Lue keskustelun säännöt.
Oma lyhytkasvuisuus hävettää ja ahdistaa. Haluaisin olla normaalin kokoinen.
Pienikaveri
09.08.2020 |
Kesän aikana olen alkanut kunnolla pohtimaan omaa pituuttani ja kokoani. En ole mikään normaali kokoinen tai edes lyhyt. Olen 117 cm pitkä ja raajat ovat hullunkuriset kroppaan nähden. Itseäni vituttaa oman ikäiset 165-175 cm miehet jotka valittavat että ovat liian lyhyitä. Teillä sentään on normaalikokoiset raajat ja olette normimittaisia. Vain lyhyempiä. Tiedän että kukaan nainen ei halua katkeraa miestä mutta onhan tämä tilanne niin vittumainen. En ole koskaan edes tapaullut tyttöä kun pituus on aina ongelma tytölle. En ihmetteke että on kun 170 cm on ongelmia kuulemma.
Oma serkku on samaaikää eli noin 19 ja on lyhyt 163. Silti ei ongelmaa naisen saamisessa herätkää! Sitten olen minä joka olen naisille pelkkä nenäliina ja se ihan kiva kaveri. Ei edes lihaksia saa tämäm mittainen. 170 cm voi kuitenkin hankkia muskelit minä en.
Kommentit (56)
Ota Eerosta mallia:
https://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/a/201805292200969731
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen 183 cm ja masentaa kun 190cm+ chadit vie kaikki naiset.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 183 cm ja masentaa kun 190cm+ chadit vie kaikki naiset.
Kuka on chadit?
Vierailija kirjoitti:
No se 170cm on liian lyhyt naisille. Kuitenkin sen verran lähellä normimittaa, että kiusaaminen on sallittua.
Ei ole. Minulla oli viimeksi 165-senttinen kumppani ja olin korviani myöten rakastunut häneen.
Katkeruus ja naurettava pakkomielle pituutta kohtaan on se, mikä tuon pituiselta mieheltä naiset karkottaa. Olisit tyytyväinen itseesi ja elämääsi. Ap:lla on mielestäni aihetta surra pituuttaan, sinulla ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 183 cm ja masentaa kun 190cm+ chadit vie kaikki naiset.
Kuka on chadit?
Tällaista löytyi, kun googlasin:
https://www.google.com/search?client=ms-android-huawei&sxsrf=ALeKk01JCJ…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On paljon ihmisiä jotka eivät systä tai toisesta koskaan saa kumppania. Siinä suhteessa et ole lainkaan niin erikoinen kuin kuvittelet. Epäilemättä lyhyys asettaa haasteita elämään, mutta asiat voisi olla paljon huonomminkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 183 cm ja masentaa kun 190cm+ chadit vie kaikki naiset.
Kuka on chadit?
Tällaista löytyi, kun googlasin:
https://www.google.com/search?client=ms-android-huawei&sxsrf=ALeKk01JCJ…
Googlaa vaikka alpha chad
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei,
en voi samastua ihan juuri sinun tilanteeseen, mutta tulen kertomaan oman tarinani. Olen vaikeasti CP-vammainen, tarvitsen apua monessa asiassa ja käytän pyörätuolia. Minullakaan ei ole ollut kenenkään kanssa parisuhdetta ja kyllähän se ahdistaa, kun suurimmalla osalla ikätovereistani on jo (ollut) parisuhde. Tiedän, että pyörätuoli ja se, että tarvitsen paljon apua, on todella karsiva tekijä parisuhdemarkkinoilla. Kyllä minäkin olen ollut vammastani katkera, mutta nykyään en jaksa olla. Olen toki sitä mieltä, että kaikki tunteet ovat sallittuja, mutta niille ei kannata alistua. Negatiivisia tunteita tulee ja menee. Vammastaan katkerat ja itsesäälissä rypevät ihmiset ovat todella raskasta seuraa, joten en ainakaan minä halua katkeroitua, se vie vaan turhaa energiaa. Ennen myös stressasin siitä, kun elämäni ei ollut tarpeeksi "normaalia" nuoren elämää. Sitten aloin miettimään, mitä edes on normaali elämä. Sehän on jokaiselle eri asioita. Jollekin vaikkapa asioiden ratkominen vä.ki.v.al.lal.a ja pä.ih.tei.den käyttö tai s.od.an keskellä eläminen on normaalia. Minun elämäni on normaalia minulle ja se riittää. Olin pitkään muuten itsekin vertaistukea vastaan, kun olin mielestäni "normaalimpi" kuin muut vammaiset. En minä edelleenkään kuulu mihinkään järjestöön, mutta somen kautta löysin saman vamman omaavan tyypin, ja nyt olen vihdoin ymmärtänyt miltä tuntuu, kun joku oikeasti tajuaa, mitä tarkoitat. Se voi olla elämässä aika isokin voimavara, joten en nyt torppaisi vertaistukea suoraan.
Tämä yhteiskunta ei tosiaankaan ole helppo meille erilaisille ja en usko, että olot hetkessä helpottuvat. Siksi, erittäin kliseisesti, kannattaa opetella arvostamaan itseään ja hankkia tervettä itsekunnioitusta, niin ettei ole täysin riippuvainen muiden antamasta hyväksynnästä. Vaikka elämä meneekin joskus eri tahtia kuin valtaväestöllä, se ei tarkoita, että se olisi yhtään huonompaa elämää. Kunhan itse olet itseesi ja elämääsi tyytyväinen, se riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se 170cm on liian lyhyt naisille. Kuitenkin sen verran lähellä normimittaa, että kiusaaminen on sallittua.
Miten sä edes kehtaat tulla lyhytkasvuisen miehen keskusteluun uhriutumaan?
Eikö yhtään hävetä? Kyllä 170cm miehet saavat naisia. Mutta jos on noin inhottava luonne kuin sinulla, kyse ei ole lyhyydestäsi.
Kehtaan tietenkin kun olen pituuskiusaamisen uhri. Hänellä se tietenkin on jo eri levelillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se 170cm on liian lyhyt naisille. Kuitenkin sen verran lähellä normimittaa, että kiusaaminen on sallittua.
Miten sä edes kehtaat tulla lyhytkasvuisen miehen keskusteluun uhriutumaan?
Eikö yhtään hävetä? Kyllä 170cm miehet saavat naisia. Mutta jos on noin inhottava luonne kuin sinulla, kyse ei ole lyhyydestäsi.
Tässä on sama, että r-vikaista kielletään valittamasta kiusaamisesta, kun jollain on vielä pahempi puhevika. Pitäisikö r-vikaisen hävetä? Tai jos sinua kiusaa vain yksi henkilö ei siitä saa valittaa kun jotain kiusaa kymmenen henkilöä?
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 183 cm ja masentaa kun 190cm+ chadit vie kaikki naiset.
Vika on sinullakin vain ja ainoastaan päässäsi. En yhtään ihmettele ettei kukaan sinusta kiinnostu. Normaalipituiset miehet valittamassa lyhytkasvuisen keskustelussa jostain alfa chadeista. Täysin empatiakyvytöntä ja suurin osa naisista on mieluummin ilman miestä kuin huolii teidänlaisia ulisijoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se 170cm on liian lyhyt naisille. Kuitenkin sen verran lähellä normimittaa, että kiusaaminen on sallittua.
Ei ole. Minulla oli viimeksi 165-senttinen kumppani ja olin korviani myöten rakastunut häneen.
Katkeruus ja naurettava pakkomielle pituutta kohtaan on se, mikä tuon pituiselta mieheltä naiset karkottaa. Olisit tyytyväinen itseesi ja elämääsi. Ap:lla on mielestäni aihetta surra pituuttaan, sinulla ei.
Sovelletaan tätä vaikka metoo-ilmiöön. Jos sinua on ahdisteltu vaikka peppua puristamalla, ei ole oikeutta valittaa, koska joku on pakotettu esim seksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se 170cm on liian lyhyt naisille. Kuitenkin sen verran lähellä normimittaa, että kiusaaminen on sallittua.
Ei ole. Minulla oli viimeksi 165-senttinen kumppani ja olin korviani myöten rakastunut häneen.
Katkeruus ja naurettava pakkomielle pituutta kohtaan on se, mikä tuon pituiselta mieheltä naiset karkottaa. Olisit tyytyväinen itseesi ja elämääsi. Ap:lla on mielestäni aihetta surra pituuttaan, sinulla ei.
Sovelletaan tätä vaikka metoo-ilmiöön. Jos sinua on ahdisteltu vaikka peppua puristamalla, ei ole oikeutta valittaa, koska joku on pakotettu esim seksiin.
On toki oikeus valittaa, tietyin ehdoin:
1. suhteellisuudentaju, esim. ahdistelu ei ole syy selittää omaa heikkoa pärjäämistä elämässä, ellei se ole ollut poikkeuksellisen laajamittaista ja vakavaa (pepun puristaminen ei ole), ja
2. tilannetaju, esim. jos menen raiskauksen uhrin aloittamaan keskusteluun uhriutumaan kohtaamastani pepun puristelusta niin on todellakin korvien välissä vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 183 cm ja masentaa kun 190cm+ chadit vie kaikki naiset.
Vika on sinullakin vain ja ainoastaan päässäsi. En yhtään ihmettele ettei kukaan sinusta kiinnostu. Normaalipituiset miehet valittamassa lyhytkasvuisen keskustelussa jostain alfa chadeista. Täysin empatiakyvytöntä ja suurin osa naisista on mieluummin ilman miestä kuin huolii teidänlaisia ulisijoita.
Tämä. Minä olisin lyhytkasvuisen mutta empatiakykyisen miehen kanssa mieluummin kuin teidän, jotka tulitte tänne valittamaan omasta normaalista pituudestanne.
t. 165-senttisen ex
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se 170cm on liian lyhyt naisille. Kuitenkin sen verran lähellä normimittaa, että kiusaaminen on sallittua.
Ei ole. Minulla oli viimeksi 165-senttinen kumppani ja olin korviani myöten rakastunut häneen.
Katkeruus ja naurettava pakkomielle pituutta kohtaan on se, mikä tuon pituiselta mieheltä naiset karkottaa. Olisit tyytyväinen itseesi ja elämääsi. Ap:lla on mielestäni aihetta surra pituuttaan, sinulla ei.
Sovelletaan tätä vaikka metoo-ilmiöön. Jos sinua on ahdisteltu vaikka peppua puristamalla, ei ole oikeutta valittaa, koska joku on pakotettu esim seksiin.
On toki oikeus valittaa, tietyin ehdoin:
1. suhteellisuudentaju, esim. ahdistelu ei ole syy selittää omaa heikkoa pärjäämistä elämässä, ellei se ole ollut poikkeuksellisen laajamittaista ja vakavaa (pepun puristaminen ei ole), ja
2. tilannetaju, esim. jos menen raiskauksen uhrin aloittamaan keskusteluun uhriutumaan kohtaamastani pepun puristelusta niin on todellakin korvien välissä vikaa.
Kuka on valittanut heikosta pärjäämisestä elämässä? Olen todennut että jo 170cm miestä kiusataan ja vähätellään. Se ei ole = että ei pärjää elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Hei,
en voi samastua ihan juuri sinun tilanteeseen, mutta tulen kertomaan oman tarinani. Olen vaikeasti CP-vammainen, tarvitsen apua monessa asiassa ja käytän pyörätuolia. Minullakaan ei ole ollut kenenkään kanssa parisuhdetta ja kyllähän se ahdistaa, kun suurimmalla osalla ikätovereistani on jo (ollut) parisuhde. Tiedän, että pyörätuoli ja se, että tarvitsen paljon apua, on todella karsiva tekijä parisuhdemarkkinoilla. Kyllä minäkin olen ollut vammastani katkera, mutta nykyään en jaksa olla. Olen toki sitä mieltä, että kaikki tunteet ovat sallittuja, mutta niille ei kannata alistua. Negatiivisia tunteita tulee ja menee. Vammastaan katkerat ja itsesäälissä rypevät ihmiset ovat todella raskasta seuraa, joten en ainakaan minä halua katkeroitua, se vie vaan turhaa energiaa. Ennen myös stressasin siitä, kun elämäni ei ollut tarpeeksi "normaalia" nuoren elämää. Sitten aloin miettimään, mitä edes on normaali elämä. Sehän on jokaiselle eri asioita. Jollekin vaikkapa asioiden ratkominen vä.ki.v.al.lal.a ja pä.ih.tei.den käyttö tai s.od.an keskellä eläminen on normaalia. Minun elämäni on normaalia minulle ja se riittää. Olin pitkään muuten itsekin vertaistukea vastaan, kun olin mielestäni "normaalimpi" kuin muut vammaiset. En minä edelleenkään kuulu mihinkään järjestöön, mutta somen kautta löysin saman vamman omaavan tyypin, ja nyt olen vihdoin ymmärtänyt miltä tuntuu, kun joku oikeasti tajuaa, mitä tarkoitat. Se voi olla elämässä aika isokin voimavara, joten en nyt torppaisi vertaistukea suoraan.
Tämä yhteiskunta ei tosiaankaan ole helppo meille erilaisille ja en usko, että olot hetkessä helpottuvat. Siksi, erittäin kliseisesti, kannattaa opetella arvostamaan itseään ja hankkia tervettä itsekunnioitusta, niin ettei ole täysin riippuvainen muiden antamasta hyväksynnästä. Vaikka elämä meneekin joskus eri tahtia kuin valtaväestöllä, se ei tarkoita, että se olisi yhtään huonompaa elämää. Kunhan itse olet itseesi ja elämääsi tyytyväinen, se riittää.
Tässä hyvä vastaus ap:lle. Olen itsekin lievästi poikkeava. En kuvittele tietäväni miltä tuntuu olla ap:n tilanteessa tai pyörätuolissa, mutta olen käynyt läpi tuon saman prosessin: ensin olin katkera, sitten hakeuduin vertaistuen pariin, vähitellen opin suhtautumaan asiaan ja nykyään katkeruus on väistynyt, koska en vain jaksa sitä. Se vahingoittaisi mieltäni paljon enemmän kuin tämä poikkeavuus.
Varmasti eri ihmisillä menee eri verran aikaa tuon prosessin läpikäymiseen. Ap, on tosi ymmärrettävää että sinua ahdistaa ja hävettää. Voit kuitenkin vielä joskus elää hyvää elämää. Tämänhetkiset tunteesi eivät onneksi määritä tulevaisuuttasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se 170cm on liian lyhyt naisille. Kuitenkin sen verran lähellä normimittaa, että kiusaaminen on sallittua.
Ei ole. Minulla oli viimeksi 165-senttinen kumppani ja olin korviani myöten rakastunut häneen.
Katkeruus ja naurettava pakkomielle pituutta kohtaan on se, mikä tuon pituiselta mieheltä naiset karkottaa. Olisit tyytyväinen itseesi ja elämääsi. Ap:lla on mielestäni aihetta surra pituuttaan, sinulla ei.
Sovelletaan tätä vaikka metoo-ilmiöön. Jos sinua on ahdisteltu vaikka peppua puristamalla, ei ole oikeutta valittaa, koska joku on pakotettu esim seksiin.
On toki oikeus valittaa, tietyin ehdoin:
1. suhteellisuudentaju, esim. ahdistelu ei ole syy selittää omaa heikkoa pärjäämistä elämässä, ellei se ole ollut poikkeuksellisen laajamittaista ja vakavaa (pepun puristaminen ei ole), ja
2. tilannetaju, esim. jos menen raiskauksen uhrin aloittamaan keskusteluun uhriutumaan kohtaamastani pepun puristelusta niin on todellakin korvien välissä vikaa.
Kuka on valittanut heikosta pärjäämisestä elämässä? Olen todennut että jo 170cm miestä kiusataan ja vähätellään. Se ei ole = että ei pärjää elämässä.
Sanoit, että sinun pituisesi mies on liian lyhyt naisille. Tämä on aivan suhteellisuudentajutonta puhetta, ja lisäksi sinulta puuttuu tilannetaju. Mene pois.
No ihan varmasti on kurja tilanne.
En tiedä muuta keinoa, kuin käsitellä asia, katkeruus viha, suru tilannetta kohtaan pois ja alkaa elää sillä mitä on.
En itsekään osaa tätä kaikissa asioissa vielä, mutta opettelen, se on ainoatakaan elämään, jossa hyväksyy itsensä/ tilanteen/ mikä se kullakin on se juttu ja valoisan mielin eläessä on myös kiinnostava tyyppi.
Et sinä tarvitse, kuin sen yhden naisen, joka näkee sinut. Se ei ole mahdotonta! En sano, että käy heti, mutta ehkä ajan kanssa?
Lue Thomas Quasthoffin kirja, ehkä siitä löytyisi mietittävää ja ajateltavaa.