Lue keskustelun säännöt.
Olen erityislapsen äiti. Mulla ei saisi olla omaa elämää.
12.08.2013 |
Kuinkahan moni jaksaisi ensin olla kotona kuutisen vuotta lapsen takia ja sitten vielä päälle älyttömän pitkät osastojaksot (polikliiniset)? Kun yrittäisit haukata happea siirtämällä osavastuun miehelle ja hakemalla itse esim. opiskelemaan, saisit voivottelua osaksesi ja pyynnön harkita uudestaan. Minä olen aivan puhki tässä tilanteessa.
Lapsi on autistinen ja kehityshäiriöinen, ollut päiväkodissa erityisryhmässä kuntoutuksen vuoksi mutta edistystä ei ole juuri tullut. Koska päivisin on sattunut ja tapahtunut, olen joutunut päivystämään kotona työttömänä. Tähän ratkaisuun päädyin pakon edessä, koska minua painostettiin jatkuvasti mm. lyhentämään hoitopäiviä (7h käydessäni töissä), hakemaan lapsi sovittua aiemmin jne. Valitin ylemmälle taholle ja jättivät aina hetkeksi rauhaan, mutta sitten se alkoi taas: "voitko tuoda pojan vasta kymmeneltä kun meillä on aamusta reissu sinne ja tänne eikä häntä saada varmaan taaskaan lähtemään..?". Pysyin tiukkana, mutta lopulta väsyin kaikkeen ja annoin periksi, jäin kotiin. Masennuin vähän myös, sain lääkityksen onneksi ja mieheni otti enemmän vastuuta lapsesta.
No, nyt ajattelin että lähden opiskelemaan ja päivittämään osaamistani. Loppusyksystä menisi sopiva kurssi, jolle voisin osallistua ilman ongelmia, sillä mies on kotona nyt työttömyytensä vuoksi = hoitaa lapsen. Vaan mitäs mieltä oltiinkaan hoitotahon puolelta? "Emme kyllä koe, että tuo olisi hyvä ratkaisu...lapselle stressaavaa...kyllä lapsi tarvitsee äitiään...yritätkö karata tilannetta...ettekö voisi saada rahaa vaikkapa sosiaalitoimesta?" Sanattomaksi veti.
Olen törmännyt koko äitiyteni ajan tähän samaan asenteeseen, että erityislapsen äidin elämä pitäisi olla pyhitetty vain lapsille. Todella ahdistava ajatus, että töissä ei saisi käydä (näille lapsille kun ei ole esim. vuorohoitoa ollenkaan), opiskella ei saa ettei lapsi stressaannu kun isä onkin välillä vastuussa, jatkuvasti rampataan osastolla tai tavataan milloin ketäkin. Nytkin on hienosti suunniteltu melkein 10 viikon(!) osastojaksoa koko perheelle, jossa pitäisi sitten kökkiä päivisin viitisen tuntia kolmesti viikossa toisella puolella kuntaa. Tämä osastojakso vaatii molempien vanhempien osallistumisen, mitenköhän onnistuisi jos mieheni olisi vielä töissä (tai minä)..? Meillä ei ole autoa eli reissaaminen muuttuu todella rasittavaksi, mutta se nyt ei ketään kiinnosta: "kyllä tämä on varmasti tarpeen lapselle". Jaa, just. Osastolla vanhemmat ovat vastuussa lapsistaan koko päivän ajan, vaikka lapsille on mm. omahoitajat ja kasa erilaisia lääkäreitä. Sillä aikaa kun lasta tutkitaan, me joko nökötämme sohvalla oleskelutiloissa tai istumme mukana huoneen nurkassa tarkkailemassa tilannetta.
Jaksaisitko sinä tämmöistä? Kuulostan epäempaattiselta, koska olen niin väsynyt että tekisi mieli itkeä.
Kommentit (27)
[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 20:13"]
Juu, vammaisuuden "suorat" seuraukset on toki kärsittävä eikä ap tätä surkutellutkaan, mutta ei kyllä silti ole oikein, että tarvitsee kärsiä seurauksena turhaa syyllistämistä ja sosiaalitoimeen ajamista, niin kuin ap:n tapauksessa...
[/quote]
Olen samaa mieltä. -8
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 19:40"]
Tuo on se riski, joka lapsen hankinnassa otetaan. Ei ole mitään takuuta siitä, etteikö lapsi voisi olla vaikeasti vammainen, sairas tai muuten äärimmäisen raskas hoidettava. Jos ei ole valmis ottamaan tätä riskiä ja kantamaan kaikkia mahdollisia seurauksia, kannattaa jättää lapset tekemättä. Se on täysin vapaaehtoista puuhaa.
[/quote]
Todella törkeää puhetta. Olet täysin empatiakyvytön. Jos itsellä on käynyt onni saada terveitä lapsia tai peräti olet lapseton, niin ei se oikeuta lyömään jo lyötyä ihmistä, joka hakee ymmärrystä ja tukea vaikeassa elämäntilanteessa.
Voi ap, yritä pitää huolta itsestäsi. Älä välitä painostuksesta, vaan kouluttaudu, kehitä itseäsi ja muista myös levätä. Minullakin on erityislapsi, tosin ehkä lievempi tapaus, mutta paljon on kallista työaikaa mennyt kaikenmaailman palavereissa, osa toki hyödyllisiä, osa taas ei. Välillä pitää tiukasti todeta, että nyt tämä keskustelu tms aika ei vaan sovi omaan kalenteriini, kun olen työssäkäyvä. Kyllä ne sitten uskoo. Vinkki: laita mies asialle, hoitoala on niin naisvaltaista, ja yhtenä perverssinää piirteenä siellä on se, että miehiä/ isiä kuunnellaan paremmin ja kohdellaan kunnioittavammin.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 21:18"]
[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 19:40"]
Tuo on se riski, joka lapsen hankinnassa otetaan. Ei ole mitään takuuta siitä, etteikö lapsi voisi olla vaikeasti vammainen, sairas tai muuten äärimmäisen raskas hoidettava. Jos ei ole valmis ottamaan tätä riskiä ja kantamaan kaikkia mahdollisia seurauksia, kannattaa jättää lapset tekemättä. Se on täysin vapaaehtoista puuhaa.
[/quote]
Todella törkeää puhetta. Olet täysin empatiakyvytön. Jos itsellä on käynyt onni saada terveitä lapsia tai peräti olet lapseton, niin ei se oikeuta lyömään jo lyötyä ihmistä, joka hakee ymmärrystä ja tukea vaikeassa elämäntilanteessa.
[/quote]
No saattaahan tämä 8 löytää sanansa edestään ja hänen lapsensa jäädä auton alle ja vammautua.
Se riski on vain otettava, kun päästää lapsensa ulos.
En jaksaisi. Olen hoitanut vain työpäivän ajan poikasi kaltaisia lapsia. Se on ollut työni ja sen hyvin jaksaa. Olen usein miettinyt vanhempien asemaa ja en usko, että jaksaisin suoriutua siitä kovin hyvin.
Tottakai haet opiskelemaan. Eikös isä ole ollut siinä lapsen elämässä läsnä kuitenki. Eikä ole uppiouto ihminen.
Täytyy sanoa, että olette saanut pohjattoman huonon ja ammattitaidottoman hoitopaikan aiemmin pojallenne. Onkohan siellä mtään kuntoutusta ollutkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai alat opiskelemaan. Tärkeintä mitä voit lapsellesi tehdä, on pitää huolta hänen äitinsä jaksamisesta.
Sanon samaa kuin muutkin. Mies asialle, jos sinulle urputetaan epämääräisistä.
Iso halaus ja jaksamisia!
Juu, vammaisuuden "suorat" seuraukset on toki kärsittävä eikä ap tätä surkutellutkaan, mutta ei kyllä silti ole oikein, että tarvitsee kärsiä seurauksena turhaa syyllistämistä ja sosiaalitoimeen ajamista, niin kuin ap:n tapauksessa...
[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 20:06"]
[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 20:01"]
Mistä ihmeen riskistä horiset 8?
[/quote]
Riskistä, että lapsi on vammainen, sairas tai muuten raskas hoitaa. Ymmärrän, että monet äidit mieluummin ummistavat tältä silmänsä, mutta kyllä se riski silti on ihan todellinen. -8
[/quote]