Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
7v pelko äidin kuolemasta - kokemuksia?
21.07.2013 |
Tyttäreni on alkanut pelkäämään kovasti että kuolen ja hän ei pärjää elämässä. Isä on pidemmällä matkalla, liekö johtuu siitä... On jouduttu käymään kaikenlaisia mahdollisuuksia läpi ja olen joutunut antamaan erilaisia "toimintaohjeita". Yrittänyt tietenkin sanoa että hänestä kyllä pidetään huolta jos jotain kävisi mutta jotenkin vain lietsoo itsensä aina uudestaan kuvittelemaan tilannetta.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia ja kuinka olette asiasta päässeet yli?
Kommentit (13)
Mun mielestä ihan normaalia ja ikään kuuluvaa, mun pojalla oli myös vastaavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole.
Jos kuolema ei ole kohdannut perhettä niin ei tuo ole normaalia uteliaisuutta jos usein vaivaa ja vielä henkilöityy sinun kuolemiseesi. Melko jännä tilanne teillä, veisin omani lääkäriin.
Olen 3 ja googlasin lapsen kuolemanpelko, silmiin osui tämä:
Kuolemanpelko on luonnollinen ja ohimenevä vaihe lapsen kehityksessä. Taustalla voi olla lapsen ymmärrys kuoleman lopullisuudesta, tapahtuneet kriisit tai huoli omien vanhempien menettämisestä. Lapsi on riippuvainen vanhemmistaan, ja ajatus heistä luopumisesta on pelottava.
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 19:21"]
Olen 3 ja googlasin lapsen kuolemanpelko, silmiin osui tämä:
Kuolemanpelko on luonnollinen ja ohimenevä vaihe lapsen kehityksessä. Taustalla voi olla lapsen ymmärrys kuoleman lopullisuudesta, tapahtuneet kriisit tai huoli omien vanhempien menettämisestä. Lapsi on riippuvainen vanhemmistaan, ja ajatus heistä luopumisesta on pelottava.
[/quote]
Niin, meiltä lapsi on kuollut perheestä joten kuolemasta on puhuttu ja sitä on porattu ja nähty painajaiset.
Silti lapsen juttelemiset meidän vanhempien kuolemisesta on olleet YHDEN puheen varassa. Ja silloinkin lapsi tahtoi tietää minne menee jos me vanhemmat kuollaan ja se on mietitty valmiiksi tuon kyseisen paikan kanssa joten se kerrottiin ja asiaan ei ole toistamiseen palattu.
Jos lapsi ei pääse jutuissaan eteenpäin ja puhumiset on usein niin lapsi kuuluu viedä johonkin jossa sinä saat apua tilanteelle. Ei kukaan kerro lapselle miten homma toimii vaan kuten aina: elämä on tässä ja elämässä kaikkea tapahtuu, me kaikki kuollaan joskus mutta nyt kaikki on kunnossa.
4
Kyllä tuo taitaa olla aika normaalia tietyssä iässä, juuri siinä vaiheessa kun lapsi alkaa tajuamaan mitä kuolema tarkoittaa.
Ei siinä nyt lääkäriä heti tarvita, jotkut lapset vaan ovat herkempiä ja pohtivat enemmän asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7, normaalia tottakai! On minulla omatkin muistot lapsuudestani ja kuoleman ajattelemisesta mutta jos asia vaivaa lasta ja pelkää selvästi menettävänsä äidin, eikä äiti osaa selittää niin pitää lähteä hakemaan apua.
Ei ap tätä turhaan kysy, vaan asia on ongelma.
4
Ihan on normaalia ja ikään kuuluvaa. Meillä alkoi kyselyt n.6v. ja jonkin aikaa sitä kesti. Tyttö oli varsin herkällä mielentilalla ja sitten asiaa vaan käytiin uudestaan ja uudestaan läpi. Kyllä se menee ohi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 19:51"]
Ihan on normaalia ja ikään kuuluvaa. Meillä alkoi kyselyt n.6v. ja jonkin aikaa sitä kesti. Tyttö oli varsin herkällä mielentilalla ja sitten asiaa vaan käytiin uudestaan ja uudestaan läpi. Kyllä se menee ohi!
[/quote]
Ja sun pointtisi siihen ettei lapsi saa apua ongelmaansa on missä?
Jos äiti kokee ettei pärjää lapsen kysymysten kanssa vaan toistelee näitä niin hän varmasti sitten näkee tilanteen pahana. Sinä toki tunget pääsi syvemmälle pensaaseen etkä myönnä ongelmaa. Kerro, milloin ajattelit että tunnustat tilanteen olevan paha?
:(
No huhhuh, koitahan ny olla hyperventiloimatta siellä :)
Jos kysymykset ja lapsen ahdistus kestää PITKÄÄN, niin toki apua voi hakea, mutta missä lukee, että näin olisi!? :)
Täysin normaalia, että lapset kuolemasta kyselee ja jopa useastikin!! Ei siitä pidä mitään numeroa itse tehdä, vaan puhua niin kuin ne on, yhtään sen enempää kuitenkaan asiaa suurentelemalla!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 19:39"]
7, normaalia tottakai! On minulla omatkin muistot lapsuudestani ja kuoleman ajattelemisesta mutta jos asia vaivaa lasta ja pelkää selvästi menettävänsä äidin, eikä äiti osaa selittää niin pitää lähteä hakemaan apua.
Ei ap tätä turhaan kysy, vaan asia on ongelma.
4
[/quote]
Kyllä ap tuntuu ihan osaavan selittää asian lapselle, lapsilla vaan on taipumus jankuttaa ja varmistaa asiaa monta kertaa.
Ap kyselee kokemuksia, ja monet tässä ketjussa ovat sanoneet, että normaalia ja menee yleensä ohi. Ap on varmasti fiksu ja ymmärtää hakea apua jos asia jatkuu samanlaisena pitkään.
Kiitos kaikille:). Kysyin tosiaan kokemuksia ja kiitos niitä jakaneille.
Kuolema sinänsä ei ole meillä tabu ja puhumme lapsen kanssa muutenkin kaikesta ihan niiden oikeilla nimillä. Olen selittänyt että kaikki kuolemme joskus ja sen hän ymmärtääkin eikä sitä itsessään pelkää. Olen myös sanonut että pitää elää tätä päivää eikä voi turhaa miettiä tulevaa.
Tämä on nyt vain ollut niin kovin yllättävää kun kohdistuu niin kovasti minun menettämiseen ja siihen, kuinka hän pärjää (kun ei esim. osaa laittaa ruokaa...!) Vaikka isäkin elämässä toki on, matkoilla nyt kuten mainitsin. Hän pelkää esim jäävänsä viikoiksi yksin, jos minulle sattuu työmatkalla jotain.
No, ehkäpä tämä tosiaan liittyy siihen että ymmärtää nyt kuoleman lopullisuuden ja sen miten se häneen vaikuttaisi. Pitää vain jaksaa yrittää keskustella tästäkin aiheesta! Tuskin ihan vielä lääkäriä tarvitaan vaikka useammin jutellaankin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen 18v pelkään koko ajan isän menetystä :D ihan normaalia aikuseltakin
Alue: Aihe vapaa
up