Terveisiä lestadiolaisille

Maijan tapaus on kaikkien lestadiolaisten yhteinen suru, koska he kaikki ovat samaa seurakuntaperhettä. Nämä jutut ovat tahranneet koko liikkeen, valitettavasti.

Kukaan lestadiolainen ei uskalla sanoa tähän muuta kuin puolustella liikettään ja suositella saarnojaan. Oksettavaa. Puhukaa mieluummin vaikka itse asiasta eli Jeesuksesta.

eli ihan sama pelkurimeiniki kun sen Maijankin yhteisössä. Uskaltaako siellä kukaan ajatella itsenäisesti ja murtautua ulos siitä kuviosta?

Maija oli manipuloitu uskomaan, että ne pahantekijät oli hyviä uskovia kun ne aina joskus sattuivat pyytämään anteeksi. Sitten taas jatkoivat tekojaan ihan randomilla. Maijalle tuli sisäelinvammoja niitten miesten tekosista. Ketään ei kiinostanut, vaikka lapsiparka yritti näitä kertoakin.

Mun mielestä näitten juttujen takia jokaisen lestadiolaisen olisi ymmärrettävä olla rajoamatta saarnojaan ja keksittävä jotakin todellisempaa. Tällaisia terveisiä koko liikkeelle ja muillekin oudoille uskonnollisille liikkeille.

Toivottavasti tekijät eivät enää ole korkeissa asemissa siellä. Vaikka yleensä kai ne jatkavat kuin mitään ei olisi tapahtunut. Pitäis olla järkeä siirtyä pois.

Maijan tarinalla ei ole mitään tekemistä oikeasti sydämestään uskovaiselle ihmiselle. Tuo kaikki iljetys mikä hänelle tapahtui tehtiin hyväksikäyttäen lestadiolaisyhteisön toimintatapoja. Sairas suku, jossa täytyi olla lähtökohtaisesti jotakin todella pahasti pielessä!

Todella naivia ajatella että tuo kaikki mitä Maijalle tapahtui ja muille yhteisön hyväksikäytetyille, kertoisi jotakin vanhoillislestadiolaisten uskosta ja sen tavoista!

Mutta ihminenhän voi katsoa asioita just siitä kulmasta kuin itse haluaa, kuten tässäkin asiassa. Itse tavallisena lesta-äitinä voin sanoa että tämä usko on itselle se mikä tuo itselle sellaisen omantunnon rauhan ja turvan, jota en voi teille sanoin kuvata.

Te jotka huudatte suvaisevaisuuttanne täällä keskustelupalstoilla, niin miettikääpä kuinka laajalle se teidän suvaitsevaisuutenne kantaa? Näyttää aika monella loppuvan vanhoillislestadiolaisten kohdalle?  

Helekatin asiatonta päänaukomista. So sorry:(

Tämä kuulostaa aika pahalta, ehkä kuitenkin tahattomasti:

"Maijan tarinalla ei ole mitään tekemistä oikeasti sydämestään uskovaiselle ihmiselle." Eikös sydämestään uskovan ihmisen pitäisi aika paljon välittää siitä miten Maijalle kävi, eikä sulkea sitä pois tietoisuudestaan? Maija on sinun hengellinen siskosi, eikö? Oletko ottanut yhteyttä häneen? Miksi et? Sen sijaan on tarve puolustaa omaa uskon liikettään. Siellä on aivan varmasti hyviä asioita, uskon sen. Ei sitä tarvitse puolustella. Niin hyvät kuin pahatkin asiat ovat sellaisia, että ne kyllä ilmenevät itsestään. Esimerkiksi uskovein suhtautumisena muihin ihmisiin.

Tässä sitä tyypillistä puolustelua:

"Todella naivia ajatella että tuo kaikki mitä Maijalle tapahtui ja muille yhteisön hyväksikäytetyille, kertoisi jotakin vanhoillislestadiolaisten uskosta ja sen tavoista!"

Tosi asia kuitenkin on, että lestadiolaisia on ollut enemmistönä joillakin paikkakunnilla. Sotien jälkeen oli orpolapsia, joita sijoitettiin uusiin perheisiin. Lapset olivat täysin suojattomia ja aikuisten armoilla. Hyväksikäyttöä on tapahtunut myös lestadiolaisissa perheissä ja lasta on syyetty. Esimerkiksi tässä kohtaa en näe, että miten lestadiolainen usko ja tavat ilmenevät käytännössä. Eli me kaikki lienemme vain ihmisiä?

Kysynkin vielä, että miten nimenomaan lestadiolaisetn usko ja tavat ilmenevät käytännössä? Niin, että voisin huomata sen. Ihan vilpittömästi kysyn.

Kyllä sinunkin olisi syytä tarkastella liikettämme myös edes hitusen kriittisin silmin. Tämä kaikki ei ole niin kaunista, vaikka kiiltää. Vaikka sinulla on käynyt hyvä tuuri. Tässä on paljon pahaa ja huonoa. Kuten nuo hyväksikäytöt ja niiden vähättely ja peittely, sekä ylipäänsä yksilön oikeuksien, jopa ajattelun polkeminen.

avaa silmäsi jos uskallat. Löydä paikkasi jos uskallat. Näe tämän yhteisön inhimillisyys jos uskallat.

Mikään herran kukkaro tämä ei ole. Ja noiden pilkkaajien sanoissa on myös se totuude siemen, hyväksy myös se. Jos uskallat.

Minä uskallan. Minulta ette yistyspuheita kuule, ette pelkkää kultaa ja mirhamia. Minulta saisitte elämänmukaisen tarinan. Mutta ei se läpeensä paha olisi. Se olisi tarina elämästä, ilosta surusta, tuskasta ja rauhasta. Arkea se olisi, mutta myös kipua.Ja paljon kysymyksiä.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2013 klo 22:01"]

Maijan tarinalla ei ole mitään tekemistä oikeasti sydämestään uskovaiselle ihmiselle. Tuo kaikki iljetys mikä hänelle tapahtui tehtiin hyväksikäyttäen lestadiolaisyhteisön toimintatapoja. Sairas suku, jossa täytyi olla lähtökohtaisesti jotakin todella pahasti pielessä!

Todella naivia ajatella että tuo kaikki mitä Maijalle tapahtui ja muille yhteisön hyväksikäytetyille, kertoisi jotakin vanhoillislestadiolaisten uskosta ja sen tavoista!

Mutta ihminenhän voi katsoa asioita just siitä kulmasta kuin itse haluaa, kuten tässäkin asiassa. Itse tavallisena lesta-äitinä voin sanoa että tämä usko on itselle se mikä tuo itselle sellaisen omantunnon rauhan ja turvan, jota en voi teille sanoin kuvata.

Te jotka huudatte suvaisevaisuuttanne täällä keskustelupalstoilla, niin miettikääpä kuinka laajalle se teidän suvaitsevaisuutenne kantaa? Näyttää aika monella loppuvan vanhoillislestadiolaisten kohdalle?  

[/quote]

Kiitos, että tulet vastaan, kohtaamaan totuutta. Sitä totuuden kohtaamisen tarvetta on ihan jokaisen ja tietysti itsenikin elämässä.

case closed?

Tässsäpä vähän roomalaiskirjettä kaikille:

"Sentähden sinä, oi ihminen, et voi millään itseäsi puolustaa, olitpa kuka hyvänsä, joka tuomitset. Sillä mistä toista tuomitset, siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset, koska sinä, joka tuomitset, teet samoja tekoja. Ja me tiedämme, että Jumalan tuomio on totuuden mukainen niille, jotka senkaltaisia tekevät. Vai luuletko, ihminen, sinä, joka tuomitset niitä, jotka senkaltaisia tekevät, ja itse samoja teet, että sinä vältät Jumalan tuomion? Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen? Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi Jumalan vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi, hänen, "joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan": niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta, iankaikkisen elämän, mutta niiden osaksi, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta, vaan tottelevat vääryyttä, tulee viha ja kiivastus..." (Room 2:1-8)

ja jatkoa roomalaiskirjeelle (9-16)

"Tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle, joka pahaa tekee, juutalaisen ensin, sitten myös kreikkalaisen; mutta kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka tekee sitä, mikä hyvä on... Sillä Jumala ei katso henkilöön.

Sillä kaikki, jotka ilman lakia ovat syntiä tehneet, ne myös ilman lakia hukkuvat, ja kaikki, jotka lain alaisina ovat syntiä tehneet, ne lain mukaan tuomitaan; sillä eivät lain kuulijat ole vanhurskaita Jumalan edessä, vaan lain nouudattajat vanhurskautetaan.

Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä - sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta.."

Totta on myös tämä:

.."Sillä "teidän tähtenne Jumalan nimi tulee pilkatuksi pakanain seassa", niinkuin kirjoitettu on". Eli mm näillä hyväksikäyttötapauksilla on pitkät jäljet ihmisten kollektiivisessa muistissa sekä henkilökohtaisissa hyväksikäyttökokemuksissa, jotka kostautuvat sukupolvia eteenpäin. Mutta virheitten ja tosiasioitten tunnustaminen sekä asiantuntija-avun hakeminen on todellinen tie sovitukseen. Kiitos tässä ketjussa 29:lle.

Sydämen kovuuteen ja toistensa syyttelyyn tässä syllistyvät molemmat osapuolet, mutta kovasydäminen oikeassa oleminen ei tuo odellista yhteyttä eikä sovitusta asiaan. Jeesus haluaa muuttaa nimeomaan ihmisen kovan sydämen. Siitä tässä kaikesta on kyse.

t. yksi, joka tässä on meuhkannut

En ole lestanainen vaan mies. Mielellään auttaisin hyväksikäytettyjä, jos tuntisin yhdenkin uhrin, mutta en tiedä missä niitä on ja kuka on tehnyt ja kuka on uhri. Samaan aikaan syytätte minua ja muita lestadiolaisia peittelystä ja vähättelystä asian suhteen. Minkä minä sille voin jos joku minusta riippumaton ihminen tekee moisen hirveyden. En ymmärrä kun puhutte että naiset olisivat alisteisessa asemassa keskuudessamme. Eivät he ole. Ei ole mitään nokkimisjärjestyksiä tms. Kaikki ovat ihan tasapäisinä samalla viivalla. Jos joku kuitenkin kokee olevansa alistettu niin suunsa saa avata ja sanoa sen ääneen. Jos emme osaa auttaa niin ammattiauttaja ehkä voi.

Mitähän tästä pitäisi ajatella?

Muutamia satoja vuosia sitten vaikuttaneen saarnamiehen, John Wesleyn äiti Susanna synnytti yheensä 19 lasta, joista noin puolet kuoli. John Wesley oli viimeiseksi syntyneitten joukossa ja hänestä tuli Jumalan palvelija, jonka toiminnalla ja hengellisellä elämällä oli laajamittaisia hyviä vaikutuksia. Mitähän tästä sis pitäisi ajatella?

En ole vl, mutta aika vaikuttavaa. Todellisia uhrauksia sen aikaisten ihmisten elämässä. John Wesleyn äiti oli hyvin älykäs nuori nainen, joka menestyi teologisissa ja yhteiskunnallisissa väittelyissä jne. Ei tainnut kuitenkaan päästä siihen aikaan opiskelemaan? Synnytti lapsia, tuki saarnamiesmiestänsä. Ei se ihan turhaa ollut kun John Wesley jäi historiaan. Oli hengellsitä herätystä, jossa ihmiset saivat todellisen avun elämäänsä. Kovia tyyppejä ovat olleet. Pitääpä lukea uudestaan näitä juttuja.

Ei kai kurjuus ihan itsetarkoituskaan ole? Joskus edelliset sukupolvet raatavat, että seuraavilla sukupolvilla olisi paremmat oltavat? Aina ei vaan tiedä mikä on oikein ja mikä väärin ja nöyryyttä lienee myöntää se. Jos omassa terveydessä tulee synnyttämisten suhteen raja vastaan, niin monet kyllä puhaltavat pelin poikki. Jääkö tärkeitä historiallisia henkilöitä syntymättä? Rakastaako Jumala vähemmän sellaista naista, joka ei enää jaksa synnyttää?

Sanottakoon vielä, että jos joku lähtee ns murtautumaan ulos kuviosta, niin ei se tarkoita välttämättä sitä, että samalla täytyisi luopua uskostaan. Onkohan lestanaiset koskaan järjestäytyneet hakeakseen muutosta epäkohtiin? Yksittäisiä tapauksia on kyllä tullut julkisuuteen.

Tulee vähän sellainen vaikutelma, että meillä on tässä hyvä olla, tässä on perhe ja sukulaiset ja ystävät. Ei maksa vaivaa lähteä puolustamaan ja tukemaan yhteisön alaspainettuja ja hyljeksittyjä (tässä tapauksessa hyväksikätettyjä). Tulee vaikutelma mukavuudenhalusta ja henkisestä laiskuudesta.

Mikseivät esim lestanaiset perusta omaa tukiyhdistystä hyväksikäytetyille? Heitä on kuitenkin useassa sukupolvessa. Tukiyhdistyksen perustajat voisivat olla psykologeja, psykiatreja, sielunhoitajia, sosiaalityöntekijöitä jne. Tällaisella olisi kyllä tilausta. Pitäisi murtautua siltä omalta mukavuusaleelta.