Lue keskustelun säännöt.
Mielenterveysongelma vai jokin sairaus?
19.07.2013 |
Olen nyt puolisen vuotta ravannut lääkärissä hyvä ettei viikon välein jos jaksatte lukea tarinani olisin kiitollinen koska oireeni häiritsevät jokapäivästä elämääni nykyään.ja lääkärit melkein nauravat ulos. Haluaisin saada itseni takaisin.
Oireet viimeisen puolen vuoden takaa:
-lisälyönnit tuntuu kuin rinnasta hyppäisi sydän ulos, rytmihäiriöt, korkea leposyke 90
- kuristuksen tunne kurkussa kuin närästys polttelee vähän.
-oikean silmän takana paineen tunne, sama pupilli hieman toista välillä isompi.
-kipeät vihlasut rintakehällä ja kyljessä
-käsien jalkojen kasvojen puutuminen.
- epätodellinen olo huimaus
-tähtiä silmissä näköhäiriöitä
-paniikki oireita
-kuoleman pelko ja sekoamisen pelko kun mitään ei löydy ja vointi on outo näistä syistä myös ahdistus suuri.
-kylmät varpaat ja kädet ajoittain.
-elohiiri silmässä usein, myös jaloissa
-reidet ja jalat tuntuu raskailta esim. hetken kyykkymisen jälkeen ovat tulessa kuten maitohapoilla.
-muistiongelmat
ai niin olen nainen 30v , kolmen lapsen äiti, nuorimmainen 3v joka valvottanut pahasta 10kk koliikista lähtien. vieläkin. oireet alkoivat keskenmenon jälkeen. joudun tehdä pitkiä työpäiviä istuma-asennossa. stressiä on paljon.
Tutkittu on kilpirauhaset, sydämen ekg, ultra ja rasitusekg, verikokeita paljon joissa trombosyytit verenhyytymisarvot koholla 420 , röntgattu keuhkot.
saan tosiaan ahdistuskohtauksia ja pelkään että saan jonkun kohtauksen tai sekoan kun ajattelen koko ajan mikä minua vaivaa..
entinen aurinko, nykyinen pilvi.
Kommentit (68)
ja tuo sisäilma voi apua, kun perhettä elättääkseen on käytävä töissä:/ sitä on vaikea kokeilla, tsoin tässä ollaan välillä työkyvyttömyyden rajamailla muutenkin:/
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Söin lääkkeitä reilut kaksi vuotta, aloin pärjätä ilman edistyttyäni tarpeeksi - pystyin käsittelemään asioita "selvin päin". Olen ollut reilut pari vuotta vuotta ilman, ei ole tarvetta enää.
Psykoterapiassa pintapuolisesti sanottuna käydään terapeutin kanssa läpi kaikkia tuntemuksia (pohjamutia myöten), käyttäytymismalleja jne keskustelun kautta. Sitä kautta löydetäänkin syitä ja seurauksia... Katso tietoa psykoterapiasta esim: http://www.psyli.fi/psykoterapeuttiluettelo/tietoa_psykoterapiasta .
Homeopatiaa on hieman vaikeampi kuvailla ;-) ja sitä näyttää harjoittavan monenlaiset eri tahot, oma kokemukseni on klassisesta homeopatiasta, googleta sillä niin saat infoa. Kyse on kuitenkin kokonaisvaltaisesta hoidosta, ihminen on kuitenkin sekä psyykkinen että fyysinen olento... Kullakin on omat reittinsä, pääasia että kuuntelet itseäsi ja haet apua kun tunnet että kaikki ei ole kunnossa.
ollut täsmälleen samoja oireita 2 vuotta sitten kun kaikki alkoi. jalka oli lyhentynyt 2cm joka kiristi kehon lihaksia aikalailla. eli lantio kuntoon! no sitten hormoonit oli sekaisin, tiettyjä ei ollut kehossa oikeestaa ollenkaa, minne lie hävinnyt. huimauksen aiheutttaa oman kokemuksen mukaan niskassa ja selkärangassa olevat lukot. ja jännitysniska. kilpirauhanen oli aivan sekaisin 0.40/21 eli viittaa liikatoimintaan...paskamaisen olon ja sykkeen nousun tekee se kun hermosto käy ylikierroksilla. ja ressi tuo sitten oman lisämausteen vielä tähän hommaan..älkää missään nimessä ottako mitää paniikkihäiriö lääkkeitä vaan pyytäkää että tutkivat hormoonit ja kilpparin. ei muutakun lepoa vaan ja kunnon syömistä. itsellä vienyt o yli 2 vuotta ja nyt vasta helppaa..
Täällä myös hieman ap:ta nuorempi jolla _tismalleen_ samat oireet ja ajatukset, paitsi pupilleissa en ole eroa huomannut. Alkoivat viime syksynä ja Ms tauti käynyt mielessä monesti, mutta lääkärit dg ahdistuneisuushäiriön. Oireet täsmäävät niin moneen.
välillä helpompaa, välillä kurja olla, lääkitys on käytössä ja säännölliset lääkärillä käynnit.
Jos tutkimuksista ei tosiaan mitään ole löytynyt, kuten ei itsellänikään, suosittelen ainakin alkuun terapiaa. Lääkkeitä ollaan joka nurkalla tyrkyttämässä, niistä voi olla lisäapua, mutta kokeilisin ehkä ensin ilman niitä tosin ei niistä yleensä haittaakaan kummemmin ole. En itse osaa sanoa ovatko kuinka auttaneet, ainakin se pahin joka alkuun oli kun kaikki alkoi niin sellaista ei onneksi ole ollut ja toivon ettei koskaan enää tulisikaan, se oli kyllä tähän saakka kauheinta mitä elämässäni olen kokenut.
Tiedän niin miltä ap sinusta tuntuu, todella paljon jaksamisia sinulle, lämpöisiä ajatuksia.
[quote author="Vierailija" time="19.07.2013 klo 23:40"]
Täällä myös hieman ap:ta nuorempi jolla _tismalleen_ samat oireet ja ajatukset, paitsi pupilleissa en ole eroa huomannut. Alkoivat viime syksynä ja Ms tauti käynyt mielessä monesti, mutta lääkärit dg ahdistuneisuushäiriön. Oireet täsmäävät niin moneen.
välillä helpompaa, välillä kurja olla, lääkitys on käytössä ja säännölliset lääkärillä käynnit.
Jos tutkimuksista ei tosiaan mitään ole löytynyt, kuten ei itsellänikään, suosittelen ainakin alkuun terapiaa. Lääkkeitä ollaan joka nurkalla tyrkyttämässä, niistä voi olla lisäapua, mutta kokeilisin ehkä ensin ilman niitä tosin ei niistä yleensä haittaakaan kummemmin ole. En itse osaa sanoa ovatko kuinka auttaneet, ainakin se pahin joka alkuun oli kun kaikki alkoi niin sellaista ei onneksi ole ollut ja toivon ettei koskaan enää tulisikaan, se oli kyllä tähän saakka kauheinta mitä elämässäni olen kokenut.
Tiedän niin miltä ap sinusta tuntuu, todella paljon jaksamisia sinulle, lämpöisiä ajatuksia.
[/quote]
Niin ja noita lääkkeitä siis mielestäni liian helposti tyrkytetään, ihme jos ap ei ole vielä ssri lääkereseptiä saanut. Tuntuu lääkäreille olevan helpompaa määrätä masennuslääke kuin tutkia kunnolla kaikki mahdolliset. Toki kaikkeen ei voi ruveta koska oireet täsmäävät niin moneen, aika näyttää onko kyse todella jostakin vakavemmasta vai jäykkyydestä. Epätietoisuus on se kaikkein kauhein ehdottomasti mutta ymmärrän toisaalta lääkäreitäkin kun ei aivan kaikkea voida kaikilta tutkia joku realiteetti tulee säilyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemustemme mukaan JOS kyse on sisäilman ongelmista, oireita tulee altistuksen myötä aina vain useammin JA aina vain suuremmalla kirjolla ennen kuin altistus päättyy kokonaan. TOIVOTTAVASTI kuitenkin tilanteesi korjaantuu ja saat taas auringonsäteitä elämääsi. TSEMPPIÄ!!!
[quote author="Vierailija" time="19.07.2013 klo 22:41"]
kysymykseni oli väärä ongelma tarkoitin sairaus myös siinä. -Ap
Miten sinä kolmen lapsen äiti pääsit eroon näistä oireista.? Tekeekö paniikkihäiriö oikeasti näin karmean epäötodellisen olon. Voiko paniikkihäiriö tehdä hulluksi. anteeksi tyhmät kysymykset.
[/quote]
Paniikkihäiriön aikaansaama epätodellinen olo on pahimmillaan aivan sietämättömän kauhea. Sellainen, että pitää paeta siitä tilanteesta, missä on. esim kotiin.
Paniikkihäiriö ei "tee hulluksi", tai ainakaan se ei ole mitenkään tyypillistä. Sekoamisen pelko on paniikkihäiriön tyyppioire, mutta se ei tarkoita, että olisit oikeasti joutumassa psykoosiin.
Kysymyksesi olivat ihan fiksuja ja asiallisia. Kysy lisää, jos jokin askarruttaa mieltäsi. Meitä samoista vaivoista kärsiviä on Suomessa paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.07.2013 klo 23:48"]
Kokemustemme mukaan JOS kyse on sisäilman ongelmista, oireita tulee altistuksen myötä aina vain useammin JA aina vain suuremmalla kirjolla ennen kuin altistus päättyy kokonaan. TOIVOTTAVASTI kuitenkin tilanteesi korjaantuu ja saat taas auringonsäteitä elämääsi. TSEMPPIÄ!!!
[/quote]
lisään vielä, että minä, joka tämän vastasin, en ollut se kolmen lapsen äiti
Jos sisäilma aiheuttaa oireet, tulisi oireita olla muillakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei mitään fyysistä syytä ole löytynyt tai löydy, voisi kuulostaa esim. uupumukselta, masennukselta tai ahdistushäiriöltä. Itselläni oli ensimmäisen lapsen synnyttyä masennus, johon liittyi myös ahdistusta, kuten liiallista itsensä tarkkailua. Pakkovalvominen on yksi pahimmista uupumusoireiden aiheuttajista. Söin lievää määrää lääkkeitä, kävin vuoden terapiassa, nyt en tarvitse lääkkeitä tai muutakaan apua. Tsemppiä paljon, löydät kyllä apua, kun sitä haet, ja tuosta voi selvitä! Aloita vaikka terveyskeskuslääkäristä / psyk. sairaanhoitajasta / psykologista.
[quote author="Vierailija" time="19.07.2013 klo 23:51"]
Jos sisäilma aiheuttaa oireet, tulisi oireita olla muillakin.
[/quote]
Ei välttämättä. Homekouluissakin aluksi on aika pieni porukka se, joka oireilee. Osa porukasta voi olla tuoreempia tulokkaita ja siksi altistus on vielä vähäisempää, tai sitten eivät yksinkertaisesti ole niin herkkiä. Tai voi olla myös niin, että joku muukin oireilee, mutta ei tule maininneeksi oireistaan eikä osaa yhdistää niitä työpaikkaan. Eri ihmisten oireet voivat myöskin olla hyvin erilaiset, mikä hankaloittaa asian selvittelyä. Esimerkiksi meillä on tässä huushollissa kaksi pahasti home- ja kemikaalialtistunutta, ja oireillaan ihan eri tavoilla.
-5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa oireistasi on aivan tyypillisisä paniikkikohtauksen oireita. Osan voi laittaa stressin piikkiin. Osa on sitten sellaisia, joista en osaa sanoa.
Paniikkihäiriöstä ja ahdistuneisuushäiriöstä kärsivä ihminen yleensä tarkkailee itseään kovasti ja pienetkin muutokset ja tuntemukset elimistössä saattavat tuntua pelottavilta.
Oletko varma, ettei osa noista oireistasi olisi ihan normaaleja elämään kuuluvia juttuja, esim on normaalia, että sormet ja varpaat ovat joskus kylmät...kaikki eivät jaksa kyykkimistä, ainakaan jos ei ole mikään huippukunto. Siinä tosiaan saa helposti jalat maitohapoille.... ja miten vakavia ne muistiongelmasi ovat? senkin voisi laittaa väsymyksen piikkiin.
Kannattaa kuitenkin käydä lääkärissä tai lääkäreillä, jotta elimelliset sairaudet voidaan poissulkea. Täältä palstalta kun ei voi mitään varmaa diagnoosia antaa mihinkään suuntaan.
aika raskaalta tuntuu myös että minulla on edessä aika paljon työtä ennen kuin saan itseni takaisin. oli se sitten mitä tahansa vaatii se varmasti hoitoa ja itseään kuuntelemista. toivottavasti ei ole kyse mistään oikeasti tappavasta.
hieman olen kuitenkin epäileväinen kuinka pääsen tutkimuksiin kun esim. viimeksi kerroin lääkärille silmäoireilusta puutumisien lisäksi ja hän ei vaivautunut edes katsomaan silmiin. koska olen muljahtelujen lisälyöntejen ja vihlomisten ym. takia ravannut lääkärissä alvariinsa. kertoi vain että tule takaisin jos jalat menevät alta.
paniikkihäiriöstä olen lukenut että parhaiten sen saa pois kun on varma siitä kroppa on terve ja uskoo kaiken johtuvan paniikista yksin. mutta kun en tosiaan tiedä mikä minua vaivaa on vaikea uskoa syytä täysin paniikkihäiriölle/ahdistukselle kun on tunne että kropassa on muuten jotain vialla.
paniikkihäiriön kokeneet: tiesittekö heti mistä on kyse? pelkäsittekö sairastavanne jotain muuta vakavaa?
turhauttavaa;-(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei AP!
Tuttuja oireita. Itse oli 25 vuotias kahden lapsen äiti, kun aloin kärsiä monista mainitsemistasi oireista. Raajojen puutumista, huimausta, korkea leposyke, lisälyöntejä, vatsavaivoja, toinen pupilli isompi. Molemmat lapseni olivat todella huonoja nukkumaan. Oireeni olivat pahimmillaan nuorimmaisen ollessa 7kk. Nukuin n.3-4h vuorokaudessa. Kävin lääkärissä useampaan kertaan. Jokaisella kerralla sain saman diagnoosin: stressi ja väsymys. Otettiin verikokeita (mm. kilpirauhaskokeet), ekg kahteen kertaan ja silmät tutkittiin yliopistosairaalassa perusteellisesti. Kaikki laitettiin unenpuutteen piikkiin. Itse olin diagnosoinut itselleni syöpiä, ms-taudin yms. Onneksi lähipiirini piti minut jokseenkin järjissäni. Aloin liikkua, lopetin imetyksen ja kuopus sekä minä aloimme nukkua hieman paremmin. Yritin vähentää/lopettaa itseni tarkkailun. Olla välittämättä oireista. Saada muuta ajateltavaa. Pikkuhiljaa oireet vähenivät ja loppuivat kokonaan. Pupillit tosin ovat erikokoiset yhä. Nykyään melkein 2 vuotta myöhemmin meillä on kolmas lapsi 5kk, joka hänkin nukkuu välillä huonosti, mutta pyrin nukkumaan päiväunia, jos yöllä en saa riittävästi unta. Uni on todella tärkeää!
AP, en usko että sinulla on mitään sairautta. Koita saada muuta ajateltavaa ja tekemistä. Unohda oireet tai ole välittämättä niistä. Muista nukkua! Opettele uudelleen nukkumaan. Pyydä apua. Syö terveellisesti ja liiku. Tsemppiä. Ei ole mitään hätää!
Terveisin kohtalotoveri
Kiitos kohtalotoveri ja kaikki muut en voi kun kiittää että jaksatte lukea ja vastailla. Kyllä suomessa riittää vielä hyväsydämisiä ihmisiä. Nyt menen nukkumaan. Ap
Ms-taudissa on oireet, jotka käy myös mm.univajeeseen ja stressiin ja lähes koko oirelista on sellaista ihan yleistä oireilua. Silmän takana tuntuva kipu voi olla migreeniä tai sarjoittaista päänsärkyä. Kannattaa pitää kirjaa säryistä.
Onko joku muu huomauttanut pupillien kokoerosta vai oletko itse katsonut peilistä? Pupillin koko vaihtelee riippuen siitä, miten sä itse katsot peiliin ja miten valo osuu silmään.
Jos veren hyytymisarvo on koholla, niin eikö silloin ole jo veritulppariski?
Väsyneenä ei jaksa oikein liikkua, eikä uni ole kovin tehokasta.
Diabeteksessäkin on raajojen kihelmöintiä/puutumistaja sydämen lyöntitiheyden muuttumista(sokerit nousee ja laskee) ja epätodellisuuden tunnetta, väsymystä, voimattomuutta... Kannattais varmaan käydä sokerirasituksessa.
Aliravitsemus ja väsymys aiheuttaa minulle tuollaista, jopa nopea laihtuminen.
olen hereillä vieläkin. sokerirasitusta ei ole tehty, mutta sokeripaasto on ollut ok. mieheni on katsonut pyynnöstä silmäni ja todennut myös saman. ero on selkeä muttei suuri.
verenhyytymisarvot sai muistaakseni olla max 270, ne minulla on 410 ollut viisi vuotta että tähän tilaan ei siinä ole tullut muutoksia.. ja kuulemma tuo arvo on huolestuttava vasta yli 600.
yksi oire mitä vielä hieman tarkennan on toisinaan oleva jäykkyys, nytkin esim kohmeiset sormet. epätasapainon tunne.
ap
Söin lääkkeitä reilut kaksi vuotta, aloin pärjätä ilman edistyttyäni tarpeeksi - pystyin käsittelemään asioita "selvin päin". Olen ollut reilut pari vuotta vuotta ilman, ei ole tarvetta enää.
Psykoterapiassa pintapuolisesti sanottuna käydään terapeutin kanssa läpi kaikkia tuntemuksia (pohjamutia myöten), käyttäytymismalleja jne keskustelun kautta. Sitä kautta löydetäänkin syitä ja seurauksia... Katso tietoa psykoterapiasta esim: http://www.psyli.fi/psykoterapeuttiluettelo/tietoa_psykoterapiasta .
Homeopatiaa on hieman vaikeampi kuvailla ;-) ja sitä näyttää harjoittavan monenlaiset eri tahot, oma kokemukseni on klassisesta homeopatiasta, googleta sillä niin saat infoa. Kyse on kuitenkin kokonaisvaltaisesta hoidosta, ihminen on kuitenkin sekä psyykkinen että fyysinen olento... Kullakin on omat reittinsä, pääasia että kuuntelet itseäsi ja haet apua kun tunnet että kaikki ei ole kunnossa.