Lue keskustelun säännöt.
Voiko kirkkoon/moskeijaan/synagoogaan kuuluvalla olla tieteellinen maailmankuva?
09.08.2020 |
Monesti esitetään, ettei uskonto ole tieteen kanssa ristiriidassa. Se vain antaa vastauksia eri asioihin. Mutta onko näin?
Jos uskoo tieteen vallitseviin teorioihin kuten evoluutioteoriaan sekä kosmologian selitykseen Aurinkokunnan ja Maapallon synnystä, niin voiko ihminen enää samaan aikaan uskoa oman uskontokuntansa ydinväittämään Jeesuksesta, Helvetistä ja kuolemattomasta sielusta?
Tieteeseen pohjaavan maailmankuvan mukaan ihmisen evoluutio on kestänyt pari miljoonaa vuotta, missä erotuimme vähitellen muista apinoista. Koko ihmisen evoluution kannalta ajatus, että Jumala olisi ilmestynyt tyhjästä jonnekin Palestiinan alueelle vain parituhatta vuotta sitten primitiivisen kamelipaimenkansan keskelle antaen ohjeita elämiseen, tuntuu aivan käsittämättömältä. Koko tarinahan huutaa kysymystä. Miksi tuolloin? Ja miksi ylipäätään? Miksi viesti tuotiin epäselvässä muodossa kansan keskuuteen, joka ei edes osannut kirjoittaa sitä ylös kuin vasta vuosien päästä? Kesti tuhat vuotta ennen kuin se levisi koko maapallolle ja viestin ydin oli outo: "Usko minuun jos haluat elää tuonpuoleisessa, ja jos et usko niin sinua kidutetaan Helvetissä." Mutta entäs kaikki ne ihmiset ja ihmisapinat, jotka olivat jo kuolleet ennen tätä? Ja entä kaikki nisäkkäät, jotka ovat selvästi myös tietoisia olentoja - vaikkakin tyhmempiä? Voiko tarinaa uskontojen pelastussanomasta uskoa ilman, että hylkää tieteellisen maailman kuvan?
Samoin, miten tieteen vallitseviin teorioihin uskova kristitty, muslimi tai juutalainen selittää itselleen Jeesuksen ihmeteot ja Raamatun kertomukset? Nämä sinänsä eivät kai ole näiden uskontokuntiem ydintä vaan tuntuu jopa ylevämmältä ajatella, että Jeesus olisi ollut ihan tavallinen ihminen ilman, että Jumala teki hänestä sankarin taikavoimiensa avulla. Hokkus pokkus ja badabim badabum.
Jos pohtii, mikä on pienin mahdollinen yliluonnolliseen uskominen, mihin kristitty, muslimi ja juutalainen voi uskoa, niin katsoisin sen olevan seuraava:
1. Jonkinlainen korkeampi voima, joka oli alkusyy universumille.
2. Tuo korkeampi voima inkartointui ihmiseen ja koki millaista on elää ihmisenä.
3. Tietoisuudet ovat sieluja, jotka eivät tarvitse ruumista ja jatkavat näkymätöntä olemassa oloaan ruumiin kuoltua.
4. Kuollessaan sielut menevät tuon korkeamman maailman hengen yhteyteen, jolloin kaikki aivovammojen aiheuttamat kognitiivisten kykyjen tai tietoisuuden häiriöiden ongelmat poistuvat.
Teidän, että moni uskontokuntaan kuuluva rivijäsen nyt kauhistelee kuinka minimiin vedin yliluonnolliset uskomukset. Mutta vaikka rajoittuisimme vain noihin muutamaan, niin kyllähän tieteellinen maailmankuvan kannalta haasteellisia ovat kohdat 2 - 4. Voiko kenelläkään olla ristiriidaton maailmankuva, joka sisältää sekä sen uskonnollisen ytimen sekä maailman luonteen näkemisen tieteellisten vallitsevien teorioiden kautta sekä neurologian ymmärryksen siitä, miten ihmisen tietoisuus kärsii esimerkiksi aivovaurioiden myötä?
Jos täällä on tieteen vallitseviin teorioihin uskovia uskontokuntien jäseniä, niin miten te sovitatte uskonnollisen yhteisönne tekstit ja opit yhteen tieteellisen tiedon kanssa?
Kommentit (30)
Ap olettaa nyt virheellisesti että ihmisten ja erityisesti uskovaisten ajatukset olisivat pään sisällä keskenään loogisessa sopusoinnussa.
Sama ihminen voi sujuvasti olla kahta toisensa kumoavaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi, mutta hankalaa se tekee. Varsinkin se kritiikki joka kohdistuu siihen tekopyhyyteen ja kaksinaamaisuuteen että uskotaan samanaikaisesti tieteeseen ja kuulutaan johonkin uskontokuntaan. Helpompaa jos eroaa kirkosta tai mihin yhteisöön nyt ikinä kuuluukaan.
Uskovaisena, joskaan en mihinkään seurakuntaan kuulumavana, ajattelen etteivät tiede ja usko ole ristiriidassa keskenään.
Monissa seurakunnissa aikoinaan käyneenä, tiedän ettei sieltä löydy kovinkaan paljon kaltaisiani ihmisiä.
Useimmissa opitaan sitä mitä auktoriteetit raamatusta opettavat, eikä siellä oikeastaan kukaan ole tullut omalla tavallani uskovaiseksi, eli lukemalla raamattua ja sisäistämällä, ymmärtämällä sieltä löytyvät opetukset omin voimin (uskovat sanovat pyhän hengen avaavan raamattua sitä haluaville :-)
Maailman synty on raamatussa selitetty aikaansa sidotulla tavalla ja jos luomiskertomusta lukee ennakkoluulottomin silmin, siellä kerrotaan periaatteessa ihan sama kuin alkuräjähdysteoriassakin.
Ihmiskunnan synty (paratiisin jälkeinen aika), voidaan aivan kätevästi selittää homo-sapiensin syntymisenä, eläimenä joka sai ymmärryksen oikeasta ja väärästä jossakin evoluution vaiheessa.
Jeesuksen ihmetekoja ei pystytä selittämään ihmisjärjellä, mutta mielestäni se on epäolennaista ja kannattaa keskittyä siihen mitä hän opetti.
En usko helvettiin (gehenna), sillä palaminen gehennassa selittyy Jeesuksenaikaisen kaatopaikan symbolisena paikkana, jossa paloi ikuinen tuli jätteiden palaessa koko ajan.
Suurin osa raamatun kertomuksista on kertomusta Juutalaisten historiasta ja siitä millaiseksi he kuvittelivat oman jumalansa (judeille kaikki ja muille orjuus), joten suurimman osan siitäkin voi heittää historian romukoppaan.
Olennaista uskossa Jeesuksen opetuksiin on täydellinen väkivallattomuus, mikä kirkon ja valtion (eliitin) käsissä on kääntynyt päälaelleen, eli tappaminen hyväksytään jos sen tekee käskystä, eli sotilaana.
Täysin pimeä idea ja toivon että he saavat pahuutensa anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he ovat tehneet.
Miten joku voi kuulua moskeijaan? Tai synagogaan? Hän kuuluu uskontokuntaan, ei rakennukseen.
Minusta on aika typerää ottaa uskontojen pyhiä kirjoja sananmukaisesti. Ne ovat symboleita, sadunomaisia maailmanselityksiä. Niiden vertauskuvallisuuden ymmärtäminen ei romuta uskontoa sinänsä.
Minäkin uskon jumalaan, mutta en koe, että usko pitäisi jotenkin todistaa loogisesti. Uskon, koska koen uskon lohduttavana ja koska HALUAN uskoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisi vähän purkaa sitä mitä sillä "tieteellisellä maailmankuvalla" tarkoitetaan oikeasti. Joillekin ihmisille se tarkoittaa selvästi että: "Mitään ei ole olemassa paitsi materiaa, sillä muuten uskonto olisi oikeassa, enkä voi sallia sitä".
Valtaosa heistä jotka puhuvat kriittisestä ajattelusta päivät pitkä, käyttävät sitä aivan hävyttä aseena oman maailmankuvansa puollustamiseen, eivätkä mikäänlaisen suuremman totuuden etsimiseen.
Noin kolmannes Evankelis-luterilaisen kirkon jäsenistä uskoo kirkon opetukseen. Näin kirkon omien tutkimusten mukaan. Itsellänikin aikoinaan oli ripari-isonen joka oli täysin avoimesti ateisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kristitty ja minulla on tieteellinen maailmankuva. Tieteellinen tutkimus on siis minulle faktatiedon saamisen väline. Raamattu ei minulle pelaa tällä kentällä.
Mutta joissakin asioissa se toki on myös historiallisesti luotettava. Tarkoitan, että se kertoo ihmisistä, kansoista, kokemuksista ja tapahtumista ja nämä ovat sinänsä olleet myös historiatieteen mukaan sinänsä olemassa.
On vaikea selittää tätä maailmankatsomusta. Uskon kaiken takana ja syynä olevan tuon mainitsemasi "korkeamman voiman" ja minulle sillä on nimi. Jumala/Kristus. Hän voi halutessaan toimia luonnonlaeista riippumatta.
Koen, siis en vain ajattele, että Kristuksen ylösnousemus oli tällainen tilanne. Minulle on puolestaan aika samantekevää nämä muut ihmeteot ja neitseestäsyntyminen, olivatko ne totta myös faktisesti. Ihmiset uskoivat niin.
Ihmeidentekijöitä on ollut ennenkin ja nämä ovat helposti tulkittavissa myös jälkikäteisinä Kristuksen kuninkuuden todisteluina. Toki voivat ne olla tottakin, samapa se minulle.
(Tämän ilmiön sinänsä ilman jumalaoletusta näkee muuten kvanttimekaniikassakin. Luonnon- taikka fysiikan lait eivät yhtäkkiä enää päde.)
Huomauttaisin samalla aloittajalle ystävällisesti asiavirheistä aloituksesi premisseissä. Inkarnaatio eli kohta 2 on vain kristinuskon opinkappale, sisällytit tässä juutalaisuuden ja islamin oppeihinkin ajatuksen inkarnaatiosta mutta ei pidä paikkaansa se.
Ja ajatus sielun kuolemattomuudesta nro 3 on olemassa islamissa, mutta vain osassa kristikuntaa eikä lainkaan juutalaisuudessa. Juutalaisuushan ei edes tunne sielun käsitettä sellaisena kuin me sen tunnemme eikä siinä ole käsitystä konkreettisesta helvetistä taikka taivaasta.
Muslimeille tai juutalaisille Jeesus ei ole Jumala, joten noita pitäisi tarkastella täysin eri näkövinkkelistä kuin kristittyjen uskoa. Juutalaisille Jeesus on ymmärtääkseni aika yhdentekevä ja muslimeille sitten profeetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan sitä kuulua mihin vaan ja silti ajatella jotain ihan päinvastaista. Kuka sun pään sisään näkee.
Kor aanissahan on paljon tieteellisiä faktoja, ja isl amilaisessa maailmassa tehtiin ihan kovan luokan luonnontiedettä sinne 1500-luvulle saakka. Kristinuskon suhde tieteeseen on paljon monimutkaisempi ja jopa kielteisempi. Itse olen hardcore-kristitty mutta uskon monella tapaa biologiaan ja tietyllä tapaa myös luomiskertomus voisi olla kuvaannollinen. Siinä kerrotaan, mitä Jumala teki, muttei että miten. Olisi ollut luultavasti liian vaikeaa tuhansia vuosia eKr sitten ymmärtää, miten esimerkiksi atomit tai molekyylit toimivat. Koen tietyllä tapaa, että tiede on myös ymmärrystä Jumalan työstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet ajattelevat, että Raamatun kertomuksia ei ole tarkoitettu otettavaksi kirjaimellisesti, vaan opetuskertomuksina. Nooan arkki on kertomus Jumalan huolenpidosta, ei reaalimaailmassa tapahtunut eläintenkuljetusmatka kohti Ararat-vuorta.
Jumalan käsitän omalla tavallani. Jos Se on kaikkivaltias, se ilmoittaa minulle itsensä juuri sellaisella tavalla, jolla minä voin Sen parhaiten ymmärtää. Musiikki soi, vaikka itse en osaa soittaa mitään soitinta. Se vain on.
Näin ajatellen saan Raamatusta voimaa omalle elämäntaipaleelleni enkä koe ristiriitaa tieteellisen maailmankatsomukseni suhteen.
Raamattu ei ole tieteellinen oppikirja vaan se kertoo meille suhteesta Jumalaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon kai jollakin omalla tavallani, mutta en kuulu enää kirkkoon. Joudunko siis hel**ttiin, kun en kuulu enää maallisen kirkkoon? Kastettu on aikanaan ja ripinkin käynyt. Välillä kyllä tuntuu, että kaikki (maallinen)on syntiä enkä voisi tehdä oikeastaan mitään, jos uskon. Ja että pitäisi olla jotenkin hallelujaa ja ylistämässä ja rukoilemassa aamusta iltaan, en jaksa sellaista.
Siksi se uskoni tai mikälie nyt onkaan horjuu aikamoisesti aina välillä. Haluaisin napsia vaan ne hyvät jutut kuten anteeksiannon ja armon siitä uskosta ja ihmisten keskuutenkin, mutta ei se taida ihan niin toimia?:/ Toki pitää olla jotain moraalisäännöksiäkin, ei sekään kävisi että elettäisiin jonkun viidakon lain mukaan vaan, mutta en tiedä, aika ankaraa ja syyllsitävää kristinsuko on minun silmissäni. Taisi mennä ohista aika paljonkin, mutta kun täältä poistetaan näitä uskonto-ketjujakin aina eikä juuri löydy edes.
Usko ja tiedeusko ovat kolikon kaksi puolta.
Mihin tiede loppuu, siitä Jumala alkaa.
ALkuräjähdyksestä on useita teorioita, mutta itse räjähdystä edeltävää tilaa ei tieteessä ole olemassa.
Elämän syntyä ei vieläkään pystytä selittämään, vaikka evoluution avulla pystytään selittämään elöiden lisääntymistä ja muuntumista.
Joku uskoo Jumalan tehneen ja luoneen kaiken ja toiset uskovat tieteen jonain päivänä selittävän kaiken loogisesti.
Siinä vaiheessa kun tiedemaailma selittää mitä oli ennen alkuräjähdystä ja synnyttää elottomasta materiasta elämää, voisin alkaa uskomaan jopa tieteeseen.
Tai niihin muutamaan harvaan guruun (saarnamieheen) jotka ymmärtävät säieteoriaa tai kvarkkien käyttäytymistä. Uskoa sekin on, kohde vain vaihtuu :-)
Siihen saakka täytyy valita parhaat puolet molemmista.
Jo raamattu sen sanoo, "tutkiskelkaa kaikki ja pitäkää se mikä hyvää on"
Vierailija kirjoitti:
Uskon kai jollakin omalla tavallani, mutta en kuulu enää kirkkoon. Joudunko siis hel**ttiin, kun en kuulu enää maallisen kirkkoon? Kastettu on aikanaan ja ripinkin käynyt. Välillä kyllä tuntuu, että kaikki (maallinen)on syntiä enkä voisi tehdä oikeastaan mitään, jos uskon. Ja että pitäisi olla jotenkin hallelujaa ja ylistämässä ja rukoilemassa aamusta iltaan, en jaksa sellaista.
Siksi se uskoni tai mikälie nyt onkaan horjuu aikamoisesti aina välillä. Haluaisin napsia vaan ne hyvät jutut kuten anteeksiannon ja armon siitä uskosta ja ihmisten keskuutenkin, mutta ei se taida ihan niin toimia?:/ Toki pitää olla jotain moraalisäännöksiäkin, ei sekään kävisi että elettäisiin jonkun viidakon lain mukaan vaan, mutta en tiedä, aika ankaraa ja syyllsitävää kristinsuko on minun silmissäni. Taisi mennä ohista aika paljonkin, mutta kun täältä poistetaan näitä uskonto-ketjujakin aina eikä juuri löydy edes.
Uskossa käytännössä kaiken saa anteeksi ja voit luottaa siihen. Jumalan armo on valtava, ja uskon sen ulottuvan tietyllä tapaa myös ei-uskoviin. Mutta ei se sitä tarkoita, ettei hyvää elämää tarvitsisi etsiä. Moni asia menee niin paljon automaatiolla, ettemme edes havaitse sitä kaikkea pahaa ympärillämme. Sosiaalinen media, musiikki, pikaviihde tekee meistä ärtyneitä ja mukavuudenhaluisia. Emme jaksa enää kehittyä, koska se vaatii kärsimystä ja vaivannäköä, josta nykyihminen ei pidä. Pitkällä tähtäimellä elämän olennaisen löytäminen, eettisempi elämä ja parempi suhde läheisiin tekisi todella hyvää monelle, mutta yhä useampi mieluummin käyttää aikaa vauvalla öyhöten, koska siitä saa nopeita mielihyväsykäyksiä. Uskoon kuuluu armon lisäksi myös tietyllä tapaa omien vikojen löytäminen ja korjaaminen.
Jumalan tärkein laki on siitä, miten elämme toisten kanssa. Voit aloittaa vaikka miettimällä, miten tänään voisit olla lempeämpi jotakuta toista kohtaan. Jos sinulla on ongelmia suhteessa johonkuhun toiseen, voit miettiä, mitä itse tekisit paremmin siinä suhteessa (usein se auttaa myös sitä toista muuttumaan). Jos olet vihassa jonkun kanssa, soita nyt ja sovi asiat. Soita läheiselle, jonka kanssa et ole puhunut pitkään aikaan.
Uskonkysymysten miettimisen voi aloittaa ihan pienistä asioista: miten olet hyvä muille. Joku esimerkiksi lapsille tarkoitettu kirja saattaa auttaa aikuistakin alkuun. Heti ei tarvitse sukeltaa vaikeisiin teologisiin kysymyksiin.
17 lisää: jo se, että tunnustat oman syntisyytesi, auttaa. Jos tuntuu, että hermo menee, olet pitkävihainen, tulee äkillisiä tunneimpulsseja, voit kokeilla rukousta "Jeesus Kristus, Jumalan poika, armahda minua syntistä". Uskot siihen, että olet armahdettu, mutta myös muistat, että voit parantaa tapasi ja sinun pitää yrittää. Yrittäminen on se keskeinen asia, ei täydellinen suorittaminen. Itsellä ainakin se, että aloitin jostain, sai minut todella kiinnostumaan muista uskonsisällöistä ja tavoista, joilla voin paremmin palvella Jumalaa ja kanssaihmisiä. Pitää vain muistaa, että se ei ole syy pelastukseen, vaan Jumalan armo.
Raamatun osalta kannattaa aloittaa UT:n keskeisistä kertomuksista ja helpoista vertauksista. Netistä löytyy todella paljon videoita, joissa näitä teemoja selitetään myös auki. Tutustu hiljalleen, ei kaikkea tarvitse omaksua heti. Joku Jumalan metafyysinen koostumus on asia, joka ei kyllä aukene monellekaan, eikä sillä tarvitse päätään vaivata. Ole kärsivällinen, ja vaikka tuntuisi että tekee mieli luovuttaa, jatka vain hiljalleen.
Vierailija kirjoitti:
Uskon kai jollakin omalla tavallani, mutta en kuulu enää kirkkoon. Joudunko siis hel**ttiin, kun en kuulu enää maallisen kirkkoon? Kastettu on aikanaan ja ripinkin käynyt. Välillä kyllä tuntuu, että kaikki (maallinen)on syntiä enkä voisi tehdä oikeastaan mitään, jos uskon. Ja että pitäisi olla jotenkin hallelujaa ja ylistämässä ja rukoilemassa aamusta iltaan, en jaksa sellaista.
Siksi se uskoni tai mikälie nyt onkaan horjuu aikamoisesti aina välillä. Haluaisin napsia vaan ne hyvät jutut kuten anteeksiannon ja armon siitä uskosta ja ihmisten keskuutenkin, mutta ei se taida ihan niin toimia?:/ Toki pitää olla jotain moraalisäännöksiäkin, ei sekään kävisi että elettäisiin jonkun viidakon lain mukaan vaan, mutta en tiedä, aika ankaraa ja syyllsitävää kristinsuko on minun silmissäni. Taisi mennä ohista aika paljonkin, mutta kun täältä poistetaan näitä uskonto-ketjujakin aina eikä juuri löydy edes.
Raamatussa ei ole sanottu, että kirkkoon kuulumattomuus johtaisi kadotukseen. Kuulosti myös muuten hieman siltä, että sinua ahdistaa ja mietityttää erityisesti uskonnosta lähtöisin olevat asiat. Eli siis kaikki se mikä on ihmisestä lähtöisin.
Kehotan sinua lukemaan Jeesuksen sanomaa. Sitä kautta nuo asiat voivat avautua sinulle kaikkein parhaimmin. Jeesus on nimenomaan armon, rakkauden ja anteeksiannon puolella. Hän myös kertoi, että miten voit suojella itseäsi ja millainen elämä tuo meille ja läheisillemme rauhaa ja hyvyyttä.
Annan esimerkiksi vaikka alkoholin. Raamatussa alkoholin käyttö on täysin ok, mutta humaltumista lähestytään toisesta näkövinkkelistä. Ja pitäähän se paikkaansa; pienellä määrällä alkoholia on positiivisia vaikutuksia, mutta juopuminen saa meidät usein ylittämään omat rajamme ja katumaan rankastikin jälkikäteen. Eli humaltuminen rikkoo meitä ja siitä Raamattukin haluaa kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Miten joku voi kuulua moskeijaan? Tai synagogaan? Hän kuuluu uskontokuntaan, ei rakennukseen.
Minusta on aika typerää ottaa uskontojen pyhiä kirjoja sananmukaisesti. Ne ovat symboleita, sadunomaisia maailmanselityksiä. Niiden vertauskuvallisuuden ymmärtäminen ei romuta uskontoa sinänsä.
Minäkin uskon jumalaan, mutta en koe, että usko pitäisi jotenkin todistaa loogisesti. Uskon, koska koen uskon lohduttavana ja koska HALUAN uskoa.
Kyllähän muslimeilla yleensä se oma "kotimoskeijansa" on, jossa he käyvät säännöllisesti ja maksavat sinne myös omat ns kymmenyksensä. Sitä paitsi shiia- ja sunnimuslimeille on omat moskeijassa, koska heillä on opillisia eroja. On myös muslimeja, jotka eivät kuulu/käy missään moskeijassa. Sama juttu kuin kristityillä sanotaan, että joku kuuluu kirkkoon eli voi kuulua johonkin seurakuntaan tai olla kuulumatta. Juutalaisten synagogeista en ole varma, mutta luulisi, että heilläkin jotain samantyyppisiä tapoja näissä on?
Monet kirkkoihin ja moskeijoihin kuuluvista ihmisistä ovat vain tapauskovaisia, jotka elävät ihan kuten maailmassa eletään. Kirkossa käydään häissä ja hautajaisissa ja jouluna syödään hyvin, se on siinä. Jotkut uskovat, että Jumala on synnyttänyt alkuräjähdyksen ja siten evoluution jne. Heidän mielestään luomiskertomus on vain jokin vertauskuva.
Juutalaiset eivät usko Jeesukseen Vapahtajana ja Jumalan Poikana. Heidän mielestään Jeesus oli vain yksi profeetta muiden joukossa. Näin myös muslimeilla.
Raamatussa sanotaan, että myös ennen Kristuksen syntymää kuolleille saarnataan evankeliumia Tuonelassa. Eivät he jää tästä mahdollisuudesta paitsi.