Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen nelikymppinen nainen. Yhtäkkiä kaikki kaverini ovat taas raskaana tai pikkulasten äitejä. En saa ketään enää lähtemään mihinkään.
06.08.2020 |
Minulla itselläni on kolme lasta, jotka ovat nyt 14, 16 ja 17v. En siis tarvitse lastenvahteja omiin menoihini. Nyt tässä iässä olisi energiaa, aikaa ja rahaa tehdä asioita, mutta kaikki nelikymppiset kaverini ovat saaneet hiljattain vauvan. Pari ylikin nelikymppisenä.
Voitin kuumailmapallolennon naistenpäivänä kahdelle naiselle. Tähän päivään asti en ole saanut ketään lähtemään (koska pitää imettää, ei jaksa valvotun yön jälkeen, ei ole lapsenvahtia..) ja lahjakortti umpeutuu elokuun lopussa. Olisin halunnut lähteä jonkun ystävän kanssa, enkä jonkun puolitutun työkaverin tai sukulaistädin kanssa. Oma äiti ei uskalla kyytiin ja siskoja minulla tai puolisollani ei ole, eikä tyttäriäkään.
Mikä tämä nelikymppisten naisten lisääntymisbuumi on? Vain omat läheiseni vai yleisempää?
Kommentit (69)
Mä sain iltatähden 41-vuotiaana. Isommat lapset olivat 10-14-vuotiaita silloin. Mua otti päähän tyypit, joita tuntui harmittavan tai ärsyttävän päätöksemme vielä yhdestä lapsesta. Jos joku puhui vaipparallista tai päivitteli miten "jaksamme vielä tässä vaiheessa aloittaa alusta" niin ei huvittanut tavata ko. tyyppiä.
Iltatähti toi (ja tuo edelleen 15-vuotiaana) valtavasti iloa elämäämme ja vaipparallista tms. puhuminen kuulostivat siltä, kuin kyseessä olisi rasite ja suurin piirtein rangaistus. Vähän kuin joku ostaisi kauan haaveiltuaan oman hevosen, ja tutut päivittelisivät vaan lantashowhun ryhtymistä eivätkä olisi ystävänsä puolesta iloisia.
Tämä meni vähän aiheen vierestä, mutta voihan olla ap, että susta välittyy näille odottajille tai tuoreille äideille jokin sellainen asenne, että et ole kaikkein halutuinta seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voi voi sulle. Itse olen vela 30+ ja itseä ärsyttää kaverit jotka laumasieluisina on yhtäkkiä nyt keksineet alkaa lisääntyä. Koska ollaan koulutettuja niin nämä on asialla ensimmäistä kertaa. Harmi on se että pitää alkaa hankkia itselleen uutta seuraa.,kun näitä ei enää mihinkään saa lähtemään tai jos saa niin se muksu on "pakko" ottaa mukaan. Ei kiitos, haluan fiksua aikuista seuraa enkä lastentarhaa ympärilleni.
Eikö sun ap pitäisi ymmärtää näitä sun kavereita vähän paremmin, olethan itsekin lisääntyjä?
Kun nuorena elää ilman sitoumuksia, niin tietää eläneensä. Asioiden, maailman ja kaiken uuden ja jännittävän kokeminen on ihanaa ja kihelmöivää (ja sallittua) nuorena.
Matkat, seikkailut, juhlat, rakastuminen.., nämä on koettava nuorena.
Ei nelikymppisenä enää tunnu tai yleensäkään tunne asioita samalla lailla. Ei myöskään voi eikä kehtaa elää niin täysillä ja eri asia se joka tapauksessa on.
Neli-viiskymppiset, hoi! Nuoruuden ja seikkailun juna meni jo.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen nelivitonen ja lapset 8 ja 10 eli myöhäisemmällä iällä saatuja. Ystävä- ja tuttavapiirissä on todella paljon samassa elämäntilanteessa olevia, jolloin lapset on keskimäärin saatu siinä ikävuodesta (noin) 32+ eteenpäin ja monet vasta nelikymppisenäkin.
Ensin kouluttaudutaan pitkälle, sitten uraa ja vasta sitten lapsia. Tämä trendi näyttää täällä olevan.
Kaikki tuntemani ikäiseni naiset, joilla jo aikuisia lapsia ovat aiemmin koulutettuja ja matalampaa sosiaaliluokkaa.
Hei vain! Meillä oli yliopistossa 30+ aikuisopiskelijoiden porukka, alanvaihtajia, kaikilla lapset jo tehtynä. Oli leppoisia vuosia kun lapset olivat koulussa. Nykyään ollaan ihan rivimaistereita, ei tosin mitään uratykkejä, töissä käydään ihan rahan takia. Mä olen 41, lapsi 19. Tällainenkin kupla löytyy, missä kaikkea ei tarvitse tehdä samassa järjestyksessä.
Vierailija kirjoitti:
Kun nuorena elää ilman sitoumuksia, niin tietää eläneensä. Asioiden, maailman ja kaiken uuden ja jännittävän kokeminen on ihanaa ja kihelmöivää (ja sallittua) nuorena.
Matkat, seikkailut, juhlat, rakastuminen.., nämä on koettava nuorena.
Ei nelikymppisenä enää tunnu tai yleensäkään tunne asioita samalla lailla. Ei myöskään voi eikä kehtaa elää niin täysillä ja eri asia se joka tapauksessa on.
Neli-viiskymppiset, hoi! Nuoruuden ja seikkailun juna meni jo.
Höps. Tuntee ja kehtaa. Vain nuoruusjuna meni (ja kuka sitä kaipaa?), seikkailua ei mikään estä. Terveisiä Jäämereltä. 65
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahtava pyöriä vajaa kuuskymppisenä äitinä...
Itku sentään.
Vierailija kirjoitti:
Mahtava pyöriä vajaa kuuskymppisenä äitinä...
Itku sentään.
Niin on. Oletko kade?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen nelivitonen ja lapset 8 ja 10 eli myöhäisemmällä iällä saatuja. Ystävä- ja tuttavapiirissä on todella paljon samassa elämäntilanteessa olevia, jolloin lapset on keskimäärin saatu siinä ikävuodesta (noin) 32+ eteenpäin ja monet vasta nelikymppisenäkin.
Ensin kouluttaudutaan pitkälle, sitten uraa ja vasta sitten lapsia. Tämä trendi näyttää täällä olevan.
Kaikki tuntemani ikäiseni naiset, joilla jo aikuisia lapsia ovat aiemmin koulutettuja ja matalampaa sosiaaliluokkaa.
Missähän kuplassa itse sitten mahdan elää? Olen lääkäri. Sain ensimmäisen lapseni 24-vuotiaana opiskelujen ollessa kesken ja toisenkin lapsen vielä ennen valmistumista. Todella monet opiskelukavereistani saivat myös lapsia opiskeluaikana, reilusti alle 3-kymppisinä. Ehkä me alallamme tiedostamme paremmin sen, mitä ikä tekee hedelmällisyydelle ja sekä äidin että lapsen teeveysriskeille raskauden suhteen ja halusimme minimoida riskit?
Alue: Aihe vapaa
Up