Olenko ainut ahdistunut koronan rajoitustoimista?

Minua ahdistaa ajatus siitä, että nykyinen löysäily koronan suhteen (kaikki rajoitukset purettu, suosituksia ei noudateta) johtaa totaalisulkuun kesken kaikkein ankeimman ja pimeimmän syksyn.

Kaikkein eniten ahdistaa ajatus koulujen sulkemisesta. Jos rajoituksiin mennään, niin koulut pitäisi pitää auki, vaikka kaikki muut suljettaisiin. Lapsilla ja nuorilla on oikeus saada opetusta ja päästä eteenpäin. Aikuiset voivat vähäksi aikaa lopettaa matkustelun, ravintoloissa, baareissa, yökerhoissa ja festareilla käynnin, seurata oopperaa, teatteria ja konsertteja etänä ja tehdä toimistotyötkin etänä.

Vierailija kirjoitti:

Teidät, jotka ette välitä siitä, tarttuuko korona teihin, pitäisi koota samalla paikkakunnalle. Ehkä teho-osastolla voi tulla mieleen, että ei tää niin kivaa ollutkaan?

Taudin vakavan muodon saavat vain ne jotka muutenkin kuolisivat pian.

Kyllä, olet ainut, aivan yksin, kukaan muu 8 miljardista ihmisestä ei koe samoin. Onneksi olkoon lumihiutale.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teidät, jotka ette välitä siitä, tarttuuko korona teihin, pitäisi koota samalla paikkakunnalle. Ehkä teho-osastolla voi tulla mieleen, että ei tää niin kivaa ollutkaan?

Taudin vakavan muodon saavat vain ne jotka muutenkin kuolisivat pian.

Juuri näin!

On ollut mielenkiintoista seurata kun joukkohysteeria leviää.

Influenssa-A niittä yhtälailla vanhuksia hengiltä, rokotteista huolimatta. Kuolinsyyksi ei kuitenkaan kirjata yhtä kärkkäästi influenssa, kuin nyt koronan varjolla.

Ei huoleta hoitokotimummojen kuolemat, he ovat eläneet pitkän elämän ja suurin osa haluaakin jo pois. Kohta viisikymppisenä pelottaa kyllä oma tai puolison vakava sairastuminen tai myöhäiskomplikaatiot, esim. keuhkofibroosi tai neurologiset oireet.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, olet ainut, aivan yksin, kukaan muu 8 miljardista ihmisestä ei koe samoin. Onneksi olkoon lumihiutale.

Että tällaista tukea ahdistuneelle. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi sua ahdistaa? Etkö kestä olla itseksesi tai perheesi kanssa? Etkö kestä olla kotona? Miksi? Ahdistaako pestä käsiä? Eikö pääse matkustamaan vai baariin vai mikä?

Mulle on vaikea ymmärtää tätä, koska minuakin ahdistaa enemmän tämä järjetön kukkuminen ja taudin vastuuton levittäminen, vastuuton "kuluttakaaa ja ostakaa ja matkustakaa" asenne - ihan kun maapallo ja luonto tätä kestäisi. Taitaa olla ihan oikein, että tauti tappaa tyhmimmät ja ahneimmat. Ihan niin kuin myyräkuume tai jänisrutto iskee aina kun populaatio kasvaa liikaa.

Ihan kun mun päästä nämä ajatukset. Pitäisikö ihmisen pysähtyä selvittämään, että mikä siinä " aloillaan " olemisessa on niin ahdistavaa, pitäisi tajuta ettei tää maapallo oikeesti kestä tätä meidän ihmisten aiheuttamaa saastetta, meteliä ja kulutusta. Ehkä tää korona on ihan aiheesta, hävittäisi suuren osan ihmisistä, että eläimet ja maapallo pelastuisi.

Minulla samanlaiset tunteet kuin AP:lla. Ahdistaa, kun joutuu selviytymään arjesta koronan keskellä. Työssäkäynti, lastenhoito. Jos itse tai lapset sairastuu flunssaan, ihan vain tavalliseen, kun ei saakaan viedä hoitoon, mutta kun ei saa olla töistäkään poissa kuin kolme päivää lapsen vuoksi. Miten selviydymme syksystä. Miten käy lasten harrastusten. Joutuuko töissä käyttämään maskia, joutuuko kaupassa käyttämään maskia. Pitääkö hankkia ruokaa ja vessapaperia varastoon, jos tulee yllättävä karanteeni. Kehtaako käydä kirjastossa, voiko tavata ihmisiä. Mitä muutkin ajattelee ja mikä on oikein ja mikä väärin.

Kannattaa miettiä miksi ahdistaa? Onko vaikeuksia olla yksin omassa seurassa? Sitähän moni pelkää ja se että pitää pysähtyä elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla samanlaiset tunteet kuin AP:lla. Ahdistaa, kun joutuu selviytymään arjesta koronan keskellä. Työssäkäynti, lastenhoito. Jos itse tai lapset sairastuu flunssaan, ihan vain tavalliseen, kun ei saakaan viedä hoitoon, mutta kun ei saa olla töistäkään poissa kuin kolme päivää lapsen vuoksi. Miten selviydymme syksystä. Miten käy lasten harrastusten. Joutuuko töissä käyttämään maskia, joutuuko kaupassa käyttämään maskia. Pitääkö hankkia ruokaa ja vessapaperia varastoon, jos tulee yllättävä karanteeni. Kehtaako käydä kirjastossa, voiko tavata ihmisiä. Mitä muutkin ajattelee ja mikä on oikein ja mikä väärin.

Samat sanat täällä. Normiarkikin on lapsiperheessä melkoista miettimistä välillä, niin nyt joutuu ottamaan kantaa hirveän moniin uusiin vaikeisiinkin asioihin omassa toiminnassa. Pitäisi vaan jaksaa. Pelkästään kasvomaskirumba ahdistaa, jos pitää jotenkin valvoa kolmen menevän ja urheilevan lapsen maskien käyttöä.  Moni asia tässä ahdistaa.

Minusta on outoa, kun tämä baarielämä on otettu jonkinlaiseksi perustarpeeksi tai mittariksi, että pääseekö vai eikö pääse baariin. En ikinä käy baareissa. 

Eniten olen huolissani iäkkäästä isästäni, jolla on todella vähän mitään kontakteja koronan myötä. En asu samalla paikkakunnalla. Huolettaa hirveän paljon myös sisareni lapsiperhe, miten selviävät taloudellisesti, kun ovat jo pitkään olleet lomautettuina koronan vuoksi. Jatkosta ei tietoa. On varmasti heilläkin ahdistavaa. Eivätkä hekään mitään bilettäjiä tai baarissa käyviä ihmisiä ole.

Välillä ihmetyttää käsitys, että työ on vain jotain toimistotyötä ja vapaa-aikaa baarielämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teidät, jotka ette välitä siitä, tarttuuko korona teihin, pitäisi koota samalla paikkakunnalle. Ehkä teho-osastolla voi tulla mieleen, että ei tää niin kivaa ollutkaan?

Taudin vakavan muodon saavat vain ne jotka muutenkin kuolisivat pian.

Ei pidä paikkaansa. Tiedän yhden kuusikymppisen miehen, joka joutui teho-osastolle, mutta selvisi hengissä. Kuusikymppisellä voi olla vielä paljon elämää edessä.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa miettiä miksi ahdistaa? Onko vaikeuksia olla yksin omassa seurassa? Sitähän moni pelkää ja se että pitää pysähtyä elämässä.

Ihan vaan ohiksena, että pysähtyminen ja paikallaan olo on monelle tällä hetkellä lomautettuna tai työttömänä olelmista koronan vuoksi, ja huoli taloudesta ja esim. asuntolainan maksamisesta varmasti painaa. Ei ole kovin pieni asia joutua muuttamaan, jos on kouluikäisiä lapsia. Ruoan saaminen pöytään tyhjästä on sellaisenaan joka päivä ahdistavaa, ei tarvinne paljon miettiä siinä tilanteessa, että mikä ahdistaa. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi sua ahdistaa? Etkö kestä olla itseksesi tai perheesi kanssa? Etkö kestä olla kotona? Miksi? Ahdistaako pestä käsiä? Eikö pääse matkustamaan vai baariin vai mikä?

Mulle on vaikea ymmärtää tätä, koska minuakin ahdistaa enemmän tämä järjetön kukkuminen ja taudin vastuuton levittäminen, vastuuton "kuluttakaaa ja ostakaa ja matkustakaa" asenne - ihan kun maapallo ja luonto tätä kestäisi. Taitaa olla ihan oikein, että tauti tappaa tyhmimmät ja ahneimmat. Ihan niin kuin myyräkuume tai jänisrutto iskee aina kun populaatio kasvaa liikaa.

Olen eri, mutta itseänikin kevään rajoitukset ahdistivat syvästi. Ekat pari viikkoa oli kiva olla rauhassa kotitoimistolla, mutta viikkojen kuluessa oli todella synkkää olla samojen seinien sisässä, tapaamatta ystäviä tai sukulaisia tai edes työkavereita! Senkin olisi kestänyt jos olisi ollut mahdollista vaikka laittaa energia harrastuksiin, mutta ne oli peruttu. Viikonloppuja ei tullut odotettua, kun ei voinut suunnitella museokäyntejä/baariiltoja/peliiltoja/pienmatkoja.

Minulle tuli jo reilun kuukauden jälkeen todella ahdistunut ja jopa epätodellinen olo - ihan kuin olisin yksin tässä maailmassa :/

Ymmärrän että kaikki olemme erilaisia ja jotkut pitävät yksinolosta tai kotoilusta, mutta itselle liika oli liikaa. Minä tarvitsen arjen oheen jotain muutakin, mutta lähes kaikki arjesta poikkeava oli kielletty. Ainut mikä oli sallittu, oli työ, mikä sinänsä kiva koska rahaa sentään tuli, mutta ei se nyt ihan henkireiäksi riittänyt. Muutama ystävä kävi edelleen töittensä takia työpaikalla, ja he kertoivat ettei arki muuttunut heillä kovinkaan paljon, joten varmaan nämä kokemukset ovat myös hieman alakohtaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sua ahdistaa? Etkö kestä olla itseksesi tai perheesi kanssa? Etkö kestä olla kotona? Miksi? Ahdistaako pestä käsiä? Eikö pääse matkustamaan vai baariin vai mikä?

Mulle on vaikea ymmärtää tätä, koska minuakin ahdistaa enemmän tämä järjetön kukkuminen ja taudin vastuuton levittäminen, vastuuton "kuluttakaaa ja ostakaa ja matkustakaa" asenne - ihan kun maapallo ja luonto tätä kestäisi. Taitaa olla ihan oikein, että tauti tappaa tyhmimmät ja ahneimmat. Ihan niin kuin myyräkuume tai jänisrutto iskee aina kun populaatio kasvaa liikaa.

Ihan kun mun päästä nämä ajatukset. Pitäisikö ihmisen pysähtyä selvittämään, että mikä siinä " aloillaan " olemisessa on niin ahdistavaa, pitäisi tajuta ettei tää maapallo oikeesti kestä tätä meidän ihmisten aiheuttamaa saastetta, meteliä ja kulutusta. Ehkä tää korona on ihan aiheesta, hävittäisi suuren osan ihmisistä, että eläimet ja maapallo pelastuisi.

Et ehkä sisäistänyt ihan pointtia? "Aloillaan" oleminen ei tarkoita pelkästään sitä ettei tee kaukomatkoja ja rällästä ulkomailla, vaan myös sitä ettet pääse naapurikaupunkiin tapaamaan sukulaisia; salille treenaamaan; harrastuksiin tapaamaan harrastuskavereita; kaupungille kävelemään. Se jos sinut eristetään täysin pelkkään kotiisi ja sen lähiympäristöön, missä et kuitenkaan saa käyttää mitään palveluita, on aika ankeaa - ainakin minun mielestäni.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa miettiä miksi ahdistaa? Onko vaikeuksia olla yksin omassa seurassa? Sitähän moni pelkää ja se että pitää pysähtyä elämässä.

Minua ahdisti se että kaikki tuttu muuttui täysin: niinkuin olisit siirtynyt rinnakkaaseen maailmaan jossa kaikki on hullusti. Et päässyt käymään normaalisti kaupassa, koska "kauppoja piti välttää". Et saanut käydä harrastuksissa, koska ne oli kiinni. Et saanut tavata ystäviä tai sukulaisia, koska tapaamisia piti välttää. Et saanut mennä töihin, koska toimisto suljettiin.

Kaikki tuttu ja turvallinen muuttui, eikä tilannetta voinut helpottaa edes tapaamalla kavereita ja juttelemalla aiheesta kahvikupposen äärellä. Olit ahdistavassa ja pelottavassa tilanteessa täysin yksin, eikä edes kriisipalvelut olleet ulottuvilla, koska ne oli ruuhkautuneet kaikkien muidenkin oireillessa samoista aiheista, ehkä paljon pahemmin kuin sinä itse.

Pieni rauhoittuminen ja mietintä on todella hyvää ihmiselle, mutta sitä ei pidä olettaa tapahtuvan mukavasti keskellä kriisiolosuhteita.

Minua ahdistaa lähinnä tämä jatkuva keskustelu aiheesta ja päättäjien kyvyttömyys päättää. Epävarmuus siis. Minulle on ihan okei mitkä hyvänsä rajoitukset, tai että rajoituksia ei ole.

Se ei ole, että vatvotaan viikkotolkulla, että "ensi viikolla saadaan suositus hengitysuojaimista, no, viikon lopulla, no, seuraavalla viikolla sittenkin, eiku..."

Itse olen nopeiden päätösten ihminen. Selvitän itselleni faktat, mihin ei yleensä kauaa mene ja sen jälkeen toimin sen mukaan. Ahdistaa, että elämääni vaikuttavia päätöksiä tekevät ihmiset, jotka ovat ilmeisen kyvyttömiä tekemään päätöksiä ja toimimaan.