Ei yhtään kaveria koulussa.

Luin kirjaa, tein läksyjä. Opiskelin, söin välipalaa. Lukiossa on aika erilainen opiskelumeininki kuin yläasteella, ei siellä ole enää välitunnit sellaisia kuin yläasteella.

Välitunnit voi käyttää opiskeluun. Saa parempia arvosanoja ja pääsee parempaan opiskelupaikkaan sen jälkeen. Voi käydä myös ulkona kävelemässä, syödä välipalaa, kuunnella musiikkia, olla netissä.

Tsemppiä ❤️

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä ❤️

Kiitos♡

Olen kuluttanut jonkin verran koulun penkkejä lukion jälkeen, ja ainahan sitä alussa on yksin uudessa paikassa. Niin se vaan menee, työelämässäkin. Sitä vaan pitää asennoitua tutustumaan muihin ihmisiin ja luomaan jonkin verran pakollisia kontakteja. Itse olen ujo introvertti, mutta julkinen minäni on rooli, jossa olen suht sosiaalinen ja ennen kaikkea kohtelias muille opiskelijoille. Toisaalta en enää pelkää jääväni yksin, koska tiedän että koulussa on todella helppoa jutella vieressä istuvan kanssa ihan vaikka vain läksyistä. Ensimmäinen askel sinulle on kuitenkin hyväksyä itsesi sellaisena kun olet. :)

Paljon tsemppiä ap. Tuttu tilanne ja siitäkin jollain tavalla selvinnyt.

Sinulla on sentään harrastuksissa/vapaa-ajalla kavereita. Minulla ei ollut edes silloin.

Neuvoni on, että mene kouluun sillä asenteella, että olet siellä opiskelemassa, ja varsinainen sosiaalinen elämä on muualla. Kyllä se siitä. Sen asian kanssa oppii kyllä elämään, että niitä kavereita ei joka paikassa ole. Jos sitten käykin niin, että ystävystyt jonkun kanssa siellä koulussa, sehän on pelkkää plussaa.

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on sentään harrastuksissa/vapaa-ajalla kavereita. Minulla ei ollut edes silloin.

Neuvoni on, että mene kouluun sillä asenteella, että olet siellä opiskelemassa, ja varsinainen sosiaalinen elämä on muualla. Kyllä se siitä. Sen asian kanssa oppii kyllä elämään, että niitä kavereita ei joka paikassa ole. Jos sitten käykin niin, että ystävystyt jonkun kanssa siellä koulussa, sehän on pelkkää plussaa.

Näitä harrastuskavereitanikaan en näe kuin treeneissä, vapaa-ajan olen yksin ja perheen kanssa. Tuntuu välillä haikealta, kun kaikki muut ovat vapaa-ajalla kavereiden kanssa jossain, ja itse olen kotona sisarusten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Paljon tsemppiä ap. Tuttu tilanne ja siitäkin jollain tavalla selvinnyt.

Kiitos♡

Oliko teillä paritöissä joku tietty, jonka kanssa teitte kaikki työt, vai jouduitko aina tekemään sen kanssa, joka jäi ilman paria?

Itsekin olin aina yksin, se oli kamalaa.

Sama

Minä olin yksin koulussa ja olen ollut yksin myös työelämässä. Nyt alan olla jo vanha ja näen jo itseni vanhainkodissakin istumassa yksin, kun muut mummot kertoilevat toisilleen minkälainen elämä heillä on ollut.

Itse olin pienen paikkakunnan lukiossa, jossa kaikki tunsivat toisensa jo ennestään. En saanut yhtään kaveria, kun muilla oli samat kaveripiirit jo ala-/yläasteelta lähtien. Välitunnit olin yksin jossain, yleensä tein läksyjä, tai olin vain puhelimella. Ruokalassa en käynyt ikinä.

Lohdutukseksi sanon, että minun pojallani ei ollut aluksi lukiossa yhtäkään kaveria, ja oli siitä hyvin surullinen.

Nyt 2. vuodena on tutustunut lukiotyyppeihin ja on ihan kivoja yhteisiä bileita jnp.

Kyllä sinäkin pikkuhiljaa löydät jonkun kaverin sieltä. Tsemppia sulle!

Lukiossa tulee helposti semmoisia tervehtimis- ja juttelututtuja ainakin. Itse löysin lukioaikana vasta sen oman parhaan kaverin.

Ota katsekontaktia ihmisiin ja rupea moikkaamaan niitä, keiden kanssa olet samoilla tunneilla tai vaihtanut joskus pari sanaa. Kyllä se siitä.

Lukiossa aletaan olla jo vähän enemmän aikuisia. Yleensä siellä ei tarvitse jäädä kokonaan yksin vaikka ns. sydänystäviä ei löytyisikään. Ollaan vähän rennompia ja avarakatseisempia kuin yläkoulussa. Mutta ei tietenkään kannata tieten tahtoen jäädä nurkkaan ja kyhjöttää yksinään, silloin on muiden vaikea lähestyä.

Lukiossa oli se hyvä puoli, että välitunneilla ei tarvinnut mennä ulos. Tein usein samana päivänä tulleita läksyjä, luin kirjaa, kuuntelin musiikkia jne. Samaa siellä teki moni muukin.

Tsemppiä!

Itse olin aika samanlainen kuin sinä, myös melko pienellä paikkakunnalla. Luokallani oli yksi toinen ujo ja hiljainen tyttö, joten aloimme sitten yhdessä tekemään tehtäviä. Mitään kunnon kavereita meistä ei tullut, mutta oli kiva, kun oli joku, kenen kanssa tehdä paritehtäviä ja jutella.

Tsemppiä!