Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kilpaurheilijalasten vanhemmat!

Vierailija
31.07.2013 |

Haluaisin kysyä teiltä esim. taitoluistelijoiden ja voimistelijoiden vanhemmilta, joiden ala-asteikäiset lapset harjoittelevat esim. 5 krt vko tai enemmän lajiaa että miten suhtaudutte tähän? Omalla 10 v tytöllä on tilanne se että treenejä on 6xvko 1,5 h matkoineen, lämmitteleyineen, oheisineen... Hän on harrastanut lajiaan jo 5 v ja harjoitusmäärät ovat tasaisesti kasvaneet. Lapsi itse rakastaa lajiaan, mutta treenit ovat rankkoja ja hän on välillä väsynyt. Hän ei myöskään luonnollisesti ehdi tapaamaan ystäviään siinä määrin kuin ikätoverinsa. Olen itse pohtinut että haluanko tällaista lapsuutta lapselleni? Koulun, läksyjen ja treenien päivittäistä suorittamista. Olen lapselleni sanonut ettei hänen tarvitse tällaista jaksaa eikä haluta ja hän voi halutessaan siirtyä harrastajatasolle missä treenejä olisi esim. 3 x vko tms. Lapseni on hyvin tunnollinen treenaaja, mutta itse mietin lajin vaativuudesta johtuen että onko mitään järkeä antaa oma lapsi "uhriksi lajille", lapsuus on niin ainutkertainen. Oletteko muuy vanhemmat miettineet tällaisia asioita? Painaako ketään muuta samanlainen tilanne? Epäasialliset älkää vaivautuko kommentoimaan, kiitos!

Kommentit (27)

Vierailija
21/27 |
31.07.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 23:45"]

Missä balettikoulussa harjoituksia on 6 krt viikossa? Helsingissäkin tanssiopistion EK-luokilla on ISOMMILLA 4 krt/vko tanssitunti. Toki lenkillä kannattaa muulloin käydä ja päivittäin venytellä, mutta tanssissa ei kyllä määrät ole tanssikouluissa mitään 6-10 krt/vko, ellei sitten ota lisätunteja itse.


Aika harvasta tanssijasta tai voimistelijasta tulee isona ammattilaista. Itsekin tiedän esim. Oopperan balettioppilaitoksen käyneitä henkilöitä, jotka ovat jatkaneet sitten DI-tutkintoon. En lastani kannustaisi ammattilaiseksi, koska palkkaus on huono ja työajat vielä huonommat. Hyvänä harrastuksena voimistelu tai tanssi voi silti jatkua. Monet alkavat voimistelussa valmentaa esim. lukioiässä ja se on myös hyvä ja vastuullinen harrastus, jossa on kavereita ja lisäksi saa hieman taskurahaa. Tanssiopettajat taas ovat aina vähintään amk-koulutuksella. Voimistelussa on mahdollisuus myös jatkaa tuomariksi, ja myös se on erittäin vastuullista ja sosiaalista puuhaa.


Monet tanssijat/voimistelijat käyvät myös koulun ahkerasti loppuun ja sijoittuvat hyvin jatko-opiskeluun. En ainakaan itse olisi nuorempana kaivannut muuta kuin koulun, harrastuksen & perheen. Ostareilla notkuminen ei kiinnostanut.


Oma lapseni on vielä nuori, mutta hänellä tanssin/voimistelun rinnalla on tällä hetkellä soittotunnit. Nekin ovat enemmän elämäntapa ja meidän vanhempien tehtävä on tukea lasta ja toisaalta arvioida sitä, ettei harrastus rasita liikaa. Harrastavien vanhempien lapset ovat usein harrastavia. Näin meilläkin. Kalenteri on täynnä, mutta tämä on meidän elämää.

[/quote]

 

 

Tyttäreni tanssii Oopperan Balettioppilaitoksessa ja olen kanssasi samaa mieltä työllistymisnäkökulmista yms. Olen sitä mieltä että tanssi tällä tasolla kannattaa ainoastaan silloin kun on "pakko tanssia".  Siis se siäinen palo asiaan, muuta kaikenkattavaa syytä on vaikea keksiä.

 

ap

 

Vierailija
22/27 |
01.08.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 23:49"]

[

 Ja kuinka oikeassa oletkaan tuossa että lapsen/nuoren koko maailma sitten romahtaa jos tämä treenaus pitää syystä tai toisesta jossain vaiheessa lopettaa kun on sitä vuosikausia veivannut...moni jää aivan tyhjän päälle.... Monesti olen miettinyt että minne sitä lapsensa on raahannut...mutta kun jo 3 v hän esitti loppumattomia tanssejaan ja sanoi haluavansa balettiin...mutta on kyllä vihoviimeinen laji, uskokaa pois ;)

 

ap

 

[/quote]

 

Minusta on vanhemman vastuulla, että lapsi ymmärtää alan realiteetit. Ettei käy niin, että "koko maailma romahtaa...", jos (epärealistiset) unelmat eivät toteudukaan. Unelmia voi tavoitella, mutta täytyy olla myös suunnitelmat B ja C. Ja kuten tuossa jo sanottiinkin, niin rakkautta tanssiin voi toteuttaa monella muullakin tavalla, kuin vain baletin ammattitanssijana. Aikuisetkin voivat tanssia harrastuksekseen ja baletti on hyvä pohja muillekin tanssilajeille. Tuskin vuosien treenaaminen "hukkaan" menee, vaikka lapsesta ei ammattitanssijaa tulisikaan. Halun rankkaan treenaamiseen täytyy kuitenkin lähteä lapsesta itsestään ja vanhempien täytyy tarkkana seurata lapsen jaksamista.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/27 |
01.08.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 23:56"]

Kuvitteletko, että se rakkaus tanssiin lopppuu, jos lapsesta ei tule ammattilaista? Pienestä osasta tulee, mutta rakkaus tanssiin ei lähde ihmisestä. Suomessakin työllistyy aika kivasti tanssinopettajaan, toki osa tanssijanakin. Jos lapsellesi tanssi on se, mitä hän haluaa, et voi sitä estää. Tuet sen verran kuin pystyt. Jos lapsesi tanssii nyt klassista pääaineenaan, voi maailmankuva olla tanssissa vielä aika suppea. Nykytanssissa ei vartalonmalli ja pituus ole niin tarkkaa.


Omat lapsenikin harrastavat tanssia ja aion heitä siihen kannustaa jatkossakin niin paljon, kun he sitä haluavat. Klassisen baletin tanssijoita heistä ei kuitenkaan voi tulla, koska pituusennusteet huitelee molemmilla niin ties missä. Pitkälle ihmiselle kuitenkin oman kehon tuntemus ja hyvä ryhti on erityisen tärkeää. 

[/quote]

 

Hyvä pointti! Juuri tämän takia tyttäreni osallistui kesällä nykytanssileirille ja tykkäsi kovasti! Haluaisin lapselleni osoittaa että tanssimista ei tarvitse koskaan lopettaa vaikka intensiivinen klassisen baletin opiskelu jostain syystä joskus loppuisikin. Minusta erittäin tärkeä asia!

 

Vierailija
24/27 |
01.08.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oopperan balettikoulussa ala-asteen oppilailla on juurikin se 4 krt/vko sitä tanssia. Millä luokalla lapsesi on ja eikö hän käy Kaisaniemen ala-astetta?

Vierailija
25/27 |
01.08.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 00:05"]

[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 23:56"]

Kuvitteletko, että se rakkaus tanssiin lopppuu, jos lapsesta ei tule ammattilaista? Pienestä osasta tulee, mutta rakkaus tanssiin ei lähde ihmisestä. Suomessakin työllistyy aika kivasti tanssinopettajaan, toki osa tanssijanakin. Jos lapsellesi tanssi on se, mitä hän haluaa, et voi sitä estää. Tuet sen verran kuin pystyt. Jos lapsesi tanssii nyt klassista pääaineenaan, voi maailmankuva olla tanssissa vielä aika suppea. Nykytanssissa ei vartalonmalli ja pituus ole niin tarkkaa.


Omat lapsenikin harrastavat tanssia ja aion heitä siihen kannustaa jatkossakin niin paljon, kun he sitä haluavat. Klassisen baletin tanssijoita heistä ei kuitenkaan voi tulla, koska pituusennusteet huitelee molemmilla niin ties missä. Pitkälle ihmiselle kuitenkin oman kehon tuntemus ja hyvä ryhti on erityisen tärkeää. 

[/quote]

 

Hyvä pointti! Juuri tämän takia tyttäreni osallistui kesällä nykytanssileirille ja tykkäsi kovasti! Haluaisin lapselleni osoittaa että tanssimista ei tarvitse koskaan lopettaa vaikka intensiivinen klassisen baletin opiskelu jostain syystä joskus loppuisikin. Minusta erittäin tärkeä asia!

 

Tämä siis ap 

[/quote]

Vierailija
26/27 |
01.08.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 00:06"]

Oopperan balettikoulussa ala-asteen oppilailla on juurikin se 4 krt/vko sitä tanssia. Millä luokalla lapsesi on ja eikö hän käy Kaisaniemen ala-astetta?

[/quote]

 

Tuntimäärä riippuu aina balettiluokan asteesta. Tuntimäärät ovat myös muuttuneet uuden opetussuunnitelman myötä. Tarkoitukseni ei ole nyt tässä keskustelussa keskittyä ko. oppilaitoksen toimintatapoihin sen enempää, toivon vain saavani samanlaisessa tilanteessa olevien vanhempien mielipiteitä "paljosta treenamisesta" ja niitä olenkin kiitettävästi saanut, kiitos kaikille!

 

ap

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/27 |
01.08.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

En nyt ehdi lukea aiempia vastauksia, mutta:

 

Itse olen ja olin nuorena hyvin urheilullinen ja kilpailuhenkinen. Olsiin halunnut harrastaa jotain lajia aktiivisesti, mutta vanhempani eivät antaneet. Omatoiminen lenkkeily kuulemma oli riittävää urheilua.

Väitän, että tämä on vaikuttanut aika paljonkin itsetuntoni ja positiivisen minäkuvani kasvuu, omanarvontuntoon jne.  Olen tästä salaa heille edelleen katkera.

 Joten, jos tyttärellesi harrastaminen ei ole pakkopullaa, anna mennä niin paljon kuin hän vain jaksaa/haluaa.