Miksi annat häälahjaksi mielummin materiaa kuin rahaa?

Rahalahja on hiukan nolo jos summa ei ole iso. Vähemmän varakkaan on hauskempi antaa tavaraa koska siinä lahjan arvo ei näy niin selvästi. Itse en ikinä antaisi 50 euroa lahjaksi koska mulla ei sellaiseen ole varaa, joten mieluummin oastan jonkun tavaran noin 20-40 euron hintaan.

Mulla on takaraivossa äidin opetus: lahjan pitää olla pysyvää. Esim. lapsena ei saanut viedä edes koulun joulujuhlaan lahjaksi karkkipussia, koska se ei ole pysyvää. Piti olla jokin tavara. Jos sai lahjaksi rahaa, sillä piti ostaa jotain pysyvää ja myöhemmin näyttää tai kertoa rahan antajalle mitä on ostanut.

Jos antaa lahjaksi rahaa, nehän voivat ostaa sillä vaikka ruokaa tai käyttää sen johonkin typerään matkaan - ja mitään ei jää jäljelle. Sitä paitsi kuten edellinen jo totesi: rahaa pitää antaa paljon. Köyhälle on helpompi ostaa edullinen tavara.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 11:42"]

Mulla on takaraivossa äidin opetus: lahjan pitää olla pysyvää. Esim. lapsena ei saanut viedä edes koulun joulujuhlaan lahjaksi karkkipussia, koska se ei ole pysyvää. Piti olla jokin tavara. Jos sai lahjaksi rahaa, sillä piti ostaa jotain pysyvää ja myöhemmin näyttää tai kertoa rahan antajalle mitä on ostanut.

Jos antaa lahjaksi rahaa, nehän voivat ostaa sillä vaikka ruokaa tai käyttää sen johonkin typerään matkaan - ja mitään ei jää jäljelle. Sitä paitsi kuten edellinen jo totesi: rahaa pitää antaa paljon. Köyhälle on helpompi ostaa edullinen tavara.

[/quote]

Miksi ihmeessä jotain pitää jäädä jäljelle? Täällä länsimaisessa kulutusyhteiskunnassa hukutaan jo tavaraan. Jostain elämyksestä, vaikka luksushäämatkasta, jäävä muisto voi olla paljon arvokkaampi hääparille kuin se, että kaapin perällä on käyttämätön esine. Toivoisin, että myös aineettomia elämyksiä osattaisiin arvostaa, eikä tavara olisi se kaiken kulmakivi.

50-luvulla materiaa on ollut vähän, lahjoja on annettu ja saatu vähemmän ja se lahjan arvo on ollut eri. Nykyään kaikilla pursuaa koti kippoa ja kuppia, sisustustekstiilejä ja hassunhauskoja lahjaesineitä. Se, että saa lahjaksi lisää tavaraa, herättää enemmän tuskastumista ja ärtymystä kuin iloa, koska sille tavaralle on pienessä kodissa etsittävä joku paikka, vaikka tilaa ei olisi entisillekään tavaroille.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 11:42"]

Mulla on takaraivossa äidin opetus: lahjan pitää olla pysyvää. Esim. lapsena ei saanut viedä edes koulun joulujuhlaan lahjaksi karkkipussia, koska se ei ole pysyvää. Piti olla jokin tavara. Jos sai lahjaksi rahaa, sillä piti ostaa jotain pysyvää ja myöhemmin näyttää tai kertoa rahan antajalle mitä on ostanut.

Jos antaa lahjaksi rahaa, nehän voivat ostaa sillä vaikka ruokaa tai käyttää sen johonkin typerään matkaan - ja mitään ei jää jäljelle. Sitä paitsi kuten edellinen jo totesi: rahaa pitää antaa paljon. Köyhälle on helpompi ostaa edullinen tavara.

[/quote]

Maailma on näiltä osin muuttunut äitisi opetuksista. Nykyään käytössä kuluvat lahjat ovat usein arvostetumpia, koska eivät jää nurkkiin pölyttymään.

Mistä lähtien raha ei ole ollut materiaa? Eikö se ole sitä mitä suuremmassa määrin?

Minusta on vaan niin tökeröä anella rahaa.

Onneksi nykyisin ne ihmiset joilla oikeasti on kaikkea myös sydäntä ja järkeä ovat lähettäneet hääkutsuja joissa lukee: Emme halua lahjoja tai rahaa vaan teidät juhlistamaan päiväämme. Siinä mallia kaikille juhlijoille "joilla on jo kaikkea"

Yhteen aikaan Suomessa oli enkelibuumi, ja saatiin kihlajaislahkasi aivan loputon määrä enkelikrääsää; oli kristallienkeliä, enkelituikkukippoa, oli suojelusenkeliä ja punaposkista vanerienkeliä. Me emme ole enkeli-ihmisiä, ja vaikka lahjan antajien ajatus oli kaunis, niin katselin niitä enkeleitä, ja laskin että sillä summalla mitä niihin on mennyt me kaksi köyhää opiskelijaa oltais eletty viikkotolkulla. Ostettu ehkä jotain mistä itse pitäisimme ja mihin ei olisi varaa.

Itse annan aina rahaa, koska sitä useimmat ihmiset aina tarvitsevat.

Entä jos minun mielestä 50 euroa on liian iso yksin juhlaan tulevalta...nauratteko te sitten siellä että joo, ja Tuija laittoi tilille 20 euroa, olis voinu jättää laittamatta ja tulematta?

Meillä on 4 häät tänä kesänä. Alkaa käydä kukkaron päälle :) 2 sellasta jossa joudutaan yöpymään hotellissa plus bensat päälle, enkä ehkä samaa leninkiä viitti joka häissä pitää.

Mulla on sellanen "lahjalaatikko" johon kerään alennusmyynneistä pitkin vuotta mm. Iittalaa, finlaysonia, luhtaa ja lapsille kaikkea.  Jos sieltä ei löydy sopivaa niin laitan sen 50e kuoreen tai tilille. En haluaisi uskoa, että sen rahalahjan takia naimisiin menevät tai yrittävät häät vierailla kustantaa.

Tässä keskustelussa on tullut vastaus ap:n kysymykseen. Mieluummin tavaroita lahjaksi antavat ovat joko köyhiä tai pihejä. Tavaran kun voi ostaa alelaarista, mutta tilille ei kehtaa laittaa pelkästään viittä euroa.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 11:16"]

Mutta ei kai se nyt ole rahan kerjäämistä, että laitetaan kutsuun esim. "jos haluatte muistaa hääparia lahjalla, voitte lahjoittaa haluamanne summan tilille xxxx häämatkaa varten" tms. Paino sanalla JOS, eihän kenenkään ole pakko mitään antaa! Juuri sitä en ymmärräkään, että jos joku kerran HALUAA muistaa eli on päättänyt sijoittaa summan x hääparin muistamiseen ihan vapaaehtoisesti, niin miksi ei voi antaa lahjaa silloin rahana, jos se on hääparin toive. Eihän ketään pakoteta rahojaan sinne tilille siirtämään, aivan kuin ei ketään pakoteta tuomaan häihin tavaraakaan käärittynä lahjapaperiin.

[/quote]

Ei kait se kerjäystä ole mutta turhaa se tänä päivänä on. Lahjalistat on alunperin tarkoitettu ensikotiin muuttavalle hääparille, joilla ei yhteistä omaisuutta ole ja lahjat auttavat yhteisen elämän alkuun. Miksi ne äitien opetukset pitää väkisin elvyttää tähän päivään kun se ei tämän päivän hääparia palvele? Ihan älytöntä että kolmekymppiset, työssä käyvät, jopa perheelliset aikuiset ihmiset menee naimisiin ja pyytävät LAHJOITUKSIA tai lahjoja? Mielestäni tämän päivän hääpari ei ole oikeutettu lahjalistaan kuten hääparit vielä 20-40v sitten olivat, ja varsinkin tuo että meillä on jo tätä tavaraa antakaa rahaa-asenne on aivan perseestä. Meillä ei listoja eikä rahavonkumisia ollut, vieraat muistivat kukin tyylillään eikä millän tapaa merkitty kuka osti ja mitä. Käyttäkää järkeä, ja ymmärtäkää muuttua. En ihmettele että ihmiset nykyään vihaavat häitä, en minäkään tahdo osallistua juhliin joissa kutsussa on tilinumero, se loukkaa arvostelukykyäni tosi paljon. Jokainen järkevä aikuinen ymmärtää että häihin kuuluu viedä lahja. Jotkut eivät ymmärrä, mutta mitäs sitten, tällaisen suvun piinahengen tietää entuudestaan varmasti ja hänet voi jättää kutsumatta jos lahja on niin tärkeä. Minä annan aina mieluiten lahjan jonka uskon ilahduttavan hääparia, kaikki tekevät niin. On törkeää arvostella lahjaa jonka on saanut, ja se susiruma lamppu on antajansa mielestä sopinut hääparille. Ihmiset on niin saakelin itsekkäitä ja ahneita, lahjatkin pitää päästä itse päättämään "kun ne on ne meidän häät". Naimisiin meno on hääparin oma päätös, ja päätös kustantaa illallinen vieraille on omavalintainen. Vieraat eivät ole velvollisia maksamaan hääparin häämatkaa eivätkä "kerryttämään talobudjettia". Kaikki lahjat tulee olla vapaaehtoisia, ja häälahjojen alkuperäinen käyttötarkoitus on hämärtynyt nykypäivänä. Menkää itseenne, ahneet ihmiset.

Vähän ot:nä, mutta aihetta sivuava.

Meillä oli kutsussa pahennusta herättänyt tilinumero. Ihan hyvin tuota "lahjatoivetta" noudatettiinkin, mutta yksi viiden hengen seurue toi lahjaksi tyynyliinan. Siis yhden tyynyliinan. Tyynyliina ei ollut edes mitään desing-merkkiä tms, vaan ihan tavallinen kaupasta ostettu tyynyliina.  Ja tämän yhteislahjan antajat olivat viisi kolmikymppistä aikuista.

Jotenkin jäi tunne, että tuo lahja oli mielenilmaus siinä kutsussa olevaa tilinumeroa kohtaan...

Raha on nimenomaan sitä materiaa. Ja kyllä se toki on niin, että kovin pientä summaa ei kehtaa laittaa tilille vaikka omat tulot on murto-osan hääparin tuloista. Kukaan ei ole koskaan sanonut että paljonko sen lahjan pitäisi olla per naama, esim. perheeltä joka tulee juhlimaan monen lapsen kanssa, tai miten sitten jos tulee ilman lapsia.

Ihmiset antavat lahjan mieluummin, koska silloin 20 henkinen seurue voi antaa yhteensä 50 euron arvoisen lahjan. Jos taas antaa rahaa niin silloin 5 henkinen perhe joutuu antamaan 150 eruroa.

Minä ainakin itse haluan, että hääparille jää jokin muisto meidän läsnäolosta häissä.  Jos antaa rahaa, harva sitä jälkeenpäin muistaa kuka antoi ja kuinka paljon, eikä senkään niin väliä ole, mutta mitään konkreettista muistoa ei jää. Itse en ole koskaan antanut rahaa. Olen ostanut kylpyläloman, autonpesu-lahjakortteja. Ja jos lahja on ollut "vaatimaton", niin olen teettänyt hääparista ottamastani valokuvasta heille jälkikäteen taulun muistuttamaan heitä ikimuistoisesta päivästä. Minusta on röyhkeää pyytää rahaa jotakin matkaa varten. Säästäköön itse ennen häitä, tai pyytäköön lähisukulaisilta(omat vanhemmat).

[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 00:08"]

Tuli mieleen tosta tilinumero hääkutsuun -keskustelusta. Siis te, joiden mielestä on törkeää pyytää lahjaksi rahaa: MIKSI haluatte mielummin antaa materiaa / jonkin tavaran lahjaksi kuin rahaa hääparin tilille?

Vieras haluaa muistaa hääparia lahjalla. Hääparilla ei ole lahjatoiveita. Vieraan mielestä sopiva summa muistamiseen on esim. 50 euroa. Miksi sillä rahalla täytyy ostaa jotain? Miksi samaa 50 euroa ei voi antaa rahana, jolloin hääpari voi käyttää sen tahtomallaan tavalla, olkoon sitten matkaan, remonttiin, tai ruokaan? Miten se 50 euroa muuttuu paremmaksi lahjaksi kun se on tavaran muodossa, joka on mahdollisesti hääparille ihan turha? Eikö muistamisen tarkoituksena ole tehdä saaja onnelliseksi - jos joku tulee iloiseksi saadessaan rahaa, jolla voi ostaa vaikka ravintolaillallisen, niin eikö se ole parempi kuin turha materia? Ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää, mikä ajatus ihmisillä on tässä takana.

[/quote]

Ihan vittuillessaan ahneille morsiamille :

harvoin on safka edes sen 50 euron arvoista, mitä pitäisi heille maksaa hääjuhlaan pääsystä, joten jokaiselle ahneelle rahankerjääjälle annan tavaraa.

ja jos matkassa on lause, että meillä on jo kaikkea, laitan hyväntekeväisyyteen ja kuitin siitä matkaan ja  maireasti hymyilen, että annoin niille, joilla ei ole mitään, kun teillä on jo kaikkea.

Mahtaa vituttaa, kun luulevat voivansa maksattaa häänsä vieraille

Meillä oli aikanaan kutsun mukana tilinumero ja kerroimme rahan tulevan remonttiin. Monet kiittelivät kun oli helppoa vain siirtää raha ja tietävät että se menee johonkin järkevään. Eräälle vähävaraiselle ystävälle vinkkasin hänen kukkarolleen sopivan lahjatoiveen, samoin mummolleni kerrottiin toive koska hän halusi myös ostaa lahjan. 

Minusta tilinumero häkutsussa on niin nykypäivää jo, että miten joku jaksaa siitä vielä narista!

[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 12:38"]

[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 00:08"]

Tuli mieleen tosta tilinumero hääkutsuun -keskustelusta. Siis te, joiden mielestä on törkeää pyytää lahjaksi rahaa: MIKSI haluatte mielummin antaa materiaa / jonkin tavaran lahjaksi kuin rahaa hääparin tilille?

Vieras haluaa muistaa hääparia lahjalla. Hääparilla ei ole lahjatoiveita. Vieraan mielestä sopiva summa muistamiseen on esim. 50 euroa. Miksi sillä rahalla täytyy ostaa jotain? Miksi samaa 50 euroa ei voi antaa rahana, jolloin hääpari voi käyttää sen tahtomallaan tavalla, olkoon sitten matkaan, remonttiin, tai ruokaan? Miten se 50 euroa muuttuu paremmaksi lahjaksi kun se on tavaran muodossa, joka on mahdollisesti hääparille ihan turha? Eikö muistamisen tarkoituksena ole tehdä saaja onnelliseksi - jos joku tulee iloiseksi saadessaan rahaa, jolla voi ostaa vaikka ravintolaillallisen, niin eikö se ole parempi kuin turha materia? Ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää, mikä ajatus ihmisillä on tässä takana.

[/quote]

Ihan vittuillessaan ahneille morsiamille :

harvoin on safka edes sen 50 euron arvoista, mitä pitäisi heille maksaa hääjuhlaan pääsystä, joten jokaiselle ahneelle rahankerjääjälle annan tavaraa.

ja jos matkassa on lause, että meillä on jo kaikkea, laitan hyväntekeväisyyteen ja kuitin siitä matkaan ja  maireasti hymyilen, että annoin niille, joilla ei ole mitään, kun teillä on jo kaikkea.

Mahtaa vituttaa, kun luulevat voivansa maksattaa häänsä vieraille

[/quote]

Onko sellaisia hääpareja oikeasti paljonkin, jotka laskelmoivat että maksavat häänsä häävieraiden antamilla lahjarahoilla? Toivottavasti ei!

Kun itse menen naimisiin, järjestän juhlat omasta halustani eli maksan vierailleni mielelläni juhlan ruokineen ja juomineen. Lahjoja emme TOIVO, eli lahjalistaa tai pyyntöä rahalahjoituksesta ei mihinkään tule. Mutta todennäköisesti tulee maininta siitä, että JOS joku haluaa muistaa meitä, emme toivo tavaraa. Sitä on jo kaapit täynnä, joten toivomme että jos joku haluaa jotain antaa, meitä muistettaisiin rahalla. Jos ei anna mitään, se on täysin ok.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 12:43"]

Meillä oli aikanaan kutsun mukana tilinumero ja kerroimme rahan tulevan remonttiin. Monet kiittelivät kun oli helppoa vain siirtää raha ja tietävät että se menee johonkin järkevään.

[/quote]

Mua raivostuttaisi tuollainen. Ollaan köyhiä ja remontin tarpeessa, eikä ole rahaa itse tehdä sitä. No, pidetään juhlat ja pyydetään vieraita maksamaan meidän remontti! Miksette pistä sitä juhlarahaa siihen remonttiin ja mene naimisiin ilman juhlia?

Rahan pyytäminen on moukkamaista. Monet vielä muotoilee sen pyynnön että "koska meillä on jo kaikkea". Joo, kaikkea on ja vähän liikaakin, joten antakaa rahaa että saadaan lisää. Tai päästään reissuun. No myykää sitä rojuanne jos haluatte matkoille! Monella vieraalla ei ole "kaikkea" nurkat väärällään, mutta silti niiltä pyydetään avustusta teidän humputteluihin tai remontteihin!

Jos ei mitään tarvitse, eikö niille vieraille voi sanoa että ei lahjoja eikä rahaa, kiitos? Meillä tämä onnistui ainakin ihan hyvin. Mutta ei, suurin osa on kuitenkin ahneita ja haluaa sitä rahaa.

Mun kaveri meni naimisiin ja he pyysivät rahaa häämatkaa varten.

Kyllä se kaveri ainakin sanoi, että toivoo, että saisivat edes osan matkasta maksettua häälahjarahoilla, mutta mikäli sitä rahaa ei tule, niin menevät häämatkalle kuitenkin, ihan samaan paikkaan ja samaan hotelliin, kuin olivat menossa muutenkin (oli jo kaikki varattu), että sitten vaan ollaan vähän tiukemmalla budjetilla siellä.

Saivat sitten ennen kaikkea rahaa ja käyttivät ne tosissaan siihen häämatkaan, hemmottelivat itseään ihan huolella kohteessa kaiken maailman hieromisilla ynnä muilla. Ja kaveri oli iloinen, kun vieraat antoivat heille mahdollisuuden unelmien häämatkaan eikä tarvinnut kituuttaen tuota omalla tavalla elämän tärkeintä matkaa viettää.

Minä ja mieheni muuten annettiin tavaralahjan. On kyse minun kaveristani eikä mies ollut koskaan edes tavannut morsiusparia. Ja rahani olivat tiukilla, joten valitsin jotain, josta tiesin hääparin kuitenkin ilahtuvan, huolimatta siitä, että morsian sanoi monta kertaa, että ei tarvitse ottaa stressiä lahjasta, koska on pääasia, että saa rakkaat ihmiset ympärilleen tähänastisen elämänsä tärkeimpänä päivänä.