Lue keskustelun säännöt.
Ulkopuolisena omassa kodissa...
30.07.2013 |
Elämme uusperheessä jossa kaksi lasta miehen puolelta. Alku meni todella hyvin ja kellään ei koskaan tuntunut olevan moitittavaa mistään asiasta, välit jopa lasten äitiinkin loistavassa kunnossa. Nyt kuitenkin on alkanut tuntua että olen täysin ulkopuolinen kodissani, mies on lomalla ollut jo kaksi viikkoa, on viellä kaksi viikkoa, lapset asuvat tuon ajan meill, minä käyn töissä. Ongelmaksi koen sen että minulle ei kerrota heidän tekemisistään mitään, en tiedä mitä he tekevät päivisin tai ovat suunnitelleet tekevänsä päivisin ellen ymmärrä itse kysyä. Viimeviikolla mieheni kysyi lähdemmekö mökille minun päästyäni töistä, kotiin päästyäni jääkaapin ovessa oli lappu että he ovat jo lähteneet. Koskaan ei minun tullessani kotiin ole minulle jätetty ruokaa vaan heidän päivällä syömänsä ruuan tähteet on laitettu roskiin. Eilen tulin töistäkotiin mies oli lähtenyt toiselle paikkakunnalle ystäväpariskuntamme luokse muutamaksi yöksi sanomatta tai kysymättä minulta mitään. Onko helpompi sanoa miehelleni että muuttaa lastensa kanssa omaan asuntoonsa jos minun omistamassa asunnossa eivät voi tasapuolisosti huomioida myös minua? vai onko tuollainen käytös muiden mielestä sitten normaalia? onko miehelläni toinen nainen?
Kommentit (31)
No sinua kohdellaan juuri siten kuin annat kohdella!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka kauan ap olet tuntenut tuon miehen?
Tämä aloitus olisi voinut olla omalta näppikseltäni 10 vuotta sitten. Mies ja lapsensa muodostivat yksikön, jonka menemisiin ja tekemisiin minulla ei ollut sananvaltaa. Myös minä kävin töissä, mies oli työttömänä, eli laskujen maksamiseen kelpasin kyllä. Kauppareissulla mielipidettäni ei kysetty ja kassalla oletettiin, että kaivan lompakkoni esille.
No, mies osoittautui narsistiksi eli tuo minun sivuun laittamiseni oli vain pientä siihen verrattuna, mitä tuleman piti. Mies osasi erinomaisen hyvin "näyttää minulle paikkani", ja lopulta kyllästyin ja dumppasin miehen.
Eli ap, pidäpä varasi. Sinänsä kivaa, että nämä etäisät huolehtivat lapsistaan, mutta jonkinlainen tasapaino uuden perheen ja aikaisempaan suhteeseen syntyneiden lasten kanssa pitäisi löytää. Vaikeaa se varmasti on ja vaatii paljon keskustelua, mutta tuottanee tulosta - jos kaikki ovat tunnemaailmaltaan normaaleja ihmisiä.
Et sinä kuulukaan joukkoon. Koska ne mies ja lapset ovat olleet paljon kauemmin perhe kuin mitä sinä olet tullut siihen siipeilemään. Hommaa itsellesi oma koti ja ihan oma perhe, jos sellaisen haluat.
[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 12:08"]
Itse olen töissä ja meidän muu (ydin)perhe lomalla. En odota päivittäin mitään minuutintarkkaa raporttia siitä mitä on tehty, enkä ruokaakaan, jos ovat esim uimarannalla koko päivän eivätkä itse ole kotona syömässä päivällistä. Mutta reissuun lähdöstä ilman, että mulle kerrotaan etukäteen vetäisisin sellaisen vesimelonin nenään, että ei mitään rajaa.
[/quote]
Ei kai sitä ruokaa olisikaan pakko olla, mutta tuossahan olikin heitetty aiemmin syödyn ruoan jämät roskiin eikä jätetty toiselle jääkaappiin odottamaan, että tulee töistä kotiin.
Eikä mitään raporttiakaan tarvitse tehdä ja toki suunnitelmat muuttuu, mutta ei nyt muutu tuolla tavalla, että ensin ollaan lähdössä mökille yhdessä ja mitään ilmoittamatta jätetäänkin yksi pois kyydistä.
Mun exä käyttäytyi tuolla tavalla ja ikävä kyllä sillä ainakin käytös koko ajan paheni ja paheni. Hän käytti tuollaisia keinoja osoittaakseen mulle "paikkani", kuten hän asian ilmaisi. Mukavasta miehestä kuoriutui loppujen lopuksi täysin luonnevikainen tyranni.
Mekin sovittiin ihan normaalisti menot ensin yhdessä, tai ylipäätään siis ilmoitettiin niistä toinen toisillemme etukäteen (yöreissut yms), jossain vaiheessa sain kuulla olevani sairas kyttääjä, kun halusin tietää etukäteen, jos mies aikoo olla yön poissa kotoa ja koska olin sairas kyttääjä, alkoi mies tehdä ns. katoamistemppuja eli jos pyysin tekemään kotitöitä, oikeastaan mitä vain, saattoi vain kävellä ovesta ulos ja olla kolme päivää teillä tietymättömillä. Tämä käytös kuulemma oli tarkoitettu kouluttamaan (kyllä, juuri tuota sanaa käytti) mua ymmärtämään miten parisuhteessa käyttäydytään.
Mähän en tietenkään saanut käydä töiden jälkeen edes kaverin kanssa kahvilla.
Ei liene ihme, että kulkee nykyään nimellä ex.
Olemme tunteneet yli kymmenen vuotta ja mieheni entinen liitto päättyi miehen ollessa uskoton (ei minun kanssani). Olen kyllä hänelle viimeviikolla aiheesta sanonut ja hän sanoi minun olevan tärkeä ja rakastavansa mutta minusta tuo käytös kyllä kertoo jotain aivan muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tästäkään ei voi puhua miehen kanssa?
Minusta olisi kamalaa, jos mies ja lapset eläisivät kauttani eli olisivat tilivelvollisia lomastaan. Ydinperhe ollaan enkä todellakaan kysele, mitä suunnitelmia heillä on päiväksi, kun itse olen töissä.
Sinun ongelmasi näkyy siinä, miten et itse halua olla osa perhettä vaan vuokraemäntä. Kirjoitat "omistamani asunto" ja "minun kotini". Miten se mies ja lapset voisi kokea sinua osaksi perhettä, kun sinä et koe heitä perheenjäseniksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 12:15"]
Et sinä kuulukaan joukkoon. Koska ne mies ja lapset ovat olleet paljon kauemmin perhe kuin mitä sinä olet tullut siihen siipeilemään. Hommaa itsellesi oma koti ja ihan oma perhe, jos sellaisen haluat.
[/quote]
Korjaisin tähän että asumme minun omistamassa asunnossani jota minä maksan yksin, mies maksaa ainoastaan osan vedestä, sähköstä ja muista elämiskustannuksista muttei minun asunnostani joka on minun nimissäni. Enkä mielestäni ole siipeilijä vaikka seurustelen miehen kanssa jolla sattuu olemaan lapsia aiemmasta liitosta.
No miksi ihmeessä olet sitten ottanut uskottoman miehen lapsineen huusholliisi? Sitä saa mitä tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 12:21"]
Minusta olisi kamalaa, jos mies ja lapset eläisivät kauttani eli olisivat tilivelvollisia lomastaan. Ydinperhe ollaan enkä todellakaan kysele, mitä suunnitelmia heillä on päiväksi, kun itse olen töissä.
Sinun ongelmasi näkyy siinä, miten et itse halua olla osa perhettä vaan vuokraemäntä. Kirjoitat "omistamani asunto" ja "minun kotini". Miten se mies ja lapset voisi kokea sinua osaksi perhettä, kun sinä et koe heitä perheenjäseniksi?
[/quote]
No eikös se minunkin kotini ole siinä missä miehenikin, pahoittelen jos en tähän kirjoittanut että "meidän kodissa" ja omistamani asunto kirjoitan ihan sen vuoksi että asunto on tosiaan minun omistamani jonka kulut hoidan yksin sillä olemme näin sopineet. En todellakaan halua että mieheni joutuu maksamaan asuntoa jonka minä olen kauan aikaa sitten jo hankkinut jonka valintaan mieheni ei ole voinut vaikuttaa.. minulle ainakin tulisi siitä tunne ettäolen halunnut mieheni vain lainan maksajaksi, erijuttu sitten jos asunto olisi yhteinen ja yhdessä valittu, mut nyt lainat on minun oma rasitteeni siihenasti kunnes löydetään (jos enää löydetään) uusi koti joka on meille kaikille mieluinen.
[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 12:03"]
Miksi ette lomaile yhtäaikaa?
Onko mies aina tullut ja mennyt mielensä mukaan vai onko tässä tapahtunut muutos? Onko hän joskus ennen ilmoitellut menoistaan ja tuloistaan? Sinänsä minusta ok, jos toisella on loma ja toisella ei, että lähtee yksin toiselle paikkakunnalle, mutta olisi korrektia ilmoittaa, milloin ja mihin lähtee ja koska tulee.
[/quote]
Minä sain vasta työpaikan alkuvuodesta eikä minulle ole kertynyt lomaa, kun puolestaan mieheni on työskennellyt samassa paikassa jo useita vuosia saaden viettää kokonaisen kesäloman. Ennen olemme kaikesta sopineet yhdessä ja jos jokin asia ei ole toiselle sopinut emme ole sitten niin toimineet. Nyt minut on tämän loman myötä heivattu ulkopuolelle koko perheestä ja uskokaa tai älkää se sattuu :(