mun mies mainitsi että olen lihonnut. jätänkö sen

Onhan se lapsen syy että te ootte panneet ilman ehkäisyä, tottakai se on... 

[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 09:22"]

No en mä nyt niin lihava ole.. oon päättänyt että jos vielä kerran mies mainitsee mulle painosta niin lähden ja etsin uuden joka osaa arvostaa muodokasta naista.. mieheni on urheiluvalmentaja joten helppo sen on jo työnsä puolesta pysyä kukkakeppinä:)

[/quote]

Ymmärsinkö aiemmesta viestistäsi oikein, että olet 170cm pitkä ja painat 120 kg. Jos noin on, niin sitten sinä kyllä olet lihava. Miksi kieltää totuus? Ei se, että kutsut itseäsi vain muodokkaaksi vähennä ylipainoasi yhdelläkään kilolla.

Kyllä on joillain naisilla todellisuuden taju hämärtynyt, kun yli satakiloisinakaan + keskimittaisina he väittävät olevansa yhä vain "muodokkaita" tai enintäänkin "hiukan ylipainoisia". Miksiköhän muuten ylipainoiset miehet eivät harrasta samaa itsensä pettämistä?

Ap, riippumatta siitä miltä tuo ylipainosi näyttää, olisi sinun otettava nyt heti itseäsi niskasta kiinni terveydellisistä syistä.

[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 09:34"]

no onhan se pallokin tietysti muoto.

[/quote] :-) Ja jostakin aikaisemman ketjun vastauksesta karkeasti lainattuna: peppu se on vähän pyöreämpikin peppu.

Onneksi en liiku itse ihan samoissa lukemissa kuin ap ja tuo toinen, painoni on lähes puolet vähemmän.

Kyllä se vaaka näyttää samaa lukemaa vaikka jätät sen ukon. Itse on tehtävä jotain että lukema muuttuu

Kuulostaapa vähältä nuo sun sentit painoos nähden. Oon samanpituinen ja puolet laihempi (64kg) kuin sinä ja rinnan ympärys rintoineen on 93 cm ja takamus 93 cm. Lapsia on kyllä niin turha syyttää omasta ylipainosta, kyllä ne kaikki liikakilot tulee ihan siitä mitä kaadat ruokatorvees. Lasten kanssa voi ja pitääkin liikkua, eikä maata sohvalla ja mussuttaa herkkuja.

No sillä, arvostaako mies että "pidät seuraa" lapsillenne, ei nyt ole mitään tekemistä sen kanssa arvostaako mies sitä, että vaimo katsoo oikeudekseen rupsahtaa palloksi. Tunnen yhden 120-kiloisen 170-senttisen naisen, noissa lukemissa ihminen ei ole mikään muodokas vaan nimenomaan pallo, tunnustipa sitä itselleen tai ei. Muotohan se on tosin se pallokin.

Kiukuttaa, kun ihmiset eivät arvosta kumppaniaan sen vertaa, että pitäisivät edes jonkinlaista rotia ulkonäkönsä suhteen vaikka lapset on maailmaan pyöräytetty. Ei kenenkään pitäisi olettaa, että pikkulapsiaikana äiti viettää arkena kaksi tuntia päivässä salilla ja kulkee viimeisen päälle tällingissä, mutta jotakin rajaa. Minusta vaihtoehtosi ovat

1) arvostat miestäsi sen verran, että olet se nainen jonka hän alunperin halusi puolisokseen etkä tursuava makkara, eli laihdutat. Lapset eivät pakkosyötä sinua. Sairaalloiseen lihavuuteen johtaneilla elämäntavoillasi kasvatat lapsistasikin sairaalloisen lihavia, so. sairaita.

2) jatkat entiseen malliin, mutta jos mies käy vieraissa tai lähtee jossain vaiheessa nostelemaan niin eipä ole ihme. Pettäminenhän ei ole koskaan petetyn vika, mutta kurja totuus: kyllä sitä voi joko edesauttaa tai olla edesauttamatta.

tai 3) jätät miehesi ja rikot lasten perheen, koska et joko osaa tunnustaa tosiasioita tai viitsi tehdä niille jotain, missä tapauksessa urheilullinen, itsestään huolehtiva ja mielenkiintoista työtä tekevä miehesi löytää kyllä rinnalleen urheilullisen ja itsestään huolta pitävän uuden puolison. Sinä joko löydät uuden, "muodokasta naista arvostavan" miehen tai et, millä taas ei ole mitään väliä sen kannalta, että syöt itsesi hengiltä. Tuolla painolla todennäköisyytesi kuolla seuraavan kymmenen vuoden aikana on 250 prosenttia normaalipainoisen ikätoverin todennäköisyydestä, se ei ole "muotoja" eikä "naisellisuutta".

Totuus sattuu.

Jätä se!