Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nyt mulle kyllä suututaan kun kirjoitan tämän...
15.07.2006 |
Olen miettinyt monta kertaa, miksi monella tuntemallani ihmisellä on järkyttävänä sotkusta ja jopa likaista. Kaameimmat kämpät on kotiäideillä, joilla on yksi tai kaksi lasta.
Sokeutuuko ihminen ympäristöönsä, niin ettei enää nää minkä törkyläjän keskellä elää. Käytiin eilen perheessä, jossa piti siirtää tavaraa sohvilta ja keittiön tuoleilta että päästiin istumaan. Nainen on päivät kotona kahden isohkon lapsen kanssa ja mieskin kesälomalla, tiesivät porukan olevan tulossa kyläilemään, että ei ihan yllättäen pullahdettu sisälle. Ei meidän takia tarvitse siivota, mutta mielestäni kämpän sotkuisuus korreloi tavallaan muutenkin elämän " ryhdittömyyttä" ; holtitonta rahan käyttöä jne.
Ei meilläkään ole aina siitiä, putsailen kämppää aina tarpeen mukaan, pikkasen joka päivä. Jos vessan, eteisen ja keittiön pitää napakasti järjestyksessä, myös muu osa on helposti hallittavissa. Mukulat on opetettu pienestä pitäen laittamaan kenkänsä paikoilleen ja vaatteet naulakkoon. Lelut saa olla pitkin lattioita leikkien ajan, mutta muuten ei.
Kivoimman kodin olen nähnyt kolmen lapsen äidillä, joka pitää hevosia. Työtä riittää sekä eläinten että pienten lasten kanssa, mutta silti koti oli nätti ja siisti. Miten lie sai homman toimimaan...
Kommentit (32)
Vierailija:
Vielä kauheampaa on sotkuiset ihmiset ulkoiselta olemukseltaan. Lapsillakin suoraan pyykkinarulta olevat ryppyiset vaatteet päällä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on koira, pihassa tallillinen hevosia ja yksi lapsi. Itse käyn töissä, mies työskentelee kotona hevosten kanssa.
Imuroin noin 2 kertaa viikossa, tiskit laitan aina kun on syöty, pyykkiä pesen vähintään koneellisen päivässä, keittiön siistin joka päivä, vessan pesen kerran viikossa. Lelut kerätään iltaisin ja muutenkin koitan aina illalla suurinpiirtein laittaa kamat paikoilleen ja vaatteet pyykkikoriin. Meillä on yleensä aika siistiä tai ainakin saan nopeasti tavarat paikoilleen, jos yllätysvieraat ovat pihassa.
En ymmärrä miksi pitää imuroida joka päivä tai pestä lattioita monta kertaa viikossa. Minä pesen lattiat yleensä vain silloin, jos niille putoaa jotain tai sitten noin kerran kuussa kun tuuletan matot ulkona.
Meillä oli kyllä kohtalaisen siistiä, kun olin vielä kotiäitinä. Sotkuinen koti raastoi hermoja niin, että sitä halusi koko ajan järjestää ja putsata. Siihen oli hyvin aikaa kotona ollessa, ja siivoaminen oli jopa mukavaa ajanvietettä. Siisteydestä tuli hyvä mieli, ja siivotessa pääsi jopa " pakoon" ainaista lasten höpötyksen kuuntelemista ja heidän kanssaan touhuamista. Siivoaminen oli sallittua puuhaa.
Nyt kun olen töissä, tilanne on muuttunut. Sotku kotona ei rasita niin paljon, kun siellä ei ole jatkuvasti. Siivoamiseen ei ole enää niin paljon aikaa, eikä vähäistä vapaa-aikaansa jaksa eikä halua käyttää paikkojen puunaamiseen. Mieluummin viettää sen lasten kanssa niin, että tekee heidän kanssaan jotain oikeasti mukavaa, pelaa, lukee, pyöräilee, käy kävelyllä. Toki myös siivoamme yhdessä lasten kanssa, ja sekin on ihan ok.
Meillä on siis nykyisin sotkuisempaa ja ajoittain jopa likaista, mutta en usko, että se johtuu siitä, että olisin muuttunut luonteeltani saamattomammaksi ja laiskemmaksi. Aika vain on vähentynyt ja asioiden tärkeysjärjestys muuttunut vanhemmiten.
Jos kotona oleva äiti elää täydessä kaaoksessa lapsen/lasten kanssa, hänellä voi olla muitakin elämänhallinnan ongelmia, masennusta tms., kuten joku taisi epäillä. Pahinta mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä, on katsella hänen sotkujaan nenä nyrpässä. Ehkä voisi sen sijaan kysyä häneltä, miten hänellä oikein menee, miten hän voi ja jakselee.
Meillä oli yllätys yllätys ennen lapsia aina kaaos. Ei vain siivottu. En tiedä miksi. Jälkeenpäin olen ajatellut että olin masentunut.
Nyt kun meillä on lapsia ei asunto ole koskaan niin sekainen.
Vaikka ei me mitään älyttömän siistejä tulla koskaan olemaan.
Tunnen myös erään yksinhuoltajan, jolla jo 8 v lapsi. Asunto aina tosi törkyinen, keittiön pöytä/tasot/lattia joko täynnä romua tai sitten hyvin likaisia ja tahmeita, astioista puhumattakaan. Leluja myös kaikkialla. Kuvittelisi, että kahdeksanvuotias osaisi korjata omat lelunsa ja vaatteensa, mutta niin ne vaan ovat ympäriinsä. Nainen muutenkin hyvin uusavuton, ei osaa ruokaakaan laittaa. Eipä se tietenkään haittaa, mutta lasta vaan käy sääliksi, kun ainut ruoka on se, mikä koulussa tarjotaan.
Olen kasvanut kodissa, jossa hyvin harvoin siivottiin, itse siivoan joka päivä. En kestä epäjärjestystä, mutta ei se minua tapa, jos on astioita tiskipöydällä yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Meillä onkin karsittu kaikki ylimääräinen pois kotoa mikä " kerää" roinaa: kirjahyllyä ei ole (johon kertyy kaikkea turhaa mm. kirjat, lahjatavarat, koriste-esineet, lehdet jne)
O_o KIRJAT on TURHIA?!?!?????!?!?
Sillon jos olen itse kipeänä niin saattaa olla että tenavat syö olkkarissa sitä mitä jaksan laittaa ja sitten näky on sen mukainen.
Yleensä meillä imuroidaan 1-2krt/vko, matot viedään ulos kerran viikossa ja sillon pyyhitään pölyt ja lattiat sekä pestään vessa ja kylppäri ja vaihdetaan lakanat.
Mulla on yks tuttava, työssäkäyvä ihminen jolla jo teini-ikäiset lapset. Koiran ja kissan karvaa on joka paikka täynnä, pyykkejä joka nurkassa, astiat tiskipöydillä ja -altaassa niin kauan että on pakko pestä kun ei ole puhtaita mistä ottaa. Roskakaappi pursuilee roskia ja ne viedään sillon kun satutaan jaksamaan. Sauna/pesuhuonetiloissa en ole onneksi " päässyt" vierailemaan... Vessanpönttöä ei varmaan ole pesty ikinä ja roskis on täynnä paperiin käärimättömiä likaisia siteitä:/
En ole siivousintoilija vaan siivoamme kerran viikossa paremmin (kotoa opittu tapa) ja muuten tarpeen vaatiessa. Mutta tuollainen tuttavani kotoan vallitseva tila saa minut voimaan pahoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukin pistää asiat tärkeysjärjestykseen. Minulle tärkeintä on lasten henkinen hyvinvointi. Huolehtikaa te keskenkasvuiset äidit siitä, mitä naapurit ajattelevat sohvien alla olevista pölypalloista.
Lattiat pestään kun on aihetta eli 1-3 kk välein,
Keittiön tasot lähes aina puhtaat,
wc pöntöt puhdistuu 1-2 viikon välein,
rojuja en lattioilla katsele joten ne on usein iltaisin lastenkanssa paikoilleen laitettava.
eipä meillä haittaa tämä elämäntapa ja sitten kun siivo ahdistaa tai täytyy juhlia pitää niin tehdään perusteellinen siivous.
Meillä kolme lasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö kannattaisi edes jonkinlaista siisteyskasvatusta kuitenkin opettaa.
Voihan sitä lasten kanssa yhdessä siivota ja touhuta. Lapset innostuvat kun siitä siivouksesta voi tehdä vaikka " leikin" tms....
Meillä ainakin tulee vipinää kun sanon, että nyt siivotaan ja sitten paistetaan vaikka lättyjä :) Koti ja kodinsiisteys kuuluu koko perheelle ja ei siitä siivoamisesta kannata tehdä mitään mörköä.
Puhtaus ja hygienia on tärkeitä asioita.
Kuulin aikoinaan hyvän vertauskuvan. Se, miltä koti näyttää kertoo siitä millainen perhe on.
Mulle ne ovat nk. " turhia" kapistuksia. Ei niitä tarvitse " esillä" pitää, vaan ne voi ihan hyvin olla siellä komerossa hyllyillä.
terkuin ko. viestin kirjoittaja joka ei pidä siitä, että kirjat ja muu roina on " esillä" .
Alue: Aihe vapaa
Meillä on aina siistiä vaikka joku tulisi yllättäen ja olen kuullut siitä kehuja ja sotkuisilta ihmisiltä nipotusta luullen että käytän kaiken aikani siivoamiseen.
Lelut saa äkkiä raivattua pois olohuoneesta lasten huoneisiin. Likaista ei ole ollut koskaan. Se on miten organisoi hommat. Vessan pesuun ei mene montaa minuuttia. Astiat voi laittaa syönnin jlk koneeseen, kengät jalassa ei kävellä sisällä ja hiekkalaatikolta tullessa vaihdetaan toiset vaatteet.
Inhoan sotkuisia ihmisiä ja varsinkin jos eivät viitsi siivota vieraiden takia. Vielä kauheampaa on sotkuiset ihmiset ulkoiselta olemukseltaan. Lapsillakin likaiset tai suoraan pyykkinarulta olevat ryppyiset vaatteet päällä..