Miten saada mies suostuun siihen, että lapsi menis virikehoitoon

Itsekkin masennuksesta kärsivänä (tosin olen lapseton), olen varma että lapsi hyötyisi hoidossa käynnistä nyt. Mielestäni kombo: uusi sisarus+ masentunut äiti, joka ei pysty keskittymään vanhempaan lapseen sillä tavalla kun pitäisi uuden lapsen tullessa+ei mitään muuta seuraa, on lapselle pahimmassa tapauksessa todella vahingoittavaa. Voisitko koittaa vedota mieheesi jotenkin järjellä, että sille teidän parivuotiaalle olisi nyt todella tärkeää saada olla osa päivistä iloisten ja hyväksyvien tarhatätien ja kavereiden kanssa. Masentunut äiti ainoana seurana joka päivä voi alkaa vaikuttamaan lapseen hyvinkin paljon.

Niin ja vielä tsemppiä sinulle! Toivottavasti terapia auttaa, ja tiedä että meitä on muitakin, sekä lapsettomia että lapsellisia samasta vaivasta kärsiviä. Itsellä pahin vaihe selätetty jo, mutta terapia jatkuu edelleen. Ja palstan kauhistelijoille, me suunnitellaan lapsen yrittämistä! Ja hui, mun terapeutti jopa tukee mua ja on sitä mieltä että terapian aikana voi olla hyväkin käydä raskauden ja synnytyksen tuomat tunteet läpi, oli masennustaustaa tai ei.

40

Lapsesta viis. Kunhan minäminäminäminäminä saan mitä haluan ja terapeutii saa rahansa.

Jos asut pääkaupunkiseudulla, niin voisit kysyä leikkipuistoista ns. leikkitoiminnan kerhoista, jotka järjestetään aamupäivisin 3 x viikossa ja kestäisi pari tuntia. Olisi ilmaista.

Mulla puhkes kuopusta odottaessa ns. raskaudenaikainen masis. Onneksi hoitava psykiatri työskenteli masentuneiden äitien kanssa ja oli tosi tiukkana siitä, että masennusta pitää hoitaa kaikin keinoin raskausaikana, jottei se sitten käänny synnytyksen jälkeiseksi. Sanoi, että joissain tapauksissa hormonit aiheuttaa masennuksen kaltaisen tilan odotusaikana muuten terveelle ihmiselle ja se saattaa pitkittyessään kroonistua ja jatkua raskauden jälkeen.

Laitti mut suoraan lepoon töistä. Makasin kotona viikosta 15 ja esikoinen oli koko ajan hoidossa. Aluksi kävelin ympyrää hermostuneena, valvoin yöt ja itkeskelin. Työstressi myös purkautui samalla. 2-3 kk:n jälkeen aloin piristyä ja joskus rv. 30-35 aloin olla ihan normaali paitsi kyllästynyt raskauteen. Vauvan synnyttyä olin aivan terve ja mitään baby bluesia ei edes tullut kuten esikoisesta. Nyt nuorempikin on jo 5 ja masennusta ei ole näkynyt.

Joka tapauksessa kannattaa hoitaa nuo raskausajan masennukset, ettei sitten vaikuta vauvankin hoitoon. Esikoisestakin olin alakuloinen ja hermostunut alussa, mutta tämän kuopuksen kohdalla oli ihan toisenlaista epätoivoa ja se jatkui pitkälle ohi ensimmäisten kuukausien.

Älä kuuntele noita ilkeitä puheita. Kyllä ihmiset osaavat olla julmia! :(

Aikaa hurjaa sanoa, ettei masennusta sairastava saisi hankkia lapsia. Tai sitä toista lasta. Kyllä masentuneelle äidille on löydyttävä tukea ja apua siinä kuin muillekin, fyysistä sairautta sairastaville! Sitäpaitsi - minulle väitettiin ensimmäisen synnytyksen jälkeisen masennuksen jälkeen, että tilan uusiminen voidaan lääkkeillä estää tai ainakin huomattavasti lieventää oireita, mikäli haluan lisää lapsia. Luotin terveydenhuollon henkilökuntaan (nuorehkoon psykiatriin) ja kaiken piti mennä hyvin, kun viimei uskaltauduin toisen kerran raskaaksi. Valitettavasti suunniteltu lääkitys ei sitten enää riittänytkään ja sairastuin uudelleen :( Myöhemmin vasta kuulin kokeneemmalta psykiatrilta, että masennuksen uusimisen todennäköisyys oli 75%, kun taustalla oli ennestään kaksi masennusjaksoa . Jos hankkisin kolmannen lapsen (mitä en tällä historialla tietenkään tee), masennus uusisi jopa 100% varmuudella.

Tsemppiä ap, ota kaikki apu vastaan, mitä vain saat. Masennuksesta parantuu. Ei täysin ennalleen, mutta armollisemmaksi ja sallivammaksi ihmiseksi :)

missä on niiden lasten oikeudet?!?

[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 20:40"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 20:06"]

Mahtavaa kun teillä menee niin valtavan hyvin suurimmalla osalla vastaajista eikä teillä ole koskaan ollut elämässä vaikeuksia joihin olisitte tarvinneet apua. Hatun nosto teille. Olette erittäin onnellisessa asemassa ja kadehdin teitä syvästi!

Ei se helppo päätös itsellekään ole jos lapsi hoitoon lähtee.

ap

[/quote]

Lapsen hoitoon laitto tuntuu sinusta selvästi vaikealta. Minusta teet kuitenkin oikean ratkaisun ottaen huomioon masennuksesi. Tuskin muuten olisit edes miettinyt koko asiaa vaan pitänyt molemmat lapset kotihoidossa. Ja tiedän lastensuojelualaa opiskelleena, että todennäköisesti lapselle osoitettaisiin paikka päiväkodista. Kannattaa kuitenkin hankkia myös keskusteluapua. Miten selvisit edellisen raskauden masennuksesta? Oliko yhtä rankkaa psyykkisesti?

[/quote]

Päiväkotipaikkaa ovat ensisijaisesti ehdottaneet ja jos se ei riitä, niin sitten hoitoapua kotiin. Edellisestä masennuksesta selvisin yllättävän helposti, sen jälkeen kun rohkenin hakea apua, se oli valtavan vaikeaa itselleni. Nyt otin heti raskauden alussa yhteyttä ja pyysin, että pääsen seurastaan, ettei tilanne riistäydy käsistä. Ei ole niin pahaksi päässyt mitä esikoista odottaessa ja hänen vauva-aikanaan, ja toivon ettei pääsekään.
 Nyt olen uskaltanut suoraan sanoa, mikä meidän tilanne on,enkä ole salaillut enkä hävennyt mitään. Vaikeaa se on ollut, mutta tiedän, että se on kaikille parhaaksi.

Ja ei, se, että jos lapsi lähtee hoitoon, ei todellakaan ole minulle helppo ratkaisu. Kaksi yötä olen asian kanssa valvonut ja päivät painiskellut, mutta en saa päätöstä tehtyä ja tuntuu pahalle kaikki vaihtoehdot. En jaksa hyväksyä sitä, etten ole tällä hetkellä lapselleni se kaikis paras äiti mitä minun pitäisi olla. Häpeän sitä, jos joudun lapsen laittamaan hoitoon, mutta en hyväksy sitäkään, että lapsi joutuu kärsimään äidin pahaa oloa kotona.

Ja kaikki sanoi ennen raskautta, että voi aivan hyvin olla ettet tällä kertaa masennu. Lapset on se elämän suola, mitä kaipaa ja en tiedä onko syy jättää lapsi saamatta jos on riskinä olla hetki sen vuoksi avun piirissä.

Eikö kukaan adhd äiti saisi saada lasta, tai pyörätuolissa istuva, tai jotain muuta psyykkistä sairautta sairastava tai fyysistä sairautta sairastava? Entä jos sinulle puhkeaa sairaus jo lapsen synnyttyä, pitääkö lapsi antaa pois. Onhan se itsekästä pitää itsellä kun on sairaana.

Fiksu mies!

Annapas kun arvaan, lapsi on 1 v etkä "jaksa" olla enään sen kanssa kokopäiväisesti kotona ja mies taas ajattelee asiaa turhien hoitomaksujen muodossa?

Lapsi 2,5v. Olen raskaana, vauvan laskettu aika 3kk päästä. Ja minulla on raskausaikana puhjennut masennus. Lapsi on ollut samassa päiväkodissa ennenkin, osa-aikaisena olin töissä noin puoli vuotta ja lapsi oli hoidossa sen 5h/päivä.

Lapsi olisi 9 päivää kuukaudessa nyt hoidossa.

No sitten haet lastensuojelusta apua. Ei ole teillä tuo homma nyt hanskassa.

Mielummin päiväkoti mitä ls. Sitä rumbaa en jaksaisi.

ap

No ei ole sinun päätettävissäsi. Lapsia sinun pitää ajatella.

Todellakin otat vastaan apua, lapsen sysääminen pois jaloista ei ole ratkaisu-mihinkään.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 12:41"]

Todellakin otat vastaan apua, lapsen sysääminen pois jaloista ei ole ratkaisu-mihinkään.

[/quote]

Komppaan tätä! Jos tuntuu ettet jaksa, otatte apua vastaan.

Se 9pvä/kk ei kyllä tasan auta sinua niin kuin varmasti pitäisi. Eli tarvitsette enemmän apua. Eikä esikoisen dumppaaminen mihinkään ole ratkaisu.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 12:41"]

Todellakin otat vastaan apua, lapsen sysääminen pois jaloista ei ole ratkaisu-mihinkään.

[/quote]

No oletettavasti ls suosittelisi avohuollon tukitoimena myös tuota tuttuun päiväkotiin menemistä muutamana päivänä. Lisäksi voisi saada perhetyöntekijän palveluita. ja jos lastensuojelulla on kodinhoitaja listoillaan, niin vauvan tultua ehkä myös hänen käyntinsä auttamassa kodin ja vauvan/lapsien konkreettisessa hoidossa.

enemmän se minua auttaa, että lapsi on 9pv/kk hoidossa n.6 tuntia kerrallaan, mitä se, että täällä käy kerran viikossa 2 tuntia joku hoitaja. käyn terapiassa ja hän sanoi, että ensisijainen vaihtoehto päiväkotipaikka esikoiselle. Palvelee lastakin parhaiten.

ap

Miten sen miehen innostuminen tai innostumattomuus lapsen päivähoitoon vaikuttaa?

Sinä hoidat lasta päivisin, sinä olet masentunut, sinusta tuntuu että elämäänne helpottaisi jos lapsi olisi päivähoidossa.

Mies on päivisin poissa. Lapsi on miehenkin, mutta jos mies ei jää kotiin hoitamaan lasta, miksi sinun pitäisi lapsi hoitaa vaikka kotona olisitkin?

Tiedät itse mikä sinusta on paras ratkaisu. Mies ei voi tuossa tilanteessa vaan sanoa "ei" ja olla esittämättä vastaehdotusta. Vanhemmuus ei ole mikään suosituimmuuskilpailu, vaan välillä täytyy valita paras mahdollinen ratkaisu ei niin täydellisistä vaihtoehdoista. Virikehoito voi hyvinkin olla tällainen.

Eihän sinun tarvitse miehen lupaa kysyä. Kannattaisi kyllä hakea apua perheneuvolasta, jos miehesi ei ymmärrä masennustasi.