Lue keskustelun säännöt.
"Totuuksia" lasten harrastuksista
12.08.2013 |
Näin syksyn tullessa monissa perheissä mietitään tulevia harrastusjuttuja. Moni laji tuntuu mielikuvissa tosi kivalta, mutta ihan käytännössä se todellisuus voi tuoda yllättäviä( ei välttämättä huonoja, mutta sellaisia vanhemmat yllättäviä) juttuja eteen.
Viittaan vähän myös tuohon baletti/joukkuevoimisteluketjuun, jossa on kerrottu aikuisena ilmenevistä tukirankavaivoista. Tai luistelussa, jossa saattaa yllättää esimerkiksi todella huonot treeniajat.
Ystävän poika aloitti vuosi sitten jalkapallon. Jalkapallokoulu oli kiva juttu, mutta ystävän yllätti se, että nyt jo eskari-ikäisen pitäisi pelata joukkueessa, mikä tarkoittaa vähintään kahta treenikertaa viikossa ja yhtä peli-iltaa. Monena viikonloppuna on turnauksia, joissa myös vanhempien odotetaan tekevän talkoohommia. Hän luuli, että tämänkaltainen harrastaminen tulee vasta, kun lapsi vähän vanhempi.
Kertokaa omia kokemuksianne eri harrastuksista!
Kommentit (53)
Onneksi meidän penska käy vaan taideharrastuksissa, siellä ei ole ulkonäkö- ja painovaatimuksia, saati että kroppa menee pilalle liiallisesta treenauksesta. Eikä toiminta pyöri kilpailullisuuden ja ranking-listojen ympärillä.
Urheiluharrastusta pidetään yleensä hyvänä lapsen kehitykselle - ajatellaan, siitä saa hyviä fyysisiä ja henkisiä rakennusaineita - mutta kun ollaan tutkittu lasten moraalin kehittymistä ollaan havaittu, että voimakkaasti kilpailuun keskittyvillä urheilevilla lapsilla moraalin kehitys on jäänyt heikommalle tasolle kuin verrokkiryhmällä. Tärkeää olisikin, että kilpailun merkitys lasten ja nuorten urheilussa ei olisi kovin vahvasti esillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monessa harrastuksessa pitäisi hyvin aikaisessa vaiheessa panostaa juuri siihen juttuun ihan 110 %. On vähän sellaisia lajeja/harrastuksia, joita voisi "vaan harrastaa". Kaikki tähtää kilpailemiseen ja pärjäämiseen ja menestykseen. Tuntuu, että sellaista ilman kilpailua tapahtuvaa kuntoilua, joka tuo hyvän mielen ja ylläpitää terveyttä, ei enää arvosteta. Jos tykkäisi vaikka pelailla kerran viikossa futista ilman, että aikomuksenakaan on koskaan päätyä mihinkään maajoukkuetasolle ja pelailla vaikka neljä kertaa viikossa jotain ihan muuta, niin siihen ei oikein nykynuorille anneta mahdollisuutta.
Ja en siis millään tavalla vastusta sellaista harjoittelua, jolla tähdätään johonkin, silloin, kun lapsi itse sitä haluaa ja on ehkä selvästi lahjakas jossain lajissa. Mutta sitten on paljon niitä, jotka eivät ole erityisen lahjakkaita ja jotka eivät edes halua panostaa harjoitteluun ihan hirveästi, vaan ainoastaan pelailla omaksi iloiksi ja harjoitella sen verran, että jotain oppii. Tämä liikkuminen ilman kilpailua ja jatkuvaa painostusta kehittyä koko ajan paremmaksi olisi kansanterveyden ja sitä kautta kansantalouden kannalta tosi tärkeää. Sitä ei kuitenkaan suosita ja siihen ei kannusteta eikä siihen anneta mahdollisuuksia samalla tavalla kuin kilpaurheiluun.
Toki jokainen voi itsekseen käydä juoksulenkillä yms., mutta lapsille olisi hienoa saada ryhmässä onnitumisen kokemuksia, päästä leireille ja turnauksiin, vaikka ei voitto olisikaan pääasia.
Monilla syynä lasten urheiluharrastuksiin on myös toive, että nämä eläisivät jotenkin reipashenkisemmin ja saisivat parempaa seuraa ohjatuissa harrastuksissa kuin viettäessään vapaammin vapaa-aikaansa.
Tutkimuksen mukaan nuorista kuitenkin juuri urheiluseuroissa harrastavat aloittavat alkoholin käytön ja tupakoinnin nuorempana kuin muut! Hyvin yleistä on vetää ne ensikännit nimenomaan jossain pelireissulla, vanhemmat sitten maksavat satasia kuussa että lapsella olisi hyvä harrastus ja kuvittelevat, että valvonta pelaa...
Lapsemme ovat harrastaneet monipuolisesti jo vuosia ja aina olemme niiden suhteen voineet tehdä omia arvioita ja valintoja, sen mukaan mikä on hyväksi meidän lapsille.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 12:32"]
Monilla syynä lasten urheiluharrastuksiin on myös toive, että nämä eläisivät jotenkin reipashenkisemmin ja saisivat parempaa seuraa ohjatuissa harrastuksissa kuin viettäessään vapaammin vapaa-aikaansa.
Tutkimuksen mukaan nuorista kuitenkin juuri urheiluseuroissa harrastavat aloittavat alkoholin käytön ja tupakoinnin nuorempana kuin muut! Hyvin yleistä on vetää ne ensikännit nimenomaan jossain pelireissulla, vanhemmat sitten maksavat satasia kuussa että lapsella olisi hyvä harrastus ja kuvittelevat, että valvonta pelaa...
[/quote]
Laitapa linkkiä tuohon tutkimukseen, ihan noin yksiselitteisiä tuloksia ei todellakaan ole saatu! Esimerkiksi Nuorisuomi on tehnyt tutkimuksen, jonka mukaan nuoret, jotk osallistuvat kilpaurheiluun, juovat sekä vähemmän että harvemmin humalaan.
Olen myös lukenut tutkimuksesta, jonka mukaan joukkueurheilua harrastavat joisivat muita enemmän (huom! Tässäkään juominen ei tapahtunut harrastuksen yhteydessä!) Siinä kuitenkin pohdittiin, että se saattaa johtua siitä, että joukkuelajien harrastajat ovat sosiaalisempia, ja liikkuvat enemmän porukalla, jolloin juominen tulee herkemmin mukaan kuvioihin.
Minun tuntemissani seuroissa on pelimatkoilla ollut tiukka konrolli. Tiedän tapauksia, joissa pieni porukka on lähtenyt vetämään kännit - ja laitettu seuraavana päivänä vanhempien kustannuksella kotimatkalle. En usko, että on kovinkaan yleistä, että ensikännit vedettäisiin pelimatkalla. En liioin ole elätellyt harhakuvitelmia siitä, että oma joukkuelajia harrastava teini välttämättä olisi mikään enkeli, mutta eipä vielä nyt 17-vuotiaanaakaan kulje kännäilemässä.
En tiedä, onko tämän ketjun tarkoitus jotenkin pelotella vanhempia lasten harrastuksista ja saada heidät pitämään lapsensa kotona, mutta sanoisin, että parempi on harrastaa kuin olla harrastamatta. Sanoisin myös, ettei sitä omaa vastuutaan pidä luovuttaa harrastuksen vetäjille niin, ettei itse samalla seuraa, millaista toiminta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta yksi hyvä harrastus on leikkiä pihalla kavereiden kanssa, siinä tulee hyvää liikuntaa ihan luonnostaan. Yritän parhaani mukaan järjestää tähän aikaa ja mahdollisuuksia.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 12:54"]
Minusta yksi hyvä harrastus on leikkiä pihalla kavereiden kanssa, siinä tulee hyvää liikuntaa ihan luonnostaan. Yritän parhaani mukaan järjestää tähän aikaa ja mahdollisuuksia.
[/quote]
Vinkkejä kiitos! Mun 12 ja 15 veet eivät enää käy pihalla leikkimässä kavereiden kanssa, mitä teen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 12:54"]
Minusta yksi hyvä harrastus on leikkiä pihalla kavereiden kanssa, siinä tulee hyvää liikuntaa ihan luonnostaan. Yritän parhaani mukaan järjestää tähän aikaa ja mahdollisuuksia.
[/quote]
Ja niitä kavereita kanssa pystyt varmaan järjestämään, jotka eivät ole harrastuksissa tai sisällä pelaamassa.
urheiluharrastus tähtää kilpailuihin jo hyvin pienestä. minun mielestäni tämä on surku. tottakai jos lapsi haluaa ja jaksaa treenata monta kertaa viikossa niin go fo it. mutta ne lapset jotka tuossa 10-11v haluaisi harrastaa lajia muttei kilpailla niin harrastuspaikkoja tai - seuroja ei ole :/ esim kaverini tytär oli uimari muttei ihan huippu-uimari eikä hinkunut mitaleja: uintitreenit jatkuisi 13v jälkeen 5-6 krt vk jos läpäisee testit ja kilpareissuja riittää. 13v ikäiselle ei muuta ryhmää ole uimaseuralla tarjolla. uinti loppui sitten siihen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutkimukset on tutkimuksia ja ne helposti kumoavat toinen toisensa. Eikä niiden otanta ole yleensä riittävän laaja, että niistä kannattaisi johtopäätöksiä lähteä tekemään.
Oma poika 8-v. ja pelannut jalkapalloa viime vuoden loppusyksystä alkaen. Treenejä ja kesäturnauspelejä on n. 3x/viikko. Nyt alkaa sitten jo karsinta niihin hyviin ja huonoihin eli ketkä pääsee pelaamaan turnauksissa ja ketkä vaan harjoituksissa. Täydet maksut peritään siitä, että tenava saa kuulla olevansa kakkoslaatua eikä ole riittävän hyvä turnauspeleihin. Kivaa. Maksan kuitenkin siitä, että lapsi saisi olla osa joukkuetta. En taida maksaa kauaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 13:09"]
urheiluharrastus tähtää kilpailuihin jo hyvin pienestä. minun mielestäni tämä on surku. tottakai jos lapsi haluaa ja jaksaa treenata monta kertaa viikossa niin go fo it. mutta ne lapset jotka tuossa 10-11v haluaisi harrastaa lajia muttei kilpailla niin harrastuspaikkoja tai - seuroja ei ole :/ esim kaverini tytär oli uimari muttei ihan huippu-uimari eikä hinkunut mitaleja: uintitreenit jatkuisi 13v jälkeen 5-6 krt vk jos läpäisee testit ja kilpareissuja riittää. 13v ikäiselle ei muuta ryhmää ole uimaseuralla tarjolla. uinti loppui sitten siihen..
[/quote]
Olen samaa mieltä tästä. Mutta niissä lajeissa, joista minulla on kokemusta, tässä on kyse myös vanhempien aktiivisuudesta. Monissa harrastuksissa vetäjät ja valmentajat ovat lasten vanhempia, ja ne aktiivisimmat ovat myös niitä kilpailullisesti kunnianhimoisimpia. Mikään ei estä niiden ei-kilpailullista toimintaa kaipaavia vanhempia perustamasta seuraan harrasteryhmiä, mutta näistä vanhemmista ei niitä vapaaehtoisia löydy.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 12:53"]
Laitapa linkkiä tuohon tutkimukseen, ihan noin yksiselitteisiä tuloksia ei todellakaan ole saatu! Esimerkiksi Nuorisuomi on tehnyt tutkimuksen, jonka mukaan nuoret, jotk osallistuvat kilpaurheiluun, juovat sekä vähemmän että harvemmin humalaan.
[/quote]
Tämä on vanha kirjoitus, uudempiankin varmaan löytyy, mutta hyvä artikkeli aiheesta kuitenkin.
http://www.slu.fi/lum/12_00/uutiset/alkoholi_kuuluu_urheiluseuranuor/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Aiheen esillä pitäminen on aina ajankohtaista, koska vastoin monien vanhempien ja muiden aikuisten mahdollista käsitystä, harrastustoiminta ei suojaa nuorta päihteidenkäytöltä", Leena Sipinen EHYT ry:stä sanoo.
Nuorten terveystapatutkimuksen (2010) mukaan urheilua harrastavista 16-vuotiaista nuorista 45 prosenttia tytöistä ja 43 prosenttia pojista käyttää alkoholia. Kerran kuukaudessa humalaan juo viidennes (23 %) urheilevista tytöistä ja pojista.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 13:09"]
urheiluharrastus tähtää kilpailuihin jo hyvin pienestä. minun mielestäni tämä on surku. tottakai jos lapsi haluaa ja jaksaa treenata monta kertaa viikossa niin go fo it. mutta ne lapset jotka tuossa 10-11v haluaisi harrastaa lajia muttei kilpailla niin harrastuspaikkoja tai - seuroja ei ole :/ esim kaverini tytär oli uimari muttei ihan huippu-uimari eikä hinkunut mitaleja: uintitreenit jatkuisi 13v jälkeen 5-6 krt vk jos läpäisee testit ja kilpareissuja riittää. 13v ikäiselle ei muuta ryhmää ole uimaseuralla tarjolla. uinti loppui sitten siihen..
[/quote]
Urheluseuranko vika se oli, ettei tytöllä ja hänen vanhemmillan ollut tahtoa omatoimiseen tekemiseen. Onko seura ainoa vaihtoehto harrastaa?!
Vaihtoehtojen antamiseen tarvitaan meitä aikuisia. Ennen kentillä lasten kanssa pyöri aikuinen, jos toinenkin. Mutta missä on nyt ne aikuiset, jotka omaksi ilokseen touhuisi lasten kanssa.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 12:53"]
En tiedä, onko tämän ketjun tarkoitus jotenkin pelotella vanhempia lasten harrastuksista ja saada heidät pitämään lapsensa kotona, mutta sanoisin, että parempi on harrastaa kuin olla harrastamatta. Sanoisin myös, ettei sitä omaa vastuutaan pidä luovuttaa harrastuksen vetäjille niin, ettei itse samalla seuraa, millaista toiminta on.
[/quote]
Toivottavasti ei! Minusta kuitenkin ihan aiheellinen ketju. Oma lapseni on vasta 2-vuotias, joten hän ei vielä harrasta, mutta oon jo miettinyt mahdollisia harrastuksia.
Pari mieleen tulevaa asiaa tämän ketjun tiimoilta: Vanhemmathan voisivat toivoa "vain harrastastamiseen" keskittyviä ryhmiä seuroilta. Omalla paikkakunnallani lasten liikuntaharrastuksia on myös kansalaisopistossa, mutta niissä on se huono puoli, että lukukaudet loppuvat aika aikaisin. Kansalaisopisto järjestää ainakin sirkusjumppaa, parkouria ja vanhempien ja lasten yhteistä jumppaa. Myös kansalaisopistolta voi toivoa harrasteryhmiä.
En ole kiinnostunut tutkimuksista.
Enkä siitä onko terveellistä, tavoitteellista tai huippua.
Tärkeintä on oma innostus ja kiinnostus, silloin harrastaminen on mielekästä. Ja sen innon myötä olen ollut valmis maksamaankin enemmän kuin aikasemmin ikinä kuvittelin. Ja osallistumaan myös vanhempana.
Lapsi harrastaa, ei vanhempi. Se mielessä niin harrastusta valitessa kuin sinne patistaessakin.
Miksei Suomessa ole liikuntaharrastuksissa sellaisia harrasteryhmiä? Miksi niissä heti pitää kaikkien harrastajien urheilla niin "tosissaan"?
Asuimme muutaman vuoden Englannissa ja poikamme pelasi siellä jalkapalloa. Heti alusta meille oli selvää, että poika menee harrasteryhmään, jossa on harjoitukset välillä kerran, joskus kaksi kertaa viikossa. Leikkimielisiä otteluita lähiseudun muiden junnuporukoiden kanssa oli n. neljä vuodessa. Tärkeintä oli osallistuminen, ei voitto tai verenmaku suussa liikkuminen.
Viime vuonna muutimme takaisin Suomeen ja 12-vuotias poika olisi halunnut jatkaa jalkapalloharrastustaan. Mutta täällä se ei enää ole mitään harrastamista! Harjoituksia on monta kertaa viikossa, lähes joka viikonloppu peli (usein vielä pitkienkin matkojen takana) ja harjoitukset ovat suoranaista rääkkiä! Ihan kuin lapsista olisi tarkoitus koulia jotain huippu-urheilijoita, sellainen hyvän mielen ja normaalin hyvän peruskunnon ylläpitoon tähtäävä liikunta on joukkueen toiminnasta kaukana. Kentän reunalla kisoissa vanhemmat karjuvat kuin hullut.
Ja itseä jurppii myös tuo, että vanhempienkin pitäisi olla täysipainoisesti siinä seuran toiminnassa koko ajan mukana. Jatkuvasti jotain ihme rahankeruuta ja pelimatkoille valvojaksi lähtemistä.
Olemmekin nyt miettineet, että poika alkaisi tänä syksynä harrastaa jotain muuta. Hän oli kesällä liikuntapainotteisella leirillä, jossa sai kokeilla eri lajeja ja sieltä löytyi monta hyvää, häntä kiinnostanutta vaihtoehtoa: tennis, golf, jousiammunta, bmx-pyöräily. Hirvittää vaan, onko noidenkin harrastamisessa samanlainen tappomeininki sitten kuin jalkapallossa.
Miksei Suomessa ole noita ihan vaan harrastuksen, huvin ja urheilun vuoksi toimivia jalkapallojoukkueita?
[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 12:32"]
Monilla syynä lasten urheiluharrastuksiin on myös toive, että nämä eläisivät jotenkin reipashenkisemmin ja saisivat parempaa seuraa ohjatuissa harrastuksissa kuin viettäessään vapaammin vapaa-aikaansa.
Tutkimuksen mukaan nuorista kuitenkin juuri urheiluseuroissa harrastavat aloittavat alkoholin käytön ja tupakoinnin nuorempana kuin muut! Hyvin yleistä on vetää ne ensikännit nimenomaan jossain pelireissulla, vanhemmat sitten maksavat satasia kuussa että lapsella olisi hyvä harrastus ja kuvittelevat, että valvonta pelaa...
[/quote]
Mies pelasi nuorena jääkiekkoa. Ihan kuulemma valmentaja kantoi hyvän pelin jälkeen teineille bussiin oluttölkit kiitokseksi hyvän pelin jälkeen. Kaljan lipitys oli hyvin varhaisessa vaiheessa pelireissujen ja leirien vakio-ohjelmistoa niin nuorten kuin valvovien täysi-ikäistenkin taholta.
Minäkin olen vähän yllättynyt siitä, kuinka kokonaisvaltaista se lapsen harrastaminen monessa perheessä on. Kavereiden lapset miettivät kovasti jo esimerkiksi sitä, mikä ruoka lihottaa, pelkäävät lihovansa, tarkkailevat jatkuvasti omia ja muiden syömisiä jne. koska valmentaja on niin kovasti painottanut sitä että läskistyä ei saa.