Todella köyhät perheet miten elätte?

isommissa kaupungeissa jakavat eri yhdistykset, seurakunnat, työttömien järjestöt ym. valtavat määrät leipää ilmaiseksi. Monesta paikasta viedään loput roskiin kun kaikkia ei haeta. niissä ei kysellä mitään, jono etenee nopeasti ja jakaja sulloo leivät hakijan välillä moneenkin muovikassiin. Leipä on kallista, ihmettelen miksi ette ota selvää  hae leipää noista paikoista. Leipä on tosi kallisa ja terveellistä. Itse olen ollut monta kertaa.

Me ollaan aika köyhä perhe. Ollaan tosin onnellisia köyhiä, olen tyytyväinen kirppis vaatteissa ja paljon mitään ei osteta uutena. Meillä on nyt kylläkin viimeaikoina tilanne parantunut huomattavasti. Mutta en silti usko että muutetaan elämäntyyliä juurikaan.

Minä pidän meitä köyhänä perheenä (ainakin tällä hetkellä, kun olen hoitovapaalla), vaikka meillä onkin omakotitalo. Ei ne kulut omakotitalosta kuitenkaan mitkään järjettömät ole, sama menisi helposti rivarissakin. Laina ehkä olisi parikymmentä tuhatta pienempi, mutta vastikkeet olis sitten aivan järkyttävät. Nyt meillä menee noin 900e lainaan (neliöitä vajaat 100), ei me mun mielestä mitenkään kalliisti asuta tosiaankaan, eikös tuo sama raha mene myös vuokrallakin eikä edes riitä.

Köyhyys näkyy siinä, ettei ole varaa ostella uutta telkkaria vanhan hajotessa, ei voida matkustella tai jos voidaan, niin korkeintaan risteilyllä, silloinkaan ei ikinä mitään a-luokan hyttiä oteta, puhumattakaan mistään vielä kalliimmasta hytistä. Syödään tosi edullista ruokaa, ei tule mitään lehtiä, ei ole kallita harrastuksia, tai siis ei mitään harrastuksia. Ei ole toista autoa, ei olis varaa ostella siihen edes bensoja. 

Meillä mun miehen kanssa ei ole koskaan ollut minkäänlaista tuki verksotoa. Kun meillä alkoi perhe kasvaa. Niin ja me ollaan taisteltu pienillä tuloilla reilu 10vuotta. olin 19 kun meidän esikoinen syntyi. toivoa hyvästä tulevaisuudesta alkoi ihanasti kun pieni syntyi mut, meidän huonolla tuurilla isäntä sai tuolla surkella paikka kunnalla töitä vain työmarkinatuella koko 6vuoden ajan, lopulta pääsimme vaihtaa paikka kuntaa. (meillä nyt on yhteensä 4 lasta) ja ollaan onnelisii vaikka köhyys kukkarossa välillä vaivaakiin.

olemme tällä uudella paikka kunnalla jatkaneet elämää suunnilleen samaan malliin. Isäntä tekee töitä työmarkkina tuella ja itse olen 9kk ja 4vuotiaan tytön7tyttöjen kanssa kotona äitiyslomalla koska ei mulla ole ammattii muuhun kuin koti rouvan ja äidin ammatti 9 vuoden takaa. Olen ajatellut ja haluan että lapset saavat olla sen 3vuotta kotona ennen kuin mie lähen mihinkään tai vien ketän hoitoon. ( Itse kasvoin pienen ikäni siaisperheessä, joten rikkoutun lapsuus oon mua hidastanut etenemään omalla työ elämällä, tahdon olla lasteni kanssa niin paljon kun mahd... joo tiiän et ei ole väärin mennä töihin mut oma tunto soimaa jos vien hoitoon pienen lapseni.

mutta asiasta kukka ruukkuun!

(Pyydän anteeksi jos ei ole ihan kirja kielellä kirjoitettuu tekstii) älkää moittiko olen vasta aikuis iällä päässyt kirjotelee ja leikkii ja tutkii tietokoneita) siasperheeni rajoitti kaiken tämmöisen) öööö plaa plaa

mutta asiasta kukka ruukkuun!

Se miten me ollaan mieheni selvitty ilman ulkopuolisia hoitoapuja, appivanhempii, ilman omaa autoa ja kunnon rahan lähdettä. Meillä molemmilla on ollut rakkaus ja toisemme vimana ja tukena nämä 10 vuottta ja me ollaan yhä onnelisia siitä että meillä on toisemme ja meillä on 4 maailam ihanita lasta joiden taki on jaksettava vaikka se voimii koetteleekin ei ole rikkautta rahassa mutta rakkauden määrä meillä on suuri ja se on meidän panos jaksamiseen.

Ei monikaan tiedä että miten pajon me laitamme voimistamme omille lapsille, vaikka rahaa on vähän,

rukoilen usein iltaisin että voi kunpa kunpa joku jossain ymmärtäisi joskus auttaa meidän perhettämekin niin kuin se ohjelman tv ssä suuriremontin porukka, mut ei ei me kai sitten olla niin huonosti voiva perhe kun ei jumala näe että me tarviimme apua, mut rukoilen silti että jos joskus vastaavanlainen apu auttaisi meitäkin.

me ollaan lapsille aina yritetty antaa kaikkemme mitä vaan voimme saada, etsin 9v vuotiaalle tyttärelleni kirpikselle aina hänen muodon mukaansa sopivat vaatteet ettei sitä kiusattas koulussa. Ja rakas poikani on hieman ujo ja sitten minun mielestä hän on hyvin enerkinen kaveri aivan mahtava, toivon että hänkin rahottuisi koulussa ja kannsutan häntä kaikkin voimin mieheni kanssa et koulun käynti on tärkeetä jne. Ja sitten juuru 4vuotta täyttänyt pikku neiti ihanineen satuinen, ihana pieni neiti ja nyt meidän pikku vauvva 9kk alkanut kulkeejo tukeevasten aivan ihana pikku vauvva. Voi mie en tiiä et kannataako edes kirjoittaa tänne mut pakko saada kertoa jonkin jolekin et vaikka on köyhä niin ei sydäntä ja rakkautta pidä unohtaa ei lapsia voi rahalla ostaa onneliseksi. minusta siihen kuuluu myös rakkaus,välitäminen, puhtaat vaatteet, päivitänen ruoka lähimäisten välittäminen, ei se et on upo uudet housut jalassa ole rakkautta vaan se että muistaa näyttä kuinka paljon välitää.

osta vaan lapselle vaate kierrätyksestä jos ei ole varaa ja opeta se samalla kunnioitamaan, kierrätystä, säästämään rahaa tärkeisiin vain pakollisiin menoihin, samalla kasvatan lapsen arvostamaan kaikkea sitä mitä hän saan, olipa uusi tai vanha tavara.

onpa mulla asiaa ihmisille huh!

Ykis nainen kaupan kassa josnossa seurasi lasteni käytöstä kaupassa ja kun hän tuli mun kohalle.

Hän sanoi mulle;

et kyllä huomaa että lapset on kasvatettu hyvin.

hymyilin ja sanoin et kiitos ja et harvoin nuin hyvää kehua saan keltään sydän lepäsi ja mietin tuota keskustelua pitkään sinä päivän, oliko se vastaus mun rukouksiini et kyllä se kiitos joskus tulee ja saan kehuja.

olemme onnelisia,ja kun saisimme useamminkin noin hyvää palutusta elämän työstämme.

hyvää yötä kaikille vahvoille vanhemmille ja voimaa tarvitseville älkää luovuttako.

ei köyhyys vähävaraisuus ole PAHE! jos osaa elää sen kanssa.

[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 19:46"]

Olipa kiva lukea no.19:n tekstiä! Positiivista suhtautumista elämään ja varmaan huolehdit hyvin lapsistasi ja annat heille aikaasi. Hyvä, että teillä on sukua turvana ja seurana.

Iloa elämääsi eteenkin päin!

[/quote]

Samaa ajattelin. Kiitos positiivisesta kirjoituksesta. Kaikkea hyvää:)

Suosittelen käyntiä seurakunnan diakoniatyöntekijän luona, sieltä voi saada tilapäistä apua ruokaostokorttien muodossa (ei alkoholia ja tupakkaa varten)

Katsokaa kotipaikkakuntanne diakoniapäivystyksen aukioloajat. 

Toki sossusta pitää hakea myös jos olette toimeentulotuen piirissä.

Sitä olen ihmetellyt miten köyhillä on tupakkaa ja kaljaa.

[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 21:01"]

[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 20:07"]

Ensin koulutus, toimeentulo ja sitten lisääntyminen ja sekin kohtuudella.

[/quote]

Miksi? Halvemmaksihan yhteiskunnalle tulee se, että ensin lapset, sitten koulutus ja toimeentulo. Tai jopa pelkkä toimeentulo. Veroeuroja pukkaa, toisin kuin siitä korkeakoulutetusta mammasta, joka päättää vanhoilla päivillään alkaa lisääntymään ja olemaan kotiäippänä, muutamat kerrat nostetaan suht suurta äitiyspäivärahaa, tuottavaa työtä ei pahimmassa tapauksessa tee kymmeneen vuoteen. Harvalla nuorella opiskelijaäidillä on mahdollisuutta heittäytyä vuosiksi himaan notkumaan, opinnot on hoidettava tehokkaasti, työtä on saatava nopeasti, jotta leivän päälle saisi muutakin kuin ylähuulen.

[/quote]

Kyllä ne on usein juuri niitä kouluttamattomia wt-äippiä, jotka notkuu kotona vuosia, oikeasti harvat korkeasti koulutetut toimivat niin. Kyllä se on ihan tutkimuksissa todettu, että ne kouluttamattomat perheet tulevat kalliiksi yhteiskunnalle, sieltä on tie sossun luukulle hyvin lyhyt ja köyhyys valitettavasti myös periytyy.

Oli ylimääräinen tilipäivä kun kaupungissa suuri kesätapahtuma ja olin siellä pulloja keräämässä. Sisareni asuu maaseudulla ja siellä olin muutaman päivän keräämässä metsän antimia. Sain myös paljon puutarhan ja kasvimaan satoa mukaan kun toivat minut kotiin. Samoin kalaa joten nyt taas näyttää paljon paremmalta.

En nyt jaksa ehtiä leipoa, onneksi puuro on hirmu paljon nopeampaa, ja pulloja sattuu nyt olemaan varmaan leipäpussin verran. Eilen kyllä pari tölkkiä poiminkin tien varrelta, mutta muuten on ihan omia juomia ostettu

Olen yh kh-tuella. Vietän paljon vapaa-aikaani vanhempieni kanssa. He maksavat kulut. Ei mitään ihmeellistä, uimahallimaksua, kuntosalia, jätskit, bensat... Tossa yhdessä ketjussa itkettiin että köyhille tuodaan roinaa. Totta, me saatiin kolmet rattaat/vaunut.. Yhdet meni tosin suoraan roskiin.

Minulle ei tule mitään "ylimääräisiä kuluja". Laskut: vastike, laina, puhelin, netti ja sähkö, vakuutukset. Joskus luottokortti, jos tilannut netistä jotain. Bussilla pääsee ilmaiseksi. Ruoka on halpaa, ollaan vegejä. Ruuat ja vaipat pitkälti lidlistä (tykkään niiden vaipoista). Jos isompia menoja, menee säästöjen puolelle. Todellisuudessa asutaan ihan sikahalvalla, mut myös tylsässä betonilähiössä.

Ruokalaskussa ison osan vie leipä, mikä on mielestäni kallista. Ei vaan nappaa leipoa.

Mitä ihmettä te höpötätte. Sossusta jokainen saa sen perusosan joka riittä elämiseen. Ja harkinnanvaraista sitten jos pesukone korkkaa tms.

Mitä vikaa kirppareissa on? Kirpparilta saa ison kassillisen vaatteita sillä hinnalla kun kaupasta ostaa lapselle yhden hupparin.

[quote author="Vierailija" time="04.08.2013 klo 22:19"]

Olen yh kh-tuella. Vietän paljon vapaa-aikaani vanhempieni kanssa. He maksavat kulut. Ei mitään ihmeellistä, uimahallimaksua, kuntosalia, jätskit, bensat... Tossa yhdessä ketjussa itkettiin että köyhille tuodaan roinaa. Totta, me saatiin kolmet rattaat/vaunut.. Yhdet meni tosin suoraan roskiin.

Minulle ei tule mitään "ylimääräisiä kuluja". Laskut: vastike, laina, puhelin, netti ja sähkö, vakuutukset. Joskus luottokortti, jos tilannut netistä jotain. Bussilla pääsee ilmaiseksi. Ruoka on halpaa, ollaan vegejä. Ruuat ja vaipat pitkälti lidlistä (tykkään niiden vaipoista). Jos isompia menoja, menee säästöjen puolelle. Todellisuudessa asutaan ihan sikahalvalla, mut myös tylsässä betonilähiössä.

Ruokalaskussa ison osan vie leipä, mikä on mielestäni kallista. Ei vaan nappaa leipoa.

[/quote]Miten sä oot saanu lainan jos ei ole tuloja?

[quote author="Vierailija" time="04.08.2013 klo 22:23"]

[quote author="Vierailija" time="04.08.2013 klo 22:19"]

Olen yh kh-tuella. Vietän paljon vapaa-aikaani vanhempieni kanssa. He maksavat kulut. Ei mitään ihmeellistä, uimahallimaksua, kuntosalia, jätskit, bensat... Tossa yhdessä ketjussa itkettiin että köyhille tuodaan roinaa. Totta, me saatiin kolmet rattaat/vaunut.. Yhdet meni tosin suoraan roskiin.

Minulle ei tule mitään "ylimääräisiä kuluja". Laskut: vastike, laina, puhelin, netti ja sähkö, vakuutukset. Joskus luottokortti, jos tilannut netistä jotain. Bussilla pääsee ilmaiseksi. Ruoka on halpaa, ollaan vegejä. Ruuat ja vaipat pitkälti lidlistä (tykkään niiden vaipoista). Jos isompia menoja, menee säästöjen puolelle. Todellisuudessa asutaan ihan sikahalvalla, mut myös tylsässä betonilähiössä.

Ruokalaskussa ison osan vie leipä, mikä on mielestäni kallista. Ei vaan nappaa leipoa.

[/quote]Miten sä oot saanu lainan jos ei ole tuloja?

[/quote]

Ihan osuuspankista.

[quote author="Vierailija" time="04.08.2013 klo 22:23"]

[quote author="Vierailija" time="04.08.2013 klo 22:19"]

Olen yh kh-tuella. Vietän paljon vapaa-aikaani vanhempieni kanssa. He maksavat kulut. Ei mitään ihmeellistä, uimahallimaksua, kuntosalia, jätskit, bensat... Tossa yhdessä ketjussa itkettiin että köyhille tuodaan roinaa. Totta, me saatiin kolmet rattaat/vaunut.. Yhdet meni tosin suoraan roskiin.

Minulle ei tule mitään "ylimääräisiä kuluja". Laskut: vastike, laina, puhelin, netti ja sähkö, vakuutukset. Joskus luottokortti, jos tilannut netistä jotain. Bussilla pääsee ilmaiseksi. Ruoka on halpaa, ollaan vegejä. Ruuat ja vaipat pitkälti lidlistä (tykkään niiden vaipoista). Jos isompia menoja, menee säästöjen puolelle. Todellisuudessa asutaan ihan sikahalvalla, mut myös tylsässä betonilähiössä.

Ruokalaskussa ison osan vie leipä, mikä on mielestäni kallista. Ei vaan nappaa leipoa.

[/quote]Miten sä oot saanu lainan jos ei ole tuloja?

[/quote]

Ihan osuuspankista.

Kirpparilta saa ison kassillisen vaatteita leikki-ikäiselle, mutta kouluikäisille onkin jo vaikeampi löytää. Varsinkin pojalle. Olen tullut siihen tulokseen, että on kannattavampaa ostaa hyvälaatuista ja uutta, mutta vähän. Näin vaatteet kestävät hyvin pari vuotta ja ovat vielä myytävässä kunnossa kun jäävät pieneksi. Enkä muuten oikeasti tajua näitä, jotka valittavat rahojen vähyyttä, mutta kaupasta ostetaan limua ja olutta (pulloja kertyy)

Joo, en valita, kerroin vaan, että nyt on rahat loppu. Kerroin senkin, että rahat eivät ole aina loppu ja kyllä sitä vain ihminen saa joskus ostaa muutakin kuin välttämätöntä, esim. nautintoaineita, valmista leipää tai uuden kivan vaatteen.

Miten määritellään köyhä?

Meillä tulot: Miehen palkka 1200€, minulla lapsilisät 4:stä lapsesta ja kotihoidontuki.

2 aikuista ja 4 lasta, asumme omakotitalossa, pärjäämme hyvin eikä ole stressiä raha-asioista.

Täällä myös 2 lapsen yh. Tällä hetkellä opiskelen ja sitä ennen pätkätöitä, työttömyyttä ja muuta opiskelua n. 5 vuotta eli rahattomuus on arkipäivää.

Vuokran ja sähkön jälkeen käteen jää kuukaudessa n. 800 euroa, joka riittää juuri ja juuri elämiseen. Vaatteet hankitaan pääasiassa kirpparilta, mutta niinkuin joku jo totesi, kouluikäisille pojille on vaikea löytää siistejä vaatteita kirppikseltä. Omani ostan sieltä alusvaatteita lukuunottamatta.

Kampaajat sun muut ylellisyydet ovat jo kauan sitten kadonneet elämästä. Lehtiä ei tule, itsellä ei varaa edes ajatella harrastuksia, huonekalut ovat 90% saatuja/käytettyinä ostettuja(ei meillä silti näytä siltä, ei silti paskaa tarvitse kotiin kantaa, vaikka halvalla saakin).

Ruokaostoksilla käytetään järkeä ja joskus tilipäivänä herkutellaan koko kuukauden edestä. Itsetehtynä alusta loppuun säästää paljon rahaa, esim. maksalaatikko, kaiken maailman valkosipuliperunat, pullat, kastikkeet tms.

Lapsia ei tunnu rahattomuus haittaavan. Yhdessä voi tehdä kaikkea hauskaa ilman rahaakin tai pienellä budjetilla. Uudet koulureput ja koulutarvikkeet lohkaisi ison palan budjetista(yht:70€), mutta toivottavasti motivoi taas koulunkäyntiä.

Jouluna ja synttäreinä toivotaan mieluummin yhtä isompaa lahjaa koko suvulta kuin kasaa pieniä "turhuuksia" näin on saatu esim. ps3, läppäri, pyörät ja kännykät pojille( ei tietenkään samana vuonna). Se onkin sitten paskempi homma, jos hajoaa pesukone, telkkari, oma tietokone tai vastaava. Tälläkin hetkellä kahvinkeitin, vedenkeitin, pesukone, digiboksi, oma läppäri, oma sänky ja sohva vetelee viimeisiä. Nyt jo stressaa tuleva joulu ja talvi, koska viimeisetkin talvikenkäni hajosivat ja vielä ei ole uusia kirpparilta löytynyt(juuh, tiedän että on vielä kesä :D)

Mutta vaikka jonkun "köyhän" (jonka perhe elää vain 5000€:lla kuukaudessa)mielestä meidän elämä kuulostaa kovinkin ankealta ei se sitä oikeastaan ole. Lapsilla on aina ruokaa, puhtaita ehjiä vaatteita, samoja hienouksia kuin koulukavereilla ja joskus ruvetaan ihan villeiksi ja saatetaan mennä jopa pizzeriaan. Yhdessä touhutaan kaikenlaista mikä tuntuu riittävän, koska ikinä ei kuulu mutinaa, kun ei saada jotain merkkilippiksiä tms. Sitäkin suuremmat kiitokset ja arvostukset tulee, jos sieltä kirppikseltä sattuukin löytymään merkkihuppari tai kaupasta saa ihan itse valita uudet kynät, kumit ja reput(no tietty budjetti täytyy kestää).

Kaikesta täytyy tinkiä ja osa muiden itsestäänselvyyksistä ei ole meidän arkipäivää.  Mutta meillä on kiva koti(siis ihan muidenkin kuin omasta mielestä), kukaan ei näytä resupekalta, viihdytään ja tehdään yhdessä, joten mitä muuta oikeastaan tarvitsee?

Vaatihan tämä totuttelua, tipahtaa keskiluokkaisesta ydinperheestä opiskelevaksi yksinhuoltajaksi. Päätös oli omani, enkä vielä(7v.) jälkeen ole katunut.

Olipa kiva lukea no.19:n tekstiä! Positiivista suhtautumista elämään ja varmaan huolehdit hyvin lapsistasi ja annat heille aikaasi. Hyvä, että teillä on sukua turvana ja seurana.

Iloa elämääsi eteenkin päin!