Lue keskustelun säännöt.
Mielenterveysongelma vai jokin sairaus?
19.07.2013 |
Olen nyt puolisen vuotta ravannut lääkärissä hyvä ettei viikon välein jos jaksatte lukea tarinani olisin kiitollinen koska oireeni häiritsevät jokapäivästä elämääni nykyään.ja lääkärit melkein nauravat ulos. Haluaisin saada itseni takaisin.
Oireet viimeisen puolen vuoden takaa:
-lisälyönnit tuntuu kuin rinnasta hyppäisi sydän ulos, rytmihäiriöt, korkea leposyke 90
- kuristuksen tunne kurkussa kuin närästys polttelee vähän.
-oikean silmän takana paineen tunne, sama pupilli hieman toista välillä isompi.
-kipeät vihlasut rintakehällä ja kyljessä
-käsien jalkojen kasvojen puutuminen.
- epätodellinen olo huimaus
-tähtiä silmissä näköhäiriöitä
-paniikki oireita
-kuoleman pelko ja sekoamisen pelko kun mitään ei löydy ja vointi on outo näistä syistä myös ahdistus suuri.
-kylmät varpaat ja kädet ajoittain.
-elohiiri silmässä usein, myös jaloissa
-reidet ja jalat tuntuu raskailta esim. hetken kyykkymisen jälkeen ovat tulessa kuten maitohapoilla.
-muistiongelmat
ai niin olen nainen 30v , kolmen lapsen äiti, nuorimmainen 3v joka valvottanut pahasta 10kk koliikista lähtien. vieläkin. oireet alkoivat keskenmenon jälkeen. joudun tehdä pitkiä työpäiviä istuma-asennossa. stressiä on paljon.
Tutkittu on kilpirauhaset, sydämen ekg, ultra ja rasitusekg, verikokeita paljon joissa trombosyytit verenhyytymisarvot koholla 420 , röntgattu keuhkot.
saan tosiaan ahdistuskohtauksia ja pelkään että saan jonkun kohtauksen tai sekoan kun ajattelen koko ajan mikä minua vaivaa..
entinen aurinko, nykyinen pilvi.
Kommentit (68)
Turhaan valitat, jos et kokeile ensin hamppua. Tkaan, että auttaa JUURI NOIHIN OIREISIIN!
Mikset kokeilisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kärsin melkein samoista oireista kuin sinä ja kyseessä oli erittäin voimakas stressi , mikä sai kaikki lihakseni jännittymään ja olin kireä kuin viulunkieli. Olin ollut tuolloin pitkään aikaa masentunut. Koin pitkän aikaa palan tunnetta kurkussa ja oli hankala saada happea. Hengitys tuntui niin raskaalta, että ramppasin jatkuvasti lääkärissä. Aloin kärsiä kuolemanpelosta ja erään kerran luulin, että kuolen, mikä paljastui paniikkikohtaukseksi. Koin myös vihlontaa rinnan kohdalla silloin. Niskani ja selkäni menivät jumiin ja välillä tuntui, että tunsin kummaa paineen tunnetta päässä(luultavasti kireät niskat, koska stressi veti nekin jumiin) Aloin miettiä kaikkia oireita ja hiljalleen tuntea ne oireet. Oireluettelostasi löytyi monia oireita, mitä minullakin oli: elohiiristä, rintavihlaisuista raskaisiin jalkoihin. Uskoisin että sinulla kyseessä on joku yleiseen ahdistukseen liittyvästä tilasta, voit oikeasti kokea ne fyysisesti.
Kävin tosiaan astmatestissä ja sydämeni ekg mitattiin kerran. Kävin jatkotutkimuksissa, sillä ekg:ssa qt-aika oli pidentynyt tuolla kerralla, kuten myös pq-aika. Itse rasitusekgssa tai ultraäänitutkimuksissa ei havaittu mitään poikkeavaa. Olin varma, että sydämessäni on joku vika. Lisäksi trombosyyttiarvoni olivat kanssa vähän koholla, mikään muu ei ollutkaan, vaikka kaikki verikokeetkin otettiin. Myöskään astmaa minulla ei ollut.
Näin jälkikäteen ajateltuna kroppani reagoi raskaaseen elämäntilanteeseen. Olin tuolloin hirmu stressaantunut. Puhumalla asioista läheisille ja hiljalleen pääsemällä stressaavasta elämäntilanteesta fyysisetkin oireet loppuivat. Pitää keksiä oma juttunsa jolla "nollata", saada ajatukset muualle. Sillä itsellänikin nuo oireet loppuivat.
Kuinka tuttua juttua ap. Hienosti kuvasit elämääni muutama vuosi sitten. Samat oireet, samat tutkimukset ja samat epäilyt. Elämäni rankimmat 7vuotta, siitä useenpi vuosi diagoosilla yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Dg ei käytännössä paljon helpotusta tuonut. koska jatkuvasti pinnan alla kyti epäilys, että jotain on pahasti vialla.
Ja olihan jotain pahasti vialla, mutta kaikki mielen tai aivokemian puolella, tiedä sitten. Joka tapauksessa elämässäni tapahtui iso joukko muutoksia, jopa sellaisia joita olin pelännyt vuosia, ajatellut etten pärjäisi yksin jne..
Mutta muutosten kautta jotenkin mielikin avautui, ahdistus ja itsensä tarkkailu ja sitä kautta kaikki oireilu loppui. Vasta siinä vaiheessa itsekkin ymmärsin mielen vaikutuksen kehoon. Aikaisemmin pidin niin tiukasti kiinni siitä, että vika oli oltava fyysistä. Koska en ollut masentunut, surullinen, en mielestäni edes ahdistunut tai tressaantunut, tai en ainakaan osannut tunnistaa merkkejä itsessäni. Jotain kautta ne kuitenkin pyrkivät ulos, varsinaisesti tiedostamatta.
Tuo kuvio on kuin oravanpyörä, lopulta ei tiedä mikä johtuu ja mistä ja mikä ruokkii toista. Kumpi oli ensin oireet vai ahdistus vai ahdistaako oireet. Oli niin tai näin nii ne oireet on kerrassaan kamalia, jatkuvia jäähyväisiä lapsista, viimeisiä kesiä ja jouluja ja aina rintaa puristaa.
Mutta siitä voi parantua, minäkin paranin. Nyt jo monta vuotta kevyttä oloa, ilman lääkkeitä. Tuntuu ihan hullulta, että meni vuosia siinä usvassa, miten sitä tilaa ei osannut katkaista, Ei vain osannut.
Yritä jollain konstilla saada tuo kierre katki, nimenomaan mielen osalta, fysiikka seuraa sitten perässä. Kuulostaa varmasti ihan tyhmältä ku sanon, että tee jotakin, jotakin mikä tuottaa sulle iloa, sellaista mikä saa mielen unohtamaan miettimisen. Jotai mikä on niin kivaa ja keskittymistä vaativaa, että huomaat hengittäneesi tunnin yhtään yrittämättä. Mulle joskus silloin sanoi psykiatrinen sairaanhoitaja, että tee jotain kivaa. Mene kävelylle ja nauti luonnosta. Se oli oikeasti typerintä mitä olin kuullut. Millä nautit kävelystä tai luonnosta kun rintaan pistää, tuntuu että kävelee ilmapatjalla ja mieli on pelkkää usvaa, osaako sieltä enää kotiinkaan tai tuupertuu sinne.
Kaikki on kuitenkin itsensä voittamista vaikka mieli pistää kuinka hanttiin, sanoo ettet pysty. Sormet puutuu ja korvissa humisee. Pitää vaan mennä. Lopulta se helpottaa, huomaakin menevänsä mielellään.
Tsemppiä kovasti, ikävä sairaus.
Home voi aiheuttaa paljoin muitakin kuin hengitystioireita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap vastaa. kiitos 65. juttu taitaa juurikin olla näin kuin kirjoitit.
Nyt voin jo paljon paremmin saan huono -olo kohtauksia mitä olen kuvaillut tässä ketjussa enään ehkä joka neljäs päivä ja silloinkin tiedän että olo menee ohi kyllä.
lääkkeitä on tuputettu joka tuutista mutta uskon että tästä selviää ilmankin.
olen saanut itseni rauhoittumaan näillä keinoilla.
-upiqioni luontaistuote
-karkkilakko
-lenkki joka ilta (jos jää vliin voin huonosti)
-paljon vähemmän töitä
-teen asioita perheen kanssa jotka tuntuu hyvältä.
Olen huomannut sokereiden vaikuttavan sydämen toimintaan mitä vähemmän sokerihiilari pommeja sitä vähemmän muljahteluita. Upiqioni on todennäköisesti rauhoittanut korkeata leposykettä normaaliin.
kun näitä ei ole en koko ajan pelkää saavani sydäriä.
tutkimalla paniikkihäiriötä ja ahdistusta perinpohjin tiedän mistä on kyse kun huono-olo tulee ja pystyn rauhoittamaan itseni näin en jää murehtimaan seuraavaa pahaa oloa ja tee siinä itselleni muita oireita.
ELÄN TAAS enkä vain seuraa elämääni kuplasta..
USKOMATONTA OIKEASTI OLI ETTÄ VOIN ITSE VAIKUTTAA NÄIN PIENILLÄ ASIOILLA OMAAN VOINTIINI=)
edellistä kirjoittajaa lainaten
"Kaikki on kuitenkin itsensä voittamista vaikka mieli pistää kuinka hanttiin, sanoo ettet pysty. Sormet puutuu ja korvissa humisee. Pitää vaan mennä. Lopulta se helpottaa, huomaakin menevänsä mielellään. "
[quote author="Vierailija" time="20.07.2013 klo 00:04"]
paniikkihäiriöstä olen lukenut että parhaiten sen saa pois kun on varma siitä kroppa on terve ja uskoo kaiken johtuvan paniikista yksin. mutta kun en tosiaan tiedä mikä minua vaivaa on vaikea uskoa syytä täysin paniikkihäiriölle/ahdistukselle kun on tunne että kropassa on muuten jotain vialla.
paniikkihäiriön kokeneet: tiesittekö heti mistä on kyse? pelkäsittekö sairastavanne jotain muuta vakavaa?
turhauttavaa;-(
[/quote]
En tiennyt heti, mistä oli kyse, mutta tajusin sen itse, että oireiluni on psyykkisperäistä.
Googlaa paniikkihäiriöyhdistys, olisiko sillä vertaistukiryhmiä paikkakunnallasi. Ainakin joku tukipuhelin sillä on joskus ollut.