Miksi osalle ihmisistä "normaaliin arkeen palaaminen" ja "maailma on vaan pakko pikkuhiljaa avata" ovat lähes pakkomielteitä?

Vierailija kirjoitti:

En taas itse ymmärrä ihmisiä, jotka ei koskaan halua käydä esim. museossa, kirjastossa, konsertissa, elokuvissa tai ravintolassa. Olen yksin elävä ja tottunut siihen että kaupunki ja sen tapahtumat ovat osa elämääni (ja kovasti tähän kannustettiin vielä reilu puoli vuotta sitten!). Nyt sitten pitäisi vaihtaa kaikki kotona oleiluun ja korkeintaan ulkona kävelyyn?

Onko sulla itselläsi yhtään empatiaa kun vaadit että muut muuttaa elämänsä sellaiseksi joka nyt sulle sattuu hyvin sopimaan? Onko kiva tuntea itsensä moraalisesti ylempiarvoiseksi? 

Samoin. Monet itselleni rakkaimmista asioista ovat sellaisia joita ei voi nyt tehdä. Enkä puhu mistään "jatkuvasta lentomatkailusta ja merkkilaukkujen shoppailusta" mitä tuolla joku mainitsi. Vaan esim rakas teatteriharrastus on ollut jäähyllä keväästä asti, esitykset peruuntuivat jne. Olen myös ollut lomautettuna keväästä asti. Työni liittyy tapahtumien järjestämiseen, joten koronan aikana se on tietysti jäähyllä.

Viihdyn myös kotona puolison kanssa, mutta miksi joillekin on vaikeaa ymmärtää että on myös ihmisiä, jotka saavat virtaa ollessaan osa suurempaa ihmisjoukkoa? Ei se mitenkään mitätöi perheen tai kodin merkitystä.

Oletteko te kaikki niitä jotka kokevat olonsa ulkopuoliseksi ja väsyvät porukassa? Miksi ihmeessä teille on niin vaikeaa ymmärtää toisenlaisia ihmisiä?

Vierailija kirjoitti:

Sori, mutta tää koronapaniikki ja hysteria on psyykkisesti sairaiden ihmisten pakkomielle. Aikansa kutakin. Ei tässä ole jokaiseen flunssaan mielenkiintoa pysähtyä.

Nyt ei puhuta suoranaisesti koronasta, vaan maailman tilasta ja siitä, miten meidän toimintamme siihen vaikuttaa. Korona on vaan auttanut avaamaan monien silmät sille, miten meidän toimintamme suoraan vaikuttaa luontoon, eläimiin ja toisiin ihmisiin.

No minulle normaali tarkoittaisi sitä että lapset saa käydä koulua, ja toivoisin että lapsille tärkeät harrastukset voisivat jatkua jossain muodossa ainakin. Kaipaan myös toimistolle mutta etätyössäkin on puolensa. Matkustelut jätän suosiolla hamaan tulevaisuuteen. Omat harrastukset onneksi ovat luonnossa.

Vierailija kirjoitti:

Eristyksissä ja ilman sosiaalisia kontakteja ei vaan voi olla lopun ikäänsä. Se ei olisi elämän arvoista. Kaikelle on aikansa. On vaan palattava niin normaaliin arkeen kuin mahdollista ja jatkettava elämää.

Kukaan ei kai vaatinutkaan olemaan eristyksissä, ilman sosiaalisia kontakteja..? En ainakaan itse nähnyt tällaista viestiä.

Vaan kyseenalaistettu juuri tuota, että MIKSI on ehdottomasti palattava siihen vanhaan normaaliin arkeen ja jatkettava elämää kuten ennenkin? Miksi ei oteta opiksi, ja muuteta niitä asioita, jotka ovat nyt koronan aikana parantuneet?

Holtiton lentomatkustaminen saastuttaa valtavasti, miksi sitä pitäisi jatkaa länsimaisten ihmisten viihdyttämisen takia?

Turismi aiheuttaa valtavasti ongelmia, miksi sitä pitäisi jatkaa entisessä muodossaan?

Shoppailukulttuuri ja kerskakulutus tuhoaa ja saastuttaa ja aiheuttaa valtavasti sosiaalisia ongelmia (lapsityövoima, orjatyö jne.), miksi ihmeessä joidenkin mielestä sitä pitäisi jatkaa entiseen malliin?

Ja niin edelleen.

Entisessä oli paljon hyvää, mutta myös paljon pahaa. Nyt olisi tuhannen taalan paikka karsia niitä huonoja kohtia pois, kun maailma on jo valmiiksi muutostilassa. Tiedossa on ollut jo pitkään, että ihmiskunnan on tehtävä jotain jotta tämä pallo säilyy elinkelpoisena.

Joka tapauksessa täytyy kyseenalaistaa koko absurdi ajatus siitä, että yhteiskunnan ja kulutuksen täytyy koko ajan kasvaa. Ja ihmisten täytyy saada matkustaa ja viihtyä ja kuluttaa. Ei pidä. Väestön ja kulutuksen täytyy pienentyä ja elämistä ja kulutusta täytyy keskittää entistä enemmän lähialueelle.

Kannattaa vilkaista historiankirjasta (tai netistä), miten kävi Rooman valtakunnan. Sama on joka tapauksessa edessä. Sirkushuvit ja yltäkylläiset juhlat eivät enää riitä, kun veroja peritään liikaa, kansa kapinoi, murhat ja tappelut lisääntyvät, hopeakaivokset ehtyvät, taudit leviävät, tulee katovuosia ja nälkää ja vieraat heimot alkavat rynniä ryöstöretkille. Ihmiset muuttavat kaupungeista takaisin maaseudulle elättämään itsensä ja kaupungit rappeutuvat. Loiston aika oli ja meni.

Vierailija kirjoitti:

Otsikosta päättelin, että täällä voitaisiin keskustella järkevistä asioista, mutta olikin "Yhyy, yhyy, toiset matkustelee. WÄÄÄ!" Sääli.

Mielelläni keskustelen järkevistä asioista, mistä sinä haluaisit puhua?

Toiset osaavat laskea todennäköisyyksiä ja suhteuttaa asioita. Valtaosassa suomea ei korona ole aiheuttanut minkäänlaista haittaa. Täällä jää auton alle todennäköisemmin kuin kuolee koronaan, eikä kukaan silti vaadi autoilua kiellettäväksi. 

Ihminen ei pysty elämään jatkuvassa pelossa, koska kaikki eläminen on riskialtista. Surettaa ihmiset, jotka pelkäävät aina sitä mitä käsketään, ja jotka ovat täysin tyytyväisiä mihin vain oman elämänsä rajoituksiin, että jokin heidän kannaltaan täysin kuvitteellinen uhka poistuisi. He suorastaan vaativat sitä. sittne ihmetellään, miksi monessa maassa on diktatuuri ja miksi ne ei kapinoi. Ei ne kapinoi, koska kokevat olevansa turvassa, kun joku käskee ja kertoo ja suojelee uhalta.

Joskus on tilanteita, jolloin on pakko hyväksyä muutos totuttuun. Viime sotien aika, esimerkiksi. Tällainen pandemia.

Kyllä siihen normaalihintainen vielä palataan. Mutta miksei hoideta pandemia ensin alta pois?

Meidänkin työpaikalla on jo kaksi ihmistä, jotka ovat ahdistuksen takia joutuneet pitkille sairaslomille. Koko kaupungissa ei ole todettu kuin parikymmentä koronatapausta yhteensä! Kyllähän mielenterveyden tuhot ovat olleet paljon suuremmat kuin korona. Näkeehän sen kauhean yliampuvan pelon ja flippaamisen tälläkin palstalla.

Itseäni ei eristykset ja ulkomaanmatkojen kiellot haittaa sinänsä, surettaa vain tämä rakennettu hysteria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joitakin ahdistaa niin suuresti olla vain itsensä ja perheensä kanssa rauhassa, olla jatkuvasti matkailematta ja shoppailematta ja viihtymättä. Joillekin koko arki on vain pakollista rämpimistä ja kärsimystä matkojen tai bileiden välissä ja elämässä ei ole muuta iloa kuin saada uusi laukku tai kengät tai erikoinen pasta-annos. Jotkut taas tajuavat elää sitä normiarkeakin. Eihän täällä ole ollut edes mitään oikeaa lockdownia, mistä joku oikeasti olisi kärsinyt.

Tätä minäkin olen ihmetellyt.

Muutama lähipiirin perhe on ollut aivan paniikissa, kun arki ei ole ollut samanlaista kuin ennen. Normaalitilanteessa päivät on täytetty kymmenillä harrastuksilla ja viihdykkeillä, ja kotonaoloa perheen kanssa pidetään maailmanloppuna ja rangaistuksena. 

Valitettavasti on myös yksinasujia. Kun siihen lisätään mt-ongelmat ja yksinäisyys päälle, tilanne kyllä muistuttaa vankilatuomiota.

En voi olla miettimättä, että miten  täällä pärjättäisiin, jos tulisi ihan oikea hätätilanne. Siis jotain sellaista, missä pitäisi tehdä huomattavasti rankempia ja epämiellyttävämpiä asioita, kuin istua sohvalla lukemassa lapsille kirjaa.

Vierailija kirjoitti:

Toiset osaavat laskea todennäköisyyksiä ja suhteuttaa asioita. Valtaosassa suomea ei korona ole aiheuttanut minkäänlaista haittaa. Täällä jää auton alle todennäköisemmin kuin kuolee koronaan, eikä kukaan silti vaadi autoilua kiellettäväksi. 

Ihminen ei pysty elämään jatkuvassa pelossa, koska kaikki eläminen on riskialtista. Surettaa ihmiset, jotka pelkäävät aina sitä mitä käsketään, ja jotka ovat täysin tyytyväisiä mihin vain oman elämänsä rajoituksiin, että jokin heidän kannaltaan täysin kuvitteellinen uhka poistuisi. He suorastaan vaativat sitä. sittne ihmetellään, miksi monessa maassa on diktatuuri ja miksi ne ei kapinoi. Ei ne kapinoi, koska kokevat olevansa turvassa, kun joku käskee ja kertoo ja suojelee uhalta.

Luitko keskustelua lainkaan, ennenkuin kommentoit? Aloituksessa ei edes mainita koronaa!

Nyt oli puhe siitä, millaiseksi maailma voisi muuttua, jos ihmiset uskaltaisivat ottaa muutoksen vastaan, eivätkä väkisin roikkuisi menneessä.

Tämä keskustelu ei liity mitenkään siihen, onko todennäköisempää kuolla autossa vai koronaan, vaan esimerkiksi siihen, miksi länsimainen ihminen oikeuttaa shoppailunsa ja matkailunsa edelleen, vaikka tietää siitä aiheutuvat kärsimystä ja luonnon tuhoutumista, ja vaikka on nyt poikkeusolojen aikana päässyt konkreettisesti näkemään, miten luonto alkaa toipumaan heti kun ihminen malttaa antaa sille mahdollisuuden.

Aloituksen tarkoitus oli herättää keskustelua siitä, miksi jotkut ihmiset ovat täysin kykenemättömiä asettumaan muiden asemaan ja näkemään hyvää missään muualla kuin entisessä, etuoikeutetussa elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on paljonkin empatiaa, mutta valitettavasti en pysty ajattelemaan länsimaista hyvinvoivaa ihmistä tämän hetken suurimpana kärsijänä. Minä ajattelen asioita kokonaisuuksina, en vain pieniä osasia.

Tottakai elämä tuntuu kurjalta verrattuna aiempaan. Ja tottakai joka ikinen tahtoo nähdä ja kokea vaikka mitä. Enkä ainakaan itse tarkoita, että aivan kaikki (kuten kirjastot, museot, elokuvat) olisi lopetettava kokonaan.

Pystytkö sinä itse tuntemaan empatiaa niitä kohtaan, jotka ovat jo vuosia kärsineet länsimaisten ihmisten elämäntyylistä? Pystytkö ymmärtämään, että kun meidän elämämme hieman pienenee, se samalla parantaa miljoonien ihmisten lisäksi myös luonnon ja eläinten hyvinvointia? 

Minkälaisen arvon annat sille?

Kannatan kyllä vastuullisempaa ja vähempää kuluttamista, ulkomaanmatkailun vähentämistä ja ilmastonmuutoksen torjumista. Luulen, että meillä vaan oli eriävä ymmärrys "entiseen palaamisesta". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En taas itse ymmärrä ihmisiä, jotka ei koskaan halua käydä esim. museossa, kirjastossa, konsertissa, elokuvissa tai ravintolassa. Olen yksin elävä ja tottunut siihen että kaupunki ja sen tapahtumat ovat osa elämääni (ja kovasti tähän kannustettiin vielä reilu puoli vuotta sitten!). Nyt sitten pitäisi vaihtaa kaikki kotona oleiluun ja korkeintaan ulkona kävelyyn?

Onko sulla itselläsi yhtään empatiaa kun vaadit että muut muuttaa elämänsä sellaiseksi joka nyt sulle sattuu hyvin sopimaan? Onko kiva tuntea itsensä moraalisesti ylempiarvoiseksi? 

Minulla on paljonkin empatiaa, mutta valitettavasti en pysty ajattelemaan länsimaista hyvinvoivaa ihmistä tämän hetken suurimpana kärsijänä. Minä ajattelen asioita kokonaisuuksina, en vain pieniä osasia.

Tottakai elämä tuntuu kurjalta verrattuna aiempaan. Ja tottakai joka ikinen tahtoo nähdä ja kokea vaikka mitä. Enkä ainakaan itse tarkoita, että aivan kaikki (kuten kirjastot, museot, elokuvat) olisi lopetettava kokonaan.

Pystytkö sinä itse tuntemaan empatiaa niitä kohtaan, jotka ovat jo vuosia kärsineet länsimaisten ihmisten elämäntyylistä? Pystytkö ymmärtämään, että kun meidän elämämme hieman pienenee, se samalla parantaa miljoonien ihmisten lisäksi myös luonnon ja eläinten hyvinvointia? 

Minkälaisen arvon annat sille?

Maailma pysyy ihan samanlaisena. Ei kehitysmaan köyhän elämä parane, vaikka koko länsimainen yhteiskunta kumottaisiin saman tien. Tulisi vaan lisää köyhiä.

Vierailija kirjoitti:

Eristyksissä ja ilman sosiaalisia kontakteja ei vaan voi olla lopun ikäänsä. Se ei olisi elämän arvoista. Kaikelle on aikansa. On vaan palattava niin normaaliin arkeen kuin mahdollista ja jatkettava elämää.

Juuri näin. Jokaisella meistä on tämä yksi ainoa elämä ja on myös jokaisen oma preferenssi- ja luonteenpiirrekysymys, että millaiseksi sen ainoan elämänsä haluaa tehdä. Jonkun toisen elämä on jo ennen koronaa ollut pitkälti sitä, että istutaan kotona selaamassa av:ta/katsomassa telkkaria/neulomassa/hoitamassa puutarhaa/mitä ikinä. Joku toinen taas on harrastanut sitä sun tätä, käynyt maanantaina keramiikkapajassa, tiistaisin elokuvissa, keskiviikkoisin kahvilla ystävän kanssa, torstaisin museossa ja viikonloppuisin teattereissa tai oopperoissa. Kummallakaan ei ole oikeutta sanoa toiselle, että toisen elämä olisi jotenkin vääränlaista tai huonompaa kuin oma. 

Olen itse aistinut vähän sellaista, että ihmiset, joiden kontaktit ja tekemiset ovat olleet jo valmiiksi hyvin rajattuja esimerkiksi sairauksien, köyhyyden, vanhuuden tai asuinpaikan vuoksi, ovat nyt iloinneet vähän vahingoniloisesti sitä, että hähää, saavat muutkin maistaa tätä. Sitten kun ihmiset eivät (kuitenkin suosituksia noudattaen ja järjen päässä pitäen) suostukaan kukin omaan mökkiinsä kökkimään, niin ollaan kovasti leimaamassa ja haukkumassa. 

Sota-aikana pitäisi pistää valot illaksi ja yöksi pois ja/tai pimentää kaikki ikkunat. (En pimennä, koska mulla oikeus pitää ikkunat auki enkä jaksa mitään v*un teippejå ja papereita hommailla, turhaa hysteriaa). Ulkonaliikkumiskielto illalla (ei, koska haluan mennä lenkille just silloin enkä päivällä halua käydä). Kaupoissa ostorajoitukset ja tuontitavaroita ei saa (mut mä tarvin mun avokado-chia- soijajugurtti tuorepuuron ja latten, en voi muuten elää). Miehet joutuu rintamalle (ei, koska en halua totella autoritääristä johtajuustyyliä enkä ole koskaan hiihtänyt) ja naiset pyörittämään tehtaita (mut mun rakennekynnet ei kestä tätä ja muutenkaan kahdeksasta neljään liukuhihna ei oo mun juttu, haluan luoda ja innovoida ryhmässä). Internet on poikki. Puhelinverkot ei toimi (mihin nyt päivitän aamiaiskuvani tai kuvan halkohommissa paksuuntuneesta hauiksesta? Miksei Zalandosta tule mitään?) Ihmisiä sairastuu ja kuolee, koska ei ole rokotteita ja lääkkeitä (muista pandemrix ,meillä ei ole sen jälkeen mitään flunssarokotuksia otettukaan. Mutta antibiootin tarvii heti jos tulee yskää, kun mulla se painuu aina keuhkoputkiin). Koulut ovat olleet kiinni vuoden (mä en niin jaksa tätä tokaluokkalaisen matikkaa. Ja miten muka tuuli syntyy? Mistä minä sen tietäisin, kato netistä).

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vapaus on aika tärkeä arvo ja ihan jokaiselle. Jos kaikkea kytätään ja jokainen aivastus on kohta merkki siitä, että oler VAARAKSI muille (Anna mun nauraa), niin kyllä tän median lietsoman ja ylläpitävän hulluuden sois loppuvan.

Media is the Virus!

Joku vapaus se pitää olla riskiryhmäläisilläkin, etteivät taas joudu sulkeutumaan neljän seinän sisään kun te harrastatte vapauttanne?

Yhteiskunta kaatuu, koska talous kaatuu koronan toisen aallon takia. Jo eka aalto sai aikaan miljardivelat. Suomen talous ei kaadu, vaikka ihmiset ei pääse Espanjaan lomalle tai yökerhot pidetään kiinni tai festarit on vuoden tauolla. Kun jaettaisiin pitää nämä ylilyönnit aisoissa ja noudattaa turvavälejä, käsienpesuohjeita ja pitää vaikka maskeja julkisessa liikenteessä siihen asti, että on rokote, ei tarvitsi sulkea paljon mitään muuta. Nyt ajetaan Suomi toisen aallon harjalla päin seinää koska matkustus, yökerhot ja festarit on niin tärkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Sota-aikana pitäisi pistää valot illaksi ja yöksi pois ja/tai pimentää kaikki ikkunat. (En pimennä, koska mulla oikeus pitää ikkunat auki enkä jaksa mitään v*un teippejå ja papereita hommailla, turhaa hysteriaa). Ulkonaliikkumiskielto illalla (ei, koska haluan mennä lenkille just silloin enkä päivällä halua käydä). Kaupoissa ostorajoitukset ja tuontitavaroita ei saa (mut mä tarvin mun avokado-chia- soijajugurtti tuorepuuron ja latten, en voi muuten elää). Miehet joutuu rintamalle (ei, koska en halua totella autoritääristä johtajuustyyliä enkä ole koskaan hiihtänyt) ja naiset pyörittämään tehtaita (mut mun rakennekynnet ei kestä tätä ja muutenkaan kahdeksasta neljään liukuhihna ei oo mun juttu, haluan luoda ja innovoida ryhmässä). Internet on poikki. Puhelinverkot ei toimi (mihin nyt päivitän aamiaiskuvani tai kuvan halkohommissa paksuuntuneesta hauiksesta? Miksei Zalandosta tule mitään?) Ihmisiä sairastuu ja kuolee, koska ei ole rokotteita ja lääkkeitä (muista pandemrix ,meillä ei ole sen jälkeen mitään flunssarokotuksia otettukaan. Mutta antibiootin tarvii heti jos tulee yskää, kun mulla se painuu aina keuhkoputkiin). Koulut ovat olleet kiinni vuoden (mä en niin jaksa tätä tokaluokkalaisen matikkaa. Ja miten muka tuuli syntyy? Mistä minä sen tietäisin, kato netistä).

On sodan uhreja halventavaa verrata nykytilannetta sota-aikaan. Kävin juuri sota-aiheisessa museossa, josta selvisi, että talvisodassa kuoli 1,5 päivässä saman verran väkeä kuin koronaan Suomessa koko vuonna. Ja ne kuolleet oli alle 40-vuotiaita miehiä, ei pääsääntöisesti eläkeikäisiä. 

Itse jotenkin uskon että normaaliin palautuminen kyllä tapahtuu, sotia ja pahoja kulkutauteja on ollut maailmassa aiemminkin ja silti ajan kanssa niistä on päästy yli.

Näistä asioista keskustellessa minua häiritsee hiukan se syyllistää sävy mikä näissä keskusteluissa on. Ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita ja unelmia ja jokaiselle ne ovat tärkeitä.

Minulla on käynyt tuuri, enkä ole hirveästi kärsinyt tästä tilanteesta. Mutta pitkään haaveilemani vuosi ulkomailla töissä kyllä kariutui tänä vuonna ja toivon että saisin joskus myöhemmin mahdollisuuden siihen. Minulla on myös ystäviä jotka harrastavat porukalla erilaisia kulttuuririentoja ja he kärsivät tästä paljon. Sienien poiminta ja ooppera eivät ole samanlaisia asioita, eikä voida olettaa että ihmiset jotka rakastavat oopperaa, ilomielin vaihtavat sen sienestykseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vapaus on aika tärkeä arvo ja ihan jokaiselle. Jos kaikkea kytätään ja jokainen aivastus on kohta merkki siitä, että oler VAARAKSI muille (Anna mun nauraa), niin kyllä tän median lietsoman ja ylläpitävän hulluuden sois loppuvan.

Media is the Virus!

Joku vapaus se pitää olla riskiryhmäläisilläkin, etteivät taas joudu sulkeutumaan neljän seinän sisään kun te harrastatte vapauttanne?

Ei tätä maailmaa muutenkaan ole tehty sellaiseksi, että jonkun sairaus rajoittaa muiden ihmisten vapauksia. Superallergiset eivät esimerkiksi voi välttämättä kulkea bussilla, koska suuren enemmistön oikeus käyttää hiuslakkaa, deodoranttia ja omistaa koira ylittää heidän oikeutensa bussikyytiin. Sellaista se valitettavasti on, että loppuviimein sairas itse on se, joka joutuu tekemään hyvinvointiaan tukevat valinnat.