Lue keskustelun säännöt.
naiset, jotka viihtyvät miesporukassa
02.08.2013 |
ja joita toiset naiset vihaa. Millainen lapsuudenperhe teillä on ollut?
Olisko teidän lapsuuden perheissä jotain yhteistä, esim. dominoiva isä tai äiti? Veli, jota on suosittu? Tai olitko ehkä ainoa tyttö miesvaltaisessa perheessä?
Miten teidän perheessä suhtauduttiin naisiin yleisesti, pidettiinkö naisia kieroina/tyhminä/vähäpätöisinä (en siis tarkoita teidän perheen naisia, vaan muita naisia)? Vai oliko perheessänne tasaarvoinen suhtauminen miehiin ja naisiin, molemmissa nähtiin hyvä ja huonoja puolia? Mitä mieltä itse olet naisista? Oletko pahoillasi, ettei muut naiset pidä sinusta ja ihmettelet miksi, vai oletko ehkä sitä mieltä, että eipä sinua edes kiinnostaisi olla naisporukoissa?
Mielenkiinnosta kyselen, koska itse olen sitä mieltä, että vaikka varmasti löytyy kieroja naisia ja reiluja miehiä, niin maailma on täynnä myös reiluja naisia ja kieroja miehiä. Niin täynnä, ettei ole mahdollista, ettei joku löytäisi yhtään naiskaveria/naisporukkaa, jossa ei kieroiltaisi jne. Mutta tämä on toki vain minun mielipiteeni.
Ja itse olen sitä mieltä, että naiset ovat ehkä. vuosisatojen "sortamisen" jälkeen oppineet käyttämään epäsuoria keinoja saadakseen tahtomansa, miesten ei ole tarvinnut, heillä on ollut määräysvalta eikä ole tarvinnut käyttää epäsuoria keinoja. Tämä varmasti vaikuuttaa siihen, että naiset ja miehet toimivat eri tavalla tietyissä tilanteissa, esim. sellaisissa, jossa haetaan etuja, valtaa tms. Kuten esim. monella työpaikalla, ainakin jos siellä on vähän huono henki.
Mutta eihän kaikki ole samanlaisia, eikä kaikki elämä ole pelkkää vallan ja oman edun hakemista. Naisia on niin oikeasti niin monenlaisia, että jotain muutakin täytyy löytyä tuollaisen asian taustalta kuin vain muiden naisten kateus ja pahansuopaisuus. Olisi kiva tietää, mitä se on.
Kommentit (18)
Ei minua naiset vihaa mutta miesporukassa viihdyn ihan samalla tavalla kuin naisporukassa. Olen käynyt intin ja työpaikka on miesvaltainen. Olen ainoa lapsi ja paras kaverini oli alakoulussa naapurin poika :) Olen ulkoisesti melko naisellinen ja alkuun moni pitääkin varmaan "hienona" mutta totuus on sitten ihan toinen kun minuun oikeasti tutustuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viihdyn hyvin fiksujen miesten seurassa. Kiroilevat ja sikailevat örkit eivät kiinnosta, mutta enpä heihin törmääkään. Minulla on hieman vanhempi sisar. Olen elänyt perheessä, jossa oli etäinen, mutta mukava isä. Äidin jätettyä isän ja löydettyä uuden miehen elin hänen kammottavan valintansa eli 20 vuotta äitiä vanhemman öykkärijohtajan kanssa, joka suhtautui kriittisesti meihin lapsiin. Naiset eivät vihaa minua. Miehet ovat hupaisaa seuraa, joten tulen hyvin toimeen heidän kanssaan.
Kiitos vastauksista, vaikka te (kaksi ekaa vastaajaa) ette ehkä olekaan ihan sitä mitä hain. Siinä, että viihtyy miesporukassa ei minusta ole mitään outoa, vaan outoa on se, että tuntee niin, että toiset naiset vihaa minua, mutta miehet eivät. Tätä jäin miettimään; miksi toiset naiset vihaavat heitä, tai miksi he tuntevat, että toiset naiset vihaavat heitä?
ap
Minä viihdyn paremmin miesten seurassa kuin isossa naisporukassa. En ole mikään "poikatyttö", hyvinkin naisellinen ulkonäöltäni, mutta olen ajatusmaailmaltani mielestäni enemmän "miesmäinen" kuin moni muu nainen. Työskentelen miesvaltaisella alalla ja tieteysti myös opiskelin miesvoittoisessa ympäristössä. Minulla on neljä parasta ystävää, kaksiheistä on miehiä. Enemmän nään ja vietän aikaa miesporukoissa vapaallakin kuin naisten kanssa.
Olen ihan tavallisesta perheestä, olin kyllä vahvasti "isän tyttö", ihan isän kuolemaan saakka. Perheen naisia ei mitenkään ole aliarvostettu koskaan.
Minua ei kyllä naiset mitenkään vihaa. Joskus olen kokenut jonkinlaista kateutta ehkä? ja ihmettelyä siitä, kun lähipiiriini kuuluu niin paljon miehiä sekä joissakin tilanteissa mustasukkaisuutta. Töissä tuntuu, että naiset siellä kovasti yrittää olla seurassani ja ihan vilpittömästi pitävät minusta. Niin minäkin heistä kyllä, mutta jos on iso naispoppoo ympärillä, niin joudun käyttäytyä hieman erilailla. En pysty olla täysin oma itseni niinkuin miesten kanssa pystyn. Joihinkin naisten saunailtoihin, tyttöjen skumppa-iltoihin yms. en koskaan osallistu! Kamala ajatuskin :D
En jaksa mitään selän takana puhumisia, puutarha/sisustusjuttuja, lapsista jauhamista jne. Naiset (en yleistä, ei kaikki toki :)) loukkaantuvat niin pirun helposti, nipottavat ja valittavat pikku jutuista, se on varmaan se juttu mikä eniten ahdistaa.. Olen suorapuheinen, en kuitenkaan yhtään ilkeä, mutta naisten kanssa pitää aina vähän jarrutella siinäkin.. Miehillä (taas yleistys..) on yleensä rennompi elämän asenne, se varmaan yhdistää.
Mutta rakkaita ja mahtavia naisia kuuluu elämääni myös!
Minä viihdyn paremmin miesporukoissa eikä minulla mitään "naisporukoita" olekaan. Yksittäisiä naispuolisia ystäviä on muutama, mutta ei todellakaan montaa.
Minusta naiset eivät yleisesti pidä. Siis toki ystäväni minusta pitävät, mutta noin yleistäen eivät pidä. Eikä kukaan oikeastaan hakeudukaan minun seuraani. Miehet kyllä hakeutuvat, joten en mikään tyranni ole :)
Olen perheestä, jossa arvostetaan / ei arvosteta ihmisiä, sukupuolesta riippumatta. Henkilön ominaisuudet ovat ne, jotka ratkaisevat, ei sukupuoli. Minulla on yksi veli ja olen aina ollut kyllä enemmän isän tyttö (veli sitten äidin lellilapsi ;) ).
Alle kouluikäisenä minulla oli lähinnä vain poikia kavereina. Koulussa sitten myös muutamia tyttöjä. Teini-iässä aloin pyöriä poikaporukassa, lähdin opiskelemaan miesvaltaiselle alalle ja luonnollisesti kaverit siellä miehiä. Työssä olen aina ollut miesvaltaisella alalla ja viihdyn siinä ympäristössä. Kun on aina ollut poikien ja miesten parissa, on ajatusmaailmakin miesmäinen ja jotenkin synkkaa helpommin miesten kanssa.
Olen keskimääräistä naista kauniimpi, pitkä ja hoikka, eli en mikään rekkamies :D Ja olen saanut kotikasvatuksessa hyvin terveen itsetunnon ja sen näkyy tietysti kaikessa tekemisessä. En ole koppava enkä ylimielinen, vaan luotan itseeni. Se varmasti aiheuttaa naisissa jotakin vastenmielisyyttä. En puhu pahaa, en juoruile, mutta ei naiset vain minusta pidä.
Esimerkiksi työpaikan lounasravintolassa naiset eivät koskaan tule pöytääni, työpaikan juhlissa yksikään nainen ei tule minulle puhumaan. Mutta miespuolisia työkavereita minulla on monia ja he kyllä pyytävät minua syömään ja muutenkin mukaansa. En istu naisten kahvipöydässä, en vaihtele kakkureseptejä, kun ei kiinnosta.
Joskus se harmittaa kun ei ole tyttökavereita. Esim. polttareissani oli kaksi ystävää kun ei sinne oikein miehiä ollut soveliasta kutsua :(
Noh, minun maailmani on sitten miesten maailma. Onneksi olen saanut kaksi poikaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikista vastauksista, vielä ei vaan ole yhtään tullut sellaiselta, jota "muut naiset vihaa". Itsekin olen lapsena ollut poikatyttö, edelleenkin enemmän poikamainen, työskentelen miesvaltaisella alalla jne. Mutta kun itse pidän sekä miehistä että naisista (ystävinä), niin kummastelen niitä, jotka eivät naisista pidä. Vaikka siis ovat itsekin naisia.
Mutta ehkä heitä ei kovin paljon olekaan, kun ei tähänkään näytä tulevan vastauksia kuin niiltä, jotka viihtyvät miesporukassa mutta joilla on myös hyviä naispuolisia kavereita.
ap
Minulla on yksi sisko. Olin lapsena ns. poikatyttö, ja olen varmaan vähän vieläkin. Meillä oli tasa-arvoinen perhe enkä tosiaankaan ole saanut mitään prinsessakasvatusta, vaan isäni on ottanut minut ja siskoni mukaan kaikkiin kalastus-, rakennus- ja autohommiin ym. Mistään asiasta ei koskaan ajateltu, etten voi jotain tehdä koska olen tyttö. Minulla on sekä mies- että naispuolisia ystäviä, mutta viihdyn miesporukoissa paremmin. Jutut ovat rennompia ja huumoria enemmän. Muutenkin minua kiinnostaa enemmän miesten jutut kuin naisten, en jaksa puhua mistään siivouksesta ja lastenhoidosta (olen naimisissa ja lapsia on kaksi.) En tunne, että naiset vihaisivat minua, mutta jään jotenkin aina ulkopuoliseksi uusissa porukoissa. Harrastan urheilua ja remonttihommia ja olen tiimalasivartaloinen blondi, jos se vielä minua jotenkin määrittää ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yök mikä ketju! Naisethan ei tunnetusti puhu mistään muusta kuin siivouksesta ja lastenhoidosta. Just joo.
Ihan tavallinen perhe. Ja ei haittaa että naiset ei yleisesti musta pidä mulle riittää ne pari oikeata naisyst joilla tuo sama, eli muut naiset kateellisia, itse en ole ystävien kauneudesta tai menestyksestä kateellinen vaan hyvin onnellinen heidän puolestaan. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 13:11"]
Yök mikä ketju! Naisethan ei tunnetusti puhu mistään muusta kuin siivouksesta ja lastenhoidosta. Just joo.
[/quote]
Niin ja meikeistä, muodista, yms. Tämä on siis oma havaintoni asiasta.
Siksi viihdynkin miesporukassa. Puheet ovat paljon mielenkiintoisempia ja seura reilumpaa. Naiset kun tuppaavat puukottamaan selkään jossakin vaiheessa, tämäkin on huomattu.
Kirjoitin eilen aloituksen siitä, että muut naiset ei yleensä pidä musta. Olen lapsesta asti leikkinyt poikien kanssa ja tulen miesten kanssa hyvin juttuun: käyn töiden jälkeen ulkona esim. ihan ystävänä. En tiedä miksi naiset ei pidä musta, luulen, että olen aika suora tyyppi, mutta en ole ilkeä. Joku mussa ärsyttää naisia, ehkä en ole oppinut tarpeeksi naisellisia viestintätapoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ja ystäviäni yhdistää juuri se että muut naiset ei tykkää ja jotkut jopa vihaa. Olemme aika tavallisia,perheellisiä ja ihan kohtalaisen hyvin menestyviä. Kauniita ja hyväkroppaisia kohta nelikymppisiä,nuorempana satutti toisten naisten kohtelu enää en jaksa välittää.
Kuinka pienet piirit ja vähän elämänkokemusta on ihmisillä, joiden mielestä naiset kieroilevat, juoruilevat, puukottavat selkään ja loukkaantuvat pienestä, mutta miehet eivät? Ettekö oikeasti ikinä ole törmänneet miesten kuppikuntiin, joissa juorutaan toisista tai hyvinkin herkkänahkaisiin miehiin, jotka kyllä heittävät kovasti vitsejä muista mutta eivät osaa nauraa itselleen? Ainakin työelämässä (miesvaltaisella alalla) teen havaintoja em. miehistä jatkuvasti. YT-neuvottelurumbassa puukot viuhuvat taajaan milloin kenenkin selän takana ja aina joku jätetään lounasseurasta ulos. Eikä siellä miesten lounaspöydässä mitään suunnattoman älykkäitä keskusteluja käydä, vai pidetäänkö autoista ja moottoripyöristä keskustelua sivistyneempänä kuin vaatteista ja meikeistä keskustelemista? Samanlaisia "turhakkeita" ja itsetunnon kohottajia molemmat, ne miesten lelut vaan paaaljon kalliimpia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
13 jatkaa vielä: olen oppinut työyhteisöissä välttelemään muita naisia, joten voisi ehkä sanoa, että en erityisemmin pidä naisista. Ystävänä mulla on muutama nainen kyllä. Naiset pyrkivät 'haastamaan' mua kaikissa mahdollisissa tilanteissa: jos sanon mielipiterni esim. jistakin asiadta, reaktio on puolustuskannalla oleva tai jopa riidanhaluinen. Jos kysyn jotain, mulle puhutaan kuin tyhmälle. Naiset haluavat kokemukseni mukaan osoittaa mulke paikkaani tai näyttää muille, että olen tyhmä. Miesten kanssa ongelmia ei ole, päinvastoin olen suosittu työkaveri ja osaamista kehutaan. Tällä kokemuksella olen jo oppinut, että turha edes yrittää tulla toimeen, patempi pysyä kaukana muista naisista.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 13:30"]
Kuinka pienet piirit ja vähän elämänkokemusta on ihmisillä, joiden mielestä naiset kieroilevat, juoruilevat, puukottavat selkään ja loukkaantuvat pienestä, mutta miehet eivät? Ettekö oikeasti ikinä ole törmänneet miesten kuppikuntiin, joissa juorutaan toisista tai hyvinkin herkkänahkaisiin miehiin, jotka kyllä heittävät kovasti vitsejä muista mutta eivät osaa nauraa itselleen? Ainakin työelämässä (miesvaltaisella alalla) teen havaintoja em. miehistä jatkuvasti. YT-neuvottelurumbassa puukot viuhuvat taajaan milloin kenenkin selän takana ja aina joku jätetään lounasseurasta ulos. Eikä siellä miesten lounaspöydässä mitään suunnattoman älykkäitä keskusteluja käydä, vai pidetäänkö autoista ja moottoripyöristä keskustelua sivistyneempänä kuin vaatteista ja meikeistä keskustelemista? Samanlaisia "turhakkeita" ja itsetunnon kohottajia molemmat, ne miesten lelut vaan paaaljon kalliimpia...
[/quote]
Olen miesvaltaisella alalla (nämä samat miehet ovat kavereitani ihan vapaa-ajallakin) enkä ole törmännyt samanlaiseen kieroiluun ja selkään puukottamiseen miesten keskuudessa. Jos toisen naama ei miellytä, se sanotaan suoraan. Korostan edelleen sitä, että tämä on oma havaintoni.
Eikä kyse ole siitä, että miesten keskustelut olisivat sivistyneempia, ne vain ovat paljon mielenkiintoisempia.
-12-
No en ole törmännyt miehiin jotka olisivat kateellisia naisen kauneudesta :D
mutta onkohan oikeasti niin, että jotkut naiset ovat sellaisia, joita (kaikki) muut naiset halveksii/vihaa, vai tuntuuko näistä naisista vaan siltä?
Kun esim. minulle ei tule mieleen ketään, jota halveksisin tai vihaisin, tai ei ainakaan sillä pinnallisella tasolla, jolla esim. työpaikalla tai vastaavissa ryhmätilanteissa yleensä ollaan. Miten edes voi vihata tai halveksia jotain ihmistä, jota ei tunne kunnolla? Ja näinhän kuitenkin pitäisi olla, jotta "naiset halveksii ja vihaa" minua - ehto täyttyisi....
Läheiset suhteet molempiin vanhempiin ja kaikkiin sisaruksiin (1 sisko, kolme veljeä). Olen aina ollut "tyttömäinen ja naisellinen". Kotona on ollut tasa-arvoinen kasvatus.
Tykkään olla miesporukassa, koska ovat reiluja. Parhaat ystäväni ovat kuitenkin myös naisia.