Lue keskustelun säännöt.
Suositelkaa "tervehenkisiä" harrastuksia ilman lieveilmiöitä?
12.08.2013 |
Hei,
kuulisin mielellään kokemuksia hyvistä harrastuksista. Täällä on tänään käyty mielenkiintoisia keskusteluja lasten harrastusten liiallisesta kilpailuhenkisyydestä jne.
Olisi hauska kuulla teidän omakohtaisia kokemuksia sitten harrastuksista, joissa ei ole havaittu näitä lieveilmiöitä:
- liika kilpailuhenkisyys
-vanhemmat jatkuvana talkooväkenä
- lasten loukkaantuminen ja myöhemmät vaivat
- karsinta kilpajoukkueista ja siten harrastusmahdollisuuksien poistuminen lapselta
- huono henki jne.
Kommentit (27)
Suosittelen lämpimästi partiota, itsellä vuosien kokemus. Se täyttää kaikki kriteerisi oivallisesti. Erittäin terveet arvot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostarilla notkuminen täyttää nuo kaikki kriteerit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parkouria ehdotan minäkin. Myös tennis ja squash, joita voi pelailla kavereiden tai vanhempien kanssa. Myös laskettelu on kiva koko perheen harrastus.
Joku muodista poisoleva kuten vaikka tanhu.
Myös kävellen kirjastoon vaikka kiertotietä pitkin jotta tulee kilometrejä 10kg kirjoja repussa on myös ihan toimiva.
Polkypyöräily kotiseudun alueille joissa ei ole aikasemmin käynyt tai tavoitteena käydä jokainen tie ajamassa.
Ison koiran ulkoiluttaminen päivittäin säässä kuin säässä, joku englannin vinttikoira on oivallinen siihen, voi myös pidempiä lenkkejä tehdä polkupyörällä.
Erämaavaellus tai maastojuosku, talvella hiihtäen.
Vuoden ajan joka viikko käy kokeilemassa uutta lajia ihan tutustumismielessä.
Uimahallissa polskuttelu, vesijumppa tai vesijuoksu.
Vapaapalokunta muuten mutta loukkaantumisen vaara tietenkin on aina olemassa siinä.
Huomaa varmaan että olen ollu aika pieneltä paikkakunnalta kotoisin jossa ei montaakaan vaihtoehtoa valmiina ollu vaan piti itse kehitellä, meillä ei ollut edes uimahallia vaan järvissä polskittiin silloin kun tarettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Partio. Lapseni (10v) harrastaa voimistelua 5-6 krt vkossa 3h kerrallaan ja partiossa käy kerran viikossa tunnin. On mukava vastapaino kovin kilpailuhenkiselle lajille. Viimeksi olivat tehneet niinkin yksinkertaista kuin täytettyjä voileipiä ja tyttö oli aivan täpinöissään kun olivat saaneet "kotitehtäväksi" tehdä iltapalan.
Partio. Lapseni (10v) harrastaa voimistelua 5-6 krt vkossa 3h kerrallaan ja partiossa käy kerran viikossa tunnin. On mukava vastapaino kovin kilpailuhenkiselle lajille. Viimeksi olivat tehneet niinkin yksinkertaista kuin täytettyjä voileipiä ja tyttö oli aivan täpinöissään kun olivat saaneet "kotitehtäväksi" tehdä iltapalan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas vanhempi, joka ei jaksa panostaa lapsen harrastukseen! Kilpailullisuus ei ole pahasta. Meillä lapset unelmoi olympialaisista :)
Taide, teatteri, musiikki, kokkaus, luonto.
Ohjelmointi, matematiikka, fysiikka ym. nörtteily.
Saanko kysyä, miksi et halua kilpailuhenkisyyttä? Onko sinun itsesi vaikea hävitä? Haluatko aina olla paras kaikessa? Kilpailuhenkiseyys ei tietenkään sovi kaikille, mutta joskus sen pelkäämisessä on taustalla vanhemman oma perfektionismi, jonka lapsi tietysti helposti omaksuu. Entä miksi et halua vanhempien osallistumista (talkoita)?
Onkohan niitä? Aina sinne eksyy urpoja jotka alkaa määräilemään ja delegoimaan yhtä sun toista asiaa. Yleensä se on ne ihmiset jotka hyötyvät jollakin tapaa koko hommasta.
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 18:22"]
Saanko kysyä, miksi et halua kilpailuhenkisyyttä? Onko sinun itsesi vaikea hävitä? Haluatko aina olla paras kaikessa? Kilpailuhenkiseyys ei tietenkään sovi kaikille, mutta joskus sen pelkäämisessä on taustalla vanhemman oma perfektionismi, jonka lapsi tietysti helposti omaksuu. Entä miksi et halua vanhempien osallistumista (talkoita)?
[/quote]
Ehkä joitakin ällöttää tämä nykyinen kilpahenkisyys. Tvtä kun avaa niin ruuanlaitosta kilpaillaan, tanssimisesta, henkiinjäämisestä joka on kyllä niin järjetön ohjelma muutenkin, lastenohjelmissa kilpaillaan. Puhumattakaan kaikista virallisista kilpailuista. Ei se mikään ihme ole jos teinit pimahtaa ja kaikki muutkin.
Meillä kuopus harrastaa yleisurheilua. Vielä toistaiseksi liikuskellaan sellaisella tasolla, ettei kilpailuhenkisyys ole kasvanut äärimmäisiin mittoihin. Päinvastoin. Seuran porukka on tiivis ja kannustava. Lapsi urheilee sen verran isossa seurassa, että valmentajille maksetaan ja siksi ei vanhempien talkooapua tarvita. Kilpailla saa jos haluaa tietenkin, mutta harrastetasolla voi jatkaa veteraani-ikään saakka.
Vanhempi lapsi on uimari ja touhu on aivan erinäköistä. Hänenkin seurassaan on harrasteryhmä kyllä, mutta tyttö rakastaa kilpailemista ja siksi on kilparyhmässä. Harjoituksia on 5 kertaa viikossa, puolitoista tuntia kerrallaan. Se aiheuttaa sen, että lapsi on väsynyt eikä koskaan saa nukkua viikonloppuina pitkään. Kilpailuja on ympäri Suomea, ajaminen on erityisesti kevätpuolella jatkuvaa ja harmittaa kuskiakin. Lisäksi halleissa on katsojalla tuskallisen kuuma. Kaikkiaan olen sitä mieltä, että uimarin on ehdottomasti rakastettava lajiaan. Puolittaisella motivaatiolla lajia ei jaksa.