Lue keskustelun säännöt.
Miksi ei kokemattomalle anneta edes mahdollisuutta parisuhdemarkkinoilla?
11.08.2020 |
Kokemattomuus on näköjään suuri turn off naisille. En tiedä miten on toisin päin mutta näin ainakin miehen näkökulmassa. Ikää on jo 28v enkä ole vielä koskaan seurustellut. Syistä nyt ei sen enemää, sen jokainen nyt jo varmaan arvaakin: lyhyys, rumuus, ujous ja nämä klassikot.
Tuntuu vähän siltä, että tuo kokemattomuus on kuitenkin se suurin riippakivi joka pitäisi saada karistettua pois jotta olisi edes vähäiset mahdollisuudet parisuhteeseen. Mikä siinä kokemattomuudessa on niin iso kirous? Muutenkin noilla ominaisuuksilla vaikea päästä parisuhteeseen niin miksi siitä kokemattomuudesta vielä rangaistaan, kun ei ole edes oma valinta olla ikisinkku.
Vähän sama kuin työttömillä: joka paikassa vaaditaan työkokemusta, mutta kun ei pääse töihin, ei saa kokemusta. Ja kun ei ole kokemusta, ei pääse töihin.
Kommentit (378)
Mun tytär löysi aivan täydellisen miehen. Mies on 29-vuotias ja "kokematon", ei varsinaisia seurusteluja aiemmin. Pitkä, kivannäköinen, erittäin hyvä ammatti, empaattinen, avoin, tytärtäni erittäin ihanasti huomioiva, itseään arvostava, urheilullinen, musikaalinen, sosiaalinen, älykäs, mitä vielä... Ei vain ollut löytänyt sopivaa aiemmin. Ja oli nuorempana ujo lähestymään naisia. Voi olla, että on ulkonäöllisesti miehistynyt myös vasta myöhemmin, toisethan on sellaisia. Ja on luonteeltaan hyvin harkitsevainen ja ehkä hidas muissakin asioissa.
Niin että ei se kokemattomuus ole välttämättä huono asia. Tämä mies on oikea aarre.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koita keksiä joku muu puheenaihe äläkä mainosta sitä kokemattomuuttasi niin paljon. Miksi sinun siitä edes tarvitsee puhua? Eihän kukaan kerro eksistäänkään uudelle treffikumppanille. Jos joku kysyy, voit vastata, että ei ole ollut paljoa mitään sen vakavampaa tai jotain muuta vastaavaa.
Yrittäkää jo päättää.
Joko sillä kokemattomuudella ei ole merkitystä ja siitä voi puhua avoimesti. Tai sitten sillä on todella paljon merkitystä, koska siitä kehotetaan olemaan kertomatta ja valehtelemaan. Se ei voi olla kumpaakin.
Ymmärrät kai, että iällä on tässä valtavan iso merkitys. On täysin eri asia olla kokematon 19- kuin 39-vuotiaana. Minä en olisi huolinut parisuhdekokematonta enää siinä vaiheessa, kun itse olin lähempänä kolmeakymmentä kuin kahtakymmentä, koska historiamme olisi ollut aivan liian erilainen. Mutta tässäkin ketjussa on naisia, jotka ovat parisuhteessa kokemattoman miehen kanssa. Ikinä ette ryhdy heidän kanssan dialogiin ja kysy, mikä heidät sai kiinnostumaan siitä miehestä tms. Ei, te ignooraatte ne kommentit, koska ne eivät anna mahdollisuutta uhriutua ja syyllistää naisia.
Sitten ei kannata olla niin epämääräinen vaan kertoa suoraan missä iässä kokemattoman pitää alkaa valehtelemaan ja mihin ikään asti kokemattomuus on miehellä hyväksyttävää.
En oikein ymmärrä, miten tuo valehteleminen voisi onnistua. Mies valehtelisi olleensa parisuhteessa ja kuitenkaan siitä ei olisi olemassa mitään "jälkiä", mitkä tulisivat luonnollisesti esiin (esim. hän oli jossain tietyssä matkakohteessa nimenomaan eksänsä kanssa tai he harrastivat yhdessä jotain tms) eikä yksikään hänen ystävistään tai perheenjäsenistään olisi tavannut ko. ihmistä? Aika outoa olisi.
En ole koskaan tentannut kenenkään seksihistoriaa mutta kyllä minä jostain kolmekymppisestä alkaen olen pitänyt luonnollisena kysyä, onko miehellä lapsia ja onko hän ollut naimisissa tai avoliitossa. Veikkaan kuitenkin, että se parisuhdekokemattomuus olisi tullut ilmi kysymättäkin. Mutta mahdotonta jälkeen päin mallintaa, että miten joku tutustuminen olisi edennyt missäkin iässä.
Lapset ja suhdehistoria (avo- ja avioliitto) ovat luonnollisia kysymyksiä. Noihin mä kokemattomana voin rehdisti vastata, että ei ole kokemusta. Jos aletaan tarkemmin kyselemään niin sitten pitääkin tehdä harkintaa kertooko heti uudelle tuttavuudelle totuuden vai kierteleekö kysymystä ja kertoo pienen valkoisen valheen. Se valehtelu, kun on tuossa vaiheessa se helpompi tie, koska asiaa ei halua heti iskeä toisen naaman eteen vaan ajattelu on se, että jos tutustuminen etenee niin asian oikean todellisuuden voi kertoa sitten myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän kokemattomuus ole syy kelpaamattomuuteen vaan seuraus kelpaamattomuudesta. Se syy on jokin muu ja se sama syy pitää kelpaamattomana eli kokemattomana.
Aina te miehet katsotte puuta näkemättä metsää.
No eihän ole. Nyt jotain rajaa noihin disinformaatioihin ja peukutuksiin. Nimenomaan kokemattomuus on syy, ei seuraus. Kukaan, ei yksikään mies synny viallisena ja ilkeänä, naisille kelpaamattomana. Toiset vain saavat mahdollisuuksia ja suitsutusta, toiset eivät. Jälkimmäisistä tulee sitten meitä kilttejä miehiä. Se on seuraus, ei syy.
Olen täysin eri mieltä ja väitän, että juuri tuon ajatusmaailman takia pysyt kokemattomana. Eli vyörität syyn naisille.
Jostain syystä luonto ei vetänyt tikanpoikaa aikanaan puuhun sinun kohdallasi. Olet jäänyt paitsi kokemuksesta, joka kuuluu tiettyyn ikäkauteen. Miksi? Mitä teit nuorena aikuisena, parikymppisenä? Miksi et pyörinyt silloin kavereiden kanssa, tutustunut ikäisiisi tyttöihin ja kehittänyt niitä taitoja, joilla tytöt saadaan kiinnostumaan? Kuten itse kirjoitit: et syntynyt naisille kelpaamattomana. Kehityitkö muita myöhemmin vai miksi jätit väliin teini-iän ja nuoren aikuisuuden tyypilliset kokemukset?
Ja toinen asia: on aivan varmaa, että jäät yksin, jos käytät itsestäsi noin vastenmielistä sanaa kuin kiltti. Olet aivan liian syvällä joko trollaamisessa (mikä vie sekin sinut yhä syvemmälle yksinäisyyteen) tai siinä vääristyneessä ajatusmaailmassa, jossa saamattoman nysväke-miehet pitävät itseään muita miehiä parempina.
Miksi? Mitä teit? Miksi et pyörinyt? Kehityitkö myöhemmin? Mksi jätit väliin kokemukset?
Nämä kertovat vain sen, että kokematonta pidetään friikkinä ja pelottavana. Mitkä noihin kysymyksiin edes olisivat hyväksyttävät vastaukset, jotta kokemattomuuden voisi selittää hyvin päin? Mä en ymmärrä miksi noilla on merkitystä, jos mies on juuri tällä hetkellä mukava, sopiva, kiinnostava ja viehättävä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koita keksiä joku muu puheenaihe äläkä mainosta sitä kokemattomuuttasi niin paljon. Miksi sinun siitä edes tarvitsee puhua? Eihän kukaan kerro eksistäänkään uudelle treffikumppanille. Jos joku kysyy, voit vastata, että ei ole ollut paljoa mitään sen vakavampaa tai jotain muuta vastaavaa.
Yrittäkää jo päättää.
Joko sillä kokemattomuudella ei ole merkitystä ja siitä voi puhua avoimesti. Tai sitten sillä on todella paljon merkitystä, koska siitä kehotetaan olemaan kertomatta ja valehtelemaan. Se ei voi olla kumpaakin.
Ymmärrät kai, että iällä on tässä valtavan iso merkitys. On täysin eri asia olla kokematon 19- kuin 39-vuotiaana. Minä en olisi huolinut parisuhdekokematonta enää siinä vaiheessa, kun itse olin lähempänä kolmeakymmentä kuin kahtakymmentä, koska historiamme olisi ollut aivan liian erilainen. Mutta tässäkin ketjussa on naisia, jotka ovat parisuhteessa kokemattoman miehen kanssa. Ikinä ette ryhdy heidän kanssan dialogiin ja kysy, mikä heidät sai kiinnostumaan siitä miehestä tms. Ei, te ignooraatte ne kommentit, koska ne eivät anna mahdollisuutta uhriutua ja syyllistää naisia.
Sitten ei kannata olla niin epämääräinen vaan kertoa suoraan missä iässä kokemattoman pitää alkaa valehtelemaan ja mihin ikään asti kokemattomuus on miehellä hyväksyttävää.
En oikein ymmärrä, miten tuo valehteleminen voisi onnistua. Mies valehtelisi olleensa parisuhteessa ja kuitenkaan siitä ei olisi olemassa mitään "jälkiä", mitkä tulisivat luonnollisesti esiin (esim. hän oli jossain tietyssä matkakohteessa nimenomaan eksänsä kanssa tai he harrastivat yhdessä jotain tms) eikä yksikään hänen ystävistään tai perheenjäsenistään olisi tavannut ko. ihmistä? Aika outoa olisi.
En ole koskaan tentannut kenenkään seksihistoriaa mutta kyllä minä jostain kolmekymppisestä alkaen olen pitänyt luonnollisena kysyä, onko miehellä lapsia ja onko hän ollut naimisissa tai avoliitossa. Veikkaan kuitenkin, että se parisuhdekokemattomuus olisi tullut ilmi kysymättäkin. Mutta mahdotonta jälkeen päin mallintaa, että miten joku tutustuminen olisi edennyt missäkin iässä.
No jaa. Olen ollut parissa suhteessa joista ei ole jäänyt mitään pysyvää jälkeä. Läheisillä ei olisi mitään tietoa noista, jos kysyttäisiin. Tuo on ihan mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän kokemattomuus ole syy kelpaamattomuuteen vaan seuraus kelpaamattomuudesta. Se syy on jokin muu ja se sama syy pitää kelpaamattomana eli kokemattomana.
Aina te miehet katsotte puuta näkemättä metsää.
No eihän ole. Nyt jotain rajaa noihin disinformaatioihin ja peukutuksiin. Nimenomaan kokemattomuus on syy, ei seuraus. Kukaan, ei yksikään mies synny viallisena ja ilkeänä, naisille kelpaamattomana. Toiset vain saavat mahdollisuuksia ja suitsutusta, toiset eivät. Jälkimmäisistä tulee sitten meitä kilttejä miehiä. Se on seuraus, ei syy.
Väärin. Olet kokematon koska et ole kelvannut, tässä järjestyksessä asia nimenomaan käytännössä tapahtuu. Se kokemattomuutesi on seurausta siitä kun et ole kelvannut.
Ps. Selvitä itsellesi myös käsite ”disinformaatio”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän kokemattomuus ole syy kelpaamattomuuteen vaan seuraus kelpaamattomuudesta. Se syy on jokin muu ja se sama syy pitää kelpaamattomana eli kokemattomana.
Aina te miehet katsotte puuta näkemättä metsää.
No eihän ole. Nyt jotain rajaa noihin disinformaatioihin ja peukutuksiin. Nimenomaan kokemattomuus on syy, ei seuraus. Kukaan, ei yksikään mies synny viallisena ja ilkeänä, naisille kelpaamattomana. Toiset vain saavat mahdollisuuksia ja suitsutusta, toiset eivät. Jälkimmäisistä tulee sitten meitä kilttejä miehiä. Se on seuraus, ei syy.
Olen täysin eri mieltä ja väitän, että juuri tuon ajatusmaailman takia pysyt kokemattomana. Eli vyörität syyn naisille.
Jostain syystä luonto ei vetänyt tikanpoikaa aikanaan puuhun sinun kohdallasi. Olet jäänyt paitsi kokemuksesta, joka kuuluu tiettyyn ikäkauteen. Miksi? Mitä teit nuorena aikuisena, parikymppisenä? Miksi et pyörinyt silloin kavereiden kanssa, tutustunut ikäisiisi tyttöihin ja kehittänyt niitä taitoja, joilla tytöt saadaan kiinnostumaan? Kuten itse kirjoitit: et syntynyt naisille kelpaamattomana. Kehityitkö muita myöhemmin vai miksi jätit väliin teini-iän ja nuoren aikuisuuden tyypilliset kokemukset?
Ja toinen asia: on aivan varmaa, että jäät yksin, jos käytät itsestäsi noin vastenmielistä sanaa kuin kiltti. Olet aivan liian syvällä joko trollaamisessa (mikä vie sekin sinut yhä syvemmälle yksinäisyyteen) tai siinä vääristyneessä ajatusmaailmassa, jossa saamattoman nysväke-miehet pitävät itseään muita miehiä parempina.
Miksi? Mitä teit? Miksi et pyörinyt? Kehityitkö myöhemmin? Mksi jätit väliin kokemukset?
Nämä kertovat vain sen, että kokematonta pidetään friikkinä ja pelottavana. Mitkä noihin kysymyksiin edes olisivat hyväksyttävät vastaukset, jotta kokemattomuuden voisi selittää hyvin päin? Mä en ymmärrä miksi noilla on merkitystä, jos mies on juuri tällä hetkellä mukava, sopiva, kiinnostava ja viehättävä?
Eikä pidetä! Vastausten sävy kertoi siitä ettei olla mietitty mitä ollaan etsimässä. Useimmilla on jotain reunaehtoja tulevan kumppaninsa suhteen. Jonkun etsiminen kielii pahasti läheisriippuvuudesta ja buustin hakemisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja itsestäni tiedän sen verran, että jos makuuhuoneen puolelle pääsisin niin viimeistään siellä se paljastuisi.
Minä en ymmärrä sitä, miksi kokematon mies olisi huono asia. Minä ottaisin mielelläni sinut makuuhuoneeseeni. Haluaisin kokeilla kanssasi, miten pystyisimme parhaiten tuottamaan nautintoa toisillemme. Innokas ensikertalainen sängyssä on minusta tosi kiihottava ajatus. Tuo on itse asiassa yksi minun fantasioistani. Rutinoitunut, monen tempun mies, joka luulee tietävänsä, mikä kiihottaa jokaista naista, ei ole ollenkaan houkutteleva ajatus. En toki väitä, etteikö muunkinlaisia miehiä olisi, kuin nämä kaksi vaihtoehtoa.
On huojentavaa kuulla, että näinkin ajattelevia naisia on olemassa. Se antaa hieman toivoa ja uskoa siihen, että ehkä se minkä ajattelin mahdottomaksi ei ehkä olekaan sitä. En tiedä miten paljon kaltaisiasi on ja miten heidät löytää, mutta jo tämä yhden ihmisen mielipide oli jonkinlainen kannustus jatkaa yrittämistä ja sen oikean naisen etsimistä.
Niitä on. Jaksan edelleenkin ehdottaa toista vaihtoehtoa deittisivuille. Erilaiset harrastukset, avoimet opinnot, päivätoimintakeskukset ja jopa leipäjonosta saattaa löytyä se oikea. Avartakaa mieltänne! Ja hei, uuden oppiminen tuskin tekee kellekään hallaa viitaten noihin avoimiin opintoihin.
Voihan noita ollakin. Epäilen silti, että avarakatseisuus kokemattomuuden suhteen on suoraan riippuvainen siitä miten vanha tuo kokematon mies on.
Miten tuntuu siltä kuin naista oltaisiin etsimässä itsetunnon kohottajaksi? Ei siinä sellaisiakin naisia toki on, tosin ne ymmärrettävästi ottaa omansa pois. Hullun hommaa olisi ruveta maksutta koutsaamaan tuikituntematonta joka voi pahimmillaan jättää saatuaan egobuustinsa.
Ei kai tätä kukaan pyydä tai vaadi?
Itse vanhempana kokemattomana miehenä etsin vain ihmistä, joka hyväksyy mut sellaisena kuin olen. Varmasti siinä olisi mukana itsetunnon kohottamistakin, koska en ole koskaan elämässäni hyväksyntää kokenut, mutta ei se ole se syy miksi etsin toista ihmistä elämääni. En myöskään voi antaa takuita siitä miten tulen toimimaan tai reagoimaan, jos pääsen tästä nykyisestä tilanteestani pois. Haluaisin uskoa, että olisin edelleen se sama ihminen kuin nyt, mutta en voi sitä tietää. En vaadi, että kukaan alkaisi mua valmentamaan vaan suhde, jos se syntyy olisi tasa-arvoinen ja rakastava, niin paljon kuin se voisi kahden, luultavasti eri kokemustasojen ihmisten välillä olla.
Voin kokemuksesta sanoa suhteen ajautuvan väkiselläkin valmennuksen puolelle. Mulla on ollut kokematon ja hiukan onnettoman oloinen mies. Vuosien saatossa hänestä kuoriutui elämässään pärjäävä persoona. Valitettavasti koki saaneensa haluamansa ja jätti. Enkä ole ainoa jolle on käynyt näin. Monelle nousee lopulta hattuun pärjääminen.
Voi olla. Sen verran ihmisluonnosta ymmärrän, että tuo on varmasti monella ihan luonnollinen reaktio ja seuraus. Mä haluaisin uskoa, että en kuulu tuohon joukkoon, mutta en voi sitä millään etukäteen tietää. Musta olisi väärin toimia noin toista ihmistä kohtaan, mutta vaikka ajattelenkin nyt näin niin ihminen on erehtyväinen ja saattaa toimia arvojensa vastaisesti.
Tarkottaako tämä, että mun kokemattomana pitäisi lopettaa onnen, rakkauden ja suhteen etsiminen? Ehkä. Hankala juttu. En tiedä mitä tehdä, mutta ehkä mietin näitä juttuja enemmän, jos joskus näyttää siltä, että parisuhde olisi edes jossain määrin mahdollinen.
Ei vaan sitä että alat omatoimisesti työstämään itse itseäsi. Parisuhdekin voi lopulta osua hollille.
Toinen vaihtoehto on juurikin etsiä taksalla käyvä koutsi. Valinta on täysin sinun!En oikein tiedä mitä tämä tarkoittaa. Kaikki ne asiat joita en osaa, joissa olen huono, joita pelkään ja joissa tarvitsen harjoitusta liittyvät täysin kanssakäymiseen vastakkaisen sukupuolen kanssa. Tietenkin kannattaa ihan oman itsenikin kannalta yrittää olla paras mahdollinen itsensä, mutta sen lisäksi on vielä paljon tehtävää ja sitä tehtävää ei voi suorittaa tekemällä teoriaopintoja. Se vaatii käytäntöä.
Mä ajattelin jatkaa ihmisten tapaamista, parhaani yrittämistä, omana itsenäni olemista ja toivoa, että kaikki menee jossain vaiheessa hyvin ja löydämme sopivan, mukavan ja kiinnostavan ihmisen kanssa toisemme. Ei sen tarvi tapahtua heti, mutta unelmana olisi että joskus.
Syystäkin on vaikeaa. Harva haluaa joutua höynäytetyksi. Miksi et voi YouTubesta etsiä itsetuntoa kohottavia videoita? Naisiakin olisi helpompi lähestyä minuuden ollessa kohdillaan.
En mä halua höynäyttää ketään. Miksi haluaisin? En mitään muuta haluaisi kuin olla rehellinen tilanteestani ihmiselle johon voin luottaa. Olen ihan sinut itseni kanssa, lukuun ottamatta tätä yhtä juttua. Sen kanssa en voi olla sinut ennen kuin saan osoituksen siitä, että se on kohdallani ihan hyväksyttävää. Sen verran heikko ihminen olen, että ulkopuolinen tunnustus saa itseluottamukseni ja minuuteni nousemaan seuraavalle tasolle. En usko, että tulen myöskään koskaan olemaan se kovalla itsetunnolla varustettu ja varmaotteinen mies. Enkä halua sellaista näytellä, koska se ei olisi enää mua itseäni. Ennemmin otan sata hylkäystä omana itsenäni kuin yhden hyväksynnän valehtelemalla.
”Kunhan on joku”
Ja just kun ylläoleva kirjoittaja pääsi mainitsemasta läheisriippuvuudesta...Missään en näin sanonut. Missään vaiheessa en näin tarkoittanut.
Miksei asiasta voida keskustella etsimättä piilomerkityksiä tai tekemällä vääriä tulkintoja?
Jos hakisin vain "jotain" toimisin ihan eri tavalla. Mä olen ollut niin kauan yksin, että ei idea ole löytää vain jotain ihmistä laastariksi paikkaamaan mun rikkinäisyyttäni ihmisenä. Se olisi kuin tunkisi sormensa vuotavaan patoon. Se voi tuntua hetken hyvältä, mutta lopulta siinä kyllä kastuu. Jos joku tapaamani nainen kokee, että en ole kiinnostunut hänestä henkilönä tai yksilönä, vaan pelkästään, koska hän antoi mulle mahdollisuuden niin toivoisin, että hän kertoisi sen mulle, koska se ei olisi missään nimessä tarkoitukseni. Ja jos etsin yhteenkuuluvuuden tunnetta ja luottamusta, niin miksi etsisin vain "jotain" ihmistä?
Sivusta kerron tämän sulle. Sanoit ottavasi satoja pakkeja vastaan. Sinä siis etsit täysin hakuammunnalla ihan ketä tahansa. Et sinä voi olla aidosti parisuhdemielessä kiinnostunut sadoista ihmisistä, kymmenistäkään. Joku menetelmässäsi on todella pahasti pielessä. Tukkasi rajaaman alueen sisäpuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän kokemattomuus ole syy kelpaamattomuuteen vaan seuraus kelpaamattomuudesta. Se syy on jokin muu ja se sama syy pitää kelpaamattomana eli kokemattomana.
Aina te miehet katsotte puuta näkemättä metsää.
Kyllä se on sekä syy että seuraus, riippuen vähän iästä. Teininä suurin osa on kokemattomia. Mutta kokemattomuuden pitkittyessä siitä tulee muiden itsetuntoa heikentävien ominaisuuksien seurauksena itseään toistava kiere (klassinen ei työkokemusta --> ei töitä, ei töitä --> ei työkokemusta -noidankehä) ja selibaatin pitkittyessä kokematon alkaa pitää myös sitä itse kokemattomuutta yhtenä ongelmana (muiden ongelmien lisäksi), aivan samalla tavalla kuin tuossa työelämä-vertauksessa. Ja kuten täällä on jo aiemmin todettukin, on eri asia olla kokematon 15- kuin 35-vuotiaana. Jälkimmäisessä tapauksessa se painaa jo huomattavasti enemmän, niin kokemattoman itsensäkin takaraivossa kuin myös vastakkaisen sukupuolen edustajissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän kokemattomuus ole syy kelpaamattomuuteen vaan seuraus kelpaamattomuudesta. Se syy on jokin muu ja se sama syy pitää kelpaamattomana eli kokemattomana.
Aina te miehet katsotte puuta näkemättä metsää.
No eihän ole. Nyt jotain rajaa noihin disinformaatioihin ja peukutuksiin. Nimenomaan kokemattomuus on syy, ei seuraus. Kukaan, ei yksikään mies synny viallisena ja ilkeänä, naisille kelpaamattomana. Toiset vain saavat mahdollisuuksia ja suitsutusta, toiset eivät. Jälkimmäisistä tulee sitten meitä kilttejä miehiä. Se on seuraus, ei syy.
Et taida olla järin fiksu jätkä?
Nälkä on seuraus siitä kun ei ole syönyt. Kun on syönyt, ei ole nälkäinen.
Kokemattomuus on seuraus siitä kun ei ole pannut. Kun on pannut, ei ole kokematon.
Missäs järjestyksessä syyt ja seuraukset oikein meneekään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säälittävyys on huono lähtökohta. Itseinho vielä huonompi.
Ellei hyväksy itseään, ei kyllä sitten ketään muutakaan.
Ap, tajua nyt jo kymmenen vuoden jankuttamisen jälkeen, että luonne ja käytös sinussa tympii. Ihminen on oppiva ja kehittyvä olento, paitsi sinä, ja jämähtäminen säälittävyysmoodiin on oma valintasi.
Opettele irti tuosta ruikutuksesta ja oman navan kaivamisesta.
Parisuhteista en tiedä, mutta jos nyt pelkästä seksistä puhutaan, niin sparraamassa voi käydä vaikka maksullisilla. Niiden kanssa ei tarvitse pelätä kasvojen menettämistä ja voi vaikka ihan suoraa sanoa että olen kokematon, haluaisin vähän harjoitella tätä seksin harrastamista. Nehän vasta kokeneita ovat eivätkä ylenkatso kokematonta asiakasta lainkaan. Ties vaikka saisit kunnon oppitunnin kädestä pitäen, kirjaimellisesti ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Impeys ei näy päälle, mutta omituisuus näkyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän kokemattomuus ole syy kelpaamattomuuteen vaan seuraus kelpaamattomuudesta. Se syy on jokin muu ja se sama syy pitää kelpaamattomana eli kokemattomana.
Aina te miehet katsotte puuta näkemättä metsää.
No eihän ole. Nyt jotain rajaa noihin disinformaatioihin ja peukutuksiin. Nimenomaan kokemattomuus on syy, ei seuraus. Kukaan, ei yksikään mies synny viallisena ja ilkeänä, naisille kelpaamattomana. Toiset vain saavat mahdollisuuksia ja suitsutusta, toiset eivät. Jälkimmäisistä tulee sitten meitä kilttejä miehiä. Se on seuraus, ei syy.
Olen täysin eri mieltä ja väitän, että juuri tuon ajatusmaailman takia pysyt kokemattomana. Eli vyörität syyn naisille.
Jostain syystä luonto ei vetänyt tikanpoikaa aikanaan puuhun sinun kohdallasi. Olet jäänyt paitsi kokemuksesta, joka kuuluu tiettyyn ikäkauteen. Miksi? Mitä teit nuorena aikuisena, parikymppisenä? Miksi et pyörinyt silloin kavereiden kanssa, tutustunut ikäisiisi tyttöihin ja kehittänyt niitä taitoja, joilla tytöt saadaan kiinnostumaan? Kuten itse kirjoitit: et syntynyt naisille kelpaamattomana. Kehityitkö muita myöhemmin vai miksi jätit väliin teini-iän ja nuoren aikuisuuden tyypilliset kokemukset?
Ja toinen asia: on aivan varmaa, että jäät yksin, jos käytät itsestäsi noin vastenmielistä sanaa kuin kiltti. Olet aivan liian syvällä joko trollaamisessa (mikä vie sekin sinut yhä syvemmälle yksinäisyyteen) tai siinä vääristyneessä ajatusmaailmassa, jossa saamattoman nysväke-miehet pitävät itseään muita miehiä parempina.
Miksi? Mitä teit? Miksi et pyörinyt? Kehityitkö myöhemmin? Mksi jätit väliin kokemukset?
Nämä kertovat vain sen, että kokematonta pidetään friikkinä ja pelottavana. Mitkä noihin kysymyksiin edes olisivat hyväksyttävät vastaukset, jotta kokemattomuuden voisi selittää hyvin päin? Mä en ymmärrä miksi noilla on merkitystä, jos mies on juuri tällä hetkellä mukava, sopiva, kiinnostava ja viehättävä?
Tuskin niillä onkaan, jos kerran se mies on juuri tällä hetkellä mukava, sopiva, kiinnostava ja viehättävä, Mutta kun minusta tässäkään ketjussa ei edes kysytä, mikä meni pieleen kun nainen torjui kokemattomuuden takia, vaikka oli sitä ennen pitänyt minua mukavana, sopivana, kiinnostavana ja viehättävänä (käyttäisin miehen kohdalla mieluummin sanaa haluttava). Ei, kun ilmeisesti edelleenkään ei ole olemassa edes niitä naisia, jotka olisivat torjuneet vaan ollaan edelleen ilman naiskontakteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koita keksiä joku muu puheenaihe äläkä mainosta sitä kokemattomuuttasi niin paljon. Miksi sinun siitä edes tarvitsee puhua? Eihän kukaan kerro eksistäänkään uudelle treffikumppanille. Jos joku kysyy, voit vastata, että ei ole ollut paljoa mitään sen vakavampaa tai jotain muuta vastaavaa.
Yrittäkää jo päättää.
Joko sillä kokemattomuudella ei ole merkitystä ja siitä voi puhua avoimesti. Tai sitten sillä on todella paljon merkitystä, koska siitä kehotetaan olemaan kertomatta ja valehtelemaan. Se ei voi olla kumpaakin.
Ymmärrät kai, että iällä on tässä valtavan iso merkitys. On täysin eri asia olla kokematon 19- kuin 39-vuotiaana. Minä en olisi huolinut parisuhdekokematonta enää siinä vaiheessa, kun itse olin lähempänä kolmeakymmentä kuin kahtakymmentä, koska historiamme olisi ollut aivan liian erilainen. Mutta tässäkin ketjussa on naisia, jotka ovat parisuhteessa kokemattoman miehen kanssa. Ikinä ette ryhdy heidän kanssan dialogiin ja kysy, mikä heidät sai kiinnostumaan siitä miehestä tms. Ei, te ignooraatte ne kommentit, koska ne eivät anna mahdollisuutta uhriutua ja syyllistää naisia.
Sitten ei kannata olla niin epämääräinen vaan kertoa suoraan missä iässä kokemattoman pitää alkaa valehtelemaan ja mihin ikään asti kokemattomuus on miehellä hyväksyttävää.
En oikein ymmärrä, miten tuo valehteleminen voisi onnistua. Mies valehtelisi olleensa parisuhteessa ja kuitenkaan siitä ei olisi olemassa mitään "jälkiä", mitkä tulisivat luonnollisesti esiin (esim. hän oli jossain tietyssä matkakohteessa nimenomaan eksänsä kanssa tai he harrastivat yhdessä jotain tms) eikä yksikään hänen ystävistään tai perheenjäsenistään olisi tavannut ko. ihmistä? Aika outoa olisi.
En ole koskaan tentannut kenenkään seksihistoriaa mutta kyllä minä jostain kolmekymppisestä alkaen olen pitänyt luonnollisena kysyä, onko miehellä lapsia ja onko hän ollut naimisissa tai avoliitossa. Veikkaan kuitenkin, että se parisuhdekokemattomuus olisi tullut ilmi kysymättäkin. Mutta mahdotonta jälkeen päin mallintaa, että miten joku tutustuminen olisi edennyt missäkin iässä.
No jaa. Olen ollut parissa suhteessa joista ei ole jäänyt mitään pysyvää jälkeä. Läheisillä ei olisi mitään tietoa noista, jos kysyttäisiin. Tuo on ihan mahdollista.
Minä olen ollut useissa, mutta en laskekaan niitä parisuhteiksi vaan ne olivat tutustumisia jotka päättyivät viimeistään muutamassa kuukaudessa.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteista en tiedä, mutta jos nyt pelkästä seksistä puhutaan, niin sparraamassa voi käydä vaikka maksullisilla. Niiden kanssa ei tarvitse pelätä kasvojen menettämistä ja voi vaikka ihan suoraa sanoa että olen kokematon, haluaisin vähän harjoitella tätä seksin harrastamista. Nehän vasta kokeneita ovat eivätkä ylenkatso kokematonta asiakasta lainkaan. Ties vaikka saisit kunnon oppitunnin kädestä pitäen, kirjaimellisesti ;)
Maksullisilla on tarjolla myös ns. girlfriend experience-palveluja, tosin niistä saa jo aika paljon pulittaa. Eli maksullinen siis leikkii tyttöystävääsi jonkun rajatun ajan. Niiden kanssa vaan harjoittelemaan jos kukkaro sallii, sitten voit "oikealle" naiselle sanoa olevasi kokenut ja näyttääkin kokeneelta kun tiedät jo mitä treffeillä ja sängyssä tehdään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja itsestäni tiedän sen verran, että jos makuuhuoneen puolelle pääsisin niin viimeistään siellä se paljastuisi.
Minä en ymmärrä sitä, miksi kokematon mies olisi huono asia. Minä ottaisin mielelläni sinut makuuhuoneeseeni. Haluaisin kokeilla kanssasi, miten pystyisimme parhaiten tuottamaan nautintoa toisillemme. Innokas ensikertalainen sängyssä on minusta tosi kiihottava ajatus. Tuo on itse asiassa yksi minun fantasioistani. Rutinoitunut, monen tempun mies, joka luulee tietävänsä, mikä kiihottaa jokaista naista, ei ole ollenkaan houkutteleva ajatus. En toki väitä, etteikö muunkinlaisia miehiä olisi, kuin nämä kaksi vaihtoehtoa.
On huojentavaa kuulla, että näinkin ajattelevia naisia on olemassa. Se antaa hieman toivoa ja uskoa siihen, että ehkä se minkä ajattelin mahdottomaksi ei ehkä olekaan sitä. En tiedä miten paljon kaltaisiasi on ja miten heidät löytää, mutta jo tämä yhden ihmisen mielipide oli jonkinlainen kannustus jatkaa yrittämistä ja sen oikean naisen etsimistä.
Niitä on. Jaksan edelleenkin ehdottaa toista vaihtoehtoa deittisivuille. Erilaiset harrastukset, avoimet opinnot, päivätoimintakeskukset ja jopa leipäjonosta saattaa löytyä se oikea. Avartakaa mieltänne! Ja hei, uuden oppiminen tuskin tekee kellekään hallaa viitaten noihin avoimiin opintoihin.
Voihan noita ollakin. Epäilen silti, että avarakatseisuus kokemattomuuden suhteen on suoraan riippuvainen siitä miten vanha tuo kokematon mies on.
Miten tuntuu siltä kuin naista oltaisiin etsimässä itsetunnon kohottajaksi? Ei siinä sellaisiakin naisia toki on, tosin ne ymmärrettävästi ottaa omansa pois. Hullun hommaa olisi ruveta maksutta koutsaamaan tuikituntematonta joka voi pahimmillaan jättää saatuaan egobuustinsa.
Ei kai tätä kukaan pyydä tai vaadi?
Itse vanhempana kokemattomana miehenä etsin vain ihmistä, joka hyväksyy mut sellaisena kuin olen. Varmasti siinä olisi mukana itsetunnon kohottamistakin, koska en ole koskaan elämässäni hyväksyntää kokenut, mutta ei se ole se syy miksi etsin toista ihmistä elämääni. En myöskään voi antaa takuita siitä miten tulen toimimaan tai reagoimaan, jos pääsen tästä nykyisestä tilanteestani pois. Haluaisin uskoa, että olisin edelleen se sama ihminen kuin nyt, mutta en voi sitä tietää. En vaadi, että kukaan alkaisi mua valmentamaan vaan suhde, jos se syntyy olisi tasa-arvoinen ja rakastava, niin paljon kuin se voisi kahden, luultavasti eri kokemustasojen ihmisten välillä olla.
Voin kokemuksesta sanoa suhteen ajautuvan väkiselläkin valmennuksen puolelle. Mulla on ollut kokematon ja hiukan onnettoman oloinen mies. Vuosien saatossa hänestä kuoriutui elämässään pärjäävä persoona. Valitettavasti koki saaneensa haluamansa ja jätti. Enkä ole ainoa jolle on käynyt näin. Monelle nousee lopulta hattuun pärjääminen.
Voi olla. Sen verran ihmisluonnosta ymmärrän, että tuo on varmasti monella ihan luonnollinen reaktio ja seuraus. Mä haluaisin uskoa, että en kuulu tuohon joukkoon, mutta en voi sitä millään etukäteen tietää. Musta olisi väärin toimia noin toista ihmistä kohtaan, mutta vaikka ajattelenkin nyt näin niin ihminen on erehtyväinen ja saattaa toimia arvojensa vastaisesti.
Tarkottaako tämä, että mun kokemattomana pitäisi lopettaa onnen, rakkauden ja suhteen etsiminen? Ehkä. Hankala juttu. En tiedä mitä tehdä, mutta ehkä mietin näitä juttuja enemmän, jos joskus näyttää siltä, että parisuhde olisi edes jossain määrin mahdollinen.
Ei vaan sitä että alat omatoimisesti työstämään itse itseäsi. Parisuhdekin voi lopulta osua hollille.
Toinen vaihtoehto on juurikin etsiä taksalla käyvä koutsi. Valinta on täysin sinun!En oikein tiedä mitä tämä tarkoittaa. Kaikki ne asiat joita en osaa, joissa olen huono, joita pelkään ja joissa tarvitsen harjoitusta liittyvät täysin kanssakäymiseen vastakkaisen sukupuolen kanssa. Tietenkin kannattaa ihan oman itsenikin kannalta yrittää olla paras mahdollinen itsensä, mutta sen lisäksi on vielä paljon tehtävää ja sitä tehtävää ei voi suorittaa tekemällä teoriaopintoja. Se vaatii käytäntöä.
Mä ajattelin jatkaa ihmisten tapaamista, parhaani yrittämistä, omana itsenäni olemista ja toivoa, että kaikki menee jossain vaiheessa hyvin ja löydämme sopivan, mukavan ja kiinnostavan ihmisen kanssa toisemme. Ei sen tarvi tapahtua heti, mutta unelmana olisi että joskus.
En ole oikein koskaan ymmärtänyt miksi naisten kanssa oleminen vaatisi jotain erityistä harrjoitusta. Naisten kanssa voi olla ihan kuten ihmisten kanssa ollaan yleensäkin. Tuo ajatus liittyy jotenkin siiihen että koet kaikki kontaktit naisiin jonain parisuhteen etsimistilanteina joissa pitäisi tehdä jotain erityistä. Mutta ei tarvitse.
Kun tapasin oman miehen niin hän oli hyvin kokematon. Mutta siitä huolimatta hän oli avoin, ystävällinen, hyvä keskustelemaan jne. Sanalla sanoen hän oli oma itsensä eikä yrittänyt esittää mitään. Ja se jos joku teki tässä pinnallisessa maailmassa minuun suuren vaikutuksen. Yleensä miehet yrittävät ainakin rivien välistä tehdä naisiin vaikutuksen jollain erinomaisuudellaan ja onnistuvat sillä tekemään (ainakin minuun) huonon vaikutuksen.
Ainoa mikä mieheltäni oli siihen mennessä puuttunut oli se ihan viimeinen pieni "puristus" jossa saadaan tehtyä se kunnollinen aloite. Jos hän olisi sen osannut ja uskaltanut tehdä, hän olisi seurustellut taatusti jo vuosia aikaisemmin. Mutta minun onnekseni näin ei ollut käynyt.
Ei naisten kanssa oleminen ja jopa vaikutuksen tekeminen siis vaadi mitään erityisiä temppuja ja taitoja. On vain sitä mitä on. Mutta se mikä tarvitaan on se pieni aloite jolla osoitetaan että ollaan kiinnostuneita siitä naisesta. Eikä senkään tarvitse kummoista olla. Otetaan vaikka vähän kädestä kiinni ja hymyillään tai vastaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteista en tiedä, mutta jos nyt pelkästä seksistä puhutaan, niin sparraamassa voi käydä vaikka maksullisilla. Niiden kanssa ei tarvitse pelätä kasvojen menettämistä ja voi vaikka ihan suoraa sanoa että olen kokematon, haluaisin vähän harjoitella tätä seksin harrastamista. Nehän vasta kokeneita ovat eivätkä ylenkatso kokematonta asiakasta lainkaan. Ties vaikka saisit kunnon oppitunnin kädestä pitäen, kirjaimellisesti ;)
Maksullisilla on tarjolla myös ns. girlfriend experience-palveluja, tosin niistä saa jo aika paljon pulittaa. Eli maksullinen siis leikkii tyttöystävääsi jonkun rajatun ajan. Niiden kanssa vaan harjoittelemaan jos kukkaro sallii, sitten voit "oikealle" naiselle sanoa olevasi kokenut ja näyttääkin kokeneelta kun tiedät jo mitä treffeillä ja sängyssä tehdään.
Ketjun alussa taidettiin jo sanoa ettei haluta mennä maksullisille vaikka siitäkin mainittiin etteivät kaikki maksullisetkaan halua muuta kuin tarjota seuraa ja itse kokemuksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koita keksiä joku muu puheenaihe äläkä mainosta sitä kokemattomuuttasi niin paljon. Miksi sinun siitä edes tarvitsee puhua? Eihän kukaan kerro eksistäänkään uudelle treffikumppanille. Jos joku kysyy, voit vastata, että ei ole ollut paljoa mitään sen vakavampaa tai jotain muuta vastaavaa.
Yrittäkää jo päättää.
Joko sillä kokemattomuudella ei ole merkitystä ja siitä voi puhua avoimesti. Tai sitten sillä on todella paljon merkitystä, koska siitä kehotetaan olemaan kertomatta ja valehtelemaan. Se ei voi olla kumpaakin.
Ymmärrät kai, että iällä on tässä valtavan iso merkitys. On täysin eri asia olla kokematon 19- kuin 39-vuotiaana. Minä en olisi huolinut parisuhdekokematonta enää siinä vaiheessa, kun itse olin lähempänä kolmeakymmentä kuin kahtakymmentä, koska historiamme olisi ollut aivan liian erilainen. Mutta tässäkin ketjussa on naisia, jotka ovat parisuhteessa kokemattoman miehen kanssa. Ikinä ette ryhdy heidän kanssan dialogiin ja kysy, mikä heidät sai kiinnostumaan siitä miehestä tms. Ei, te ignooraatte ne kommentit, koska ne eivät anna mahdollisuutta uhriutua ja syyllistää naisia.
Sitten ei kannata olla niin epämääräinen vaan kertoa suoraan missä iässä kokemattoman pitää alkaa valehtelemaan ja mihin ikään asti kokemattomuus on miehellä hyväksyttävää.
En oikein ymmärrä, miten tuo valehteleminen voisi onnistua. Mies valehtelisi olleensa parisuhteessa ja kuitenkaan siitä ei olisi olemassa mitään "jälkiä", mitkä tulisivat luonnollisesti esiin (esim. hän oli jossain tietyssä matkakohteessa nimenomaan eksänsä kanssa tai he harrastivat yhdessä jotain tms) eikä yksikään hänen ystävistään tai perheenjäsenistään olisi tavannut ko. ihmistä? Aika outoa olisi.
En ole koskaan tentannut kenenkään seksihistoriaa mutta kyllä minä jostain kolmekymppisestä alkaen olen pitänyt luonnollisena kysyä, onko miehellä lapsia ja onko hän ollut naimisissa tai avoliitossa. Veikkaan kuitenkin, että se parisuhdekokemattomuus olisi tullut ilmi kysymättäkin. Mutta mahdotonta jälkeen päin mallintaa, että miten joku tutustuminen olisi edennyt missäkin iässä.
No jaa. Olen ollut parissa suhteessa joista ei ole jäänyt mitään pysyvää jälkeä. Läheisillä ei olisi mitään tietoa noista, jos kysyttäisiin. Tuo on ihan mahdollista.
Minä olen ollut useissa, mutta en laskekaan niitä parisuhteiksi vaan ne olivat tutustumisia jotka päättyivät viimeistään muutamassa kuukaudessa.
Itselläni toinen noista kesti pari vuotta, joten en laskisi tapaamiseksi. Omituinen tilanne, tiedän, mutta tulevalle kumppanille luultavasti selittäisinkin jossain vaiheessa sen miksi tuo suhde oli tuollainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja itsestäni tiedän sen verran, että jos makuuhuoneen puolelle pääsisin niin viimeistään siellä se paljastuisi.
Minä en ymmärrä sitä, miksi kokematon mies olisi huono asia. Minä ottaisin mielelläni sinut makuuhuoneeseeni. Haluaisin kokeilla kanssasi, miten pystyisimme parhaiten tuottamaan nautintoa toisillemme. Innokas ensikertalainen sängyssä on minusta tosi kiihottava ajatus. Tuo on itse asiassa yksi minun fantasioistani. Rutinoitunut, monen tempun mies, joka luulee tietävänsä, mikä kiihottaa jokaista naista, ei ole ollenkaan houkutteleva ajatus. En toki väitä, etteikö muunkinlaisia miehiä olisi, kuin nämä kaksi vaihtoehtoa.
On huojentavaa kuulla, että näinkin ajattelevia naisia on olemassa. Se antaa hieman toivoa ja uskoa siihen, että ehkä se minkä ajattelin mahdottomaksi ei ehkä olekaan sitä. En tiedä miten paljon kaltaisiasi on ja miten heidät löytää, mutta jo tämä yhden ihmisen mielipide oli jonkinlainen kannustus jatkaa yrittämistä ja sen oikean naisen etsimistä.
Niitä on. Jaksan edelleenkin ehdottaa toista vaihtoehtoa deittisivuille. Erilaiset harrastukset, avoimet opinnot, päivätoimintakeskukset ja jopa leipäjonosta saattaa löytyä se oikea. Avartakaa mieltänne! Ja hei, uuden oppiminen tuskin tekee kellekään hallaa viitaten noihin avoimiin opintoihin.
Voihan noita ollakin. Epäilen silti, että avarakatseisuus kokemattomuuden suhteen on suoraan riippuvainen siitä miten vanha tuo kokematon mies on.
Miten tuntuu siltä kuin naista oltaisiin etsimässä itsetunnon kohottajaksi? Ei siinä sellaisiakin naisia toki on, tosin ne ymmärrettävästi ottaa omansa pois. Hullun hommaa olisi ruveta maksutta koutsaamaan tuikituntematonta joka voi pahimmillaan jättää saatuaan egobuustinsa.
Ei kai tätä kukaan pyydä tai vaadi?
Itse vanhempana kokemattomana miehenä etsin vain ihmistä, joka hyväksyy mut sellaisena kuin olen. Varmasti siinä olisi mukana itsetunnon kohottamistakin, koska en ole koskaan elämässäni hyväksyntää kokenut, mutta ei se ole se syy miksi etsin toista ihmistä elämääni. En myöskään voi antaa takuita siitä miten tulen toimimaan tai reagoimaan, jos pääsen tästä nykyisestä tilanteestani pois. Haluaisin uskoa, että olisin edelleen se sama ihminen kuin nyt, mutta en voi sitä tietää. En vaadi, että kukaan alkaisi mua valmentamaan vaan suhde, jos se syntyy olisi tasa-arvoinen ja rakastava, niin paljon kuin se voisi kahden, luultavasti eri kokemustasojen ihmisten välillä olla.
Voin kokemuksesta sanoa suhteen ajautuvan väkiselläkin valmennuksen puolelle. Mulla on ollut kokematon ja hiukan onnettoman oloinen mies. Vuosien saatossa hänestä kuoriutui elämässään pärjäävä persoona. Valitettavasti koki saaneensa haluamansa ja jätti. Enkä ole ainoa jolle on käynyt näin. Monelle nousee lopulta hattuun pärjääminen.
Voi olla. Sen verran ihmisluonnosta ymmärrän, että tuo on varmasti monella ihan luonnollinen reaktio ja seuraus. Mä haluaisin uskoa, että en kuulu tuohon joukkoon, mutta en voi sitä millään etukäteen tietää. Musta olisi väärin toimia noin toista ihmistä kohtaan, mutta vaikka ajattelenkin nyt näin niin ihminen on erehtyväinen ja saattaa toimia arvojensa vastaisesti.
Tarkottaako tämä, että mun kokemattomana pitäisi lopettaa onnen, rakkauden ja suhteen etsiminen? Ehkä. Hankala juttu. En tiedä mitä tehdä, mutta ehkä mietin näitä juttuja enemmän, jos joskus näyttää siltä, että parisuhde olisi edes jossain määrin mahdollinen.
Ei vaan sitä että alat omatoimisesti työstämään itse itseäsi. Parisuhdekin voi lopulta osua hollille.
Toinen vaihtoehto on juurikin etsiä taksalla käyvä koutsi. Valinta on täysin sinun!En oikein tiedä mitä tämä tarkoittaa. Kaikki ne asiat joita en osaa, joissa olen huono, joita pelkään ja joissa tarvitsen harjoitusta liittyvät täysin kanssakäymiseen vastakkaisen sukupuolen kanssa. Tietenkin kannattaa ihan oman itsenikin kannalta yrittää olla paras mahdollinen itsensä, mutta sen lisäksi on vielä paljon tehtävää ja sitä tehtävää ei voi suorittaa tekemällä teoriaopintoja. Se vaatii käytäntöä.
Mä ajattelin jatkaa ihmisten tapaamista, parhaani yrittämistä, omana itsenäni olemista ja toivoa, että kaikki menee jossain vaiheessa hyvin ja löydämme sopivan, mukavan ja kiinnostavan ihmisen kanssa toisemme. Ei sen tarvi tapahtua heti, mutta unelmana olisi että joskus.
En ole oikein koskaan ymmärtänyt miksi naisten kanssa oleminen vaatisi jotain erityistä harrjoitusta. Naisten kanssa voi olla ihan kuten ihmisten kanssa ollaan yleensäkin. Tuo ajatus liittyy jotenkin siiihen että koet kaikki kontaktit naisiin jonain parisuhteen etsimistilanteina joissa pitäisi tehdä jotain erityistä. Mutta ei tarvitse.
Kun tapasin oman miehen niin hän oli hyvin kokematon. Mutta siitä huolimatta hän oli avoin, ystävällinen, hyvä keskustelemaan jne. Sanalla sanoen hän oli oma itsensä eikä yrittänyt esittää mitään. Ja se jos joku teki tässä pinnallisessa maailmassa minuun suuren vaikutuksen. Yleensä miehet yrittävät ainakin rivien välistä tehdä naisiin vaikutuksen jollain erinomaisuudellaan ja onnistuvat sillä tekemään (ainakin minuun) huonon vaikutuksen.
Ainoa mikä mieheltäni oli siihen mennessä puuttunut oli se ihan viimeinen pieni "puristus" jossa saadaan tehtyä se kunnollinen aloite. Jos hän olisi sen osannut ja uskaltanut tehdä, hän olisi seurustellut taatusti jo vuosia aikaisemmin. Mutta minun onnekseni näin ei ollut käynyt.
Ei naisten kanssa oleminen ja jopa vaikutuksen tekeminen siis vaadi mitään erityisiä temppuja ja taitoja. On vain sitä mitä on. Mutta se mikä tarvitaan on se pieni aloite jolla osoitetaan että ollaan kiinnostuneita siitä naisesta. Eikä senkään tarvitse kummoista olla. Otetaan vaikka vähän kädestä kiinni ja hymyillään tai vastaavaa.
Tätä kummastelin itsekin. Kasvoin naisvaltaisessa ympäristössä (yh äiti ja sisko), enkä ole tarvinnut mitään harjoittelua treffeihin miesten kanssa. Siellä pätee ihan samat normaalit käyttäytymissäännöt kuin arjessakin.
Olen täysin eri mieltä ja väitän, että juuri tuon ajatusmaailman takia pysyt kokemattomana. Eli vyörität syyn naisille.
Jostain syystä luonto ei vetänyt tikanpoikaa aikanaan puuhun sinun kohdallasi. Olet jäänyt paitsi kokemuksesta, joka kuuluu tiettyyn ikäkauteen. Miksi? Mitä teit nuorena aikuisena, parikymppisenä? Miksi et pyörinyt silloin kavereiden kanssa, tutustunut ikäisiisi tyttöihin ja kehittänyt niitä taitoja, joilla tytöt saadaan kiinnostumaan? Kuten itse kirjoitit: et syntynyt naisille kelpaamattomana. Kehityitkö muita myöhemmin vai miksi jätit väliin teini-iän ja nuoren aikuisuuden tyypilliset kokemukset?
Ja toinen asia: on aivan varmaa, että jäät yksin, jos käytät itsestäsi noin vastenmielistä sanaa kuin kiltti. Olet aivan liian syvällä joko trollaamisessa (mikä vie sekin sinut yhä syvemmälle yksinäisyyteen) tai siinä vääristyneessä ajatusmaailmassa, jossa saamattoman nysväke-miehet pitävät itseään muita miehiä parempina.