Avaudu kauheimmista työkavereista, joita sinulla on ollut!

Kerran kesätöissä siivoojana työkaverina oli 17-vuotias, jota ei olisi voinut vähempää kiinnostaa työnteko. Yhteensä viitenä päivänä hän jätti tulematta töihin mitään ilmoittamatta. Kun perään soiteltiin pari kertaa, vastasi hän hyvin krapulaisen kuuloisena ja hänellä oli jokseenkin sepitetyn kuuloiset selitykset poissaoloilleen. Kun hän oli kolme päivää putkeen poissa, eikä vastannut puhelimeen, luulimme, että hän oli päättänyt lopettaa työt, mutta viimeisenä työpäivänään hän ilmestyi töihin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hän tiesi kyllä, että hänellä olisi ollut työvuoroja, mutta mitään selitystä hän ei antanut, eikä ketään siinä vaiheessa enää jaksanut kiinnostaakaan. Luonnollisesti muut olivat joutuneet venyttämään työpäiviään hänen poissaolojensa takia jopa 9-10-tuntisiksi. Hänen työskentelynopeutensa oli kuin hidastetussa filmissä, ja siltikin jälki oli huonoa. Hän saattoi myös jättää tehtäviä yksinkertaisesti tekemättä. Pari kertaa hän väitti tehneensä jonkin homman, vaikka kuka tahansa pystyi näkemään, ettei hän sitä ollut tehnyt (esim. väitti imuroineensa, mutta lattia oli ihan roskainen ja pölyinen, eikä todellakaan näyttänyt imuroidulta).

Toinen ihastuttava tapaus vältteli töitä aina kuin mahdollista. Heti, kun hän jäi kahdestaan työkaverinsa kanssa, joka oli hänen ystävänsä, hän vain istui alas ja alkoi jutella tämän kanssa työt keskeyttäen. Kerran olimme keikalla, ja siivouksen olisi pitänyt olla valmis tiettyyn määräaikaan mennessä avajaisjuhlien takia, mutta tämäpä tapaus vain istui ja juorusi kaverinsa kanssa. Kaveri kyllä teki töitä samalla, mutta toinen tuhlasi pahasti kallista aikaamme, kun aikataulu oli jo valmiiksi todella kireä. Kolme kertaa käytiin huomauttamassa, että nyt pitää tehdä töitä täysillä, ja neljännellä kerralla työnohjaaja luonnollisesti hieman hiiltyi moiseen lusmuiluun. Tällöin tämä neropatti loukkaantui ihan mielettömästi ja lähti kotiin. No, onneksi siivous saatiin hoidettua loppuun juuri ja juuri ennen kuin vieraat tulivat juhliin, kun kaikki jäljelle jääneet painoivat töitä aivan täysillä. Tämän jälkeen tätä työkaveria ei enää näkynytkään missään.

Pari vuotta sitten alalle valmistunut parikymppinen, tehnyt alan töitä siitä lähtien, mutta missään ei tämä kokemus näkynyt. Yksinkertaisimmatkin hommat piti rautalangasta vääntää, niiden tekemiseen meni ihan ylettömästi aikaa, ja muilla paloi hermot, kun omat hommat ei edenneet toisen tekemisiä paikkaillessa. Erittäin ärsyttävä tyyppi, jotenkin "hidas" (muutenkin kuin työtahdiltaan), yritti osallistua keskusteluun töksäyttelemällä (tahtomattaan?) loukkauksia, muisti aina mainostaa korkeakoulutettua perhetaustaansa, omistusasuntoaan, hevosiaan, näyttelykoiriaan ja kallista autoaan, dissasi kaikkia muita työntekijöitä (etenkin niitä alan kouluja käymättömiä mutta työssä oppineita). Ei ole kyllä yhtään ikävä tuota naamaa.

Juurikin tuollainen radioterroristi mistä joku kertoi - huudatti iskelmäradiota tai jotain suomipoppia vai mikälie omasta radiostaan ja suuttui kun muut kuuntelivat eri kanavaa. oli naimisissa ja flirttasi ankarasti toisen naimisissa olevan kanssa, mikä oli julkinen salaisuus eli kaikki tiesivät asiasta.

up

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 20:32"]

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 23:52"]

Eräs tyyppi suuttui minulle mitättömän pienestä asiasta. Sen jälkeen ei suostunut puhumaan mitään, ei edes vastaamaan kysymyksiin vaikka töiden edistymisen kannalta olisin tarvinnut jotain tietoa. Jouduin sitten soittamaan esimiehelle noin kerran päivässä, että voisitko soittaa Jaanalle (nimi muutettu) ja kysyä siltä asiaa x, tuossa se seisoo kyllä vieressä, mutta ei suostu vastaamaan. Esimies sitten soitti tälle, kysyi asiaa ja soitti sen jälkeen minulle tiedon (luonnollisesti tämän työkaverin piti sen verran sivumpaan mennä puhumaan, etten voinut kuulla suoraa vastausta). Jep, todella 'kypsää' käytöstä. En ollut suinkaan ensimmäinen enkä viimeinen työpaikalla, joka joutui hänen vihansa kohteeksi. Sillä kertaa vain sattui olemaan minun vuoroni, koska virheitähän ei hänen kanssaan saanut tehdä. Tätä mykkäkoulua kesti vuoden. Työkaveri jäi onneksi pois muutama vuosi sitten.

[/quote]

Mitä :D Siis pomo/esimieskin tietoinen asiasta ja antaa vaan jatkua? 

[/quote]

Oli siis tietoinen, kuten kaikki muutkin työpaikalla (tämähän on siis tapahtunut jo useampi vuosi sitten). Ei oikein osannut käsitellä asiaa, koska kyseisen ihmisen kanssa kaikkien asioiden käsitteleminen on niin vaikeaa. Asiallistakaan palautetta tai kritiikkiä ei voinut antaa, tai siitä vedettiin herne nenään. Käytännössä sitten esimieskin toivoi että tilanne vaan menisi omalla painollaan ohi jossain vaiheessa. Itsekään en jaksanut ruveta sen ihmeemmin asiasta mesoamaan, vaikka tilanne olikin epäreilu. Kyseinen ihminen on ollut aina erittäin vaikea ja kyllä tässäkin työpaikassa hyvin moni on huokaissut helpotuksesta, kun hän ei ole enää täällä. Tilanteiden ratkaiseminen joskus vain on aika vaikeaa, jos toinen ei kykene minkäänlaiseen yhteistyöhön tai palautteen vastaanottamiseen.

Ai niin kyllä minulta kysyttiin että selviänkö tilanteesta, ilmeisesti olisin voinut vaihtaa sen hetkisen työhomman johonkin muuhun. Sanoin kuitenkin selviäväni, vaikka hankalaa olisikin. Enhän minä herranen aika uskonut itsekään, että aikuinen ihminen voi mykkäkoulua pitää noin pitkään, ei käynyt pienessä mielessäkään. Olen myöskin siinä mielessä ärsyttävän kiltti ja lojaali, kun tiedän että tiettyjen työkuvien uudelleen järjestäminen vie aina vaivaa, kun täytyy opastaa uusi ja miettiä kuka menee minnekin  ja kenen kanssa jne. Ajattelin että kyllä tämä tästä. Olotilat oli jossain ärsyyntymisen ja epäuskoisen huvittumisen välimaastossa. Jossain vaiheessa noin vuoden jälkeen tosiaan yhtäkkiä tämä tyyppi sitten sai omasta mielestään ilmeisesti minua rangaistua tarpeeksi ja rupesi taas puhumaan. Ihmeellinen tapaus.

46, sulla on kyllä aivan uskomattomat hermot ja kärsivällisyys, nostan hattua! Ex-työkaverisi kuulostaa hullun hankalalta ihmiseltä, mikä ajaa ihmisen tuollaiseen! Onneksi piinasi on nyt ohi, toivottavasti jatkossa saat työskennellä pätevämpien kollegoiden kanssa. :)

Kun työskentelin laitoshuoltajana/siivoojana niin monessakin paikassa suhtautuminen minuun oli töykeää. Esim. eräässä sairaalassa kun olin töissä niin hoitajat ja lääkärit porhalsivat ohi eikä heistä kukaan koskaan tervehtinyt saati sitten jäänyt juttelemaan, vaikka ihan selvästi näkivät työvaatteista ja nimikyltistä+avainnipusta että olen samassa paikassa töissä. Samaa joutuivat sietämään muutkin siivoojat, mutta esimerkiksi keittäjille ja talkkarille kyllä morjestettiin iloisesti. Mikä ihme tähän on syynä? Jos joku ajattelee että talkkarin tai keittäjän hommat ovat jotenkin hankalampia kuin laitoshuoltajan niin erehtyy. Kaikkiin kouluttautuminen kestää n.2-3 vuotta, tapahtuu ammattikoulussa ja vaativuus riippuu ihan työpaikasta ja tehtävistä, mutta kyllä silti uskallan väittää että noista juurikin siivoojalle osuu ne likaisimmat ja raskaimmat työt. Saisiko siis edes jotain kunnioitusta? 

Kys. sairaalassa töissä ollessani sain monesti siivoilla niin potilaiden oksennuksia kuin hoitohenkilökunnan itseläikyttämiä kahveja jne. enkä koskaan edes kiitosta saanut, vaan nenänvarttaan pitkin vain katseltiin.

Muissakin paikassa on muiden työkavereiden käytös ollut epäasiallista, mutta ainakin osa on edes esittänyt ystävällistä. Tämä sairaala oli shokki, sillä sellaisessa paikassa luulisi olevan ihmisiä jotka päinvastoin ymmärtäisivät ja suvaitsisivat enemmän ja olisivat ihmisystävällisempiä.. väärässä olin.

Opiskelen hoitoalalla, joten kaikenmaailman ihmisiä on tullut tavattua.

olin harjoittelussa päiväkodissa kuukauden jakson, ja ohjaajanani toimi hyvin itsetietoinen vanha akka, joka kohteli kaikkia alle kolmekymppisiä tosi kurjasti. Juoksutti paikasta toiseen, puhui paskaa kahvihuoneessa ja pyöritteli AINA silmiään jos kysyi apua. Olin melko hukassa koko harjoittelun ajan, sillä hän oli ainoa joka osasi neuvoa, mutta kysyminen häneltä tuntui siltä kuin olisi istunut alasti koko kylän edessä. Hän sai minut häpeämään jos en osannut jotain. En ollut kovin oma-aloitteinen koko harjoittelun aikana, ja osaamattomuuteni hän selitti opettajalle sillä, että olin röyhkeä ja liian ylpeä. Kaipa sitten olin, kun en uskaltanut paljon puhua. Huomenet kyllä toivotin yms ja kahvitauolla osallistuin small talkiin..

vanhainkodissa harjoittelin n. 3kk aikoinaan ja olisin viihtynyt hyvin ilman erästä työntekijää. Paikka otti paljon harjoittelijoita ja tälle työntekijälle opiskelijat olivat maailman alinta paskaa. MIKÄÄN, ei siis mikään kelvannut. Työnjälki oli aina huonoa ja neuvomisen sijaan akka teki itse perästä ja nalkutti jälkikäteen. Hän istui kahvilla joskus jopa tunnin selaten puhelinta, mutta jos opiskelija istui paikallaan kymmentä minuuttia pidempään, tuli hätistelemään. Suoritin viriketoiminnan harjoittelua joten osa työtäni oli jutella ja tutustua vanhuksiin. Muut vakkarit oli iloisia että joku jaksoi pitää vanhuksille seuraa ja ulkoilla heidän kanssaan, mutta tämä akka hätisti siivoushommiin joita itse ei "kerennyt" tehdä. Kahvikupit ja tiskit lojui aina hänen jäljiltään ja kukapa muu kuin opiskelijat niitä oli sitten raivaamassa. Muille jaksoi huomauttaa jos kuppi ei löytänyt altaaseen. 

Argh, raivostuttava ihminen! Onneksi muut opiskelijat kokivat samaa ja saatiin aina paskahommissa höpötellä tästä ihmisestä toisilleen. 

Vierailija kirjoitti:

Toimistossa keski-ikää lähestyvä nainen joka asui edelleen äitinsä kanssa. Luuli olevansa hauska, fiksu, hurmaava, kaunis. Todellisuudessa oikeasti liian ylipainoinen, mielenterveysongelmia, iho-ongelmia, sosiaalisesti kömpelö. Aliarvioi aina kaikki ihmiset, katsoi nenänvartta pitkin ja moitti kaikesta.

Eräässä hoitolaitoksessa 8/10 työntekijästä olivat niitä, jotka eivät edes aamuisin viitsineet tervehtiä. Kysymyksiin ei vastattu, mulkoiltiin. Usein oli ongelmia lääkeasioissa, kaikki lääkeasiat ovat kaapissa lukkojen takana johon minulla ei ollut pääsyä. Kun ongelma ilmaantui, se laitettiin minun syykseni tavalla tai toisella, vaikka ongelman ratkaisuun tai välttämiseen tarvittiin nimenomaan henkilö jolla on avain ja lupa mennä sitä kaappia tonkimaan, eli joku näistä veemäisistä akoista.

Muissa työpaikoissa ei ole kerrottu miten voin parantaa ja kehittää itseäni. Puhuttu vain kahvipöydässä keskenään kuinka se tytönheitukka ei osaa edes sitä ja tätä tehdä oikein.

Tuo on hyvinkin tuttua ettei puhuta juuri mitään vaan moititaan ja aina uutena saa kaikki syyt niskoille. Lisäksi syrjintä on tuttua mutta eniten vituttaa ne lusmut vanhat työntekijät jotka aukoo päätä ja käskyttää sut tekemään kaikki ja ties mitä samalla kun itse istuvat tietokoneella tai puhelimen ääressä. Sitten jos vähänkin menet tästä sanomaan tai pistät vastaan niin lennät ite pellolle koska lusmu on pomon suosikki yleensä ja pomoa ei kiinnosta

Vierailija kirjoitti:

Mies joka on pienessä ajassa ajanut itsensä läheiseksi kaveriksi ja nyt kyselee päivittäin seksielämästäni ja ehdottelee "vitsillä."

Minulla oli samanlainen työkaveri, ahdisti ja pelotti koko mies, koska itselläni seksuaalista väkivaltaa taustalla. :( Olin nuori ja tyhmä enkä uskaltanut sanoa mitään kellekään, joten sitten vaan kärvistelin työpäivät paniikkikohtauksen partaalla kyyneleitä nieleskellen.

N. Viiskymppinen tahtonainen. Painosti pomolta itselleen parhaat työvuorot ja yleensä myös loma-ajat. Jos hänen lomatoiveensa evättiin tyyliin: olit viime vuonnakin tähän (parhaaseen) aikaan lomalla nyt on jonkun muun vuoro. Hän suuttui ja kailotteli vääryydestä pitkin käytäviä ja otti saikkua viikon.

Käyttää paljon työaikaa kuljeskelemalla ympäriinsä ja höpöttämällä kaikille. Kun töitä jää tekemättä, hän "uhrautuu" ja jää tekemään ylitöitä ja tästä kuullaan koko loppukuu.

Päästelee sammakoita suustaan. Esim. Huomauttelee työkaverien henk. Koht. ominaisuuksista kovaan ääneen ja joskus vielä nauraa räkättää päälle.

Ei varsinaisesti työkavereita, vaan asiakkaita. Tuijottivat vakavalla naamalla koko mieslauma. Toisaalta eivät tervehtineet ja katselivat seiniä kun tulin käytävällä vastaan. Ymmärrän jos tällaista tapahtuu joskus, mutta tuo käytös isolta porukalta jatkuvaa. No, onneksi oli muuten mukava työpaikka.

Pahimpia ovat olleet;

-minua nuorempi vastavalmistunut umpitollo nuori mies joka kateudenpuuskassa varasti pöydältäni työvälineitä, valehteli yhteisen projektin sovitusta työnjaosta, jätti kertomatta toimiston sisäisen palaverin ajankohdan. Kaikesta kaiken tietävänä jakeli jatkuvasti neuvoja asioista joista hänellä ei ollut mitään kokemusta tai tietoa. Väkisin tunki itselleen liian haastaviin tehtäviin ja sörssi projektin minkä vuoksi toimisto menetti ison asiakkaan ja osa porukasta jouduttiin lomauttamaan. Puhuu tauotta ja kovaäänisesti niin että kukaan lähistöllä ei saa töitään tehtyä. Kukaan toimistossa ei halua istua tämän ällötyksen vieressä.

- toimiston toimitusjohtajan kanssa seurustelun aloittanut 50-vuotias nainen joka mustasukkaisuuden puuskassa hyökkäsi lukemaan tietokoneelleni sähköpostejani. Näki vainoharhaisena suhteita koko ajan kaikkialla ja kyttäsi sairaanloisesti nuorempia naisia.

-55- vuotias nainen joka valittaa jatkuvasti aivan kaikesta, haukkuu kaikkia ja kadehtii muita. Huumorintaju puuttuu kokonaan.

Jos joku toimistossa yrittää olla myönteinen, hyväntuulinen ja positiivinen ja vielä onnistuu työssään tämä ankeuttaja haukkuu henkilöä vähintäänkin ”sietämättömän omahyväiseksi.”

Kulttuurialan työpaikalla 50+ mieshenkilö, joka luuli olevansa maailman upein olento ja mieletön sonni. Haukkui kaikki selän takana, juorusi, ehdotteli, kun esimies sai tietää niin vikisi ja valitteli ja pahoitteli ja sitten jälkeenpäin haukkui selän takana esimiehen. Oli joskus tuntenut musiikkialan julkkiksia ja sen perusteella piti itseään tärkeänä.

Vierailija kirjoitti:

Virheenmetsästäjä. Viisikymppinen nainen, jonka elämäntehtävä on etsiä virheitä muiden tekemisistä ja raportoida niistä kahvipöydässä suureen ääneen. Kukaan muu ei osaa mitään ja hän on ainut ammattitaitoinen koko firmassa.

Hänen oma ammattitaito on kuitenkin vähän niin ja näin, mutta helpompi on kuitenkin korjata hänen tekemät virheet vähin äänin kuin nostaa niistä meteli. Se vaan johtaisi siihen, että hän etsisi entistä kiihkeämmin muiden virheitä.

Tällaiset virheiden kyttääjät ovat kyllä rasittavia. Eräs nuori työkaveri oli kunnon kontrollifriikki. Hän kyttäsi koko ajan muiden tekemiä virheitä ja "virheitä" ja valitteli, että joutuu koko ajan korjaamaan toisten virheitä. Huvittavinta oli, että hän itse teki koko ajan virheitä. Ehkä tällä toisten virheiden kyttäämisellä yritti peitellä omia virheitään. Määräili ja komenteli myös itseään vanhempia ja pidempään alalla olleita ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Meille tuli töihin juuri 20v täyttänyt tyttö joka pääsi hommaan reittä pitkin. Seurusteli/oli jonkinlaisessa seksisuhteessa hetken aikaa pomon, 60v miehen kanssa. Kuten arvata saattaa niin tytöllä ei ollut työhön minkäänlaisia taitoja tai valmiuksia, ainoa koulutus oli lukio. Hän tuli aina töihin viimeisen päälle laitettuna. Oli sukkahousua, korkokenkiä ja minihametta, tekokynnet ja tekoripset, hela hoito. No ei siinä mitään vielä, mutta kun suurin osa työajastakin meni siihen itsensä puunaamiseen. Vessa oli aina varattu kun hän meikkasi siellä ja laittoi tukkaansa, ja hiuslakkaa ruiskutti estottomasti vaikka yhdellä työpaikkamme naisella oli paha astma. 

Tämä tyttö oli ylimielinen ja selvästi tietoinen omasta viehätysvoimastaan ja iästään meihin "vanhoihin akkoihin" verrattuna. Hän keimaili ja flirttaili ihan avoimesti mieshenkilökunnan- ja asiakkaiden kanssa. Silloin kun ei flirttaillut tai puunaillut itseään niin näpräsi älykännykkäänsä.

Kun ja jos neito teki töitä niin ne oli tehty kaikki puolivillaisesti huitaisten eikä hän saanut edes yhtä paperia tulostettua, ilman että piti olla neuvomassa ja opastamassa. Asiakkailta tuli tosi paljon valitusta tästä naisesta, joka ei tuntunut missään pärjäävän ilman että piti joku meistä "vanhoista akoista" huutaa avuksi, teki todella paljon virheitä ja oli töykeä kaikkia muita kuin nuoria miesasiakkaita kohtaan. 

Pomollekin asti meni tästä naisesta tietoa, mutta ei siltikään koskaan erottanut tai edes rajoittanut tämän työtehtäviä. Likka tosin sai tietää, että olimme hänestä valittaneet ja piti meille kovaäänisen puhuttelun siitä, miten törkeitä "seläntakana paskanjauhajia" olemme. 

Onneksi kun heille tuli ero pomon kanssa niin tyttökin sai kenkää saman tien. Tämän jälkeen olen nähnyt hänet mm. paikallisen K-Marketin kassalla. Siellä on kaikilla työntekijöillä käytössä työvaatteet ja voi näkisittepä sen neidon ilmeen, kun se joutuu sitä työasuaan pitämään ja istumaan pitkään kassalla ilman että pystyy välillä juoksemaan puunaamassa. Ei varmaan kauaa pysy tuollakaan töissä (ellei sitten ole taas suhde jonkun johtoportaaseen kuuluvan kanssa) kun asiakaspalvelu on mitä on. 

Vanha viesti, mutta niin täynnä stereotypioita ja kliseitä, että varmasti keksitty.

Vierailija kirjoitti:

Meille tuli töihin juuri 20v täyttänyt tyttö joka pääsi hommaan reittä pitkin. Seurusteli/oli jonkinlaisessa seksisuhteessa hetken aikaa pomon, 60v miehen kanssa. Kuten arvata saattaa niin tytöllä ei ollut työhön minkäänlaisia taitoja tai valmiuksia, ainoa koulutus oli lukio. Hän tuli aina töihin viimeisen päälle laitettuna. Oli sukkahousua, korkokenkiä ja minihametta, tekokynnet ja tekoripset, hela hoito. No ei siinä mitään vielä, mutta kun suurin osa työajastakin meni siihen itsensä puunaamiseen. Vessa oli aina varattu kun hän meikkasi siellä ja laittoi tukkaansa, ja hiuslakkaa ruiskutti estottomasti vaikka yhdellä työpaikkamme naisella oli paha astma.

Tämä tyttö oli ylimielinen ja selvästi tietoinen omasta viehätysvoimastaan ja iästään meihin "vanhoihin akkoihin" verrattuna. Hän keimaili ja flirttaili ihan avoimesti mieshenkilökunnan- ja asiakkaiden kanssa. Silloin kun ei flirttaillut tai puunaillut itseään niin näpräsi älykännykkäänsä.

Kun ja jos neito teki töitä niin ne oli tehty kaikki puolivillaisesti huitaisten eikä hän saanut edes yhtä paperia tulostettua, ilman että piti olla neuvomassa ja opastamassa. Asiakkailta tuli tosi paljon valitusta tästä naisesta, joka ei tuntunut missään pärjäävän ilman että piti joku meistä "vanhoista akoista" huutaa avuksi, teki todella paljon virheitä ja oli töykeä kaikkia muita kuin nuoria miesasiakkaita kohtaan.

Pomollekin asti meni tästä naisesta tietoa, mutta ei siltikään koskaan erottanut tai edes rajoittanut tämän työtehtäviä. Likka tosin sai tietää, että olimme hänestä valittaneet ja piti meille kovaäänisen puhuttelun siitä, miten törkeitä "seläntakana paskanjauhajia" olemme.

Onneksi kun heille tuli ero pomon kanssa niin tyttökin sai kenkää saman tien. Tämän jälkeen olen nähnyt hänet mm. paikallisen K-Marketin kassalla. Siellä on kaikilla työntekijöillä käytössä työvaatteet ja voi näkisittepä sen neidon ilmeen, kun se joutuu sitä työasuaan pitämään ja istumaan pitkään kassalla ilman että pystyy välillä juoksemaan puunaamassa. Ei varmaan kauaa pysy tuollakaan töissä (ellei sitten ole taas suhde jonkun johtoportaaseen kuuluvan kanssa) kun asiakaspalvelu on mitä on. 

Eihän tämä neito teidän töitä häirinnyt. Olisitte vain keskittyneet omiin hommiin :D

40v perheenisä. Oli hieman ongelmia elämänhallinnassa. Hän oli jättänyt muuttoilmoituksen tekemättä ja jättänyt laskut maksamatta puoleksi vuodeksi. Luuli oikeasti ettei tarvii maksaa kun eivät kirjeet kulje uuteen adressiin.

Oli saanut pankilta lainan omakotitaloon. Hän joutui käymään joka kuukausi pankissa juttelemassa siitä että miksi lyhennys ei ole sovittuna päivänä maksettu. Pankki otti lopulta talon pois.

Työt ei miehelle oikein maistuneet. Hän keksi itselleen sellaisen vaivan tai kivun mitä ei lääketiede pysty todistamaan onko kipu todellista vai ei. Oli sitten ihan uhrina kotona kun vaan joutuu olemaan sairaslomalla. Rankkaa taisi olla kun työkaverin mukaan sairaslomapäiviin kuului kori kaljaa ja kaksi askia röökiä.

Todella surullista että tuollaisella tapauksella lapsia. Voimia näille viattomille lapsille.

karjalaisuuttaan jatkuvasti korostava, erittäin suulas ja itseään täynnä oleva naishenkilö. Jäi vielä ihmisten iloksi töihin, vaikka olisi päässyt jo eläkkeelle. Edessäpäin hirveä mielistelijä, mutta selän takana todellinen selkäänpuukottaja. Rakasti levitellä muiden asioita ja juoruta muista ihmisistä, oikein hykerteli, kun tiesi, että nyt sai mehukkaan jutun eteenpäin kerrottavaksi. Kaikki palaverit alkoivat kymmenen minutin alustuksella, kuinka kamalan kiireinen hän on ollut, ja mitä tutkintoja suorittanut, plus luetteli omia tehtäviään muille, kehui itseään ja perhettään. Kamala myötähäpeä tuli joka kerta, kun näitä juttuja kuuntelin. Oikeasti hän oli tosi laiska ja saamaton, ja asiantuntemus jämähtänyt 80-luvulle. Energiasyöppö, äänekäs ja narsistinen huuhkaja, joka otti usein myös kunnian toisten tekemistä töistä.