Miten pystyn olemaan antamatta anteeksi miehelleni..?

19 vinkki oli hyvä, lähde lapsesi kanssa jonnekkin reissuun esim. sukulaistesi luokse (tallinna vähän turhan kallis ehkä sinulle?). Äläkä tule ennenkuin miehesi osaa pyytää anteeksi ja lupaa muuttaa käytöstään.

mulla on ollut vähän vastaava ongelma. Luulen että se korostuu tietyntyyppisen persoonallisuuden kanssa, kun eivät kaikki miehet käytä tuolla tavalla ilkeästi hyväkseen toisen kiltteyttä ja haavoittuvaisuuksia. Vallankäyttöäkin tuo on. Se jatkuu niin kauan kuin annat sen jatkua. Mulla se loppui kun muutin pois lapsemme kanssa, yritin toki sitä ennen monin tavoin saada miestä uskomaan että loukkasi ja aiheutti pahaa oloa toistuvasti. tätä kesti siis usean vuoden ajan. Nyt hän kovasti sanoo muuttuneensa ja haluaa perheensä takaisin. Valitettavasti on vähän hankala enää uskoa kun niin monta kertaa annoin jo anteeksi ja petyin aina vaan.

lähde vauvan kanssa vaikka viikoksi sukulaisten tai ystävien luo ja jätä lappu missä lukee että "lähdin pois ettei sun tarvitse katsella mun löllömahaani enää, heippa" katsele sitten soitteleeko perään, mutta ole se viikko pois äläkä anna periksi ja vastaa vaan lyhesti puheluihin ja viesteihin. anna sen hetki miettiä haluaako menettää teidät pinnallisuutensa ja ilkeytensä takia.

voit antaa anteeksi mutta se ei ole sama asia kun jäädä sinne loukattavaksi aina uudelleen. anteeksianto ei tee niitä sanojaan oikeaksi millään tavalla, eikä sun tuollaista kohtelua tarvitse sietää. vallankäyttöä se tosiaan on.

Vähän sama tilanne, pienemmässä mittakaavassa vain. Mieheni ei sinänsä hauku mua, mutta kommentoi kyllä usein esim. vaatevalintojani, hiustyyliä ym ja ehdottaa parannuksia. Ja välillä ei vaan jaksa ottaa niitä positiivisena, vaan tuntuu, että mua ei hyväksytä tällaisena kuin olen, vaan pitäisi ensin saavuttaa miehen vaatimustaso, että se voi tykätä musta. Toisaalta sitten välillä kehuu kauniiksikin (vaikkakin usein muistaa lisätä, että mussa ois potentiaalia vielä enempäänkin...). 

Omasta mielestäni rakkaalle ihmiselle ei sanota toisarvoisista asioista (ei muakaan aina miellytä hänen vaatevalinnat - tosin nykyään saatan jo sanoakin). Mutta musta on hyvä huomioida, että miehille keskimäärin on paljon tärkeämpää se puolison ulkonäkö kuin meille naisille. Vähän niin kuin me naiset keskimäärin tarvitaan sitä, että mies puhuu meille. Auttaisko jos keskustelisitte taas kerran siitä, että mies huomioisi sen, että synnytyksestä ei edes ole kauaa, että se muistaisi ilmaista itseään sinua kunnioittaen ja olisi sun tukena ja myös itse mukana esim. mahdollisessa liikunnan lisäämisessä.

Sinun kannattaisi ehkä hakea apua itsetuntosi vahvistamiseen. On ihmisestä itsestään kiinni, sietääkö haukkumista tai muuta huonoa kohtelua toiselta. - Varmasti saisit niskaasi silittämään ja hellyyttä itsellesi osoittamaan myös sellaisen miehen, jonka ei tarvitse välistä haukkua ja alentaa sinua!

On ylipäätään keskenkasvuista, moukkamaista ja ylimielistä kommentoida negatiivisesti kenenkään ulkonäköä, härskiä tästä tekee oman, juuri YHTEISEN LAPSENKIN SYNNYTTÄNEEN rakkaan kumppanin ulkonäön mollaaminen. Miehesi kuuluisi olla se henkilö, joka osoittaa ihailua ja kohottaa itsetuntoasi. Korkeintaan antaa rakentavaa, hienovaraista ja tsemppaavaa palautetta jostain elintavasta, joka selvästi kaipaisi remonttia sinun tai yhteisen hyvän nimissä.

Itse määrittelet, millaista kohtelua vaadit läheisiltäsi. Itse en edes lähtökohtaisesti harkitsisi liittoa noin typerästi käyttäytyvän ihmisen kanssa (kyllä, tuo on osoitus suuresta typeryydestä ja moukkamaisuudesta). Lisäksi minun käsityykseni rakkaudesta ei kuulu toisen halventaminen mitenkään. Ehkä sinunkaan ei kannata miettiä miehesi käytöstä niin paljon (maailmasta löytyy kyllä juntteja, etkä sinä voi heitä tai heidän käytöstään muuttaa), vaan sitä, miksi olet sietänyt tällaista lähelläsi ja vielä valinnut jakaa elämäsi tällaisen kumppanin kanssa. Luuletko, ettet löytäisi parempaa? Miksi? Mitkä tekijät saivat sinut sitoutumaan juuri tähän ihmiseen?

Kun teillä kerran kuitenkin on yhteinen lapsi, en kehota eroamaan saman tien. Sinuna alkaisin työstää itsetuntoani elämänmuutosten (Mitä haluaisit tehdä? Onko sinulla omaa aikaa ja "elämää"? Missä olet hyvä?) kautta. Uusi harrastus, ulkonäköremontti yms. voisivat saada sinua vähän irti miehen vaikutuspiiristä ja omille jaloille. Terapiakin on mahdollisuus, jos perheen talous sen kestää. Ensisijaisesti myös ilmoittaisin yksikantaan miehelle, että en enää kuuntele yhtäkään loukkaavaa kommenttia, en vitsinä tai muutenkaan ilmaistuna. Kertoisin asiallisesti, avoimesti mutta napakasti miten ja miksi nuo kommentit loukkaavat ja että sellainen ei oikeastaan kuulu kahden aikuisen, toisiaan arvostavan ihmisen kommunikointiin ja on liitolle tosi tuhoisaa sekä lapselle tulevaisuudessa erittäin huono malli. Mies voi halutessaan lähteä kanssasi vaikka perheterapeutin pakeille kuulemaan objektiivisen kommentin käytöksestään ja setvimään asiaa.

Jos miehesi ei ihan oikeasti pysty ymmärtämään, hyväksymään ja kunnioittamaan tunteitasi ja tätä toivettasi niin, että luopuisi "vitseistään" ja kääntäisi kriittisen katseen itseensä ja käytökseensä, voipi ero olla hyvä ja realistinen vaihtoehto. Eihän miehesi nimittäin silloin ole kyvykäs kummoiseenkaan rakkauteen tai kumppanuuteen.

Olet läheisriippuvainen, hae itsellesi apua.

Voi että, olen itse ollut tuossa tilanteessa pitkään. Kunhan et vain olis ex-mieheni nykyinen! Varsinkin tuo kuulostaa tutulta, että sitten kun siitä lopulta loukkaantuu, mies aina vetoaa siihen että no ei hän tosissaan, ihan vitsihän se vaan oli, etkö ymmärrä huumoria. Ulkonäköä kommentoitiin aina, myös silloin kun olin oikeasti hoikka, ainaiset puheet siitä, että pitäisi liikkua enemmän. Pahinta oli, kun mies nolasi minut (sekä itsensä) myös muiden seurassa heittämällä näitä kommentteja myös silloin, saaden koko porukan vaivaantuneena hekottelemaan. No meillä tuo pikkuhiljaa paheni, ulkonäöstä "vitsaileminen" johti myös luonteen haukkumiseen, jossain vaiheessa sain kuulla melkein päivittäin olevani "laiska paska", "laiska lehmä", "tyhmä kuin vasemman jalan saapas" ym. Sitäkin kiltisti kuuntelin muutaman vuoden yrittäen saada mies ymmärtämään, että hän ei voi noin puhua toiselle. Ei kai se auta, jos mies ei kertakaikkiaan kunnioita yhtään. Erottiin siis ja hyvä niin.

Kannattaako ottaa samantien ero? Olen aiemminkin sanonut että voisi lopettaa minun arvostelun, mutta ei ole ottanut opiksi. Enkä jaksa tätä enää, että mies syö itsetuntoni kohta lopullisesti. 
Olen yrittänyt katsoa vuokra-asuntoja, mutten ole löytänyt mitään sopivaa. Joko liian isoja, liian iso vuokra tai sellaisella paikalla mikä ei ole hyvä. (kerrostalo joissa ei ole vaunuille paikkaa, ei hissiä ja asunto toisessa kerroksessa tai muuta vastaavaa). Asuntaan pienellä paikkakunnalla, täältä on todella vaikeaa löytää asuntoa. Mitä ihmettä mä teen, että pääsen ukosta eroon?

ap

Kaikista ikävintä miehen naljailussa on se, että itse saattaa esim. kantaa herkkuja kotiin ja sitten vittuilee minulle että vois vähän rajottaa.. Eilen toi minulle kaupasta suklaalevyn ja heti perään alkoi läskejäni kommentoimaan, jäi kyllä se levy syömättä! Eikä ole kyllä sen jälkeen pahemmin tehnyt mieli syödäkkään mitään.
Tuo ruokaa kiusallaan naaman eteen, että pääsee taas kiusaamaan? Ja kyse ei todellakaan ole siitä että söisin liikaa, päinvastoin. Juuri olen miettinyt että en suurimmaksi osaksi viikkoa syö juuri mitään. Joskus on päiviä jolloin ehdin napata pari leipää vaan ja jtn pientä..
Mittani ovat 168/70 tällähetkellä, synnytyksestä 2,5 kk aikaa. Mahaa on vielä  jonkin verran, sen tiedän kyllä itsekkin. Ennen raskautta painoin n. 66, ei ole siis montaa kiloa tiputettavana. Mutta ei tee mieli laihduttaa kun mies ei ole mihinkään tyytyväinen ja juuri nyt haluan keskittyä lapseemme, en puntarilla hyppimiseen ja itseni arvosteluun.

ap

Kilttejä naisia ei ole liika, tiedä arvosi!

Kuulostaa siltä että miehelläsi on huono omatunto.

Voi olla että hän pelkää menettävänsä sinut koska olet hänelle liian hyvä ja sen

takia hän haluaa saada sinut tuntemaan ettet voisi muita saadakkaan.

Kokeile olla välittämättä hänen sanomisiaan ja näytä hänelle rakkautta ja kerro hänelle aina välillä että hän on elämäsi mies jota rakastat yli kaiken...

Käänteistä psykologiaa :)

Kenenkään mieleen ei tullut se et AP:n pitäis ottaa muutama kilo pois roikkumasta? Soomalaiset siiderivalaat kilvan kehuu toisiaan XD

[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 11:07"]

Kenenkään mieleen ei tullut se et AP:n pitäis ottaa muutama kilo pois roikkumasta? Soomalaiset siiderivalaat kilvan kehuu toisiaan XD

[/quote]

Joo olen kyllä tietoinen että pitäis saada mahaa pois että olisin ''normi mitoissa'', mutta tää mun mahani ei kyllä omasta ja ystävien mielestä ole kovin paha. Että pitäisi olla heti lenkkarit jalassa juoksemassa tuolla metsikössä kiloja pois väen vängällä. Siiderivalaat?? Kasva aikuiseksi!

ap

Joillakin miehillä on ongelmia tajuta, että moinen voi olla ihan oikeasti loukkaavaa. Jotkut pitävät sitä hyvänä vitsinä, että voi aina haukkua vaimoa ja vaimon ulkonäköä. Jotkut kai kokevat läheisyyttä voidessaan haukkua toista avoimesti, "läpällä". Kaikille varmaan tulee mieleen joitain kavereita, jotka haukkuvat toisiaan vastaavaan tapaan jatkuvasti, koska kokevat olevansa niin läheisiä, etteivät voi loukata toisiaan. Onko miehillä vastaavaa juttua kaveriensa kanssa? Aina ei ymmärretä, että se, mikä toimii kaverien, perheen tms. kanssa, ei välttämättä toimi avioliitossa.

Mies on varmaan myös sellainen, että jos sinä sanot jotain leikilläsi, niin ottaa sen tosissaan?

Täällä (en voi sanoa meillä) oli tuossa viime viikolla tärkeä yhteinen päivämäärä ja ajattelin, että tiedossa on kiva ilta, en odottanut mitään ihmeellistä.

Kysyin mieheltä, että voidaanko käydä yhdessä kaupassa, kun en ole siellä aikoihin käynyt. Käytiin ja näytin jotain tavaraa, joka oli inhokkiväriäni ja sanoin: "saanko tämän". Mies on kyllä tietoinen, mistä väreistä en pidä, olin sen kertonut. Näytin kaupasta paria tavaraa siellä kulkiessa, että näistä pidän, mutta en pyytänyt yhtään mitään. Käveltiin toiseen kauppaan, jossa näytin taas vitsillä jotain rumaa esinettä.

Sain aivan hirveät haukut siitä, miten aina vaan kinuan ja haluan kaikkea ja aina vaan kieroilen niin, että mennään kauppoihin, eikä ole omaa rahaa koskaan mukana. Tuolloinkin oli...

Sitten olin tietysti pahalla mielellä miehen sanoista, alkoi oikein huutaa minulle kaupassa ja sitten kun mies huomasi pahan mieleni, hän sanoi: "Ai sä olet taas tolla mielellä, sä voit vaikka häipyä."

Oli luvannut tehdä minulle yhden miehistä voimaa vaativan työn seuraavana päivänä ja tämäkin sitten tietysti peruttiin siksi, kun olen niin tyhmä ihminen.

Itseä harmittaa myös se, että olen antanut miehen kohdella minua alusta asti niin huonosti, nyt hän olettaa, että voi tehdä mitä vaan ja kaikki on aina ok, hänen ei tarvitse olla pahoillaan mistään ja kaikki hyväksytään.

Ei varmasti edes tajua tekevänsä väärin.

Ja aina kun sanon, että menee huonosti tai olen ollut pahalla mielellä, hän haluaa erota. Kaikkeen ristiriitaan vastaus on aina ero.

Hän ei osaa keskustella asioista ollenkaan.

Joten, ymmärrän tilanteesi tosi hyvin, mutta en itsekään tiedä mitä pitäisi tehdä.

Vallankäyttöä tuo selvästi on.

Ihan törkeetä, sinulla on täysi moukka miehenä. Sivistynyt mies ei puhu eikä toimi noin äsken synnyttäneelle lapsensa äidille. Tuo on kiusaamista.

Et sinä edes ole lihava..nyt pitäisi saada nauttia äitiydestä ja vauvastasi eikä miettiä jotain vatsan roikkumisia, hei haloo.

Se arvostuksen puute ja ilkeily tulee jostain syvältä ja kaukaa..ehkä puolisosi lapsuudessa jo on jotain mennyt mönkään.

Nyt sinun kannattaisi ajatella asiaa ei vaan itsesi myös lapsesi kannalta, et kai halua että lapsesi omaksuu tuollaiset tavat..näillä kun on tapana jatkua "hyvän" esimerkin kautta. Aikuinen fiksu mies kyllä tajuaa mitä heitetään vitsinä ja mitä ei.

Huono tilanne teki niin tai näin mutta sinuna lopettaisin koko homman, en usko että tilanne paranee..keksii vaan uutta mollattavaa..ei se ole se vatsa, tulee jostain syvemmältä. Nauti äitiydestä ja vauvastasi täysillä, olet ansainnut sen!

Ei ole kyllä kivaa tuollainen! Kommentoida toisen mahaa kun on vasta synnyttänyt. Pitäisi arvostaa sinua kun olet synnyttänyt teille jotakin ainutlaatuista : yhteisen lapsen! Siinä on läskit ihan toista luokkaansa, etkä ole edes pahoissa mitoissa ollenkaan! Monillahan jää yli 10 kiloakin reippaasti raskauskiloja

upp

Nyt oli apollomatkoilla sunnuntaina lähtö, majoitus määrittelemätön, 149 e per henkilö.

Viking Line tarjoaa halvalla risteilyjä Tukholmaan. Laitat lapun pöydälle ja kirjoitat lähditte läskinesi, voitte tulla takaisin kun lopettaa mollaamisen. Tämän jälkeen kun mies toivottavasti pyytää anteeksi. Kehoita häntä itse synnyttämään seuraava lapsi.

Mun ystävän idiootti mies teki samalla tavalla. Sitten kerran haukku vaimoaan läskiksi omien vanhempien edessä ja ystäväni alkoi itkemään.

Anoppi haki vaa an ja sanoi pojalleen katsotaanpas mitä painat. Poika ei tietty suostunut siihen ja sanoi miniälle nouseppas sinä ja miniä nousi. Avattiin sitten netti ja kävi ilmi että miniä on normaalipainoinen ja anoppi sanoi poikansa olevan läski koska ei kerran uskaltanut vaa ale nousta. Torui poikaansa ja vannotti ettei käyttäydy ikinä enää niin tyhmästi ja sanoi myös miniälle hänelle pitää kertoa jos mies ei osaa käyttäytyä.

tämä oli loistava juttu heille, mies oppi lähes kerrasta.

Kivan isän olet lapsellesi valinnut!!