jaksanut olla koko aamun huutamatta lapselle.

ihanan kannustavaa väkeä. jos olisin laittanut, että taas huusin lapselle ja olo kurja, olisi tullut kunnon huuto ryöppy päälle kuinka minä en olisi lastani ansainnut. en olekaan ansainnut vaan lahjaksi saanut.

Pakko tähän sen verran mainita, että millaiseksi luulet lapsesi tulevan kun häntä on kasvatettu huutamalla? Luuletko, että lapsesi osaa myöhemmin hoitaa hankalia asioita huutamatta? No, kukin tyylillään.

Hieno juttu, että olet jaksanut olla huutamatta kaksi päivää. Siitä se alkaa - se uusi elämä. Vihaa voi tosiaankin oppia hallitsemaan ja kanavoimaan järkevästi. Siihen vaaditaan tavallista enemmän itsetuntemusta tahdonvoimaa sekä jonkin verran armeliaisuutta itseään kohtaan. 

Itseään ruoskimalla ei tule hyvää uutta elämää vaan positiivisella asenteella ja kannustamalla. 

Luulen lapsestani tulevan huonolla itsetunnolla varustettu jos hänet kasvattaa huutamalla. Ja että lapseen tarttuu se huuto tapa mitä äiti nyt harrastaa. En todellakaan pidä huutamista oikeutettuna tekona. Miksi taistelisin siitä eroon jos pitäisin sitä oikeana tapana kasvattaa lasta?

Kiitos nelonen. Tsemppiä tässä tarvitaan kyllä. Äskenkin pisti kyllä kunnolla koetukselle minut kun huusi puolituntia kurkku suorana. Mutta ihme kyllä en sortunut huutamaan. Toivottavasti tästä olisi suunta vain ylöspäin.

Hyvä ap! Kyllä se siitä! Varmasti muuttuu päivä päivältä helpommaksi olla huutamatta.

Kuulin jostakin hyvän tavan lopettaa joku tavaksi tullut juttu, josta on riippuvainen. Neuvon kertoi joku tupakoinnin lopettanut, mutta itse olen käyttänyt tätä vieroittaessani itseäni suklaasta. Ehkä se toimii myös huutamisen lopettamisessa. Eli:

Et koskaan päätä, että tämä oli viimeinen tupakka ja et koskaan enää polta. Ei, vaan päätät, että pidät nyt lyhyen tauon tupakoinnista (yhden aamupäivän, yhden päivän, yhden viikonlopun tai yhden viikon). Kun tämä lyhyt tauko on ohi, mietit itsessäsi, haluatko nyt ihan oikeasti sen tupakan, vai pitäisitkö toisen samanpituisen tauon. Todennäköisesti et silloin halua sitä tupakkaa, koska huomasit, että pärjäät ilmankin. Näin jatkat sitä taukoa toisella samanlaisella tauolla ja kyselet taas itseltäsi, tekeekö vielä mieli. Todennäköisesti ei tee. Sitten pidät kolmannen tauon. Ja neljännen. Ja niin edelleen. Et siis edelleenkään ole kokonaan lopettanut, pitelet vain taukoja. Taukojen pitäminen on psyykkisesti helpompaa kuin kokonaan lopettaminen. Korostan, ettet tietenkään polta taukojen välilläkään, vaikka periaatteessa saisit, sillä sinulla ei tee mieli.

Jos kuitenkin ensimmäisen tauon jälkeen todella ihan oikeasti vieläkin tekee kauheasti mieli sitä tupakkia, niin silloin poltat tupakan ihan syyllistämättä itseäsi - sehän oli vain lyhyt tauko. Parin viikon päästä voit taas pitää lyhyen tauon - tällä kertaa vain vähän pidemmän tauon, että kehosi oppii irti tupakasta.

Juuh, nyt meni kivasti off topic. Mutta siis näin minä vieroitin itseni suklaasta, ehkä sinä saat vieroitettua itsesi huutamisesta samalla konstilla.