Voiko intro- ja ekstrovertin suhde oikeasti toimia, kokemuksia?

Itse ihmettelen vain sitä että mikä pakkomielle intronaisille on saada ekstromies..

Vierailija kirjoitti:

Itse ihmettelen vain sitä että mikä pakkomielle intronaisille on saada ekstromies..

Pakkomielle? Seurustelin aiemmin introvertin kanssa. Jos kemiat kohtaavat ja mies on muuten mukava, pitäisikö hylätä, koska sattuu olemaan ekstrovertti?

Tai ehkä tässä tapauksessa joutuukin ns hylätä, sillä tuntuu jo nyt olevan hieman hankalaa. En vielä tiedä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Itse ihmettelen vain sitä että mikä pakkomielle intronaisille on saada ekstromies..

Ei kyse ole että onko mies introvertti vai ekstrovertti, vaan kyse on ulkonäöstä. Hän on tietenkin komea tai erittäin komea mies, joten AP nappasi heti kiinni kun sai. Kuten huomaat AP on epätoivoinen sillä haluaa pitää tämän komean miehen, niitä kun ei ihan kaikkialla ole vapaana. Vaikka mies on täysin päinvastainen perusluonteeltaan kuin hän, niin silti AP yrittää. Siinä on ulkonäön voima.

Ei tietenkään tule toimimaan, sillä tuo mies löytää itselleen sopivamman naisen melko piakkoin. Todennäköisesti tuntee useita kymmeniä sopivia vaihtoehtoja jo entuudestaan.

Olen introvertti ja mies ekstrovertti. Kieltämättä välillä oli raskasta suhteen alussa, mutta nyt kyllä sujuu. Saan kotihiireillä rauhassa, kun mies tapaa ystäviään/käy harrastuksissaan. En ikinä kestäisi asua toisen kotihiiren kanssa. Toki mennyt itsellä siihen, että mies on perheeni lisäksi ainut sosiaalinen kontaktini, kun en muita ihmisiä jaksa enää nähdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ihmettelen vain sitä että mikä pakkomielle intronaisille on saada ekstromies..

Ei kyse ole että onko mies introvertti vai ekstrovertti, vaan kyse on ulkonäöstä. Hän on tietenkin komea tai erittäin komea mies, joten AP nappasi heti kiinni kun sai. Kuten huomaat AP on epätoivoinen sillä haluaa pitää tämän komean miehen, niitä kun ei ihan kaikkialla ole vapaana. Vaikka mies on täysin päinvastainen perusluonteeltaan kuin hän, niin silti AP yrittää. Siinä on ulkonäön voima.

Ei tietenkään tule toimimaan, sillä tuo mies löytää itselleen sopivamman naisen melko piakkoin. Todennäköisesti tuntee useita kymmeniä sopivia vaihtoehtoja jo entuudestaan.

Pyh ja pah. Olen objektiivisesti paremman näköinen kuin kyseinen mies.

Asiallisia kommentteja, ei naisyleistämistä, kiitos. Ap

Minun ja exäni suhde ei toiminut. Ehkä se olisi toiminut ilman välimatkaa, en tiedä.

M31

Voi toimia, mutta edellyttää sitä että ymmärrätte ja kunnioitatte toistenne erilaisuutta tässä asiassa. Seurustelin itse pitkään ekstrovertin kanssa ja hän ei koskaan kunnolla tajunnut kuinka viihdyn itsekseni ja toivoi että olisin käynyt enemmän ulkona. Eihän se lopulta toiminut, vaikka tämä oli tietysti vain yksi tekijä eron takana.

Suhde sinänsä voi toimiakin, mutta introverttina olen huomannut, että minun kannattaa asua yksin. Mistään muusta ei pitkän päälle tule mitään. Nyt naimisissa ekstrovertimman kanssa, mutta eri osoitteissa ja tämä toimii.

Kyllä tämä taitaa toimia, 30 vuotta ollaan oltu yhdessä. Ehkä se vaikuttaa, ettei me ekaan 15-20 vuoteen tiedetty mitään tämmöisistä ekstrovertti/introverttijutuista. 

Vierailija kirjoitti:

Voi toimia, mutta edellyttää sitä että ymmärrätte ja kunnioitatte toistenne erilaisuutta tässä asiassa. Seurustelin itse pitkään ekstrovertin kanssa ja hän ei koskaan kunnolla tajunnut kuinka viihdyn itsekseni ja toivoi että olisin käynyt enemmän ulkona. Eihän se lopulta toiminut, vaikka tämä oli tietysti vain yksi tekijä eron takana.

Tämä kommentti oikeastaan avasi, että pitäisi keskustella miehen kanssa asiasta. Sanoa omat rajani, ja jos suhteeseen meinattiin ryhtyä, niin en jousta tarpeestani omaan aikaan. Selvittää, voisiko yhteiselo toimia. Ap

Miten usein jaksat tapailla? Voihan se mennä hankalaksi, jos näette esimerkiksi kerran kahdessaviikossa. Vaikeaa voi olla muodostaa kovin syvällistä suhdetta. Toisaalta jos ekstrovertilla on paljon muuta elämää, ehkä järjestely sopii häellekin.

Meillä ei toimi. Itse en ole edes introvertti, koska tykkään ja tarvitsen sosiaalisia kavereita /tilanteita. Mies kuitenkin kokoajan pälpättää ja puuttuu joka asiaan, päsmää ja väsyttää mut jatkuvilla ehdotuksilla tehdä ties mitä. Äänekäs on, ei hetken rauhaa. Puhuu vaikka puhelimessa, jos en enää jaksa kuunnella hänen jatkuvaa höpinää. Olen itse myös sosiaalinen, mutta mies on sitten varmaan yli sosiaalinen. Kauan en enää jaksa!

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei toimi. Itse en ole edes introvertti, koska tykkään ja tarvitsen sosiaalisia kavereita /tilanteita. Mies kuitenkin kokoajan pälpättää ja puuttuu joka asiaan, päsmää ja väsyttää mut jatkuvilla ehdotuksilla tehdä ties mitä. Äänekäs on, ei hetken rauhaa. Puhuu vaikka puhelimessa, jos en enää jaksa kuunnella hänen jatkuvaa höpinää. Olen itse myös sosiaalinen, mutta mies on sitten varmaan yli sosiaalinen. Kauan en enää jaksa!

Ohis, mutta jokainen terve ihminen kaipaa jossain määrin ja jossain muodossa sosiaalisia kontakteja. Ei introverttiys tarkoita, ettei olisi sosiaalisia tarpeita ollenkaan.

Itse olen introvertti nainen enkä edes kiinnostu kovin ekstroista miehistä. Vaisto ja hiukan kokemuskin sen sanoo, että sellaisen kanssa ei olisi yhteisymmärrystä, haluttaisiin viettää erilaista elämää ja kiinnostuksenkohteet olisivat erilaisia. Joutuisi tekemään kompromisseja ja selittelemään itseään liikaa.

Minä olen ns. "keskitason" introvertti eli vihdyn kyllä samanhenkisessä seurassa ja olen varsin avoin mutta kaipaan myös omaa aikaa ja yksinoloa ihmisseuran vastapainoksi. Voisin kuvitella, että jos toinen olisi ekstrovertti sieltä skaalan maltillisemmasta päästä mutta muuten samantyyppinen, niin suhteemme voisi toimia oikein hyvinkin.

Täytyy vielä mainita se, että introverttiys itsessään ei tee hyvää kumppania. Seurustelin joskus introverttimiehen kanssa, joka ei ollut sinut oman introverttiytensä kanssa ja heijasti pettymystään ja epävarmuuttaan minuun. Ei todellakaan tehnyt hyvää joutua kuulemaan alituista analysointia ja kritisointia siitä, kuinka en ole sosiaalinen ja kuinka naiset yleensä ovat sosiaalisia. Minun olisi siis jotenkin pitänyt paikata hänen itsetuntoaan olemalla sellainen sädehtivä juhlien keskipiste ja suosittu kaveripiirissäni.

Eli tärkeintä tässäkin on ensisijaisesti se, että toinen on tasapainossa itsensä kanssa ja kykenee aidosti hyväksymään kumppaninsa sellaisena, kuin hän on. Toki samansuuntainen temperamentti auttaa paljon mutta ei välttämättä ole se koko totuus.

Ulospäinsuuntautuneet miehet tuntuvat luulevan, että introverttiyteni on jotakin ujoutta ja "kuoressani olemista", joka ajan myötä muuttuu.

Ei se toimi, jos joustoa ei ole puolin ja toisin. Mutta se vaatisi joustoa sinultakin ap ja tekstisi perusteella vaikuttaa siltä, että sinä vaadit kyllä joustoa ja ymmärrystä deitiltäsi, mutta deittisi ei saisi vaatia samaa sinulta. Voi myös olla, että sain väärän kuvan.

Mutta jos noin on, niin ei tule toimimaan. Se ei koskaan toimi niin, että pelkästään toisella on oikeus vaatia ja toisen velvollisuus on joustaa.

Hyvin voi. Mieheni on ekstrovertti, itse introvertti. Olemme asuneet 2v yhdessä, ja omaa introverttiluonnettani kuvastaa hyvin se, että vanhempiani lukuun ottamatta kukaan ei ole käynyt meillä minun vieraanani sinä aikana. Kavereistani kukaan ei ole siis nähnyt nykyistä kotiani. Kaikki kyläilijät ovat olleet miehen kavereita ja sukua. Mies menee useimmiten kaverien luo tai soittaa heille tms, koska itse tykkään, että kotona ollaan rauhassa ja vieraat ovat erityistilanne. Mies puhuu itse puhelimessa useita kertoja päivässä, mutta ei ole koskaan kuullut oman puhelimeni soittoääntä, koska minulle ei soiteta ikinä. Mies tykkää blogata ja jakaa kaikkea tekemäänsä, mutta minä en ole ikinä mukana hänen julkaisuissaan ja olen pyytänyt, että minun nimeäni ei mainita eikä minua tägätä mihinkään.

Vaihdan kaverien kanssa kuulumisia viestillä silloin tällöin, joskus saatetaan olla vuosikin hiljaa. Oma parisuhteemme sen sijaan on oikein hyvä, meillä on päivittäin aikaa toisillemme useampi tunti, ja koen, että mieheni kanssa voin olla täysin oma itseni eikä hänen kanssaan juttelu tai asioiden tekeminen kuormita minua lähes yhtään. Päin vastoin koen, että tällainen yksi läheinen ihminen on oikein sopiva lisä minun elämääni, ja enempää tuskin jaksaisin. Hän ei pakota minua lähtemään mukaan mihinkään tai tekemään mitään, ja ymmärtää hyvin, jos en halua lähteä esim hänen kaveriporukkansa pariskuntailtoihin. Emme ole yksikkö eli hän käy yksin siellä, missä minua ei innosta käydä. Hän ei ota sitä henkilökohtaisesti. Olemme molemmat onneksi luontoa rakastavia ihmisiä, joten viihdymme lomat esim mökillä. Sitten se ei ehkä toimisi, jos mies haluaisi reissata ja nähdä kaikki festarit ympäri maailmaa.

Siis mitä tarkoitat ettet ole tavoitettavissa?

Minäkin olen introvertti, mutta olen kyllä tavoitettavissa läheisimmille ihmisille tai potentiaaliselle kumppanille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ihmettelen vain sitä että mikä pakkomielle intronaisille on saada ekstromies..

Pakkomielle? Seurustelin aiemmin introvertin kanssa. Jos kemiat kohtaavat ja mies on muuten mukava, pitäisikö hylätä, koska sattuu olemaan ekstrovertti?

Tai ehkä tässä tapauksessa joutuukin ns hylätä, sillä tuntuu jo nyt olevan hieman hankalaa. En vielä tiedä. Ap

Kyllä se usein menee näin päin. Vai milloin olet kuullut ekstrovertistä naisesta, joka seurustelee introvertin miehen kanssa?