Olen lääkäriperheen lapsi ja meillä syötiin aina eväitä

Haaveiltiin matkasta Torinoon, mutta päätettiin säästää menemällä Tornioon.

T: Erikoislääkäri ja Tietotekniikan DI

Mä tienaan vähän enemmän kuin keskituloinen suomalainen ja olen velaton, joten kaipa mulla olisi varaa ostaa ruokaa mistä vaan. Mulla on aika isot rajoitukset syömisten suhteen, sii sen ole nirso vaan on keliakiaa ja laktoosi-intoleranssia yms., joten otan usein eväät mukaan siksi, että ostomahdollisuudet on huonot. Esim. pitkälle junamatkalle otan aina omat voileivät mukaan. Kahvin ostan junasta. Tämä siksi, että tarjonta junassa on aivan alaarvoista, jos nyt ylipäänsä jotain gluteenitonta on.

Mulla on kyllä syntynyt vastareaktio noista ikuisista eväistä. Lapsena ei käyty koskaan ravintolassa tai missään muussakaan turhuudessa. Jätskiä kummempaa ei reissuilla ostettu, kun kerran oli eväät. Toki vanhemmat ei uineet rahassa joten ymmärrettävää sekin. Nykyään kuitenkin osa loma- ja työreissujen viehätystä on juuri siinä, että käydään jossain ravintolassa ja välillä pikaruokapaikassakin, kahvilassa tms. kun kerran ei ole rahasta kiinni. En todellakaan raahaa eväitä huvipuistoreissulle. Metsäretket sitten toki erikseen.

me kans, Central Parkissa , sanomalehden alla

t: DI insinööri & yläkoulun reksi

! quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 13:23"]

Me matkustamme New Yorkiin kerran vuodessa ja yövymme siellä teltassa syöden kuivaa leipää.

Olemme yritysjohtaja ja toimitusjohtaja

[/quote]

Hyvin porvarillista mielestäni. Itse olen pienviljelijäperheen lapsi 70-80 luvulta eikä meillä olisi ollut puhettakaan minkään sortin retkistä yhtään mihinkään. Eväitä voitiin ottaa mukaan heinäpellolle tai isälle metsätöihin. Muu oli turhuutta. Lomalla oltiin vain kotona. Autolla ajettiin kirkonkylälle kauppaan, ei todellakaan kierretty Keski-Eurooppaa.

Yhtä etäällä olisi ollut Marimekon yöpaidat ja Lundian hyllyt joita huvittavaa kyllä pidetään jokapäiväisinä tavaroina ihan kuin niitä olisi ollut joka talossa siihen aikaan. Meillä oli lastulevyhyllyt ja itse tehdyt vaatteet.

Itse olen sittemmin päätynyt toisenlaiseen elämäntapaan ja ympyröihin, mutta joskus tunnen olevani aivan eri maailmasta kotoisin kuin tuttavapiirini.

Leivon itse sämpylöitä, vaikka jopa meidän tuloilla olisi varaa ostaa niitä kaupasta. t: Yhteiskuntatieteilijäperheen äiti

[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 12:03"]

Meidän ikäisten lapsuudessa eväät oli ihan normi juttu. Meilläkin oli automatkoilla aina kahvit termarissa ja voileivät ja äidin leipomat pullat mukana. Siihen aikaan ei ollu ruokapaikkoja maanteillä joka välissä, huoltoasemat oli niitä Esson kuppiloita, joista sai munkkia ja kahvia. Mitään ABC huoltamoita ei ollut. Maanteillä oli pysähdyspaikkoja tosi kivoissa paikoissa järvien rannoilla ja siellä sitten pidettiin evästaukoa.

[/quote]

Ihan herahti vesi kielelle kun muistelen niitä herkullisia eväitä, tosin enää ei taitais kolahtaa. Meillä oli eväänä ruisleipää tai itse tehtyjä sämpylöitä, välissä lauantaimakkaraa, itsetehtyä pullaa ja juomana keltaista Jaffaa. Silloin sai limpsaa vain saunapäivinä (pieni pullo puoliksi veljen kanssa) ja eväsretkellä. Ah sitä autuutta jollain pysähdyspaikalla. Ensin murkinaa massuun ja sitten siihen järven rannalle uimaan tai leikkimäänsiksi aikaa kun aikuiset tyhjensivät termarin tai keittivät sellaisella pienellä kaasupullolla varustetulla retkikeittimellä itselleen kahvia