Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kateellinen ja ilkeä sisarus – onko muilla kokemuksia?
13.08.2020 |
Minulla on sellainen ongelma, että minua muutaman vuoden vanhempi veljeni tuntuu kadehtivan minua. Olemme molemmat aikuisia enkä itse asiassa edes muista, että hän olisi ollut kateellinen lapsena. Viime vuosina minulla on alkanut kuitenkin mennä elämässä ihan hyvin: olen saanut oman alan töitä, löytänyt hyvin parisuhteen jne. Veljeni on kuitenkin valitettavasti työtön ja sinkku. Tämä tuntuu raastavan häntä siinä määrin, ettei pysty iloitsemaan omista ”saavutuksistani” vaan päinvastoin yrittää viedä arvoa ja iloa niistä: pitää palkkaani liian suurena taitoihini/työpanokseeni nähden ja haukkuu kumppaniani, vaikkei hänessä ole mitään haukkumisen aihetta (haukkui jo ennen kuin edes oli tavannut tätä). Tällainen suhtautuminen tuntuu tietysti todella ikävältä mutta ennen kaikkea oudolta. Minulla on itsellänikin ollut elämässä vaiheita, jolloin asiat eivät ole olleet kovin kummoisesti, mutta silti en koskaan kadehtinut perheenjäseniäni enkä muitakaan läheisiäni, vaan toivoin heille aina parasta. Tuntuu jopa vähän pelottavalta pitää noin lähellä ihmistä, joka ei selvästikään ole puolellani. Onko muilla kokemusta kateellisista sisaruksista tai muista erityisen läheisistä henkilöistä? Miten olette selvinneet asian kanssa?
Kommentit (62)
Oletko puhunut asiasta hänen kanssaan, että tuo tuntuu ikävältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen katkaissut suhteet kahteen läheiseeni. Toinen näistä on aika tuore tapaus, koska jouduin odottamaan monta vuotta, että pystyn toteuttamaan sen, että katkaisen yhteydet kokonaan.
Luulen, että hankalat sukulaiset laskevat aika pitkälti sen varaan, että heitä ei hylätä, vaikka tekisi mitä. Välirikon jälkeen huomasin, että on vaikka kuinka paljon porukkaa, jotka eivät juurikaan pidä yhteyttä sisaruksiinsa tai vanhempiinsa. Sehän ei ole pakollista, jos kerran normaaliin käytökseen ei kyetä. Älä laske tilannetta pitkälle, vaan ota nyt etäisyyttä ja reippaasti, niin ei ehkä tarvitse mennä niin radikaaleihin ratkaisuihin kuin kohdallani kävi.
Vierailija kirjoitti:
Oletko puhunut asiasta hänen kanssaan, että tuo tuntuu ikävältä.
Voihan sitä yrittää, mutta veikkanpa, että sillä ei ole toivottua tulosta. Nämä hankalat ihmiset ovat sen tyyppisiä, että vika on aina muissa. Ap:n veli on toisaalta nuori, että hänen elämänsä voi vielä kääntyä hyväänkin suuntaan, mutta jos puhutaan vanhemmista ihmisistä, niin ei se draamaileva ja uhriutuva perusasenne elämään muutu. Omat lapsetkin katoavat lopulta, koska ei tuollaista jaksa. Jokaisella on ne omatkin elämän haasteet ja asiat elettävänä. Usein muuten tämäntyyppiset ihmiset myös alkoholisoituvat vanhemmiten.
On aika yleistä, että vanhemmalle sisarukselle jää mustasukkaisuustrauma, kun uusi vauva tulee viemään vanhempien huomion ja vanhemmat eivät osaa tukea vaikeiden tunteiden kanssa. Ehkä veljellä on huono vaihe. En kokonaan katkaisisi välejä vaan olisin ymmärtäväinen, mutta vähän etäämmällä nyt jonkin aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On aika yleistä, että vanhemmalle sisarukselle jää mustasukkaisuustrauma, kun uusi vauva tulee viemään vanhempien huomion ja vanhemmat eivät osaa tukea vaikeiden tunteiden kanssa. Ehkä veljellä on huono vaihe. En kokonaan katkaisisi välejä vaan olisin ymmärtäväinen, mutta vähän etäämmällä nyt jonkin aikaa.
Anteeksi nyt, mutta kyllä aikuisen ihmisen nyt vaan pitää sitten vaikka terapiassa päästä yli tuollaisesta. Ei ole oikein, että ensin se pikkusisarus joutuu koko lapsuutensa sietämään sitä kyykyttämistä ja sen jälkeen vielä aikuisiälläkin "ymmärtämään".
Vai pitääkö koulukiusaaminen ja työpaikkakiusaaminen ja kaikki muukin sadistinen käytös vain sietää kun pitää "ymmärtää"?
Sisaruksen kiusaaminen on erittäin traumatisoivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On aika yleistä, että vanhemmalle sisarukselle jää mustasukkaisuustrauma, kun uusi vauva tulee viemään vanhempien huomion ja vanhemmat eivät osaa tukea vaikeiden tunteiden kanssa. Ehkä veljellä on huono vaihe. En kokonaan katkaisisi välejä vaan olisin ymmärtäväinen, mutta vähän etäämmällä nyt jonkin aikaa.
Anteeksi nyt, mutta kyllä aikuisen ihmisen nyt vaan pitää sitten vaikka terapiassa päästä yli tuollaisesta. Ei ole oikein, että ensin se pikkusisarus joutuu koko lapsuutensa sietämään sitä kyykyttämistä ja sen jälkeen vielä aikuisiälläkin "ymmärtämään".
Vai pitääkö koulukiusaaminen ja työpaikkakiusaaminen ja kaikki muukin sadistinen käytös vain sietää kun pitää "ymmärtää"?
Sisaruksen kiusaaminen on erittäin traumatisoivaa.
No ehkä joo tosiaan kun luin aloituksen uudestaan ja siinä sanotaan veljen vähättelevän ja haukkuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On aika yleistä, että vanhemmalle sisarukselle jää mustasukkaisuustrauma, kun uusi vauva tulee viemään vanhempien huomion ja vanhemmat eivät osaa tukea vaikeiden tunteiden kanssa. Ehkä veljellä on huono vaihe. En kokonaan katkaisisi välejä vaan olisin ymmärtäväinen, mutta vähän etäämmällä nyt jonkin aikaa.
Varmaan sitten pikkusiskolla on myös luonnollinen syy olla kateellinen, koska lapsena isosisko osasi kaiken paremmin. Kyllähän hyvä syy ilkeilyyn löytyy aina, nimittäin muista kuin ilkeilijästä itsestään.
En silti sano etteikö ap:n kannattaisi toimia alkuun rauhallisesti ja katsoa, miten tilanne etenee. Tuollaisisista keittiöpsykologisista selityksistä kannattaa kuitenkin sanoutua irti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On aika yleistä, että vanhemmalle sisarukselle jää mustasukkaisuustrauma, kun uusi vauva tulee viemään vanhempien huomion ja vanhemmat eivät osaa tukea vaikeiden tunteiden kanssa. Ehkä veljellä on huono vaihe. En kokonaan katkaisisi välejä vaan olisin ymmärtäväinen, mutta vähän etäämmällä nyt jonkin aikaa.
Varmaan sitten pikkusiskolla on myös luonnollinen syy olla kateellinen, koska lapsena isosisko osasi kaiken paremmin. Kyllähän hyvä syy ilkeilyyn löytyy aina, nimittäin muista kuin ilkeilijästä itsestään.
En silti sano etteikö ap:n kannattaisi toimia alkuun rauhallisesti ja katsoa, miten tilanne etenee. Tuollaisisista keittiöpsykologisista selityksistä kannattaa kuitenkin sanoutua irti.
Itselläni on kateellinen sisarus ja psykiatri on kommentoinut sitä kertoen, että hän on ollut minulle mustasukkainen pienestä asti, eikä ole päässyt sen yli. En ole tuota itse keksinyt eikä se ole keittiöpsykologiaa. Lapsuuden trauma ei oikeuta toisten huonoa kohtelua, ja tekee niinkuin parhaaksi näkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On aika yleistä, että vanhemmalle sisarukselle jää mustasukkaisuustrauma, kun uusi vauva tulee viemään vanhempien huomion ja vanhemmat eivät osaa tukea vaikeiden tunteiden kanssa. Ehkä veljellä on huono vaihe. En kokonaan katkaisisi välejä vaan olisin ymmärtäväinen, mutta vähän etäämmällä nyt jonkin aikaa.
Varmaan sitten pikkusiskolla on myös luonnollinen syy olla kateellinen, koska lapsena isosisko osasi kaiken paremmin. Kyllähän hyvä syy ilkeilyyn löytyy aina, nimittäin muista kuin ilkeilijästä itsestään.
En silti sano etteikö ap:n kannattaisi toimia alkuun rauhallisesti ja katsoa, miten tilanne etenee. Tuollaisisista keittiöpsykologisista selityksistä kannattaa kuitenkin sanoutua irti.
Itselläni on kateellinen sisarus ja psykiatri on kommentoinut sitä kertoen, että hän on ollut minulle mustasukkainen pienestä asti, eikä ole päässyt sen yli. En ole tuota itse keksinyt eikä se ole keittiöpsykologiaa. Lapsuuden trauma ei oikeuta toisten huonoa kohtelua, ja tekee niinkuin parhaaksi näkee.
*Ap tekee niinkuin parhaaksi näkee
Minulla oli 5 vuotta vanhempi sisko joka kyykyttänyt minua aina siihen asti kun katkaisin välit kokonaan.
Lapsena hän haukkui minua ihan koko ajan ja pilkkasi jos en osannut kaikkea yhtä hyvin kuin hän. Muistan vieläkin miten 9-vuotiaana kaaduin luistellessa ja käteni katkesi kahdesta kohtaa, kaikki luut.
En uskaltanut itkeä enkä hakea apua, vaan kävelin sen käden ja luistinkassin kanssa kotiin ka koko matkan osasin ajatella vain miten hän taas pilkkaa ja ivaa kun en edes luistella osaa.
Aikuisiällä se kiusaaminen on sanut ihan uusia sfäärejä mitä solmumpaan hän on elämänsä ajanut. Hän on mm tehnyt kymmeniä erilaisia viranomaisilmoituksia minusta ja miehestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On aika yleistä, että vanhemmalle sisarukselle jää mustasukkaisuustrauma, kun uusi vauva tulee viemään vanhempien huomion ja vanhemmat eivät osaa tukea vaikeiden tunteiden kanssa. Ehkä veljellä on huono vaihe. En kokonaan katkaisisi välejä vaan olisin ymmärtäväinen, mutta vähän etäämmällä nyt jonkin aikaa.
Varmaan sitten pikkusiskolla on myös luonnollinen syy olla kateellinen, koska lapsena isosisko osasi kaiken paremmin. Kyllähän hyvä syy ilkeilyyn löytyy aina, nimittäin muista kuin ilkeilijästä itsestään.
En silti sano etteikö ap:n kannattaisi toimia alkuun rauhallisesti ja katsoa, miten tilanne etenee. Tuollaisisista keittiöpsykologisista selityksistä kannattaa kuitenkin sanoutua irti.
Itselläni on kateellinen sisarus ja psykiatri on kommentoinut sitä kertoen, että hän on ollut minulle mustasukkainen pienestä asti, eikä ole päässyt sen yli. En ole tuota itse keksinyt eikä se ole keittiöpsykologiaa. Lapsuuden trauma ei oikeuta toisten huonoa kohtelua, ja tekee niinkuin parhaaksi näkee.
Tuskinpa psykiatri on sanonut noin, koska se on keittiöpsykologiaa.
Kateus on helppo selitys, kun ei pysty kohtaamaan itseään.. Että itse on ihan samanlainen, ei parempi todellakaan! ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä ei ole kokemusta, mutta olen kuullut aika hurjiakin juttuja sisarusten lapsuudenaikaisista tappeluista. Pienempi sai jopa vammoja, mutta vanhemmat pitivät tilannetta ihan asiaankuuluvana.
Eipä ihme, että aikuisena ei ole juuri yhteyttä pidetty.
Vierailija kirjoitti:
Kateus on helppo selitys, kun ei pysty kohtaamaan itseään.. Että itse on ihan samanlainen, ei parempi todellakaan! ;D
Sinä et ole minua parempi, kuinka tyypillinen kateellisen ilmaisu! Joka asia perustuu vertailuun.
Eli pointti siis on just tuo että identiteettisi perustuu sille vanhempiemme luomalle valheelle sinun paremmuudestasi. Ota huomioon, että vanhempamme eivät tienneet kaikkea, (sinun kokeilujasi esim) olivat puolueellisia ja sairaita myös. Äitimme kohdisti minuun omia lapsuuden traumojaan ja ymmärsin sen jo teini-iässä, jolloin lakkasin kadehtimasta sinua. Ymmärsin ettei se ollut sinun syysi. Sinä vain et koskaan ymmärtänyt koko kuvioa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateus on helppo selitys, kun ei pysty kohtaamaan itseään.. Että itse on ihan samanlainen, ei parempi todellakaan! ;D
Sinä et ole minua parempi, kuinka tyypillinen kateellisen ilmaisu! Joka asia perustuu vertailuun.
Koska tiedän että pidät itseäsi minua parempana, ei muuten..
Kyllä on, ja oli vielä useampikin. Lähettelivät kostolansseja pihaan perinnönjaon aikaan kun halusivat laittomasti asioita jne. Yrittivät järjestämällä oikein järjestää hankaluuksia ja jokainen kokous päättyi suoraan vittuiluun. Pakkohan se on lähteä etemmäs tuollaisesta.
Vierailija kirjoitti:
Eli pointti siis on just tuo että identiteettisi perustuu sille vanhempiemme luomalle valheelle sinun paremmuudestasi. Ota huomioon, että vanhempamme eivät tienneet kaikkea, (sinun kokeilujasi esim) olivat puolueellisia ja sairaita myös. Äitimme kohdisti minuun omia lapsuuden traumojaan ja ymmärsin sen jo teini-iässä, jolloin lakkasin kadehtimasta sinua. Ymmärsin ettei se ollut sinun syysi. Sinä vain et koskaan ymmärtänyt koko kuvioa.
Häh? Luuletko sinä nyt, että ap on sinun siskosi?
Alue: Aihe vapaa
Älä pidä häntä lähellä. Puhun kokemuksesta, saat vain turhaa mielipahaa ja harmia. Katkaisin välit noin 10 vuotta sitten ja elämäni helpottui huomattavasti. Heitin juuri pois vanhoja kirjeitä ja oli todella kummallista löytää niistä varhaisen teini-iän kirjeistä jo kateuden puuskia eri asioista kuten paremmasta koulumenestyksestä. Olin kokonaan unohtanut, että tuota oli jo lapsena, varmaan siksi, että yritin ohittaa sen kokonaan ja pärjätä hänen kanssaan siitä huolimatta. Ei onnistunut.