kaupparaivo

tänään on ollut järkyttävän kiukkuinen päivä, mutta olen onnistunut puhisemaan ärtymykseni siivoamiseen ja lenkkeilyyn. äsken kuitenkin keitti niin yli, että taisin saada veemäisen ihmisen maineen lähikaupassamme.

tarinalle vähän taustaa: pari kuukautta sitten olin käymässä kaupassa perjantai-iltana pahimpaan ruuhka-aikaan. pienestä kyläkaupastamme voi kassalta nostaa rahaa ja yhtäkkiä suhteellisen pitkän jonon ohi käveli nuorehko  nainen ja ilmoitti vain töykeästi, että hän nostaa rahaa. kukaan ei sanonut mitään ja minä vasta paikkakunnalle muuttaneena katselin suht hämmentyneenä, että mitä vit... ihmettä täällä tapahtuu. tilanne sai silloin naisen osalta nolon lopun, koska tilillä ei rahaa ollut. ei sitä sataaviittäkymppiä, jonka hän ensin pyysi, ei sataa euroa, eikä edes viittäkymppiä. hän nappasi korttinsa, nakkasi niskojaan vihaisen näköisenä ja poistui kaupasta. lieneekö sitten mies tyhjentänyt tilin vai mitä, mutta olin salaa vähän tyytyväinen, koska käytöksensä oli töykeää ja tökeröä.

äsken olin jälleen pienessä kyläkaupassamme. jonoa ei ollut kuin kolmen asiakkaan verran ja minä olin jonossa seuraavana, kun samainen naishenkilö porhalsi jälleen jonon ohi minun eteeni ja ilmoitti vain nostavansa rahaa. silloin mulla kiehahti. ilmoitin, että minä olin jonossa seuraavana ja rouva sai mennä ystävällisesti jonon päähän niin kuin muutkin asiakkaat. kun kassa vielä yritti ottaa korttia vastaan, läppäsin käteni siihen päälle ja pyysin kutsumaan kauppiaan paikalle. pikkurouva sihahti jotain, kuulosti haistattelulta, nappasi korttinsa ja poistui niskojaan nakellen.

tämän jälkeen hymyilin ystävällisesti kassaneidille ja tervehdin häntä, hoidin kauppa-asiani loppuun ja kävelin autolleni. vasta autossa mua alkoi tärisyttää ja mietin, että mitä hittoa olin just tehnyt. minä, joka olen niin arka, etten uskalla sanoa kenellekään vastaan, vaikka mitä tapahtuisi...