Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies muuttui toisen lapsen jälkeen
06.08.2020 |
Minulla(29) ja miehelläni(34) on kaksi lasta. Mies oli se joka esikoisen jälkeen rupesi puhumaan että voisimmeko yrittää toista lasta. Mieheni on halunnut kovasti lapsia kanssani. En ole siis häntä painostanut lasten tekoon.
Kun esikoisemme(Tyttö) syntyi oli mies todella onnellinen ja ylpeä pienen tytön isä. Hän kertoi innoissaan heti läheisille että "Tyttö syntynyt" Mies hoiti tyttöä paljon, häntä kiinnosti kehitysvaiheet, neuvola/lääkäri käynnit, hän tykkäsi leikkiä ja jutella tytölle kovasti ja oli tosi läsnä tytön vauva aikana.
Kun kuopuksemme(Poika) syntyi mies oli oikeastaan aika tavallisen oloinen. Tai no kertoi ystävilleen ja muutamille läheisille vasta viikkojen päästä synnytyksestä että "Poika syntynyt" Miestä ei kiinnostanut hoitaa poikaa ellei ollut ihan pakko. Miestä ei myöskään kiinnostanut pojan neuvola/lääkäri käynnit joskus harvoin ryhdistäytyi ja esitti paikan päällä että kiinnostaa. Ehkä joskus harvoin pari minuuttia mies löperteli pojalle jotain ja sitten se oli siinä.
En vain ymmärrä mitä tapahtui. Kun odotimme kuopusta niin mies oli vielä mukava, iloinen, positiivinen oma itsensä. Mutta heti kun kuopus syntyi hänestä tuli, hiljainen, välttelevä, suuttumisen herkkä, omissa oloissa oleva, ja jotenkin ailahteleva ja "kylmä".
Olen yrittänyt kysyä mieheltäni varovasti että " Onko kaikki hyvin?" Vaivaako joku mieltäsi?" Mutta mieheni kertoo kuulemma kaiken olevan ihan hyvin.
En tiedä muutakun sen että mieheni muuttui täysin kuopuksen synnyttyä. Olen niin huolissani miehestäni ja mihin meidän suhde ja perhe on ajautumassa.
Osaako kukaan auttaa mikä miestäni voisi vaivata? :(
Kommentit (25)
Jos miehesi oli normaali ja todella onnellinen saatuanne esikoisenne joka on tyttö. Mutta sitten muuttui totaalisesti kun saitte kuopuksenne pojan tuli vain mieleen että jos miehesi olisi halunnut että myös kuopus on tyttö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko hänellä olla traumoja omasta lapsuudesta, mitkä puskee esille nyt pojan syntymän jälkeen? Huolia ja pelkoja miten kaikki tulee menemään. Miehelläkin voi olla ns. raskauden/synnytyksen jälkeinen masennus. Puhu vaan suoraan mitä olet havainnut ja yritä auttaa häntä.
Omat "traumat" voi nousta pintaan lapsen syntymän jälkeen. Nyt syntyi samaa sukupuolta oleva. Miehen olis voitava puhua.
Masentunut tai sivusuhde. Onko teillä seksiä? Sen puute saattaa aiheuttaa noita kahta ensin mainittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko suhde tyttöön muuttunut? Miehellä voi olla jaksaminen lopussa muistakin kuin perhesyistä?
Vierailija kirjoitti:
Masentunut tai sivusuhde. Onko teillä seksiä? Sen puute saattaa aiheuttaa noita kahta ensin mainittua.
Mieheni on todella paljon kotona. Tekee kotona töitä koneelta käsin. Ja menot minne menee on yleensä kauppa tai kavereiden luona käymään ja heidänkin luokse nykyään harvoin.
Seksiä meillä on yleensä noin kaksi kertaa viikossa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun eksäni kohteli myös lapsia eri tavalla sukupuolesta riippuen. Pojalle saattoi raivostua niin että poika pelästyi ihan tosissaan ja tyttöä aina hemmotteli. Eksällä oli ollut traumaattinen lapsuus (tämä selvisi minulle vasta omien lasten saamisen jälkeen, enkä edes tiedä mitä kaikkea siihen on liittynyt). Ex ei myöntänyt käytöksessään mitään ongelmaa tai eroa lasten kesken. Minä jouduin usein menemään väliin, kun "hän laittoi pojan kuriin". Miehen perheessä tuollainen käytös oli ollut normaalia, minä en sitä kestänyt. Lähdin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentunut tai sivusuhde. Onko teillä seksiä? Sen puute saattaa aiheuttaa noita kahta ensin mainittua.
Mieheni on todella paljon kotona. Tekee kotona töitä koneelta käsin. Ja menot minne menee on yleensä kauppa tai kavereiden luona käymään ja heidänkin luokse nykyään harvoin.
Seksiä meillä on yleensä noin kaksi kertaa viikossa.
Ap
OK. Luultavasti ei siis sivusuhde.
Masennusta tarjoan siinä tapauksessa, tai jotain pintaan nousseita huonoja lapsuuskokemuksia. Tämä voi kuulostaa äärimmäiseltä keinolta, mutta saisiko sitä miestä esim. puhumaan?
Vierailija kirjoitti:
Minun eksäni kohteli myös lapsia eri tavalla sukupuolesta riippuen. Pojalle saattoi raivostua niin että poika pelästyi ihan tosissaan ja tyttöä aina hemmotteli. Eksällä oli ollut traumaattinen lapsuus (tämä selvisi minulle vasta omien lasten saamisen jälkeen, enkä edes tiedä mitä kaikkea siihen on liittynyt). Ex ei myöntänyt käytöksessään mitään ongelmaa tai eroa lasten kesken. Minä jouduin usein menemään väliin, kun "hän laittoi pojan kuriin". Miehen perheessä tuollainen käytös oli ollut normaalia, minä en sitä kestänyt. Lähdin.
Normaalia. Mies rakastaa naissukupuolta, nainen miessukupuolta. Meillä lapset ovat selvästi huomanneet eron, ja sen myös ääneen sanoneet. Mutta en usko, että mitään traumoja on syntynyt, kummallakin sukupuolella on kuitenkin rakastajansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun eksäni kohteli myös lapsia eri tavalla sukupuolesta riippuen. Pojalle saattoi raivostua niin että poika pelästyi ihan tosissaan ja tyttöä aina hemmotteli. Eksällä oli ollut traumaattinen lapsuus (tämä selvisi minulle vasta omien lasten saamisen jälkeen, enkä edes tiedä mitä kaikkea siihen on liittynyt). Ex ei myöntänyt käytöksessään mitään ongelmaa tai eroa lasten kesken. Minä jouduin usein menemään väliin, kun "hän laittoi pojan kuriin". Miehen perheessä tuollainen käytös oli ollut normaalia, minä en sitä kestänyt. Lähdin.
Normaalia. Mies rakastaa naissukupuolta, nainen miessukupuolta. Meillä lapset ovat selvästi huomanneet eron, ja sen myös ääneen sanoneet. Mutta en usko, että mitään traumoja on syntynyt, kummallakin sukupuolella on kuitenkin rakastajansa.
No ei ole kyllä normaalia.
Vauva-ajan uutuudenviehätys poissa, tilalle tullut väsymys. Noin se meilläkin meni. Mies kirjaimellisesti itki onnesta esikoisen synnyttyä, vaan ei enää tokan ja kolmosen kohdalla. Osallistuuhan mies lastenhoitoon, mutta paaaljon vähemmän innokkaasti kakkosen ja kolmosen kohdalla. Samalla lailla se näkyy menevän monissa tuttavapiireissäkin, kakkonen ja sitä seuraavat hoidetaan enemmän rutiinilla kuin innolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vauva-ajan uutuudenviehätys poissa, tilalle tullut väsymys. Noin se meilläkin meni. Mies kirjaimellisesti itki onnesta esikoisen synnyttyä, vaan ei enää tokan ja kolmosen kohdalla. Osallistuuhan mies lastenhoitoon, mutta paaaljon vähemmän innokkaasti kakkosen ja kolmosen kohdalla. Samalla lailla se näkyy menevän monissa tuttavapiireissäkin, kakkonen ja sitä seuraavat hoidetaan enemmän rutiinilla kuin innolla.
Täällä sama. Molemmat samaa sukupuolta.
Jos miestä vaivaa joku niin ettei pysty kantamaan omaa osuuttaan perheen vastuista niin terapiaan heti paikalla. Jos kaikki on vastausten perusteella ok niin kantaa tietenkin oman osuutensa vastuusta (puolet työn ulkopuolisena aikana). Jos ei siihen kykene niin heti paikalla saa luvan selventää miksi ei sitä tee, ei mitään pelleilyä että vaimo joutuu viisi vuotta kyselemään onko kulta kaikki ok samalla kun huolehtii lapsista ja niiden isä vapaamatkustaa perheessä.
Ei oo jännää. Kun poika kasvaa patista harrastuksiin
Kannattaisi tehdä asialle pian jotain
Tuo kuulostaa kyllä lastensuojelun asialta.
Jos kaikki on kerta "ihan hyvin", niin sitten käyttäydytään myös hyvin. Tuollainen passiivisagressiivinen murjottaminen on pelkkää itsekästä prseilyä. Tekisin asian hyvin selväksi miehelle. Toki mies väittää vastaan ja sanoo käyttäytyvänsä ihan normaalisti ja loppuen lopuksi on yllättynyt, kun ilmoitat haluavasi erota. Sitten mies voikin aloittaa uhriutumisen, miksi miestä sorretaan erossa eikä hänen vanhemmuuttaan arvosteta.
Alue: Aihe vapaa
Masentunut?