Koululainen vain lällättelee ja irvailee, ei usko :/

Ja mistään ette ole hakeneet lapsellenne apua?

Minkä ikäinen?

Lyö

Peilaa omaa käytöstäsi. Minä heräsin, kun poika sanoi että valitan ihan koko ajan. Mikään ei kuulemma riittänyt käskyja tuli käskyjen perään. Nyt pojan kanssa sujuu ihan mallikaasti, kun olen vähän tinkinyt ja antanut pojalle vähän vastuuta tehdä asioita omaan tahtiinsa.

Kohta 9 vuotias. Mistä apua? Mutta hirveän raskasta tätä on kestää. Missään pellossa ei ole annettu kasvaa. Sisarukset ns. normaaleja, vaikka tämä poika heitäkin terrorisoi. Onko joku vika tai diagnoosi-asia.

Osaako olla empaattinen normaalisti?

Voi voi.

Meillä tuo alkoi 11-vuotiaana ja tilanne ei tällä hetkellä ole hyvä. (pari vuotta kulunut)

[quote author="Vierailija" time="13.08.2013 klo 14:49"]

Ja mistään ette ole hakeneet lapsellenne apua?

[/quote]

Heh heh, ai että oikein apua. Tuollainen käytöshän on jossain iässä maailman tavallisinta lapsilla, eikä heistä mitään sen enempää heittiöitä ole tulossa. Meilläkin varsinkni tytär haistatteli, karkaili tms varhaismurrosiässä, mutta aika pian jo rauhoittui, kun annoin vähän rauhaa hänelle ja vaikean iän takia vaadin vähemmän.

Kaikki rangaistukset käyttöön, tuollainen käytös on lopetettava. Puhelin pois, pelit pois, telkkari pois, rahat pois. Ei mitään etuja eikä hauskuuksia jos ei käytös muutu. Vaikka istut pitämässä vahtia jos ei kotona pysy. Kyllä tuonikäiselle rajat löytyy kun vain halutaan.

vähän myöhäistä on opettaa tapoja. jos ei kouluiässä osaa käyttäytyä niin sinun pitää sitä vain sietää. itse olisin aikanani saanut reippaan tukkapöllyn ja menettänyt sen viikon viikkorahani jos olisin äidilleni lällätellyt, mutta nykyään sinulle tulisi siitä varmaankin linnatuomio. mutta siinä on sitten hyvänä puolena se että joku muu saa kestää nokkavaa kakaraasi sillä aikaa kun luet tiilenpäitä.

seuraavaksi vuorossa mekastus siitä miten kukaan voi ehdottaa lapsen lähes kohtalokasta pahoinpitelyä, huuto, möykkä , lastensuojelu, maailmanloppu. tiedän kyllä mikä keskustelun taso täällä yleensä on, mutta luulisi hysteerisimmänkin av-mammankin tajuavan mikä ero on päin naamaa vittuilevan lapsen tukistamisella ja lapsen henkihieveriin pieksämisellä...

Empaattinen? Naapurin pienempää tyttöä saattaa kohdella tosi huolehtivasti ja leikkiä yhdessä. Sitten saattaa töniä tms ja tyttö lähtee itkien pois, mutta tulee takaisin. Tätä on toistunut. Ikään kuin poika olisi huomannut, miten sitä pidetään jotenkin otteessa. Äkkipikainen on. Mutta tulee syliinki ja on hyviä ja normaaleja hetkiä. Mutta liikaa tuota huonoa.

Rajat on pidetty nytkin. Sisaruksensa niissä pysyvät. Mitä ihmettä siinä voi tehdä, jos vaikka pyytää tekemään jotain ihan tavallista ja vastaukseksi tulee jotain jäkäjäkä, haistattelua ja karkaamista!? Joka asiaan ei. Eihän nykyään lapseen saa koskea, että et lähde minnekkään, eikä se sanomalla pysy.

Onko siis tuo käytös alkanut nyt jotenkin yllättäen vai onko "aina" ollut jotenkin eri tavalla käyttäytyvä ja rajoihin suhtautuva kuin sisaruksensa? Onko muuten mitään varhaismurrosiän oireita tai muita muutoksia kaverisuhteissa, koulussa, perheessä tms mikä voisi olla provosoimassa tuota käytöstä? Onko vanhempien/perheen kanssa myös kivaa yhteistä, vai kaikki pelkkää vääntämistä? Millä saa huomiota? Onko sisarusten kanssa myös hyviä tilanteita ja hetkiä, entä muiden aikuisten kuin vanhempien seurassa? Miten käyttäytyy koulussa? 

Jos muutos entiseen on ollut raju ilman että mukana mitään ulkoisia olosuhteiden muutoksia tai viitteitä murrosiän alkamisesta, hakisin kyllä apua. Ja muutenkin, jos tuntuu ettei omat rahkeet riitä. 

Meillä on vähän vastaavaa, poika on aina käyttäytynyt todella kurittomasti eikä ole kunnioittanut ketään. Kasvatettu on, kuria on pidetty, muiden lasten kanssa sujuu ongelmitta. No ei ole joo ihan terve tapaus tuo lapsi, mutta kyllähän tuo ärsyttää siltikin.

Oletko koittanut antaa vastuuta ja istuneet yhdessä miettimään niitä pelisääntöjä. Tuon ikäiselle pitää antaa jo vähän tilaa päättää heitä koskevissa asioissa. Lapsille, kun tulee tuota ikää, he haluavat itsenäistyä ja ihan varmasti testaavat omia rajojaan. Ja se yllättävä uutinen, lapset ovat erilaisia. Pitää nähdä se vaiva, että oppii tuntemaan heidät. Liian usein kuulee, että lapsia yritetään kasvattaa kaikkia samalla tavalla. Ja verrataan ihan ääneen sisarusten käytökseen. Ei ihme, että risoo Kun pitäisi olla sisaruksen peilikuva,

Poika on aina ollut vaativa tapaus: vauvana valvo yöt ja inttänyt ja haastanut isompana. Ei ole mitään äkillistä muutosta. Sisarusten "normaaliudella" hain lähinnä sitä, että periaatteessa ainaki ollaan toimittu oikeinkin, ettei kaikki ole tuollaisia. Koulussa on tullut sanomista: kiroilee ja jotain tottelemattomuutta. On pojalla hyvätkin hetkensä, mutta elämää värittää kyllä eniten tuo huono puoli.

Ei tuon ikäisen voi todellakaan antaa karata. Jos ei muuten pysy aloillaan niin ota vaikka syliin ja pidä väkisin sylissä niin kauan että rauhoittuu. Haistattelusta automaattisesti rangaistus.

Lue Tunne Lukkosi -niminen kirja niin opit nopeasti näkemään, mistä lapsesi toimintamallit tulevat ja mihin ne liittyvät. Suosittelen kaikille muillekin. http://www.tunnelukkosi.fi/

Tunnelukot ohjaavat käytöstäsi ja siirrät omat tunnelukkosi myös lapsillesi (tiedostamatta). Nyt on aika korjata niitä, ennenkaikkea omaa itseäsi muuttamalla, ennenkuin vahinko on liian suurta.

Siis annatteko tuon ikäisten haistatella itsellenne?? Onnea matkaan kohti aikuisuutta, älkääpä itkekö kun kuvioon tulee päihteet. Voin kuvitella että olette antaneet sille herrantertulle kaikki periksi ja olleet hyviäkin kavereita :)

20, ei kyse ole siitä ANTAAKO lapsen haistatella...on olemassa lapsia, joihin minkäänlainen kurinpalautus ei yksinkertaisesti tepsi.

t. Tourette-pojan äiti