Oletko uimataitoinen pohjoismaisen uimataitomääritelmän mukaan?

Tässä sen taas näkee. Mun 9v. ei saisi uida yksin ja on suorittanut tuon merkin ja vieläpä ihan kevyesti.Olisi uinut vielä enemmänkin. Ui paremmin kuin minä. Aloitushyppy tehdään sitten pää edellä. No melkein vannoisin,että ui paremmin kun monet mammat. Harrastaa uimahyppyä ja kilpauintia.

34 jatkaa... Niin minkä määritelmän mukaan lapset ei ole uimataitoisia. Se uinti pitää uida oikealla tekniikalla. Selkää ui 50 metriä, kädet oltava mukana ja vapaauintia ui 150 metriä ja ihan kuulkaa ottaa sen hapen kainalon alta. Tähän pystyy moni muukin lapsi. Ihan merkkikin löytyy kotoota. T.34

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 09:57"]

Olen uimataitoinen. Lapset eivät vielä tuon määritelmän mukaan ole. 

[/quote]

Lapset iältään 1-5vuotiaita 

Olen uimataitoinen. Kovassa aallokossa ja kylmässä vedessä 200 metriä on pitkä matka, mutta uskon, että se menisi, kun olisi oma henki kyseessä.

Koulussa mitattiin tota uimataitoa yläasteella. Silloin lintsasin tai muuten keinottelin itseni pois altaasta (kuukautiset, hammaslääkäri, arviointikeskustelu), koska en syömishäiriöisenä halunnut lähes alastonta ruumistani liikkaopen turhan arvioivan silmän eteen. Olin siis silloin mitatusti uimataidoton. Oikeasti osasin uida varsin hyvin, koska lapsena polskuttelin ja temppuilin rannalla kaikki kesät.

Olen, mutta uin niin hitaasti että uimahallissa olen aina hallin hitain ja radan tulppa. Jaksan uida aika loputtomasti, mutta vauhti puuttuu.

En todellakaan ole, valitettavasti. Olen myös pikkupaikkakunnalta kotoisin eivätkä vanhempani erityisemmin ole harrastaneet uimista, joten ei tullut käytyä uimahallissa. Kesätkin vietettiin aina maalla vanhalla sukutilalla, jonka lähistöllä ei ole vettä.

Pysyn pinnalla ja osaan uida vähän, mutta en uskaltaisi uida muualla kuin uimahallissa. Mutta siksipä olenkin menossa uimakouluun nyt syksyllä, jee!

Kyllä varmaankin, ainakin pakon edessä. Huvikseen tuskin tuota koskaan uisin, koska pelkään vettä. Mun mielestä tärkein osa uimataitoa olisi kellumaan oppiminen, ja sitä ei opeteta. Todella hölmöä mun mielestä. Mitä sitten, jos loppuu kunto kesken ja pitäisi relata, mutta jalat ei yltä pohjaan ja mistään ei saa kiinni? Pitäisi osata kellua! Suurimmalla osalla (minä mukaanlukien) kelluminen on sitä, että koko ajan on jalat ja kädet liikkeessä ja hengitys pinnallista ja koko ajan joutuu hengittämään tosi lujaa. Kunnon kelluminen olis sitä, että koko keho olis rento, hengitys helppoa ja siinä voisi olla pitkiäkin aikoja. Se olis mun mielestä tärkeää opettaa jo lapsille.

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 11:11"]

34 jatkaa... Niin minkä määritelmän mukaan lapset ei ole uimataitoisia. Se uinti pitää uida oikealla tekniikalla. Selkää ui 50 metriä, kädet oltava mukana ja vapaauintia ui 150 metriä ja ihan kuulkaa ottaa sen hapen kainalon alta. Tähän pystyy moni muukin lapsi. Ihan merkkikin löytyy kotoota. T.34

[/quote]

Meilläkin lapset uivat todistetusti paljon paremmin kuin minä. Silti uimarannalla pelkään aina, että he uivat liian kauas, vaikka itse uin huolettomasti paljon kauemmas.

Kyllä olen. Mihin tämä määritelmä perustuu? Minusta aika heppoinen.

[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 22:43"]

Tuo alkuosa pudotuksesta olikin uutta. Minulla ei ole ongelmia tosin sukeltamisen kanssa, vaikken juuri mistään koskaan hypi. 200m uimisesta uskon selviytyväni.

Tosin aina hallissa uidessa pistää mietityttämään että noinkohan se oikeasti on "pysähtymättä" kun en osaa sitä hienoa käännöstä ja käytännössä altaan päässä tulee hetkellinen kosketus seinään käännöksen aikana, jos matala pää on hyvinkin matala niin voi tulla lyhyt pohjakosketuskin. Tällä taktiikalla yleensä voin uida helpohkosti toista kilometria, joten uskon että jaksan 200m ilman mitään helpotuksia. Aallokon vaikutukset voivat kyllä olla oma lukunsa, en silti lähtisi huvikseni ylittämään mitään luonnonvesiä uimalla vaikka näyttäisi siltä, että matka on ihan uitavissa.

[/quote]

Eihän siinä mitään volttikäännöstä tarvitse osata. En minäkään osaa, mun käännös on nykyään sellainen ja tämän taidon opettelin viime talvena, että kosketus päätyyn kädellä, jalat vedetään nopeasti vatsan alle koukkuun ja potkaistaan vauhtia seinästä. On melkein yhtä nopea kuin volttikäännös. Eli kyllä se on yhtäjaksoista uintia.

Itse alkuperäiseen kysymykseen, kyllä uin 200 metriä, joista 50 metriä selkää helposti. Eikä uppeluksiin meneminen muuta tilannetta mitenkään. Myös lapseni, jopa nuorin 8 v selviävät tästä. Sen sijaan mies ei ole uimataitoinen, sillä hän ei osaa uida selkäuintia, ja muutenkin 200 metriä on hänen selviytymisensä rajoilla.

Olen. En varmaan muuten olisi harrastus uimavalmentajana...

Jos joku on ylipäätään uimataitoinen, kyllä 200 metriä menee millä tahansa tyylillä silloin kun se on pakko, jos paniikin saa pidettyä aisoissa eikä ole pahasti humalassa. Jos tosi paikka tulee eteen, matka on sellainen, että pitää vaan muistaa uskoa itseensä. Tilanteessa syntyvä adrenaliini antaa kyllä ne lisävoimanrippeet.

En todellakaan. Todennäköisyys sille, että tarvitsisin uimataitoa on pieni, lähinnä sellainen, että minut kidnapataan ja heitetään veteen. Luulen, että kidnappaus aiheuttaisi sellaisen paniikin, etten pystyisi uimaan, vaikka muuten olisin maailman paras.

Rannalla on kiva kerätä kauniita kiviä :).

Mielestäni kunnollinen uimataito on ihan perusjuttuja joita ihmisen tulisi opetella ennen kouluikää... vähän niinkuin käveleminen.

Ei sen niin väliä jos lapsi ei osaa itse kuoria perunoita, kunhan osaa uida.

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 11:32"]Eihän siinä mitään volttikäännöstä tarvitse osata. En minäkään osaa, mun käännös on nykyään sellainen ja tämän taidon opettelin viime talvena, että kosketus päätyyn kädellä, jalat vedetään nopeasti vatsan alle koukkuun ja potkaistaan vauhtia seinästä. On melkein yhtä nopea kuin volttikäännös. Eli kyllä se on yhtäjaksoista uintia.

[/quote]

Volttikäännös tehdään vain vaparissa ja selärissä. Jos ui rinulia tai perhosta, ei niissä tehdä volttikäännöstä.

Kyllä nykyuimakouluissa opetetaan kellumaan, kilpinkonnakellunta (eli kädet koukussa olevien jalkojen päälle, ja pää veteen) meritähtikellunta (kädet ja jalat tähden sakaroiksi) sekä vatsallaan että selällään. Kellunta auttaa sen selkäuinninkin oppimisessa. Ja millä suurimmalla osalla kellumisessa kädet ja jalat ovat liikkeessä, ei ainakaan minulla, veteen pitää luottaa, kyllä se kannattelee.

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 11:23"]

Kyllä varmaankin, ainakin pakon edessä. Huvikseen tuskin tuota koskaan uisin, koska pelkään vettä. Mun mielestä tärkein osa uimataitoa olisi kellumaan oppiminen, ja sitä ei opeteta. Todella hölmöä mun mielestä. Mitä sitten, jos loppuu kunto kesken ja pitäisi relata, mutta jalat ei yltä pohjaan ja mistään ei saa kiinni? Pitäisi osata kellua! Suurimmalla osalla (minä mukaanlukien) kelluminen on sitä, että koko ajan on jalat ja kädet liikkeessä ja hengitys pinnallista ja koko ajan joutuu hengittämään tosi lujaa. Kunnon kelluminen olis sitä, että koko keho olis rento, hengitys helppoa ja siinä voisi olla pitkiäkin aikoja. Se olis mun mielestä tärkeää opettaa jo lapsille.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 11:40"]

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 11:32"]Eihän siinä mitään volttikäännöstä tarvitse osata. En minäkään osaa, mun käännös on nykyään sellainen ja tämän taidon opettelin viime talvena, että kosketus päätyyn kädellä, jalat vedetään nopeasti vatsan alle koukkuun ja potkaistaan vauhtia seinästä. On melkein yhtä nopea kuin volttikäännös. Eli kyllä se on yhtäjaksoista uintia.

[/quote]

Volttikäännös tehdään vain vaparissa ja selärissä. Jos ui rinulia tai perhosta, ei niissä tehdä volttikäännöstä.

[/quote]

Ja piti tulla elvistelemään. Minä tiedän tämän, henkilö, joka ei hienoa käännöstä osannut tuskin tietää. Mun keskimmäinen lapseni ui kilpaa, esikoinen on uinut kilpaa ja itse osaan uida kaikilla neljällä tekniikalla, tosin käännöksiä en osaa, kun olen opetellut noita uimatekniikoita nyt aikuisena. Tai rinulin ja perhosen käännöksen osaan, en volttikäännöstä. Ja ikää mulla on 45 v. Heitetään nyt vielä tähän, että tavanomaisissa treeneissäni uin 2 - 3 kilometriä. Riippuen siitä mitä uin, jos harjoittelen jotain tekniikkaa tai pelkkiä potkuja laudan kanssa tai käsivetoja pullarin kanssa ei matkaa kerry kolmea kilometriä. Mutta tässä ketjussa ei todellakaan ollut kyse siitä.

En enää, kunto liian huono :(

En ole.

Olen aina inhonnut uimista ja vältellyt sitä parhaani mukaan. Jotenkuten taidan pysyä pinnalla.

200 metriä jaksan juuri ja juuri uida pysähtymättä, mutta en pysty hyppäämään mihinkään. Minun on saatava pitää pää pinnalla. 

Uskoisin olevani, rakastan uimista vaikken sitä talvisin harrastakaan, ja tuon 200metriä olen uinut ihan järviaallokossa jokunen vuosi sitten. Kokeilenpa ensiviikonloppuna mummolan järvessä uudestaan..=)