukset, jotka todistelevat sisarusten ikäjärjestyksen vaikutuksesta käyttäytymiseen ja luonteeseen on todettu paikkansapitämättömiksi jo ainakin 15 vuotta sitten. Kolmanneksi psykiatrit ja psykoterapeutit eivät yleensä tee tulkintoja muiden kuin asiakkaidensa psyyken toiminnasta.

Siis kolmesta syystä en usko psykiatrin sanoneen noin. On ehkä myönnellyt tulkintojasi tms.

En viitsi kysyä mitkä ne kolme syytä ovat. Sitäkö odotit, että alan sitä lypsää? Selvästi et halua keskustelua vaan olet jo päättänyt oman mielipiteesi olevan oikea, jotta voit rauhassa kylpeä ylemmyydentunnossani. Kiitos hei

Viestini, jossa kerroin ne kolme syytä oli jostain syystä poistettu, mutta laitoin viestin uudelleen. Saa nähdä poistetetaanko sekin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On aika yleistä, että vanhemmalle sisarukselle jää mustasukkaisuustrauma, kun uusi vauva tulee viemään vanhempien huomion ja vanhemmat eivät osaa tukea vaikeiden tunteiden kanssa. Ehkä veljellä on huono vaihe. En kokonaan katkaisisi välejä vaan olisin ymmärtäväinen, mutta vähän etäämmällä nyt jonkin aikaa.

Varmaan sitten pikkusiskolla on myös luonnollinen syy olla kateellinen, koska lapsena isosisko osasi kaiken paremmin. Kyllähän hyvä syy ilkeilyyn löytyy aina, nimittäin muista kuin ilkeilijästä itsestään. 

En silti sano etteikö ap:n kannattaisi toimia alkuun rauhallisesti ja katsoa, miten tilanne etenee. Tuollaisisista keittiöpsykologisista selityksistä kannattaa kuitenkin sanoutua irti.

Itselläni on kateellinen sisarus ja psykiatri on kommentoinut sitä kertoen, että hän on ollut minulle mustasukkainen pienestä asti, eikä ole päässyt sen yli. En ole tuota itse keksinyt eikä se ole keittiöpsykologiaa. Lapsuuden trauma ei oikeuta toisten huonoa kohtelua, ja tekee niinkuin parhaaksi näkee.

Tuskinpa psykiatri on sanonut noin, koska se on keittiöpsykologiaa.

Ei ole pakko uskoa, että sanoi. Millä perusteella on "keittiöpsykologiaa", että vanhempi sisarus jää kateelliseksi, koska pienempi sisar vei häneltä huomiota perheessä? Näinkö ei siis mielestäsi käy? Evolutiivisessakin mielessä on erittäin ymmärrettävää, että sisarukset kilpailevat kaikista resursseista kaikin tavoin.

Kolmesta syystä. Kateellisuus liittyy psykiatrisessa kirjallisuudessa varhaiseen vuorovaikutukseen ja objektisuhteisiin, ei sisarusten syntymäjärjestykseen ollenkaan. Muutenkin tutkimukset, jotka todistelevat sisarusten ikäjärjestyksen vaikutuksesta käyttäytymiseen ja luonteeseen on todettu paikkansapitämättömiksi jo ainakin 15 vuotta sitten. Kolmanneksi psykiatrit ja psykoterapeutit eivät yleensä tee tulkintoja muiden kuin asiakkaidensa psyyken toiminnasta.

Siis kolmesta syystä en usko psykiatrin sanoneen noin. On ehkä myönnellyt tulkintojasi tms.

En viitsi kysyä mitkä ne kolme syytä ovat. Sitäkö odotit, että alan sitä lypsää? Selvästi et halua keskustelua vaan olet jo päättänyt oman mielipiteesi olevan oikea, jotta voit rauhassa kylpeä ylemmyydentunnossani. Kiitos hei

Viestini, jossa kerroin ne kolme syytä oli jostain syystä poistettu, mutta laitoin viestin uudelleen. Saa nähdä poistetetaanko sekin. 

Vastaa sinulle esitettyihin kysymyksiin.

Mikä on koulutuksesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On aika yleistä, että vanhemmalle sisarukselle jää mustasukkaisuustrauma, kun uusi vauva tulee viemään vanhempien huomion ja vanhemmat eivät osaa tukea vaikeiden tunteiden kanssa. Ehkä veljellä on huono vaihe. En kokonaan katkaisisi välejä vaan olisin ymmärtäväinen, mutta vähän etäämmällä nyt jonkin aikaa.

Varmaan sitten pikkusiskolla on myös luonnollinen syy olla kateellinen, koska lapsena isosisko osasi kaiken paremmin. Kyllähän hyvä syy ilkeilyyn löytyy aina, nimittäin muista kuin ilkeilijästä itsestään. 

En silti sano etteikö ap:n kannattaisi toimia alkuun rauhallisesti ja katsoa, miten tilanne etenee. Tuollaisisista keittiöpsykologisista selityksistä kannattaa kuitenkin sanoutua irti.

Itselläni on kateellinen sisarus ja psykiatri on kommentoinut sitä kertoen, että hän on ollut minulle mustasukkainen pienestä asti, eikä ole päässyt sen yli. En ole tuota itse keksinyt eikä se ole keittiöpsykologiaa. Lapsuuden trauma ei oikeuta toisten huonoa kohtelua, ja tekee niinkuin parhaaksi näkee.

Tuskinpa psykiatri on sanonut noin, koska se on keittiöpsykologiaa.

Ei ole pakko uskoa, että sanoi. Millä perusteella on "keittiöpsykologiaa", että vanhempi sisarus jää kateelliseksi, koska pienempi sisar vei häneltä huomiota perheessä? Näinkö ei siis mielestäsi käy? Evolutiivisessakin mielessä on erittäin ymmärrettävää, että sisarukset kilpailevat kaikista resursseista kaikin tavoin.

Kolmesta syystä. Kateellisuus liittyy psykiatrisessa kirjallisuudessa varhaiseen vuorovaikutukseen ja objektisuhteisiin, ei sisarusten syntymäjärjestykseen ollenkaan. Muutenkin tutkimukset, jotka todistelevat sisarusten ikäjärjestyksen vaikutuksesta käyttäytymiseen ja luonteeseen on todettu paikkansapitämättömiksi jo ainakin 15 vuotta sitten. Kolmanneksi psykiatrit ja psykoterapeutit eivät yleensä tee tulkintoja muiden kuin asiakkaidensa psyyken toiminnasta.

Siis kolmesta syystä en usko psykiatrin sanoneen noin. On ehkä myönnellyt tulkintojasi tms.

En viitsi kysyä mitkä ne kolme syytä ovat. Sitäkö odotit, että alan sitä lypsää? Selvästi et halua keskustelua vaan olet jo päättänyt oman mielipiteesi olevan oikea, jotta voit rauhassa kylpeä ylemmyydentunnossani. Kiitos hei

Viestini, jossa kerroin ne kolme syytä oli jostain syystä poistettu, mutta laitoin viestin uudelleen. Saa nähdä poistetetaanko sekin. 

Vastaa sinulle esitettyihin kysymyksiin.

Mikä on koulutuksesi?

Ei täällä kukaan edusta ammattiaan, vaan pitää pärjätä mielipiteidensä ja argumenttiensa varassa.

Aikuisena jylläävään kateuteen (mikä ilmenee vertailuna, vähättelynä, ilkeytenä, piikittelynä yms.) on useimmiten jo paljon muitakin vakavampia ja painavia syitä kuin sisaruksiin ja kasvatukseen liittyviä. Siis persoonallisuuden rakenteeseen liittyviä syitä, joita pidetään osin synnynnäisinä. Kateellisuus on yksi synkimmin kuvailluista asioista, jos katsotaan psykiatrista kirjallisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On aika yleistä, että vanhemmalle sisarukselle jää mustasukkaisuustrauma, kun uusi vauva tulee viemään vanhempien huomion ja vanhemmat eivät osaa tukea vaikeiden tunteiden kanssa. Ehkä veljellä on huono vaihe. En kokonaan katkaisisi välejä vaan olisin ymmärtäväinen, mutta vähän etäämmällä nyt jonkin aikaa.

Varmaan sitten pikkusiskolla on myös luonnollinen syy olla kateellinen, koska lapsena isosisko osasi kaiken paremmin. Kyllähän hyvä syy ilkeilyyn löytyy aina, nimittäin muista kuin ilkeilijästä itsestään. 

En silti sano etteikö ap:n kannattaisi toimia alkuun rauhallisesti ja katsoa, miten tilanne etenee. Tuollaisisista keittiöpsykologisista selityksistä kannattaa kuitenkin sanoutua irti.

Itselläni on kateellinen sisarus ja psykiatri on kommentoinut sitä kertoen, että hän on ollut minulle mustasukkainen pienestä asti, eikä ole päässyt sen yli. En ole tuota itse keksinyt eikä se ole keittiöpsykologiaa. Lapsuuden trauma ei oikeuta toisten huonoa kohtelua, ja tekee niinkuin parhaaksi näkee.

Tuskinpa psykiatri on sanonut noin, koska se on keittiöpsykologiaa.

Ei ole pakko uskoa, että sanoi. Millä perusteella on "keittiöpsykologiaa", että vanhempi sisarus jää kateelliseksi, koska pienempi sisar vei häneltä huomiota perheessä? Näinkö ei siis mielestäsi käy? Evolutiivisessakin mielessä on erittäin ymmärrettävää, että sisarukset kilpailevat kaikista resursseista kaikin tavoin.

Kolmesta syystä. Kateellisuus liittyy psykiatrisessa kirjallisuudessa varhaiseen vuorovaikutukseen ja objektisuhteisiin, ei sisarusten syntymäjärjestykseen ollenkaan. Muutenkin tutkimukset, jotka todistelevat sisarusten ikäjärjestyksen vaikutuksesta käyttäytymiseen ja luonteeseen on todettu paikkansapitämättömiksi jo ainakin 15 vuotta sitten. Kolmanneksi psykiatrit ja psykoterapeutit eivät yleensä tee tulkintoja muiden kuin asiakkaidensa psyyken toiminnasta.

Siis kolmesta syystä en usko psykiatrin sanoneen noin. On ehkä myönnellyt tulkintojasi tms.

En viitsi kysyä mitkä ne kolme syytä ovat. Sitäkö odotit, että alan sitä lypsää? Selvästi et halua keskustelua vaan olet jo päättänyt oman mielipiteesi olevan oikea, jotta voit rauhassa kylpeä ylemmyydentunnossani. Kiitos hei

Viestini, jossa kerroin ne kolme syytä oli jostain syystä poistettu, mutta laitoin viestin uudelleen. Saa nähdä poistetetaanko sekin. 

Vastaa sinulle esitettyihin kysymyksiin.

Mikä on koulutuksesi?

Ei täällä kukaan edusta ammattiaan, vaan pitää pärjätä mielipiteidensä ja argumenttiensa varassa.

Aikuisena jylläävään kateuteen (mikä ilmenee vertailuna, vähättelynä, ilkeytenä, piikittelynä yms.) on useimmiten jo paljon muitakin vakavampia ja painavia syitä kuin sisaruksiin ja kasvatukseen liittyviä. Siis persoonallisuuden rakenteeseen liittyviä syitä, joita pidetään osin synnynnäisinä. Kateellisuus on yksi synkimmin kuvailluista asioista, jos katsotaan psykiatrista kirjallisuutta.

Eli olet työtön tai lähäri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On aika yleistä, että vanhemmalle sisarukselle jää mustasukkaisuustrauma, kun uusi vauva tulee viemään vanhempien huomion ja vanhemmat eivät osaa tukea vaikeiden tunteiden kanssa. Ehkä veljellä on huono vaihe. En kokonaan katkaisisi välejä vaan olisin ymmärtäväinen, mutta vähän etäämmällä nyt jonkin aikaa.

Varmaan sitten pikkusiskolla on myös luonnollinen syy olla kateellinen, koska lapsena isosisko osasi kaiken paremmin. Kyllähän hyvä syy ilkeilyyn löytyy aina, nimittäin muista kuin ilkeilijästä itsestään. 

En silti sano etteikö ap:n kannattaisi toimia alkuun rauhallisesti ja katsoa, miten tilanne etenee. Tuollaisisista keittiöpsykologisista selityksistä kannattaa kuitenkin sanoutua irti.

Itselläni on kateellinen sisarus ja psykiatri on kommentoinut sitä kertoen, että hän on ollut minulle mustasukkainen pienestä asti, eikä ole päässyt sen yli. En ole tuota itse keksinyt eikä se ole keittiöpsykologiaa. Lapsuuden trauma ei oikeuta toisten huonoa kohtelua, ja tekee niinkuin parhaaksi näkee.

Tuskinpa psykiatri on sanonut noin, koska se on keittiöpsykologiaa.

Ei ole pakko uskoa, että sanoi. Millä perusteella on "keittiöpsykologiaa", että vanhempi sisarus jää kateelliseksi, koska pienempi sisar vei häneltä huomiota perheessä? Näinkö ei siis mielestäsi käy? Evolutiivisessakin mielessä on erittäin ymmärrettävää, että sisarukset kilpailevat kaikista resursseista kaikin tavoin.

Tässä ilmeisesti ne kysymykset, joihin minun toivottiin (käskettiin) vastaavan. Pahoittelen termiä keittiöpsykologia, se on vähättelevä. Sisarusten välissä voi olla kateutta, olivat he millaisia ja minkä ikäisiä hyvänsä. Kateus ei riipu kateuden kohteen ominaisuuksista, vaan on puhtaasti kateellisen psykopatologiasta peräisin ja useimmiten kasvuympäristön tukema joko tahallisesti tai tahattomasti. Kilpailu resursseista on luonnollinen ja terve reaktio, mutta krooninen ja pitkäaikainen kateellisuus ei ole. 

Miksi näihin ketjuihin aina ilmestyy näitä omaa ääntään rakastavia idioottipaasaajia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On aika yleistä, että vanhemmalle sisarukselle jää mustasukkaisuustrauma, kun uusi vauva tulee viemään vanhempien huomion ja vanhemmat eivät osaa tukea vaikeiden tunteiden kanssa. Ehkä veljellä on huono vaihe. En kokonaan katkaisisi välejä vaan olisin ymmärtäväinen, mutta vähän etäämmällä nyt jonkin aikaa.

Varmaan sitten pikkusiskolla on myös luonnollinen syy olla kateellinen, koska lapsena isosisko osasi kaiken paremmin. Kyllähän hyvä syy ilkeilyyn löytyy aina, nimittäin muista kuin ilkeilijästä itsestään. 

En silti sano etteikö ap:n kannattaisi toimia alkuun rauhallisesti ja katsoa, miten tilanne etenee. Tuollaisisista keittiöpsykologisista selityksistä kannattaa kuitenkin sanoutua irti.

Itselläni on kateellinen sisarus ja psykiatri on kommentoinut sitä kertoen, että hän on ollut minulle mustasukkainen pienestä asti, eikä ole päässyt sen yli. En ole tuota itse keksinyt eikä se ole keittiöpsykologiaa. Lapsuuden trauma ei oikeuta toisten huonoa kohtelua, ja tekee niinkuin parhaaksi näkee.

Tuskinpa psykiatri on sanonut noin, koska se on keittiöpsykologiaa.

Ei ole pakko uskoa, että sanoi. Millä perusteella on "keittiöpsykologiaa", että vanhempi sisarus jää kateelliseksi, koska pienempi sisar vei häneltä huomiota perheessä? Näinkö ei siis mielestäsi käy? Evolutiivisessakin mielessä on erittäin ymmärrettävää, että sisarukset kilpailevat kaikista resursseista kaikin tavoin.

Kolmesta syystä. Kateellisuus liittyy psykiatrisessa kirjallisuudessa varhaiseen vuorovaikutukseen ja objektisuhteisiin, ei sisarusten syntymäjärjestykseen ollenkaan. Muutenkin tutkimukset, jotka todistelevat sisarusten ikäjärjestyksen vaikutuksesta käyttäytymiseen ja luonteeseen on todettu paikkansapitämättömiksi jo ainakin 15 vuotta sitten. Kolmanneksi psykiatrit ja psykoterapeutit eivät yleensä tee tulkintoja muiden kuin asiakkaidensa psyyken toiminnasta.

Siis kolmesta syystä en usko psykiatrin sanoneen noin. On ehkä myönnellyt tulkintojasi tms.

En viitsi kysyä mitkä ne kolme syytä ovat. Sitäkö odotit, että alan sitä lypsää? Selvästi et halua keskustelua vaan olet jo päättänyt oman mielipiteesi olevan oikea, jotta voit rauhassa kylpeä ylemmyydentunnossani. Kiitos hei

Viestini, jossa kerroin ne kolme syytä oli jostain syystä poistettu, mutta laitoin viestin uudelleen. Saa nähdä poistetetaanko sekin. 

Vastaa sinulle esitettyihin kysymyksiin.

Mikä on koulutuksesi?

Ei täällä kukaan edusta ammattiaan, vaan pitää pärjätä mielipiteidensä ja argumenttiensa varassa.

Aikuisena jylläävään kateuteen (mikä ilmenee vertailuna, vähättelynä, ilkeytenä, piikittelynä yms.) on useimmiten jo paljon muitakin vakavampia ja painavia syitä kuin sisaruksiin ja kasvatukseen liittyviä. Siis persoonallisuuden rakenteeseen liittyviä syitä, joita pidetään osin synnynnäisinä. Kateellisuus on yksi synkimmin kuvailluista asioista, jos katsotaan psykiatrista kirjallisuutta.

Eli olet työtön tai lähäri.

Ihan vaan sivusta heitän että sinä taas olet kateellinen luuseri.

Paha olosi oikein tihkuu sinusta. Ja minua se taas naurattaa! :D

Vierailija kirjoitti:

Miksi näihin ketjuihin aina ilmestyy näitä omaa ääntään rakastavia idioottipaasaajia?

Niinpä. Luettu Valittujen palojen kyökkipsykologiaa...

Kiitos paljon kaikille vastauksista! Myötätunto jopa näin keskustelupalstalla tuntuu tosi hyvältä. Lisäksi aloin ymmärtää, että jonkinlainen etääntyminen on varmasti hyväksi. Kokonaan en viitsi välejä (ainakaan vielä) pistää jäihin, koska veljelläni on lapsi, johon minulla on läheiset välit. Lapsen elämässä oleminen olisi vaikeampaa, jos minulla ei olisi mitään kontaktia veljeeni. Lisäksi haluaisin kaikesta huolimatta olla tukemassa veljeäni. Joskus olen pystynyt ajattelemaan, että minun täytyy itse tietää mitä olen ja suodattaa veljeni loukkaukset ajatellen, että vaikka ne eivät ole totta, ne nyt vain ”kuuluvat” tähän ihmissuhteeseen. Ikään kuin asettaisin itseni maalitauluksi, jotta hän saa purkaa pahaa oloaan johonkin. Välillä vaan hänen asenteensa minua kohtaan tuntuu todella pahalta, vaikka tietäisinkin, että kyse on kateudesta eikä minun viallisuudestani. Pahimpia ovat kommentit, jotka sanotaan pelkästään satuttamismielessä. Siis jos vaikka riitelisin jonkun kanssa kommunikaatiosta tai yhteisten asioiden hoitamisesta, niin toiveena tietysti olisi, että nämä asiat muuttuisivat parempaan suuntaan. Mutta veljeni loukkaa pienenkin riidan yhteydessä asioilla, joiden sanomisesta ei ole mitään hyötyä, mutta jotka loukkaavat todella kipeästi. Esimerkiksi minulla oli nuorempana yksi ulkonäköongelma, joka oli minulle todella vaikea asia silloin ja josta en vieläkään tykkää puhua perheelleni. Muutama viikko sitten riidan yhteydessä veljeni muistutti tästä asiasta täysin pilkkamielessä. Minun silloisella ulkonäölläni ei pitäisi olla mitään vaikutusta hänen elämäänsä, jolloin sen sanomisessa olisi jotain järkeä: ainoa motiivi oli osua mahdollisimman arkaan paikkaan.

AP

Vierailija kirjoitti:

Kiitos paljon kaikille vastauksista! Myötätunto jopa näin keskustelupalstalla tuntuu tosi hyvältä. Lisäksi aloin ymmärtää, että jonkinlainen etääntyminen on varmasti hyväksi. Kokonaan en viitsi välejä (ainakaan vielä) pistää jäihin, koska veljelläni on lapsi, johon minulla on läheiset välit. Lapsen elämässä oleminen olisi vaikeampaa, jos minulla ei olisi mitään kontaktia veljeeni. Lisäksi haluaisin kaikesta huolimatta olla tukemassa veljeäni. Joskus olen pystynyt ajattelemaan, että minun täytyy itse tietää mitä olen ja suodattaa veljeni loukkaukset ajatellen, että vaikka ne eivät ole totta, ne nyt vain ”kuuluvat” tähän ihmissuhteeseen. Ikään kuin asettaisin itseni maalitauluksi, jotta hän saa purkaa pahaa oloaan johonkin. Välillä vaan hänen asenteensa minua kohtaan tuntuu todella pahalta, vaikka tietäisinkin, että kyse on kateudesta eikä minun viallisuudestani. Pahimpia ovat kommentit, jotka sanotaan pelkästään satuttamismielessä. Siis jos vaikka riitelisin jonkun kanssa kommunikaatiosta tai yhteisten asioiden hoitamisesta, niin toiveena tietysti olisi, että nämä asiat muuttuisivat parempaan suuntaan. Mutta veljeni loukkaa pienenkin riidan yhteydessä asioilla, joiden sanomisesta ei ole mitään hyötyä, mutta jotka loukkaavat todella kipeästi. Esimerkiksi minulla oli nuorempana yksi ulkonäköongelma, joka oli minulle todella vaikea asia silloin ja josta en vieläkään tykkää puhua perheelleni. Muutama viikko sitten riidan yhteydessä veljeni muistutti tästä asiasta täysin pilkkamielessä. Minun silloisella ulkonäölläni ei pitäisi olla mitään vaikutusta hänen elämäänsä, jolloin sen sanomisessa olisi jotain järkeä: ainoa motiivi oli osua mahdollisimman arkaan paikkaan.

AP

Mitä jos hakeutuisit terapiaan miettimään, miten voisit rakentavasti ja päättäväisesti lopettaa tuon veljesi epäasiallisen ja sadistisen käyttäytymisen. Sadismilla viittaan mustattuun kohtaan.

Siellä missä on sadisti, on myös masokisti (kerrot asettuvasi maalitauluksi tietoisesti), mutta näistä kuvioista voi aikuinen ainakin yrittää päästä irti. Kun et puutu tuohon käyttäytymiseen, niin se lisää veljesi epäasiallista käyttäytymistä ja voi johtaa lopulliseen välirikkoon lopulta.

Jos haluat tukea ja ymmärtää veljeäsi, niin kohtele häntä kuin ketä tahansa aikuista, ei säälittävänä ressukkana, jota pitää ymmärtää ja antaa anteeksi, vaan tasaveroisena aikuisena. Samalla pitäen mielessä, että kateellinen saattaa todella haluta vahingoittaa sinua senkin jälkeen, jolloin normaalia kanssakäymistä ei voi jatkaa.

On kyllä kerrassaan erikoista olla kateellinen sisaruksen työstä ja suhteista. Saa minunkin isosiskoni helposti töitä, mutta hän ei olekaan ujo. Olemme oikeastaan täysin toistemme vastakohtia kaikessa. Hänellä on myös koko ajan parisuhde, kun minä saan vain naamavärkistä kiinnostuneita miehiä.

Kateellinen ja katkera olen ihan eri syistä kuin yllä olevista. Esimerkiksi siitä, että feikkaamalla oikeille ihmisille siskoni saa rahaa ja ylistystä. Kun minä taas sanon suoraan mielipiteeni enkä välitä, vaikka välit menisivät.

Tällaisten henkilöiden kanssa minulla on jo muutenkin tarpeeksi ongelmia, siksi suhtaudun melko viileästi.