Lue keskustelun säännöt.
Appivanhempien taloudellinen tuki - mitä mieltä olette?
29.07.2013 |
Haluaisin kommenttejanne mieheni perheen tilanteeseen. Mieheni siskolla on ollut melko myrkyisä parisuhde lastensa isän kanssa. Hän sai melko nuorena lyhyen yhdessäolon jälkeen ensimmäisen lapsensa ja koska kumpikin oli opiskelijoita, rahoittivat mieheni vanhemmat lapsenlapsensa menoja melkoisesti. Sisko sai miehensä kanssa vielä kaksi tytärtä, jonka jälkeen mieheni sisko halusi erota miehestään, koska oli ihastunut toiseen.
Hän osti uuden miehen kanssa talon tultuaan raskaaksi tälle ja he ehtivät asua talossa muutaman kuukauden yhdessä ennen kuin mieheni sisko halusi erota tästäkin miehestä. HEidän lapsensa syntyi vasta kun he olivat muuttaneet erilleen. Koska talo oli ostettu täysin lainarahalla eikä se mennyt heti uudelleen kaupaksi, joutui mieheni isä maksamaan siskon lainanlyhennykset, koska sisko hankki itselleen vuokra-asunnon, josta luonnollisesti tuli kustannuksia.
Sisko palasi yhteenen ensimmäisen miehensä kanssa ja he hankkivat ison ja hintavan asunnon ja kaikki olikin hetken aikaa hyvin, kunnes nyt he ovat taas eroamassa, eikä siskolla todennäköisesti ole varaa ylläpitää yksin asumiskustannuksia. Tämä tarkoittaa luonnollisesti, että appivanhempani tulevat taas taloudelliseen apuun.
Kysymykseni kuuluukin, onko tämä teistä normaalia? Kuinka pitkälle vanhempien tulee auttaa aikuisia lapsiaan? Olen itse ainut lapsi, joten itseni on välillä vaikea ymmärtää, että toista lasta avustetaan rahallisesti jatkuvasti. Yhteensä on kuitenkin kyse useista kymmenistä tuhansista euroista.Mieheni sisko on 35-vuotias, joten ei enää parikymppinen opiskelija, vaan työssäkäyvä aikuinen nainen.
Miehelläni ja itselläni on hyvät työpaikat ja olemme varmaankin suomalaisessa mittakaavassa hyvätuloisia, joten meidän ei ole tarvinnut pyytää taloudellista apua perheellemme. Appivanhemmista näkee, että he tuntevat välillä jonkinlaista syyllisyyttä tilanteesta. Oma lukunsa on se, miten aikuisten parisuhdeongelmat ovat vaikuttaneet lapsiin, mutta en lähde sitä tässä erittelemään.
Kommentit (43)
Tietenkin se kuuluu muille. Pankaa tiedot ylös ja erätkää perunkirjoituksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jonkun lapsen suosiminen -oli se sitten aineellista tai aineetonta suosimista - on aina väärin ja osoitus huonosta vanhemmuudesta. Yhden suosiminen romuttaa ajatuksen sisaruksista voimavarana ja tukena, kun se eriarvoisuus aiheuttaa katkeruutta ja pilaa sisarusten välejä. Se on pohjana sukuriitoihin ja aiheuttaa loppupeleissä pahaa mieltä kaikille. Ei kyse ole ahneudesta vaan siitä, että myös aikuisia lapsia pitäisi kyetä kohtelemaan tasa-arvoisesti. Täysin tasan ei homma koskaa mene, ja hädässä olevaa pitää auttaa, mutta jos yksi on koko ajan hädässä, on tämä sitä suosimista ja väärää kohtelua.
ymmärrän ap:tä, koska omassa perheessäni on oltu tiukanmtasapuolisia. kun yhtä autettiin, saatiin me muut sama summa seuraavana vuonna tileille. Pieniä apuja ei voi laskea, mutta suurissa linjoissa on oltu tasapuolisia.
Miehen suvussa näin ei ole. Mies on ollut 14-vuotiaasta töissä maksaakseen harrastusvälineitä ja säästääkseen omaan asuntoon. Sisko ei ollu töissä ennen kuin 19-vuotiaana, hänelle maksettiin kalliit harrastusvälineet mm. piano ja ratsastustunnit, kielimatkat kesäisin ulkomaille jne. Vanhemmat laittoivat siskolle saman määrän rahaa säästöön, kuin mitä mieheni omalla työllään ansaitsi.
kun mieheni osti asunnon, vanhemmat auttoivat rempassa ihan työllä ja maksoivat tapettejakin. Kun sisko osti asunnon, hankkivat he siskole lasitetun parvekkeen 14000 euroa, kun mieskin oli saanut remppa-apua.
Kun saatiin autoa varten lainaa ja,maksettiin sitä takaisin, niin appivanhemmat antoivat velan anteeksi (puolet lainasta jäi maksamatta), sisko sai koko lainasumman tililleen. Arjessa on ostettu siskolle vaatteita ja lahjoitettu mm. auto.
Joka käänteessä appivanhemmat muistavat todeta, että ovat tasapuolisia lapsilleen. Tämä todella hämmästyttää, koska ymmärrän pienissä asioissa sen epätasaisuuden mutta en isoissa enkä käsitä,, miten näkevät asian tasapuolisena kohteluna.
[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 14:40"]
Ei mene ihan noinkaan. Jos vanhemmat ovat lahjoittaneet jollekin lapsista huomattavia summia/omaisuutta elinaikanaan, ne voidaan myöhemmin katsoa ennakkoperinnöksi.
[/quote]
Niin, jos siitä halutaan mekkala nostaa. Itse en ainakaan kehtaisi alkaa narisemaan.