Lue keskustelun säännöt.
Rehellisesti: Mitä odotit/odotat lapsesi kummeilta heitä valitessasi? Ov
09.08.2013 |
Olen kahden lapsen kummi. Toiselle olen lahjakone, toiselle ilmainen lapsenvahti. Lapsenvahtina oleminen ei haittaa, sillä olen oikeastaan tämän kummilapsen ainoa mahdollinen hoitaja täällä päin eikä äitinsä usein hoitoapua pyydä. Lahjakoneena oleminen kyllä ottaa päähän, tiedän tasan tarkkaan että kalliit lahjatoiveet tulevat toisen kummilapseni äidiltä, hänen toiveistaan saada tietyt lelut lapsilleen (olen jopa nähnyt, etteivät kyseiset lahjat lasta edes välttämättä kiinnosta, vaan äitinsä niistä on ihastunut). Eri asia olisi jos olisin jotenkin varakas, mutta kun en todellakaan ole.
Eilen minua pyydettiin taas kummiksi. Raskaana oleva ystäväni on jo pitkään puhunut, että hänestä on mukavaa kun lähellä on lapsenvahteja, "kuten sinä", että hän pääsee välillä tuulettumaan.
Onko kummi teille vanhemmille oikeasti lahjakone ja ilmainen lapsenvahti, vaikkette sitä kenellekään suoraan myönnäkään?
Onko kummius yksipuolista? Että se on aina kummilapsi jolle annetaan, kummia ei tarvitse muistaa mitenkään muuten kuin pyynnöillä.
Itse olen aiemmin ajatellut kummin tehtävän olevan tärkeä, olen tuntenut että saan olla yksi tärkeä aikuinen lisää kummilasteni elämässä. Toki vietän kummilasteni kanssa aikaa muutenkin ja tykkään niistä pikkuihmisistä tosi paljon, mutta välillä vanhempiensa asenteet ärsyttävät niin paljon, että mielikuva lapsestakin huononee.
T.Lapseton
Kommentit (14)
Aika samanlaiset näkemykset kuin vastaajalla nro 2. Lisäksi toivoisin,että kummi olisi jotenkin läsnä lapsen ja perheemme elämässä, eli pysyisi ystävänämme. En näe, että kummiuteen kuuluisi jokin lastenhoito- tai lahjapakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me (mies oli myös mukana pyytämässä kummeja) toivottiin, että kummit ovat lapselle kivoja ja pysyvät meidän elämässä mukana. Toki kiva myös, jos laittavat synttärikorttia ja sensemmoista. Mutta mitään lapsenvahteja ei todellakaan ajateltu, eikä lahjakoneita.
Samaa mieltä kuin 2 ja 4. Näin meillä on kummit toimineet, samoin itse kummina.
Kummit eivät koskaan ole olleet lapsille lapsenvahteina...
Kummin tehtävä oli pitää vauvaa kastetilaisuudessa sylissä, muute emme ole vaatineet.
Että saan kirkon tyytyväiseksi, en mitään muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on itselläni kummeina kaksi pariskuntaa ja yksi joka kummiksi tullessaan oli sinkku mutta jolla nykyisin on perhe.
Toinen pariskunnista oli perheemme hyviä ystäviä, ja muistan heidän vierailunsa ja heillä vierailumme iloisina tapahtumina joita odotin kovasti. He eivät päässeet välttämättä synttäreilleni kun kauempana asuivat, enkä muista heidän lahjoneen erityisesti, he vain olivat elämässäni mukana.
Toinen pariskunnista oli sukulaisia. He muistivat aina syntymäpäivät ja tunnollisesti toivat lahjan, mutta eivät koskaan edes erityisemmin puhuneet minulle. He jäivät jotenkin etäisiksi, vaikka asuivat lähellä. Minulle on jäänyt sellainen kuva etteivät he edes pidä lapsista.
Se sinkku oli myös sukulainen, ja vietin lomia hänen luonaan ja sain hoitaa hänen pieniä lapsiaan sitten kun niitä alkoi tulla. Hän värjäsi hiukseni ensimmäisen kerran, ja teki minulle hienoja kampauksia. Hänellä oli eri tavalla aikaa minulle kuin äidilläni. Hänkin asui kauempana mutta oli todella läheinen. Hänellä on hyvä huumorintaju ja sain häneltä hauskoja kortteja ja kekseliäitä lahjoja, jotka eivät olleet mitenkään kalliita, mutta aivan hulvattoman hauskoja.
Toivoisin että oman lapseni kummit olisivat samanlaisia kuin tuo ensin mainittu pariskunta ja tuo viimeksi mainittu sinkku. Sellaisia jotka aidosti välittäisivät lapsesta ja olisivat länsä hänen elämässään. Minulle läheisimpiä kummeja olivat ne joita näin harvemmin ja jotka asuivat kaempana. He eivät olleet lahjakoneita eivätkä ilmaisia lastenvahteja (tuo sinkkukummi jonka luona olin lomilla, kutsui minut itse luokseen, vanhempani eivät tyrkänneet minua sinne hoitoon).
Tietysti ketään ei voi pakottaa mihinkään, mutta kummiksi suostuessa kannattaa miettiä mitä kummius itselle merkitsee ja mitä lapsen vanhemmat olettavat sen merkitsevän. En ryhtyisi kummiksi jos jo odotusaikana haaveiltaisi siitä kuinka sitten lähdetään jammailemaan ja tyrkätään vauva kummille. Tosin sellainen lapsi varmasti tarvitsisi välittävää aikuista enemmän kuin kukaan, vanhempiaan kun ei voi kukaan valita.
Ap, suosittelisin sen lahjavaatimuksia esittelevän kummilapsen äidin kohdalla sellaista, että kysäiset kummilapselta itseltään (jos sen ikäinen että osaa sanoa jo), mitä hän haluaisi synttärilahjaksi. Ja sitten ostat jotain lapselle mieleistä, äitinsä saa sitten ostaa ne mammojenväliset kateudenaiheensa ihan itse ;)
En tainnut odottaa/vaatia mitään.
Esikoiesen kummiksi pyysin lapsuuden ystäväni, jonka kanssa olimme asiasta jo teineinä sopineet :) Tämä kummi on läheisin, myös toiselle lapselleni, jonka kummi hän ei ole. Hän on ollut myös lahja-automaatti sekä lapsenhoitaja, vaikka enpä ole ikinä näin asiaa ajatellutkaan.
Toisen lapsi on sukulaiseni ja hänestä on tullut melko tärkeä tälle juniorille, toimii myös lahja-automaattina ja hoitajana... Muut ovat vain papereissa kummeja, joskus muistavat, yleensä eivät.
Itselläni on kolme kummilasta, ekalle olen lahja-automaatti, tokalle automaatin lisäksi se hoitaja yms ja vikalle en juuri mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä nimiäiset ja pakanakummit.
Odotin ehkä ensinnäkin, että kummit ymmärtäisivät, että ovat meille ne kaikkein läheisimmät, rakkaat ja luotettavimmat ihmiset, ja että suhteemme vahvistuisi entisestään (näin on käynyt).
Toiseksi odotin, että he olisivat jossain määrin kiinnostuneita lapsista, käytännössä, että joskus tulevat kylään kun pyydän ja synttäreille, jos pääsevät (en missään nimessä loukkaannu, jos eivät pääse).
Rahaa, lahjoja tai lasten hoitamista en tietenkään edellyttänyt. Aina ovat ostaneet synttärilahjat. Hoitoapu ei ole tullut ajankohtaiseksi (ehkä pari tuntia muutaman kerran), koska mummit, vaarit ja mun sisko ovat aina olleet valmiudessa. Kummit ovat kuitenkin luvanneet hoitaa, jos on tarvetta.
Yksi esikoisen kummeista (eno) laittaa rahaa joka kuukausi esikoisen tilille ja tuo aina tuliaisen, kun käy ulkomailla.
Itse kummina
-hoidan kummityttöäni tarpeen vaatiessa jos suinkin ehdin (usein työt/muut menot esteenä). Kummipoika ei vielä uskalla jäädä hoitoon meille.
-Näemme yhdessä perheinä silloin tällöin, molempien kiireiden takia ei hirveän usein
-Käyn synttäreillä ja vien tietenkin lahjat
-Muutenkin ostan joskus jotain pientä ja vien yllätyksenä
-Lähetän joulukortit
Otimme kummeiksii kummankin sisarukset ainut ajatus oli että jos me satutaan kuolemaan ennen aikoja niin joku kummeista ottaisi meidän lapsen ja kasvattaisi sen aikuiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli toive, että kummit pitäisivät yhteyttä lapseen ja tutustuisivat häneen. Minusta olisi hienoa, jos lapsi vielä aikuisenakin aidosti pitäisi yhteyttä kumminsa kanssa. Yhteydenpito ei minulle ole sama kuin se, että ostetaan aina lahjoja. En pahastuisi, vaikka synttäreinä/jouluna ei tulisi pakettia, jos kummi muuten olisi meidän kanssa tekmisissä, kävisi kylässä, kutsuisi kylään jne. Ei tarvitse järkätä mitään ihmeellistä sirkuspäivää ja viedä kalliisiin paikkoihin, vaan vaikka kutsuä käymään ja tarjota lasi mehua ja jutella, että mitä sulle kuuluu. Itse yritän puolestani pitää kummeihin yhteyttä ja järjestää tapaamisia ja kutsua heitä kylään.
Itselleni kummitäti on edelleen ystävä ja läheinen ja se, jolle voin kertoa huoliani. menetin äitini aika nuorena ja kummitäti on se, jonka kanssa juttelen niitä juttuja, joita moni varmaan keskustelee äitinsä kanssa.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 12:15"]
Otimme kummeiksii kummankin sisarukset ainut ajatus oli että jos me satutaan kuolemaan ennen aikoja niin joku kummeista ottaisi meidän lapsen ja kasvattaisi sen aikuiseksi.
[/quote]
Minä olen mieltänyt nimenomaan näin, että lähden kummiksi vain, mikäli olen valmis ryhtymään kummilapseni huoltajaksi, jos hänen vanhempansa kuolisivat eikä muita vaihtoehtoja olisi. Samoin olemme mieheni kanssa halunneet lapsillemme kummit, joiden huostaan uskaltaisimme lapsemme luottaa, mikäli itse kuolisimme. Tosin luultavimmin meidän lapset päätyisivät isovanhemmilleen.
Lisäksi miellän kummin tehtäväksi muistaa lasta merkkipäivinä (rahallinen arvo ei ole oleellinen) ja pitää edes jonkinlaista suhdetta kummilapsiin. Olen 3 lapsen kummi ja lisäksi yhdestä kummiudesta kieltäytynyt, kun oli tunne, että meistä tulisi vain lahja-automaatteja..oli ikävää, mutta onneksi kieltäydyimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkusiskoni on lapsemme ainoa pakanakummi, ja hänelle erityisesti painotin ettei hänen opiskelijana odoteta ostavan kummitytöllensä yhtään mitään vähillä varoillansa. Joskus aikanaan sitten hän voi vaikka neuvoa tai muuten auttaa kummilastaan, jos sellaiseen tarvetta tulisi. Kuitenkin hän on meitä huomattavasti nuorempi eli ikäeroa lapseen kohtuullisen vähän.
Meilläkin pakana kummeja.
Valitsimme kummit läheisistä ystävistä ja sisaruksista.
Kaikki kummit käyvät kylässä ja tykkäävät lapsista. En odottanut kummeilta oikeasti mitään.
Minä odotin, että kummit saapuvat ristiäisiin ja ovat toimituksessa mukana sen vaatimalla tavalla. Pariin valokuvaankin odotin kummin suostuvan lapsen kanssa. Siinäpä ne vaatimukset sitten olikin.