"Totuuksia" lasten harrastuksista

[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 12:32"]

Monessa harrastuksessa pitäisi hyvin aikaisessa vaiheessa panostaa juuri siihen juttuun ihan 110 %. On vähän sellaisia lajeja/harrastuksia, joita voisi "vaan harrastaa". Kaikki tähtää kilpailemiseen ja pärjäämiseen ja menestykseen. Tuntuu, että sellaista ilman kilpailua tapahtuvaa kuntoilua, joka tuo hyvän mielen ja ylläpitää terveyttä, ei enää arvosteta. Jos tykkäisi vaikka pelailla kerran viikossa futista ilman, että aikomuksenakaan on koskaan päätyä mihinkään maajoukkuetasolle ja pelailla vaikka neljä kertaa viikossa jotain ihan muuta, niin siihen ei oikein nykynuorille anneta mahdollisuutta.

Ja en siis millään tavalla vastusta sellaista harjoittelua, jolla tähdätään johonkin, silloin, kun lapsi itse sitä haluaa ja on ehkä selvästi lahjakas jossain lajissa. Mutta sitten on paljon niitä, jotka eivät ole erityisen lahjakkaita ja jotka eivät edes halua panostaa harjoitteluun ihan hirveästi, vaan ainoastaan pelailla omaksi iloiksi ja harjoitella sen verran, että jotain oppii. Tämä liikkuminen ilman kilpailua ja jatkuvaa painostusta kehittyä koko ajan paremmaksi olisi kansanterveyden ja sitä kautta kansantalouden kannalta tosi tärkeää. Sitä ei kuitenkaan suosita ja siihen ei kannusteta eikä siihen anneta mahdollisuuksia samalla tavalla kuin kilpaurheiluun.

Toki jokainen voi itsekseen käydä juoksulenkillä yms., mutta lapsille olisi hienoa saada ryhmässä onnitumisen kokemuksia, päästä leireille ja turnauksiin, vaikka ei voitto olisikaan pääasia.

[/quote]

Huippu hyvä kirjoitus. Toivon omalle lapselle urheiluharrastusta jotta oppii liikkumaan ja näin hoitamaan terveyttään. Toivon ryhmässä olemisen hyviä puolia, mutta en haaveile hänelle kilpailu uraa ellei itse halua sitä.

Se vanhemmilta jatkuva vaatiminen yllätti.

Maksetaan jo hyvää hintaa, että lapsi yleensäkään harrastaa ns. kuukausimaksu. Sitten päälle vielä varustemaksut, lisenssit, matkakustannukset, kisamaksut jne. Kahvia pitäisi olla koko ajn tarjoilemassa, pullaa ja pasteijaa leipomassa jne. Voi vittu! Puhumattakaan huoltajien osallistumisesta pelimatkoille valvojina ja peleihin kuskaajina. 

Mä osallistun lasten luokkien ja koulujen touhuiluun sata prossasesti, koska koulu-koti yhteistyö on tärkeetä.

Sitten pitäisi ajan vielä riittää samalla sykkeellä harrastuksissa touhuamaan. Tai sitten lasta aletaan kohdella paskasti. Kyllä Mä olen lasteni harrasteista kiinnostunut, mutta joku roti siihen osallistumiseen. Yritin puhua kimppakyydeistä, vain yksi vanhempi kannatti. Näin Oltais edes joskus saatu vanhemmat omaa aikaa jatkuvalta kuskaamiselta. 

Meillä menee oma vapaa-aika lähes siihen, että jotain lasta pitää olla kuskaamassa toiselle paikkakunnalle peliin.. Onneksi harrastuksiin pääsevät omin neuvoin.

En arvannut mäkään, että urheiluharrastukset olisi näin aikaa vieviä ja kallista. Plus Kukin harrastaa vielä yhtä taideainetta. Ne hoituu lähes itsestään.. Joskus pitää sumplia kalenterin kanssa päällekkäisyyksiä. Siis neljä kouluikäistä.

Voi herranjestas. Kenenkään ei tarvitse harrastaa urheiluseurassa mitään, jos ei halua. Mutta älkää ny hyvänen aika tulko väittämään, että jos lapsi harrastaa seurassa jotain, niin se on samantien tupakka huulessa ja kaljapullo kädessä. Näitä juttuja lukiessa saa mielikuvan, että kaikki urheilua harrastavat lapset ja nuoret ajautuu turmioon alakouluikäisenä. Että kertakaikkiaan miten kamalia vanhempia, kun lapsensa harrastukseen laittavat, kun se on suora tie turmioon.

Valitus siitä, että ei voi vaan harrastaa, niin tässä lajeja, joita esimerkiksi treen seudulla voi harrastaa vaikka vaan kerran viikossa: tanssi ("show" tanssi, ainakin dance action ja studio move järjestää), salibandy (ainakin ilves järjestää), suunnistus (koovee, pyrintö, ksk) telinevoimistelu, trampoliinivoimistelu (ainakin tampereen sisu järjestää).

Tossa joitakin esimerkkejä mainitakseni.

Että mulle ihan sama harrastaako lapsenne mitään, mutta tommonen ihme aggressio harrastavia lapsia kohtaan, ja harrastusten ihme mustamaalaus on kyllä niin katkeralta kuulostavaa tilitystä. JOs sun lapsi ei mitäänä harrasta, koska urheiluharrastuksen on niin vaarallisia, niin ole hiljaa ja ole samalla tyytyväinen, että heh heh, noi muut ei tiedäkään mihin paskaan ne on lapsensa laittanut.

Meillä 8v pelasi jalkapalloa ja seura todellakin vaati osallistumaan kaikkiin treeneihin. Niitä oli 3krt/vko + pelit päälle. Yhdet harjoitukset kestivät 1,5h, ja bussilla kulkiessa matkoineen aikaa meni 4h/ilta. Harjoitukset saattoivat alkaa esim. klo 16.45. Autonkin kanssa ehtiminen olisi ollut fyysinen mahdottomuus kun olen itse vasta kotona tuohon aikaan. Niinpä alkoi sitten tulla ikäviä sähköposteja valmentajilta vaikka maksoimme täydet maksut. Nyt poika pelailee puistossa koulukavereidensa kanssa ja on ihan tyytyväinen näinkin.

[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 17:32"]

Se vanhemmilta jatkuva vaatiminen yllätti.

Maksetaan jo hyvää hintaa, että lapsi yleensäkään harrastaa ns. kuukausimaksu. Sitten päälle vielä varustemaksut, lisenssit, matkakustannukset, kisamaksut jne. Kahvia pitäisi olla koko ajn tarjoilemassa, pullaa ja pasteijaa leipomassa jne. Voi vittu! Puhumattakaan huoltajien osallistumisesta pelimatkoille valvojina ja peleihin kuskaajina. 

Mä osallistun lasten luokkien ja koulujen touhuiluun sata prossasesti, koska koulu-koti yhteistyö on tärkeetä.

Sitten pitäisi ajan vielä riittää samalla sykkeellä harrastuksissa touhuamaan. Tai sitten lasta aletaan kohdella paskasti. Kyllä Mä olen lasteni harrasteista kiinnostunut, mutta joku roti siihen osallistumiseen. Yritin puhua kimppakyydeistä, vain yksi vanhempi kannatti. Näin Oltais edes joskus saatu vanhemmat omaa aikaa jatkuvalta kuskaamiselta. 

Meillä menee oma vapaa-aika lähes siihen, että jotain lasta pitää olla kuskaamassa toiselle paikkakunnalle peliin.. Onneksi harrastuksiin pääsevät omin neuvoin.

En arvannut mäkään, että urheiluharrastukset olisi näin aikaa vieviä ja kallista. Plus Kukin harrastaa vielä yhtä taideainetta. Ne hoituu lähes itsestään.. Joskus pitää sumplia kalenterin kanssa päällekkäisyyksiä. Siis neljä kouluikäistä.

[/quote]

Tämä varmaan riippuu siitä porukasta, mikä sattuu oman lapsen kohdalle osumaan. Meidän kaksi lastamme ovat harrastaneet futista 6-vuotiaasta saakka, ja kimppakyydit peleihin kummallakin toimivat alusta saakka. Sovittiin yhteislähtöpaikka, ja jos joku ei päässyt tuomaan lastaan sinne, niin kotoa noutokin järjestyi. Joukkueenjohtaja laittoi aina muutama päivä etukäteen vakiomeilin, johon vastattiin, tarvitsiko oma lapsi kyytiä tai monelleko omassa autossa on paikka. Sitten edellisenä päivänä uusi meili, jossa hän oli jakanut kyydintarvitsijat tarjoajien kyyteihin. Treenikyydeissä samalta suunnalta olevat vanhemmat sopivat keskenään kuljetusrinkejä.

Näitä juttuja lukiessa tuntuu kyllä, että meillä on ollut todella hyvä tuuri sen suhteen, millaiset vanhemmat lasten harrastuksissa on olleet. Kyllähän niitä leipomisiakin on osunut kohdalle, mutta kun kaikki ovat osallistuneet, niin kerran tai korkeintaan kaksi kertaa vuodessa piti leipoa pellillinen mokkapaloja ja seistä myymässä kahvia. Ei ollut mielestäni suuri vaiva, varsinkin kun useimmiten muutenkin olisin ollut kentän laidalla katsomassa peliä.

Jos aina kaikki osallistuisivat, yhdelle perheelle tulisi ihan mitättömän pieni työpanos tehtäväksi. Ongelma on siinä, että niin harva osallistuu, niin sitten ne, jotka ovat valmiita tekemään, joutuvat tekemään niin paljon.

Meillä molemmat lapset harrastavat jalkapalloa ja korista. Ja kyllä tosiaan vaatii myös meiltä vanhemmilta osallistumista talkoo toimintaan, mutta mielelläni me siellä touhutaan hyvässä porukassa lastemme eteen.

Vanhempi poika on nyt 13 ja tuntuu että ne kaverit jotka eivät harrasta pelaavat aika paljon, joten itse ainakin pidän parempana urheilua, kuin tietokoneella pelaamista.

Jääkiekko on oikeasti juuri niin kallis harrastus, kuin olin kuullutkin.

tässä kuussa yli 700 euroa menee 14-vuotiaan jääkiekkokustannuksiin.

Monissa lajeissa löytyy harrastejoukkueitakin, esim. sellaisissa seuroissa, joissa ei ole aikuisten joukkuetta millään sarjatasolla. Mutta ei tokikaan kaikissa kunnissa / kaupungeissa. Mikäänhän ei estä perustamasta joukkuetta, jossa treenataan 1-2 x / vk ja pelejä on joskus ja jouluna ystävyysotteluiden merkeissä. Sekään ei välttämättä riitä sitten kuitenkaan. Meidän 13-v tyttö lopetti joukkuepeliharrastuksen, koska se kävi liian raskaaksi, ja muut lajit kiinnostavat enemmän. Hän ei myöskään halua mennä harrastejoukkueeseen, koska siinä ei kuulemma ole sitten mitään mieltä enää. Hän halusi tehdä joko täysillä tai ei ollenkaan.

Lapsi 9v.ja uinut tekniikkakoulussa, kilpauimakoulussa ja nyt pääsi valmennusryhmään.

Upea kroppa,sellainen piukka. Ainut miinus on hallin kosteus,kun odotan lastani katsomossa. Kilpauinti on vaikuttava laji.

Miksi ette vie lasta kamppailulajeihin? Siellä ei ole tuollaista painostusta, toki huipullekin voi tähdätä (ja se on ihan mahdollista jos niin haluaa), mutta suurin osa harrastaa ihan "tavallisesti". Koska kyseessä on yksilölajit, voi vapaasti jättää menemättä treeneihin jos on muuta.

Myös ohjaajien ja kanssaharrastajien kunnioitus on vähän eri luokkaa, kun jossain tanssissa. Ohjaaja ei ikinä puuttuisi lasten ruokavalioon, päivittele painoa tai mitään vastaavaa. Lapsi oppii kunnioittamaan auktoriteettiä ja käyttäytymään.

Lapsi myös oppii niissä sen, että kaikkien pari pitää välillä olla eli ketään ei saa syrjiä. Vanhemmilta kamppailulajit ei vaadi oikeastaan mitään panostusta. Paitsi maksujen maksaminen, muuten ei tarvii välttämättä edes kisoihin lähteä mukaan jos joku muu aikuinen on mukana.

[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 13:16"]

Oma poika 8-v. ja pelannut jalkapalloa viime vuoden loppusyksystä alkaen. Treenejä ja kesäturnauspelejä on n. 3x/viikko. Nyt alkaa sitten jo karsinta niihin hyviin ja huonoihin eli ketkä pääsee pelaamaan turnauksissa ja ketkä vaan harjoituksissa. Täydet maksut peritään siitä, että tenava saa kuulla olevansa kakkoslaatua eikä ole riittävän hyvä turnauspeleihin. Kivaa. Maksan kuitenkin siitä, että lapsi saisi olla osa joukkuetta. En taida maksaa kauaa.

[/quote]

Useimmissa seuroissa lapst jaetaan tuossa vaiheessa harraste- ja kilpajoukkueisiin.

Mikäli vanhmmat ja lapsi eivät ole halukkaita sitoutumaan kilpajoukkueen kovempaan harjoitustahtiin on vaihtoehtona harrastejoukkue. Myös harrastejoukkueille on olemassa omat pelisarjansa ja turnaukset. Kehoitan lähestymään joukkueen johtoa jolleivat ole vaivautuneet huomioimaan tätä, koska kaikilla pitää olla mahdollisuus harrastaa ja kehittyä omien halujensa ja kkyjensä mukaan.

Toki vanhemmat eivät myöskään saa vetää hernettä nokkaan jos oma lapsi ohjataan harrastejoukkueeseen vähäisen harjoittelun takia.

Jalkapallokin maksaa talvikaudella rapeasti jos käytössä on sisä- tai kuplahalli, se ei ole todellakaan halpaa puuhaa. Ainakin meillä kustannukset jaetaan sen mukaan mihin harjoittluryhmään kuuluu. Enmmän harjoittelevat maksavat luonnollisesti enemmän.

[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 12:24"]

Onneksi meidän penska käy vaan taideharrastuksissa, siellä ei ole  ulkonäkö- ja painovaatimuksia, saati että kroppa menee pilalle liiallisesta treenauksesta. Eikä toiminta pyöri kilpailullisuuden ja ranking-listojen ympärillä. 

Urheiluharrastusta pidetään yleensä hyvänä lapsen kehitykselle - ajatellaan, siitä saa hyviä fyysisiä ja henkisiä rakennusaineita - mutta kun ollaan tutkittu lasten moraalin kehittymistä ollaan havaittu, että voimakkaasti kilpailuun keskittyvillä urheilevilla lapsilla moraalin kehitys on jäänyt heikommalle tasolle kuin verrokkiryhmällä. Tärkeää olisikin, että kilpailun merkitys lasten ja nuorten urheilussa ei olisi kovin vahvasti esillä. 

[/quote]

Kilpailuhenkisistä tulee yleensä aikuisenakin työelämässä kunnianhimoisia=paljon verotuloja yhteiskunnalle.

Yleensä aktiiviset vanhemmat jotka ovat seuroissa talkoolaisina omaavat aktiiviset lapset. Heillä on tavoitteita ja he ovat valmiita panostamaan.

 Ymmärtääkseni jokainen seura on valmis perustamaan ns harrasteryhmiä jos vain löytyy ne aikuiset talkoilemaan valmentajina, jojoina, huoltajina.... ja lapsia tarpeeksi että saadaan talouskin pyörimään. Harvemmin kuitenkaan aikuisia kiinnostaa sitoutua johonkin lapsensa "höntsä" joukkueeseen ja palkattuihin pyörittäjiin kun ei ole varaa.