Lue keskustelun säännöt.
Miksi yhden (etenkin helpon) lapsen äitejä vähätellään?
20.07.2013 |
Välillä tuntuu, että yhden lapsen äitejä ei pidetä edes äiteinä, etenkin jos lapsi on helppo. Pitäisikö äiteyden olla jotenkin kamalaa, raskasta ja rankkaa, että se olisi jotenkin 'validia'?
'Sinä et tiedä äitiydestä mitään kun sulla on vaan yksi.' 'yhden lapsen äidit pätee ja pitää itseään parempina kasvattajina - no kai se nyt on helppoa kun on vaan yksi lapsi' jne. Miksi ihmeessä olisin jotenkin vähemmän äiti kun mulla on vaan yksi ja elämäni on helppoa ja nautin äitiydestä? Käsittääkseni ihminen joko on äiti tai ei ole, ei ole olemassa mitään asteikkoa jolla useamman äidit nousisivat muiden yli lasten lukumäärän tai diagnoosien myötä.
Kommentit (27)
Kun mulla oli vain yksi lapsi 10v en kokenut tuollaista koskaan, ehkä se on ihan itsestä kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No netissä nyt on helppo sanoa mitä tahansa, mutta ei minulle ole koskaan kukaan aukonut päätään. Sitäpaitsi kun nyt sain 11 vuotta myöhemmin sen toisen lapseni, olen todellakin tajunnut monia asioita, joista ennen saatoin olla ihan eri mieltä "sillä yhden lapsen kokemuksella". :) Plus että en vieläkään tiedä miltä tuntuisi pyörittää esim. kolmen alle 4-vuotiaan lapsen katrasta, vaan olen taas siellä ns. helpolla puolella ison ikäeron vuoksi. Toisaalta tiedän jotakin siitä, millaista on elää murrosikäisen ja uhmaikäisen kanssa...
En minäkään ole tuollaista kokenut. Enkä ajattele yhden lapsen äitejä vähätellen. Päinvastoin, muistan oiekin hyvin millaista se aika oli ja suhtaudun vähän hellyydellä. Äitiys on levollista ja mukavaa nyt, kun lapsia on monta ja ikääkin tuplasti.
Mun esikoinen on 5v, ja nyt vasta onnistuimme saamaan toisen alulle...mutta enpä ole koskaan saanut tuollaisia kommentteja, edes netissä harvemmin olen huomannut. Jos joku kaveri laukoisi tuollaista niin epäilisin hänen varmaan seonneen (ei ole sellaisia kavereita, joilla olisi noin huonot käytöstavat), jos taas joku puolituttu niin en olisi enää missään tekemisissä.
[quote author="Vierailija" time="20.07.2013 klo 22:26"]
En minäkään ole tuollaista kokenut. Enkä ajattele yhden lapsen äitejä vähätellen. Päinvastoin, muistan oiekin hyvin millaista se aika oli ja suhtaudun vähän hellyydellä. Äitiys on levollista ja mukavaa nyt, kun lapsia on monta ja ikääkin tuplasti.
[/quote]
No siis tää on toinen, tämä 'hellyydellä' suhtautuminen! Täällä tosiaan olen tätä 'kohdannut', en koskaan irl - mutta en mä ole oikeasti tavannut ketään, joka puhuis kakkavaipoista tai päivittäis facebookiin vauvan kakka-asioita, joten kai mä elän vähän erikoisessa sosiaalisessa piirissä :)
Mä olen lähes 4-kymppinen pian kolmevuotiaan äiti, enkä mäkään pingota tai stressaa, mikä on toinen asia mitä saa kuulla ainokaisten äideistä: ne raukat vielä miettii tollasiakin asioita, söpöä, kyllä se sitten kun sillä on niitä enemmän tajuaa, miten höpsö se on nyt.
Eikä mua siis tämä ahdista, lähinnä ihmetyttää!
..mutta jännää, aina kun täällä kysytään suoraan jostain täällä ilmenevästä käytöksestä, sitä ei yhtäkkiä olekaan. Sama kun joku joskus kyseli jotain lapsivihaajilta, niitä ei yhtäkkiä ollutkaan olemassakaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä ainakaan vähättele, mutta itse aikanaan superhelpon esikoisen kanssa elin illuusiossa, että se helppous johtui erinomaisuudestani kasvattajana ja hoitajana, ja ne valittajat eivät osanneet hommaansa. Onneksi syntyi toinen, joka oli ihan eri maata kuin esikoinen, ja palautti minut maanpinnalle.
Kahden/kolmen/neljän lapsen kanssa joutuu ihan eri tavalla koetukselle kuin yhden kanssa, joutuu jakamaan huomiota ja ihan oikeasti joskus miettimään mitä tehdä kun kädet loppuu kesken. Se on elämänkoulua parhaimmillaan.
Silti on hullua väittää, että yhden lapsen äiti ei olisi oikea äiti, totta kai on!
Siiis eihän äiti ole äiti ennen kuutta lasta. Ikäeroa lapsilla saa olla korkeintaan neljä vuotta, nuorimpien pitää olla koliikista kärsiviä kolmosia ja vähintään yksi erityislapsi joukossa. Ja asiaan kuuluu myös se, ettei kodin ulkopuolelta saa apua ja mies on reissuhommissa vähintään 50% ja muutenkin tekee 60h viikkoa. Ja tietysti ruoat pitää tehdä alusta loppuun asti itse ja pullaa leipoa jatkuvasti niinkuin kunnon äidit tekee. Ja kotihan esiteltiin juuri viimekuussa sisustuslehdessä, luonnollisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mä katselen läheltä paria perhettä, jossa on 3 lasta, toisessa kaikki alle 5v (esikoinen 4,5v, sit 3v ja 1v) ja toisessa lapset 6, 3 ja 1. Joka kerran kun olen ollut näiden perheiden kanssa tekemisissä olen vaan entistä tyytyväisempi ratkaisuuni :) Mutta niin kai hekin, eikä kukaan koskaan ikinä ole sanonut mulle mitään vähättelevää, päinvastoin sanovat usein että sulle varmaan ei tule lapsikuumetta kun tätä katselet, ja tämä sanotaan siis kaikella rakkaudella ja ystävyydellä.
Mulla ei siis tule olemaan omakohtaista kokemusta siitä, millainen on elämä kolmen lapsen äitinä, mutta ei se mun äitiyttä vähennä tai muuta. (Tämä siis kommenttina johonkin ylempään)
ap
Tottakai yhden lapsen äiti, se on ihan selvä. Mutta ei yhden lapsen äiti tietenkään ole kokenut monilapsisen perheen arkea, joka on joissan suhteessa helpompaa ja antoisampaa kuin yksilapsisen perheen arki (ja senhän me kaikki olemme kokeneet, jos esikoinen ei ole ollut kaksonen) ja jossain suhteissa paljon raskaampaa ja kuluttavampaa. Monilapsisen perheen äiti usein myös huomaa, että samoissakin oloissa kasvaa hyvin erilaisia lapsia, eikä toivottavasti viisastele niin herkästi muiden kasvatuksesta.
Valitettavasti minäkin olen törmännyt joihinkin yhden (helpon) lapsen äiteihin, jotka ovat turhan avoimesti paheksuneet toisten ongelmia. Mutta eihän näiden äitien tyhmyyttä saa yleistää kaikkiin yhden lapsen äiteihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.07.2013 klo 22:32"]
En mä ainakaan vähättele, mutta itse aikanaan superhelpon esikoisen kanssa elin illuusiossa, että se helppous johtui erinomaisuudestani kasvattajana ja hoitajana, ja ne valittajat eivät osanneet hommaansa. Onneksi syntyi toinen, joka oli ihan eri maata kuin esikoinen, ja palautti minut maanpinnalle.
Kahden/kolmen/neljän lapsen kanssa joutuu ihan eri tavalla koetukselle kuin yhden kanssa, joutuu jakamaan huomiota ja ihan oikeasti joskus miettimään mitä tehdä kun kädet loppuu kesken. Se on elämänkoulua parhaimmillaan.
Silti on hullua väittää, että yhden lapsen äiti ei olisi oikea äiti, totta kai on!
[/quote]
Tämä oli jotenkin kiva kommentti! Mä en kuvittele, että olisin jotenkin osannut tehdä lapselleni mukavan ja rauhallisen temperamentin, kiitän vaan Luojaa siitä! Enkä ajattele, että rajummat lapset olisivat huonosti kasvatettuja. Yksi syy mun yksilapsisuuteen on just toi että mä en halua jakaa itseäni monen lapsen kanssa, vaan jaan itseni mieluummin yhden lapsen, yhden miehen, yhden itseni ja monen kaverin, sukulaisen ja tosiystävän kesken :)
Ap
[quote author="Vierailija" time="20.07.2013 klo 22:39"]
Valitettavasti minäkin olen törmännyt joihinkin yhden (helpon) lapsen äiteihin, jotka ovat turhan avoimesti paheksuneet toisten ongelmia. Mutta eihän näiden äitien tyhmyyttä saa yleistää kaikkiin yhden lapsen äiteihin.
[/quote]
Oleteko huomannut onko tässä jotain yhteistä tekijää (muuta kuin yksilapsisuus), siis esim ikä, koulutustaso, suhtautuminen muihin ihmisiin yleensä?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko myönttä, että ajatus tuntuu tutulta. Minusta on selvä, että jos on yksi helppo lapsi, ei joudu selvittelemään riitoja tai ristiriitatilanteita ollenkaan. Yhtä lasta on jotenkin helppo ohjata, kun ei saa sisaruksilta tukea vanhempia vastaan. Nauti kuitenkin onnestasi, mutta älä kauhistele, että jollain on rankkaa lasten kanssa. Samaan sisarusparveenkin mahtuu monenlaisia lapsia ja aina ei ole helppoa.
[quote author="Vierailija" time="20.07.2013 klo 22:41"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2013 klo 22:39"]
Valitettavasti minäkin olen törmännyt joihinkin yhden (helpon) lapsen äiteihin, jotka ovat turhan avoimesti paheksuneet toisten ongelmia. Mutta eihän näiden äitien tyhmyyttä saa yleistää kaikkiin yhden lapsen äiteihin.
[/quote]
Oleteko huomannut onko tässä jotain yhteistä tekijää (muuta kuin yksilapsisuus), siis esim ikä, koulutustaso, suhtautuminen muihin ihmisiin yleensä?
Ap
Nämä ihmiset eivät yleensä pysty asettumaan muiden tilalle, vain heidän omat kokemuksensa määrittävät koko totuuden. Ja myönnetään, olen ollut vahingoniloinen, kun tälläinen kaikkitietävä maailmannapa sitten joutuu jossain vaiheessa kohtaamaan toisenkin todellisuuden.
Sama ihmistyyppi arvostelee esimerkiksi yksinhuoltajia erosta, kunnes ero sattuu omalle kohdalle. Sitten vasta huomataan (jos huomataan) ettei se elämän kulku ole aina vain ja ainoastaan omista päätöksistä ja haluista kiinni.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen huomannut, kuinka äidit kilpailee oikein siitä, kenellä on sairain vauva ja kenellä on rankinta. Mun ollessa yhden lapsen yksinhuoltaja, kävin koulua samalla, hoidin kodin yms. kaveri valitti, kuinka hänellä on niin rankkaa. 2 lasta, jotka mies vie päiväkotiin ja hakee ne sieltä, kaveri vaan istuu päivät pitkät koneella. Vieläkään en jaksa sanoa mitään.
Mun yksi kaveri on (totaali)yh, ja todellakin rauhallisen ja kiltin tytön äiti, ja hän nimenomaan pyörittelee päätään kurittomies ja villien lasten läheisyydessä kun vanhemmat eivät osaa kasvattaa. Ei perusta luonne-eroista tai mistään muustakaan.
Minulla on onneksi myös kiltti ja suht rauhallinen tyttö, mutta todellakin ymmärrän että aina lapsen käytös ei ole kasvatuksesta kiinni.
Kun saa useampia lapsia, niin näkee tosi konkreettisesti juuri tuon synnynnäisen temperamentin vaihteluita ym. Ja jotenkin aivan todella ymmärtää, kuinka paljon on kiinni muusta kuin kasvatuksesta ja nikseistä.
Varmasti se kritiikki kohdistuukin nimenomaan niihin yhden lapsen äiteihin, jotka olettavat omalla erinomaisuudellaan saaneensa aikaan sanotaan nyt vaikkapa lapsen joka jaksaa istua 4 tuntia paikallaan kylässä. Tai vauvan, joka nukkuu öisin.
Tosi on, että nämä samat ihmiset usein kunnostautuvat myös muilla elämän osa-alueilla toisia väheksyen ja itseään korostaen. Kai se kulminoituu tähän vanhemmuusasiaan siksi, että tällä saralla ihmiset pääsääntöisesti loukkaantuvat herkästi.
Kuule aina löytyy joku, jota joku toinen vähättelee. Eräs vaikeastivammaisen äiti vähätteli kaikkien muiden vammaisten äitiä, kun hänen lapsella oli harvinanen perinnöllinen sairaus. Oli sitten kohdannut jonkun, jonka kahdella lapsella oli sama vamma ja onnistui sitäkin vähättelemään "on se nyt olevinaan, että heillä menisi jotenkin vaikeammin mutta kyllä tässä yhden kanssa ihan yhtä paljon hommaa on".
[quote author="Vierailija" time="20.07.2013 klo 22:36"]
Ja mä katselen läheltä paria perhettä, jossa on 3 lasta, toisessa kaikki alle 5v (esikoinen 4,5v, sit 3v ja 1v) ja toisessa lapset 6, 3 ja 1. Joka kerran kun olen ollut näiden perheiden kanssa tekemisissä olen vaan entistä tyytyväisempi ratkaisuuni :) Mutta niin kai hekin, eikä kukaan koskaan ikinä ole sanonut mulle mitään vähättelevää, päinvastoin sanovat usein että sulle varmaan ei tule lapsikuumetta kun tätä katselet, ja tämä sanotaan siis kaikella rakkaudella ja ystävyydellä.
Mulla ei siis tule olemaan omakohtaista kokemusta siitä, millainen on elämä kolmen lapsen äitinä, mutta ei se mun äitiyttä vähennä tai muuta. (Tämä siis kommenttina johonkin ylempään)
ap
[/quote]
Aika ikävä sävy useamman lapsen perheestä, vaikka itse vingut itsellesi ymmärrystä. Oli jo ensin empatia sinun puolella, mutta tämä jotenkin näytti sinun oikeat karvasi.
Mutta asiasta toiseen. Kyllä se usein on ihan sillä yhden lapsen äidillä se ongelma. Tunnen muutaman, jotka koko ajan selittävät ja puolustelevat, että kyllä he tietävät äitiydesta yms, vaikka on vain yksi lapsi. Me useamman lapsen äidit ollaan yleensä oltu, että öö, mitä, että totta kai te tiedätte, että mistä tuommoisen keksit.
Mutta ehkä se juttu ei ole kaikilla yhden lapsen äideillä itsellään selvillä, kun jauhavat koko ajan, ettei heitä arvosteta äiteinä. Kukaan ei todellakaan ole heille mitään sanonut, itse vain jauhavat tätä niin kauan, että alkaa jo itsekin epäillä, että mikä heissä on vikana.
"Aika ikävä sävy useamman lapsen perheestä, vaikka itse vingut itsellesi ymmärrystä. Oli jo ensin empatia sinun puolella, mutta tämä jotenkin näytti sinun oikeat karvasi."
ohis on samaa mieltä
Keskustelun edetessä ap on osoittautunut omilta asenteiltaan tosi tympeäksi
Kohtaatko tällaisia kommentteja ihan tosielämässä vai ahdistustko keskustelupalstojen julmasta kulttuurista?