Miten jakaisitte loman kulut avioparin kesken kun tulotasot on erilaiset?

Puoliksi tietenkin. Ei se toisen hölmöily ole sen älykkäämmän vika.

Meillä on aina ollut yhteiset rahat ja tuntuisi todella oudolta laskea osuuksia oman perheen kesken.

Varsinkin jos on lapsia.

En ikinä alkaisi parisuhteeseen, jossa joutuisi pohtimaan tuollaisia. Kun muutimme vaimoni kanssa saman katon alle, niin viimeistään silloin meillä oli rahat yhteisiä. Meillä on tosin eri tilit tosin puolisoni kanssa. Ihan sama kumpi maksaa ja mitä maksaa. Niin ja olemme alle kolmekymppisiä. Onko tämä omat rahat-parisuhde jonkun tietyn ikäluokan juttu?

Kyllä minä haluan täysin saman elintason vaimolleni ja hän yhtälailla minulle.

Lähtökohtaisesti reissu suunnitellaan pienempituloisen mukaan. Eli mahdollisimman halvalla. Sitten jos tämä suuremmat tulot omaava haluaa parantaa reissun tasoa, hän voi maksaa erotuksen pussistaan :) Eli pienempi tuloisena sanoisin, että aion käyttää reissuun rahasumman x ja kysyisin haluaako isompituloinen maksaa suuremman osan vai etsitäänkö halvempi reissu.

Vierailija kirjoitti:

Yhteiset rahat, yhteinen molempia tyydyttävä reissu. Miksi ihmeessä minä haluaisin lomailla ilman perhettäni? Ja mitä iloa saisin siitä, että lähtisin vaikka luksuslomalle paikkaan x kun työtön mieheni ei voisi omaa matkaansa kustantaa. Mitä iloa minä siitä reissusta saisin?

Minä saan paljonkin iloa omista reissuistani. Teen niitä sellaisiin kohteisiin, jotka eivät kiinnosta puolisoani. Hän puolestaan reissaa välillä kavereidensa kanssa. Mutta olen myös maksanut puolisoni lennot ja majoituksen pari kertaa, kun on ollut kohde, joka on kiinnostanut minua ja olen toivonut häntä seuraksi mutta hän ei ole pitänyt kohdetta niin kiinnostavana, että olisi halunnut lähteä sinne muuten kuin minun seurakseni ja mielikseni.

Minulle olisi todella vieras ajatus, etten haluaisi lomailla enkä saisi siitä iloa myös ilman puolisoani. Vielä ennen kesäloman päättymistä vietimme juuri viikonlopun erillään; minä kaupunkilomalla Suomessa ja hän kavereidensa mökillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi avioparin rahat pitäisi jotenkin "suhteuttaa"? Jos teillä on yhteenlasketusti varaa matkaan, maksakaa se. Jos ei, niin älkää matkustako. Minusta "köyhempi" laittaa ensin itselleen aina kuulausittain vähän säästöön ja loput menevät elämiseen. Kun "köyhemmän" rahat loppuvat, maksaa "rikkaampi" loput - vaikka sitten maksaisikin suhteessa paaaljon enemmän. Yhteistä elämäähän se on.

Paitsi jolloin vähemmän tienaava on mies? Palstalla naiset yleensä sanovat , että köyhempi mies on no no kun sitten ei voi yhdessä matkustaa :D

Minun olisi ollut vaikeaa sitoutua mieheen, jolla ei ole varaa matkustaa. En itse ole niin hyvätuloinen, että voisin maksaa kahden ihmisen matkat, palkkani on aika lailla mediaanipalkka. En myöskään olisi ollut valmis luopumaan minulle rakkaasta harrastuksesta. Käytännössä se olisi tarkoittanut, että ilman koronaa olisimme viettäneet kesälomasta ainakin puolet erillään, kun olisin itse reissannut, ja moni hieno kokemus olisi jäänyt jakamatta yhdessä.

Mutta onneksi tutustuin mieheen, joka pystyy matkustamaan ja on sitä harrastanut koko elämänsä.

Maksamme usein lennot ja hotellit yhdessä. Matkakohteessa mies maksaa lähes kaiken, ravintolareissut ja auton vuokrauksen sun muut. Jos nyt jostain syystä miehellä ei olisi rahaa niin tottakai osallistuisin. Mutta mies ei ala laskemaan että ”nyt kun ostin tämän niin sinä ostat tuon”. Olemme tiimi. Tiimi ei mieti että rahat on erillään vaikka toinen tienaamin enemmän. En ikinä olisi kitupiikin kanssa, enkä myös ottaisi köyhää miestä. My choice, my life. Minusta olisi vastenmielistä olla miehen kanssa joka pyytIsi puolittamaan jonkun ravintolalaskun. Se ei sulje pois sitä etten ikinä maksaisi laskua mutta mies ei sitä koskaan vaadi.

Mies maksaa koko setin tietysti

Eksälläni oli 10-kertaiset tulot omiini nähden. Lomamatkat ja muut yhteiset menot maksettiin tulojen suhteessa. Mikään muu ei olisi toiminut, koska mies ei halunnut lomailla minun köyhäilybudjetilleni sopivaan tyyliin, ja itse puolestaan en halunnut ottaa lainaa sitä varten, että olisin saanut maksettua miehen luksuslomasta puolikkaan.

Kun lomamatkan hinta vie kummankin rahoista yhtäläisen prosenttiosuuden, sitä koskeva päätöksenteko onnistuu parhaiten. Kallis loma tuntuu yhtä kalliilta kummallekin, tulotasosta riippumatta, ja tavat saada kustannuksia alaspäin kiinnostavat siksi kumpaakin yhtäläisesti.

Mulla on melkein puolet pienemmät nettotulot kuin mihellä, mutta aina maksetaan puoliksi, arjessa ja lomalla. Mies sanoo, että häntä ei haittaa, että eletään mun pienemmän budjetin mukaan. Joskus mietin vähän katkerana, että eipä varmaan haittaakaan, koska sillähän jää sen takia vaan entistä enemmän rahaa sijoituksiin, shoppailuun ja harrastuksiin, ja kyllähän se sitä rahaa käyttääkin. Tosin, osa näistä ostoksista on tietysti sellaisia, joista mäkin hyödyn jos hän ostaa jotain uutta vaikka yhteiseen kohtiin. 

Mies usein perustelee, että vaikka maksetaan kaikki puoliksi, niin hän sitten voi välillä totta kai tarjota jotain, esim. niillä matkoilla. Käytännössä kuitenkin noihin tarjoamisiin menee muutama kymppi kuussa, joten ei vielä edelleenkään olla ihan lähellä sitä, että kuluja jaettaisin suhteessa tulotasoon. 

Mutta en tiedä miten jatkossa, meillä ei oo vielä lapsia eikä olla naimisissa tms, ehkä tilanne muuttuu varsinkin mahdollisten lasten myötä. Joskus tuntuu ikävältä puhua aiheesta, koska tulee fiilis, että olisin jotenkin ahne ja himoitsen miehen rahoja. Ja toisaalta täytyy myöntää, että välillä olenkin ihan puhtaasti kateellinen kun mies ostelee vaikka hienoja vaatteita ihan tosta noin vaan, ja itsellä ei oo varaa ostaa mitään ylimääräistä sillä hetkellä. 

Kaikki menee mitä tulee, ei meillä mitenkään jaeta kuluja. Olemme aviopari, jolla on yhteiset menot ja yhteiset tulot.

t. Mies

Ai että. Mistä näitä tiskirättinaisia löytäisi, jotka suostuu siihen että perheessä eletään eri elitasossa? Näköjään ei tarvi edes tilata postimyynnistä ulkomailta, vaan ihan kotoperäistäkin löytyy?

Kyselee, Vauras Mies

Vierailija kirjoitti:

Mulla on melkein puolet pienemmät nettotulot kuin mihellä, mutta aina maksetaan puoliksi, arjessa ja lomalla. Mies sanoo, että häntä ei haittaa, että eletään mun pienemmän budjetin mukaan. Joskus mietin vähän katkerana, että eipä varmaan haittaakaan, koska sillähän jää sen takia vaan entistä enemmän rahaa sijoituksiin, shoppailuun ja harrastuksiin, ja kyllähän se sitä rahaa käyttääkin. Tosin, osa näistä ostoksista on tietysti sellaisia, joista mäkin hyödyn jos hän ostaa jotain uutta vaikka yhteiseen kohtiin. 

Mies usein perustelee, että vaikka maksetaan kaikki puoliksi, niin hän sitten voi välillä totta kai tarjota jotain, esim. niillä matkoilla. Käytännössä kuitenkin noihin tarjoamisiin menee muutama kymppi kuussa, joten ei vielä edelleenkään olla ihan lähellä sitä, että kuluja jaettaisin suhteessa tulotasoon. 

Mutta en tiedä miten jatkossa, meillä ei oo vielä lapsia eikä olla naimisissa tms, ehkä tilanne muuttuu varsinkin mahdollisten lasten myötä. Joskus tuntuu ikävältä puhua aiheesta, koska tulee fiilis, että olisin jotenkin ahne ja himoitsen miehen rahoja. Ja toisaalta täytyy myöntää, että välillä olenkin ihan puhtaasti kateellinen kun mies ostelee vaikka hienoja vaatteita ihan tosta noin vaan, ja itsellä ei oo varaa ostaa mitään ylimääräistä sillä hetkellä. 

Iso riski, että lasten myötä vajoat lopulliseen köyhyyteen tuossa kuviossa. Mies voi kohdella myös lapsiaan yhtä pihisti. Ja voi vaatia sua maksamaan puolet myös silloin, kun hoidat yhteisiä lapsia kotona. En ottaisi riskiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiset rahat, yhteinen molempia tyydyttävä reissu. Miksi ihmeessä minä haluaisin lomailla ilman perhettäni? Ja mitä iloa saisin siitä, että lähtisin vaikka luksuslomalle paikkaan x kun työtön mieheni ei voisi omaa matkaansa kustantaa. Mitä iloa minä siitä reissusta saisin?

Minä saan paljonkin iloa omista reissuistani. Teen niitä sellaisiin kohteisiin, jotka eivät kiinnosta puolisoani. Hän puolestaan reissaa välillä kavereidensa kanssa. Mutta olen myös maksanut puolisoni lennot ja majoituksen pari kertaa, kun on ollut kohde, joka on kiinnostanut minua ja olen toivonut häntä seuraksi mutta hän ei ole pitänyt kohdetta niin kiinnostavana, että olisi halunnut lähteä sinne muuten kuin minun seurakseni ja mielikseni.

Minulle olisi todella vieras ajatus, etten haluaisi lomailla enkä saisi siitä iloa myös ilman puolisoani. Vielä ennen kesäloman päättymistä vietimme juuri viikonlopun erillään; minä kaupunkilomalla Suomessa ja hän kavereidensa mökillä.

Kumman kanssa lapsenne reissaavat? Itse olen valinnut puolisoni myös sillä perusteella, että kiinnostuu samanlaisista asioista kuin itsekin, joten totta ihmeessä me reissaamme yhdessä. 

Maksetaan miten sovitaan, molemmilla hyvät tulot. Jos joku oikein ökyloma joskus tehdään niin sitten mies maksaa koska on varakkaampi ja paremmin varaa sellaiseen. Muuten maksetaan kutakuinkin niin että minä ruuat ja mies laskut, asuntolaina maksetaan puoliksi ja asunto omistetaan puoliksi, molemmat maksavat omat autonsa. 

Ollaan avoliitossa, meillä on yhteinen talous. Ei me lasketa senttejä, me eletään niin, että kun toinen saa tilin hän maksaa kulut ja loput säästöön ja sama sitten toisinpäin.

Ei me loppukuusta katsota että toinen on toiselle velkaa jne

Me eletään yhteistä elämää, ei lasketa rahoja.

Ymmärrän kyllä jos toisille raha on tärkeämpää :)

Matkat ja majoitukset puoliksi ja kumpikin maksaa omat ruokansa ja juomansa, mitähän vaikeaa tässäkin taas oli?

Puhuttiin asiasta ja mies maksaa koko reissun:) Tilillä kuulemma on sen verran ylimääräistä. Jää lomarahat säästöön. Loppu hyvin, kaikki hyvin. T. Ap

Meillä on yhteiset rahat, ollut jo 20 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on melkein puolet pienemmät nettotulot kuin mihellä, mutta aina maksetaan puoliksi, arjessa ja lomalla. Mies sanoo, että häntä ei haittaa, että eletään mun pienemmän budjetin mukaan. Joskus mietin vähän katkerana, että eipä varmaan haittaakaan, koska sillähän jää sen takia vaan entistä enemmän rahaa sijoituksiin, shoppailuun ja harrastuksiin, ja kyllähän se sitä rahaa käyttääkin. Tosin, osa näistä ostoksista on tietysti sellaisia, joista mäkin hyödyn jos hän ostaa jotain uutta vaikka yhteiseen kohtiin. 

Mies usein perustelee, että vaikka maksetaan kaikki puoliksi, niin hän sitten voi välillä totta kai tarjota jotain, esim. niillä matkoilla. Käytännössä kuitenkin noihin tarjoamisiin menee muutama kymppi kuussa, joten ei vielä edelleenkään olla ihan lähellä sitä, että kuluja jaettaisin suhteessa tulotasoon. 

Mutta en tiedä miten jatkossa, meillä ei oo vielä lapsia eikä olla naimisissa tms, ehkä tilanne muuttuu varsinkin mahdollisten lasten myötä. Joskus tuntuu ikävältä puhua aiheesta, koska tulee fiilis, että olisin jotenkin ahne ja himoitsen miehen rahoja. Ja toisaalta täytyy myöntää, että välillä olenkin ihan puhtaasti kateellinen kun mies ostelee vaikka hienoja vaatteita ihan tosta noin vaan, ja itsellä ei oo varaa ostaa mitään ylimääräistä sillä hetkellä. 

Iso riski, että lasten myötä vajoat lopulliseen köyhyyteen tuossa kuviossa. Mies voi kohdella myös lapsiaan yhtä pihisti. Ja voi vaatia sua maksamaan puolet myös silloin, kun hoidat yhteisiä lapsia kotona. En ottaisi riskiä!

Vielä köyhempää olisi elää yksin. Mutta toki aina voi etsiä miehen joka antaa kyniä itseään enemmän.