Lue keskustelun säännöt.
Jos myisit hamstraajavanhempiesi koko omaisuuden kirpparilla, kuinka kauan siihen menisi?
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko omaisuuden myymiseen menisi vuosia, mutta jo ensimmäisten viikkojen aikana saisin yli 200 000 e (oletus: myyn vain irtaimistoa, en kiinteistöjä).
Mitä siellä sitten on? Yrityksen koneita ja ajoneuvoja? Arvokkaita museoautoja, joita voit myydä Saksaan? Antiikki ja "arvotaulutkin" ovat usein todella halpoja. Tuollaisen summan saamiseen pitäisi olla jotain muuta kuten hyväkuntoisia kaivinkoneita ja rekka-autoja.
Esim. 4 taulua niin summa on kasassa. Pari tiettyä Tynellin valaisinta jos summa ei ihan tule tauluista, pari patsasta tunnetulta tekijältä, 20 aitoa mattoa, antiikkia. Jne. On sellaisia koteja olemassa.
-ohis-
Et taida harrastaa näitä asioita. Tynellin valaisimet maksaa 300 e- 1300 e ja nimekkäiden taiteilijoiden taulut max muutaman tuhannen, joten aika paljon saa olla hyvin harvinaista kamaa, jotta päästään 200 000 euroon, jos on kyse antiikista ja tauluista.
No mut olihan siellä "aitoja mattoja" hei... :DD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko omaisuuden myymiseen menisi vuosia, mutta jo ensimmäisten viikkojen aikana saisin yli 200 000 e (oletus: myyn vain irtaimistoa, en kiinteistöjä).
Tuo kuulostaa jo sen tuntemani oikean hamsterin puheilta. Jokainen lipasto on hänen mielestään monen tuhannen arvoinen, vaikkei antiikissakaan mitkään huippuhinnat ole. Jotain painavaa barokkikaappia ei saa kaupaksi millään, eikä oteta kierrätykseenkään.
On antiikkia ja antiikkia. Se että jossain facekirppiksellä mamma myy työlaispiironkiaan 50€ ei tarkoita sitä, että ei voisi olla todella arvokkaita antiikkiesineitä.
Todellakaan en ala myymään. Kaatopaikalle kuorma-autollinen.
En edes halua ajatella. Iso omakotitalo täynnä tavaraa, varastoissa esim. minun ja veljeni kaikki vaatteet, koulukirjat, askartelut ja piirrokset 1970-luvulta lähtien. Ei sentään mitään pas*aa tai kuolleita rottia, kaikki siistiä, mutta kyllä siinä silti hommaa tulee riittämään.
Kukaan ei ostaisi, koska kaikki on niin paskaista enkä minä aio niitä siivota. Sisko joskus käy katsomassa, että vessanpöntöstä menee jotain läpi eikä ole jäänyt ruuantähteitä mätänemään (ovat olleet ongelma) - mutta kun kuolema tulee niin kaikki menee kaatopaikalle. Oli arvokasta tavaraa tai ei, en vaan halua käydä niitä läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempani ovat onneksi siistejä eivätkä ole kovin paljon tavaraa hamstranneet. Jonkin verran löytyy keräilyyn sopivaa kamaa, lasia, valaisimia, mutta suurin osa on normaalia käyttöirtaimistoa, jonka kierrätyskeskus saattaa ottaa vastaan ilmaiseksi. Taide on pääasiassa tuttujen taiteilijoiden tekemää, joten ne saattaisi saada jopa myydyksi välittäjälle, mutta en tiedä vielä pidänkö itse. Ainakin pidän tutuista maisemista olevat taulut, jotka on maalattu kesähuvilallamme ja sitten suurikokoisen patsaan, joka esittää minua itseäni lapsena.
Loppuelämä menisi eikä siltikään kaikki tulisi myytyä. Ihmiset eivät osta roskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko omaisuuden myymiseen menisi vuosia, mutta jo ensimmäisten viikkojen aikana saisin yli 200 000 e (oletus: myyn vain irtaimistoa, en kiinteistöjä).
Tuo kuulostaa jo sen tuntemani oikean hamsterin puheilta. Jokainen lipasto on hänen mielestään monen tuhannen arvoinen, vaikkei antiikissakaan mitkään huippuhinnat ole. Jotain painavaa barokkikaappia ei saa kaupaksi millään, eikä oteta kierrätykseenkään.
On antiikkia ja antiikkia. Se että jossain facekirppiksellä mamma myy työlaispiironkiaan 50€ ei tarkoita sitä, että ei voisi olla todella arvokkaita antiikkiesineitä.
Et kuitenkaan suostunut kertomaan mitä siellä on, niin olisit uskottavampi. Esimerkkisi antavat olettaa, että sinä itse kuvittelet myyväsi mummon aarteita miljoonilla Bukowskilla. Koruista voi tietysti kertyä rahaa mukavasti, mutta ei tuollaisia summia niistäkään. Antiikkisormukset esimerkiksi ovat aika edullisia uusiin verrattuna. Soveltuvat siksi erinomaisesti vaikkapa lahjaksi, koska toista samanlaista ei ole. Viestistäsi saa sen käsityksen, että et ole koskaan ollut edes antiikkimessuilla, kun hinta-arviosi ovat niin tähtitieteellisiä.
Vierailija kirjoitti:
Koko omaisuuden myymiseen menisi vuosia, mutta jo ensimmäisten viikkojen aikana saisin yli 200 000 e (oletus: myyn vain irtaimistoa, en kiinteistöjä).
Missäs ajattelit myydä parissa viikossa ja ansaita yli 200 000 e :D Viikon vitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko omaisuuden myymiseen menisi vuosia, mutta jo ensimmäisten viikkojen aikana saisin yli 200 000 e (oletus: myyn vain irtaimistoa, en kiinteistöjä).
Kuvittelet että ihmisiä kiinnostaisi vanhempiesi romut, kuinka herttaista.
Kyllä niitä kiinnostaa taulut (vakuutettu erikseen), artekin huonekalut (hyväkuntoiset), korut, ns. taidelasi jne. Ap kyseli omaisuuden myymisestä, ei romuista. Juuri nyt teakhuonekalut ovat omituisen kysyttyjä, samoin vanhat Ornamon valaisimet.
Teak-huonekalut maksavat muutamista kympeistä muutamiin satasiin. Juuri seurasin torista kirjahyllyjen hintoja.
Isäni tunsi olevansa kuin lohikäärme Smaug aarrevuorensa päällä.
Kun sanoin, että mitä tälle kaikelle tauhkalle ja roinalle sitten tehdään nyt kun muutat vanhuuden asuntoon, niin isä näytti hämmästyneeltä ja sanoi että sen mitä hän tai minä ei tarvitse, myyt, annat pois tai kierrätät.
Sanoin, että kukaan ei näitä halua, tällainen vanha romu ei kiinnosta ketään.
Isä ei uskonut ja ammattilainen sanoi, että tyhjennys maksaa tässä tapauksessa noin tonnin. Isä sanoi, että: "Lopeta ****** puhuminen ja saat koko kasan kymppitonnilla". Ei tullut kauppoja.
Isä alkoi myydä ja antaa tavaroita itse ja on harvinaisen tarkkaan kertonut miten sujuu. Tavarat alkavat olla myyty sekä annettu ja rahaa on tullut vähän alle 17 000.
Että meillä on sitten ollut jossain nurkassa 1900-luvun alun reklaamilamppu(?) keksimainoskuvineen, 1800-luvun lopun lasiset joulukuusen koristeet jouluisin, kirkonkello Saksanmaalta vintillä tai että lintukuvioinen teeastiaston kuppi, aluslautanen ja lautanen ovat 30 euroa setti. Tai että jokin postimerkki maksoi sata euroa tai joku osti isän "taidekokoelman". Tai että joku ostaa vanhoja kattolamppuja.
Kirjat eivät ole menneet kaupaksi kolmea lukuunottamatta. Ei edes hintaan 50 senttiä mikä tahansa opus.
En oikein tiedä mitä tästä pitäisi ajatella, toisen romu on toisen aarre?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isäni tunsi olevansa kuin lohikäärme Smaug aarrevuorensa päällä.
Kun sanoin, että mitä tälle kaikelle tauhkalle ja roinalle sitten tehdään nyt kun muutat vanhuuden asuntoon, niin isä näytti hämmästyneeltä ja sanoi että sen mitä hän tai minä ei tarvitse, myyt, annat pois tai kierrätät.
Sanoin, että kukaan ei näitä halua, tällainen vanha romu ei kiinnosta ketään.
Isä ei uskonut ja ammattilainen sanoi, että tyhjennys maksaa tässä tapauksessa noin tonnin. Isä sanoi, että: "Lopeta ****** puhuminen ja saat koko kasan kymppitonnilla". Ei tullut kauppoja.
Isä alkoi myydä ja antaa tavaroita itse ja on harvinaisen tarkkaan kertonut miten sujuu. Tavarat alkavat olla myyty sekä annettu ja rahaa on tullut vähän alle 17 000.
Että meillä on sitten ollut jossain nurkassa 1900-luvun alun reklaamilamppu(?) keksimainoskuvineen, 1800-luvun lopun lasiset joulukuusen koristeet jouluisin, kirkonkello Saksanmaalta vintillä tai että lintukuvioinen teeastiaston kuppi, aluslautanen ja lautanen ovat 30 euroa setti. Tai että jokin postimerkki maksoi sata euroa tai joku osti isän "taidekokoelman". Tai että joku ostaa vanhoja kattolamppuja.
Kirjat eivät ole menneet kaupaksi kolmea lukuunottamatta. Ei edes hintaan 50 senttiä mikä tahansa opus.
En oikein tiedä mitä tästä pitäisi ajatella, toisen romu on toisen aarre?
Minä keräilen vanhoja joulukoristeita. Tavallaan sääli, että niiden hinta on alhainen, koska hauraan lasin säilyttäminen on vaikeaa, mutta keräilijän kannalta tietysti hyvä keräilykohde.
Sehän tässä aina on sääli, että useimmiten omistaja ei tiedä omaisuutensa todellista hintaa ja kysyntää. Säilytystilallakin on hinta, kun tavaroita aletaan ostaa. Suurin osa kokoelmistakin (jotka voisivat olla arvokkaampia oikealle ostajalle) hajoaa kuoleman jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Isäni tunsi olevansa kuin lohikäärme Smaug aarrevuorensa päällä.
Kun sanoin, että mitä tälle kaikelle tauhkalle ja roinalle sitten tehdään nyt kun muutat vanhuuden asuntoon, niin isä näytti hämmästyneeltä ja sanoi että sen mitä hän tai minä ei tarvitse, myyt, annat pois tai kierrätät.
Sanoin, että kukaan ei näitä halua, tällainen vanha romu ei kiinnosta ketään.
Isä ei uskonut ja ammattilainen sanoi, että tyhjennys maksaa tässä tapauksessa noin tonnin. Isä sanoi, että: "Lopeta ****** puhuminen ja saat koko kasan kymppitonnilla". Ei tullut kauppoja.
Isä alkoi myydä ja antaa tavaroita itse ja on harvinaisen tarkkaan kertonut miten sujuu. Tavarat alkavat olla myyty sekä annettu ja rahaa on tullut vähän alle 17 000.
Että meillä on sitten ollut jossain nurkassa 1900-luvun alun reklaamilamppu(?) keksimainoskuvineen, 1800-luvun lopun lasiset joulukuusen koristeet jouluisin, kirkonkello Saksanmaalta vintillä tai että lintukuvioinen teeastiaston kuppi, aluslautanen ja lautanen ovat 30 euroa setti. Tai että jokin postimerkki maksoi sata euroa tai joku osti isän "taidekokoelman". Tai että joku ostaa vanhoja kattolamppuja.
Kirjat eivät ole menneet kaupaksi kolmea lukuunottamatta. Ei edes hintaan 50 senttiä mikä tahansa opus.
En oikein tiedä mitä tästä pitäisi ajatella, toisen romu on toisen aarre?
No ainakin isäsi on tarmokkaasti hoitanut homman! Ihan mahtavaa. Itselläni on saamaton isä, joka ei voi sietää ajatusta siitä, että tavara hävitettäisiin väärin. Eli siis kaikki pitää pilkkoa osiin niin, että paperi saadaan paperiin ja kierrevihon metallikierre metalliin, pahvikannet pahviin ja näin edelleen kaikki mahdollinen. Kuinka ollakaan, isällä loppuu voimat kesken prosessin. Niinpä homma etenee sellaista tahtia, että kaatopaikkakuljetukset ovat sitten minulla aikanaan edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun isovanhempien talossa oli joitain huonekaluja, joista olisi voinut saada jotain, mutta kun sisällä oli tupakoitu 50 vuotta..
100 000 - 200 000. Keräävät mm. brittimoottoripyöriä, muutamia autoja on, taidetta jne. Olen pyytänyt, että myisivät kaiken mahdollisen ja nauttisivat, meille ei tarvitse jättää mitään, kun ollaan veljen kanssa ihan hyvin pärjätty työelämässä. Toistaiseksi vielä nauttivat keräilystä, mutta ehkä jossain välissä muuttavat ne rahaksi ja muuttavat talveksi Espanjaan :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äidiltä jäi omakotitaloon ihan hirveästi tavaraa kun muutti kerrostalokaksioon, vaikka tunki senkin katosta lattiaan.
Soitettiin sitten muuttoirtaimistoja ostavalle tyypille ja hän sanoi, että maksaa 1500e. Siis hänelle pitää maksaa tyhjentämisestä 1500e + vaihtolavat. Mun äiti kuvitteli että saa romuistaan hyvän hinnan...Noihin ei kannata luottaa. Antaa tavarat vaikka huutokauppaan, niin saa itse tuon 1500 e.
Ootko mun äiti =)
Isän kuoltua meni about kaksi viikkoa. En myynyt mitään itse, vaan pyysin kierrätyskeskuksesta hakemaan hyvän sohvan pois (oli varattu saman tien kun oli mennyt myyntiin siellä - vein nimittäin päivää myöhemmin pari kassillista vaatteita samaan kierrätyskeskukseen), hoidin itse autolla pienempiä huonekaluja ja koriste-esineitä eri kirppiksille lahjoituksiksi ja jotkin paremmat vaatteet annoin suurin piirtein samankokoisille miespuolisille kavereille.
Taiteen ja design-jutut pidin kyllä itse.
Hamstraajaenoni jäämistön siivoukseen kesällä osallistuneena: myymiseen menisi ainakin sata vuotta. Kuskattiin tavaraa eniten jäteasemalle (mm. kolme "tosi hyvää" puhkikäytettyä vuodesohvaa, joissa mekanismit oli rikki, kankaat revenneet ja pehmusteissa eläinten ja/tai ihmisten eritteitä). Muutama autokuormallinen vietiin kierrätyskeskukseen (esim. sinänsä laadukkaita miesten pukuja, mutta viime vuosituhannen malleja). Myyntiin ei tainnut mennä mitään, muutamat rahallisesti arvokkaat tavarat jaettiin talkoisiin osallistuneiden kesken tai vietiin kierrätyskeskukseen, koska kukaan ei jaksanut miettiä niiden myyntiprosessia tuon urakan jälkeen.
Vanhemmat ovat tosi siistejä, mutta sitä tavarankeräystä ei vaan voi ymmärtää. Kaikki tuotteiden pahvilaatikot on siististi pinottuna tallella. Kymmenien vuosien poistetut/rikkinäiset kodinkoneet on tallella. Pussinsulkijoita löytyy laatikoista varmaan kymmeniä tuhansia. Kaikki pitää säästää. Jopa tunkkainen ilma pitää säästää, kun se on jo lämmitetty.
Meillä jo pelkät isoäidin korut oli kultasepän arvion mukaan yli 50 000 euron arvoiset. On asioita, joita ei enää valmisteta.