Miten saada mies suostuun siihen, että lapsi menis virikehoitoon
päiväkotiin. Ei oikein ollut innostunut ajatuksesta.
Kommentit (46)
Aivan ihme jengiä täälläkin pyörii.
Todellakin viet sen lapsen päiväkotiin virikehoitoon tai ihan miksi tahansa sitä kutsutaan. Ja haet vaikka kolmeksi päiväksi ja kuudeksi tunniksi/vko
(joskus lapsenkin kannalta on helpompi, että on "enemmän" kuin vain päivän silloin ja toisen tällöin).
Sun pitää miettiä pääasiassa nyt omaa jaksamistasi. Jos sulla hajoaa pää, niin ootte koko perhe pulassa.
Ja jos ei miehelle sovi, hän voi hankkia hoitajan lapselle noiksi ajoiksi.
Itse laitoin 1,5-vuotiaan isosisaruksen päivähoitoon. Hyvin pärjäsi. Lapsilla läheiset välit, molemmat sosiaalisia, positiivisia ja oppivaisia lapsia, kuten lapset yleensäkin.
Joudun varmaan maksamaan tästä kovan hinnan kun lapset kasvaa, mutta olen varautunut siihen, että tulevaisuudessa melkein kaikki käyvät terapiassa ja kaikki vinoutumat on kuitenkin äidin vika.
Aattelepa vaikka niin, että viikossa on 168 tuntia ja jos joku muu hoitaa sun lasta 18 tuntia, niin sulle jää kuitenkin 150 tuntia itsellesi.
Tsemiä! Ja hae nyt ainakin paikkaa, jos hommasta ei tule mitään tai jos uusi vauva on helppo, niin saahan lapsen aina pois.
Hienoa, että käyt terapiassa. Toivottavasti siitä on apua. Jos terapia ei riitä, on syytä ottaa käyttöön lääkehoito, ettei tilanne pahene. Lääkkeitä on turha vältellä, sillä vain hidastetaan paranemista. Synnytyksen jälkeen on sitäpaitsi riski, että masennus pahenee. Toivottavasti säästyt siltä.
Laittaisin ehdottomasti esikoisen osa-aikaiseen päivähoitoon tuossa tilanteessa. Sinun kuormaasi pitää nyt keventää, sanoi mies mitä hyvänsä. Sellainen ihminen, joka ei ole itse masennusta kokenut, ei voi täysin ymmärtää masentuneen tilaa ja avuntarvetta. Se on valitettavaa, mutta myös ymmärrettävää. Miehet monesti yrittävät kieltää masennuksen ja vetäytyvät, vaikka nainen juuri kaipaisi tukea ja turvaa.
Neuvolan kautta saat toivottavasti perhetyöntekijän teille auttamaan. He ovat aivan ihania ihmisiä ja nähneet kaikenlaista, joten eivät vähästä hämmenny. Puhun kokemuksesta, sillä olen itse sairastunut molempien lasten syntymän jälkeen (luultavasti jo raskausaikana) vaikeaan masennukseen, josta toivuin lääkehoidon, terapian, läheisten konkereettisen tuen ja perhetyöntekijöiden avun turvin. Esikoisesta jouduin sairaalahoitoon, kuopuksen kanssa selvisin juuri ja juuri kotona, kun tukiverkostosta luotiin riittävän vahva. Tänä päivänä aurinko paistaa ja kaikki tuo on vain unenkaltainen, ikävä muisto. Masennuksesta toipuu! :)
Kyllä nainen on naiselle susi... Ihan kamala ajatus, jos joku toinen nainen saisi hengähdystauon pienten lasten kanssa. Ei, ei, kärsi, kärsi, kirkkaimman kruunun saat... Jep, jep.
Ap, vie ihmeessä lapsi hoitoon, jos epäilet jaksamista. Mä olen kaikille kavereillekin sanonut, että sinne hoitoon vaan, jos se elämää helpottaa. Oma jaksaminen ja parisuhde on paljon tärkeämpiä kuin tuollaisten kotihoitofanaatikkojen vouhotukset. Itsellä lasten ikäero on 6, joten vanhempi oli eskarissa nuoremman äitiysloman aikana. Silti olisin tasan vienyt vanhempaa hoitoon edelleen, vaikka ikäero olisi ollut 3-4 vuotta.
Kiitos ihmiset vastauksista. :) Mietityttää hoitoon vieminen ja en ole tänään vielä miehelle puhunut. Häpeän itseäni, kun olen tässä jamassa ja häpeän, että haluan lapseni hoitoon välillä enkä häntä jaksaisi kotona hoitaa kokoajan. Häpeän on niin valtava, että hävettää puhua edes miehelle. Tuntuu että olen laiska ihminen.
Joo toivon todella, että ei masennus pahene synnytyksen jälkeen, niin kävi esikoisen vauva-aikana ja se oli ihan kamalaa aikaa. Pelottaa, että kaikki se toistuu.
Ehkä se on miehellenikin hankala hyväksyä masennus, ja toisaalta ymmärrän, että se asia on taas hankala kohdata.
Uskon, että perhetyöntekijän saan jos tarvetta niin on. Mietityttää päivähoitomaksut, häpeän sitä, että minun takiani joudutaan rahaa "tuhlaamaan" sellaiseen. Mutta tiedän kyllä myös sen, että jos en lasta vie hoitoon, minulla on paljon suurempi riski uupua ihan kokonaan ja sitä en halua.
Ihana kuulla, että olette ihmiset masennuksesta toipuneet ja voimia kaikille vastanneille ja toivotaan, että elämä paistaa kaikille. ;)
[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 12:27"]
Lapsi 2,5v. Olen raskaana, vauvan laskettu aika 3kk päästä. Ja minulla on raskausaikana puhjennut masennus. Lapsi on ollut samassa päiväkodissa ennenkin, osa-aikaisena olin töissä noin puoli vuotta ja lapsi oli hoidossa sen 5h/päivä.
Lapsi olisi 9 päivää kuukaudessa nyt hoidossa.
[/quote] kun on masentunut, pitäisi jättää lisääntymättä Ja odottaa aikoja parempia. Tosi pönttö olet.
Sorry, ei ollut kristallipalloa että olisin siitä nähnyt masennuksen puhkeavan odotusaikana. vai olisiko pitänyt tehdä laiton abortti kun masennus puhkesi?
ap
Ongelma olet sinä, eikä se lapsi. Apua tarvitaan sinne kotiin. Kotiapua, lastenhoitoa, tukea vanhemmuuteen.
Lapsesi ei myöskään ole syy sinun ongelmaasi, eikä ole oikein häntä kohtaan, riistää häneltä koti.
En hyväksy sitä, että masennustaustaisena otat uuden riskin! Itsekästä ja törkeää.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 19:53"]
En hyväksy sitä, että masennustaustaisena otat uuden riskin! Itsekästä ja törkeää.
[/quote]
No se on sinun näkökantasi ja saat elää sen mukaan.
ap
[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 19:51"]
Ongelma olet sinä, eikä se lapsi. Apua tarvitaan sinne kotiin. Kotiapua, lastenhoitoa, tukea vanhemmuuteen.
Lapsesi ei myöskään ole syy sinun ongelmaasi, eikä ole oikein häntä kohtaan, riistää häneltä koti.
[/quote]
Riistää häneltä koti, hu hu, aika rajua tekstiä. :D
Miksi sitten ehdottivat, että ensisijaisesti lapselle virikehoitopaikka ja jos se ja terapia ei riitä, niin sitten kotiin hoitoapua?
Niin, kun sinä surraat sen oman napasi ympärillä, eikä lapsillakaan ole väliä. Minäminäminäminäminäminäminäminä....
Mikä tässä tekstissä kuvastaa sitä, että surraan vain oman napani ympärillä? Sekö kun olen hakenut masennukseeni apua, ja puhunut avoimesti perheemme tilanteesta ja pyytänyt apua, että elämämme helpottaisi kaikien kannalta? Vai mikä?
Hankkiudut raskaaksi, vaikkei pitäisi ja nyt panet lapsen pois jaloista vaikkei pitäisi. Mt-potilaan lapset tarvitsee apua. Lastensuojelu toivottavasti saa ilmoituksen sieltä päiväkodista.
Mahtavaa kun teillä menee niin valtavan hyvin suurimmalla osalla vastaajista eikä teillä ole koskaan ollut elämässä vaikeuksia joihin olisitte tarvinneet apua. Hatun nosto teille. Olette erittäin onnellisessa asemassa ja kadehdin teitä syvästi!
Ei se helppo päätös itsellekään ole jos lapsi hoitoon lähtee.
ap
Jos minä pitäisin lapsen kotona olen masentunut, olisin itsekäs kun pitän hänet kotona kärsimässä huonoa ja kurjaa äitiä. Mutta jos laitan hänet hoitoon, että itse saisin kerättyä voimia ja jaksaisin ponnistaa jaloilleni, niin olen huono ja itsekäs äiti.
No niin olet. Teidän pitää saada kokonaisvaltaista apua vanhemmuuteenne. Sinne kotiin.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 20:06"]
Mahtavaa kun teillä menee niin valtavan hyvin suurimmalla osalla vastaajista eikä teillä ole koskaan ollut elämässä vaikeuksia joihin olisitte tarvinneet apua. Hatun nosto teille. Olette erittäin onnellisessa asemassa ja kadehdin teitä syvästi!
Ei se helppo päätös itsellekään ole jos lapsi hoitoon lähtee.
ap
[/quote]
Lapsen hoitoon laitto tuntuu sinusta selvästi vaikealta. Minusta teet kuitenkin oikean ratkaisun ottaen huomioon masennuksesi. Tuskin muuten olisit edes miettinyt koko asiaa vaan pitänyt molemmat lapset kotihoidossa. Ja tiedän lastensuojelualaa opiskelleena, että todennäköisesti lapselle osoitettaisiin paikka päiväkodista. Kannattaa kuitenkin hankkia myös keskusteluapua. Miten selvisit edellisen raskauden masennuksesta? Oliko yhtä rankkaa psyykkisesti?
[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 19:50"]
Sorry, ei ollut kristallipalloa että olisin siitä nähnyt masennuksen puhkeavan odotusaikana. vai olisiko pitänyt tehdä laiton abortti kun masennus puhkesi?
ap
Itsehän juuri kerroit masennuksen pahenneen, kun esikoinen syntyi... Joten oli varmasti tiedossa, että nyt myös masennut...
[/quote]
No kyllä ihan kaikki tietää, että masennuksessa on erittäin suuri uusimisriski. Mutta ei. Minäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminä....
Huono provo. Miehillä ei ole asiassa sananvaltaa: tekevät mitä vaimo/äiti päättää.