Raskauspahoinvoinnista kärsinyt - koska kerroit raskaudesta muille?

Oli pakko kertoa jo alkuraskaudesta, koska oksentelin alusta asti. En halunnut huolestuttaa läheisiä. Kerrottiin perheille ja mun esimiehelle, sekä muutamalle lähimmälle ystävälle.

kärvistelin ja kerroin vasta kun eka ultra oli ohi

Työnantajalle oli pakko kertoa heti. Perheelle kerrottiin ennen viikkoa 12, kun oltiin käyty yksityisellä varhaisultrassa ja kaikki oli ok.

Oli pakko kertoa heti, koska oksensin lähes 24/7. Ei olisi mennyt selitykset vastataudista läpi, kun pahoinvointi jatkui 6kk. Ei onneksi noin usein koko aikaa.  

Yhdessä raskaudessa kerroin työnantajalle melkein heti, jotta sain tehdä enemmän kotoa töitä (esimies oli todella ymmärtäväinen asian suhteen), muutamalle läheiselle myös heti viikoilla 6-7. Lopuille ystäville, sukulaisille ja työkavereille viikon 12-13 jälkeen.

Toisessa raskaudessa kerroin myöskin viikoilla 6-8 läheisimmille ihmisille joiden kanssa ollaan paljon tekemisissä (pahoinvointia ei pystynyt oikein mitenkään peitellä). Töissä ei tarvinnut asiaa niin aikaisin kertoa koska olin vielä ensimmäisen lapsen kanssa kotona.

Kolmannessa raskaudessa kerrottiin myös suht aikaisin kaikille mutta se raskaus meni valitettavasti kesken viikolla 12. Olin kuitenkin kiitollinen siitä, että olin raskaudesta jo kertonut läheisille koska en olisi halunnut/pystynyt peitellä keskenmenon aiheuttamaa surua ja pahaa oloa jälkikäteen.

Vierailija kirjoitti:

Yhdessä raskaudessa kerroin työnantajalle melkein heti, jotta sain tehdä enemmän kotoa töitä (esimies oli todella ymmärtäväinen asian suhteen), muutamalle läheiselle myös heti viikoilla 6-7. Lopuille ystäville, sukulaisille ja työkavereille viikon 12-13 jälkeen.

Toisessa raskaudessa kerroin myöskin viikoilla 6-8 läheisimmille ihmisille joiden kanssa ollaan paljon tekemisissä (pahoinvointia ei pystynyt oikein mitenkään peitellä). Töissä ei tarvinnut asiaa niin aikaisin kertoa koska olin vielä ensimmäisen lapsen kanssa kotona.

Kolmannessa raskaudessa kerrottiin myös suht aikaisin kaikille mutta se raskaus meni valitettavasti kesken viikolla 12. Olin kuitenkin kiitollinen siitä, että olin raskaudesta jo kertonut läheisille koska en olisi halunnut/pystynyt peitellä keskenmenon aiheuttamaa surua ja pahaa oloa jälkikäteen.

Tämä! Olisin halunnut puhua läheiseni kanssa, jos keskenmeno tapahtuisi.❤️

Työnantajalle oli pakko kertoa nopeasti. En saanut sairaslomaa vaikka mulla diagnosoitu hyperemesis. Oksentelin 9kk töissä koko ajan. Lääkörintodistukseksi kelpasi vain työterveyslääkärin todistus ja sieltä ei saikkua saa. Äoppäpolin saikkulappu ei kelvannut . (Tää ON laillista, työnantaja saa määrätä miltä lääkäriltä sairasloma pitää anoa).

Omille vanhemmille kerroin tekstarilla vasta kun lapsi oli syntynyt, vastaukseksi sain ”jaa”. Ei onnitteluja edes. Luonnevikaisia juoppoja, niitä ei lapsenlapset kiinnosta eivätkä ole vaivautuneet ristiäisiin tai muutenkaan tapaamaan.

Kerroin toisen raskauskuukauden aikana. Pahaa oloa oli mahdoton peitellä läheisiltä ja työnantajalta. Muille kerroin myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Työnantajalle oli pakko kertoa nopeasti. En saanut sairaslomaa vaikka mulla diagnosoitu hyperemesis. Oksentelin 9kk töissä koko ajan. Lääkörintodistukseksi kelpasi vain työterveyslääkärin todistus ja sieltä ei saikkua saa. Äoppäpolin saikkulappu ei kelvannut . (Tää ON laillista, työnantaja saa määrätä miltä lääkäriltä sairasloma pitää anoa).

Omille vanhemmille kerroin tekstarilla vasta kun lapsi oli syntynyt, vastaukseksi sain ”jaa”. Ei onnitteluja edes. Luonnevikaisia juoppoja, niitä ei lapsenlapset kiinnosta eivätkä ole vaivautuneet ristiäisiin tai muutenkaan tapaamaan.

Huh, aika rankkaa. Ootko miesvaltasella alalla?🤔

Kerroin heti töissä kun plussasin. Voin töissä altistua mm röntgensäteille joten vaatii järjestelyjä jotta saan sijoituksen muualle. Toisaalta hyvä näin. Oksentelin useita kertoja päivässä viikolla 27 asti.

Sinuna kertoisin heti, jos asia mietityttää. Läheisistä saa tukea, kun olo tuntuu kurjalta.

Töissä ( pieni työyhteisö) oli pakko kertoa melkein heti, koska olin ennen juonut kahvia aina kun mahdollista ja plussaamisen jälkeen jo hajukin yökötti.

Kerroin 9 viikolla, kun pahoinvointi oli jatkunut jo yli kuukauden. En oksentanut, mutta olin aivan sängyn pohjalla enkä saanut syötyä päivisin mitään.

Nyt korona-aikana kertoisin läheisille. Ei tarvitsisi pelätä, että on tarttuvaa plus läheiset osaisivat suojella sinua ja lasta turhilta tartuntariskeiltä.