Kävikö sulle niin, että parikymppisenä kuvittelit olevasi kypsä vaikka mihin,

ei.

Kyllä.

ei

No tavallaan. En kyllä pitänyt itseäni mitenkään valmiina vielä 20-vuotiaana, mutta olen silti seuraavien parinkymmenen vuoden aikana häkeltynyt siitä, KUINKA kakara olinkin silloin.

Oikeastaan juuri 20-vuotiaana olin juuri siellä missä kuuluikin, eli opiskelemassa, eikä siitä kakaruudestani siis ollut sanottavampaa haittaa. Sen sijaan vähän punastuttaa ajatella vastavalmistunutta 23-vuotiasta itseäni työelämässä, kokeneiden aikuisten keskellä...

Ei käynyt. Mutta 15 ajattelin kyllä olevani hyvinkin kypsä.:P

Kutonen korjaa, että 15-vuotiaana. Sori.

Olen 20-vuotias. En aio väen väkisin ottaa itselleni paljon vastuuta (esim. tehdä lapsia), mutta pakon edessä sopeutuisin varmaankin tilanteeseen kuin tilanteeseen. En ole riittävän vahva vielä suuriin muutoksiin ja haluaisin elää nuoruuteni vapaasti ja mahdollisimman huolettomasti. Ei tätä aikaa enää saa takaisin.

Mulla on joskus suuri myötähäpeä nuorten miesten vuoksi kun he luulevat olevansa niin aikuisia niin aikuisia ja mennään naimisiin alle 25 ja pukataan pentu ja sitten se todellisuus iskee vasten kasvoja...

No eipä oikeastaan. Olen ollut samanlainen jo ainakin 14-vuotiaasta asti, jolloin suurin osa muista nuorista oli vielä todella lapsellisia. Valitettavasti kasvoin aikuiseksi liian varhain, vaikka toisaalta siitä on ollut paljon iloakin. Varmaan  luonteeni on vaikuttanut siihen, koska olen ollut aina ajattelevainen ja pohtinut asioita. :)

Tottakai näin nelikymppisenä parikymppien minä tuntuu lapselta. Mutta en minä silti toivo, että olisin mitään isompia ratkaisuja tehnyt toisin, vaikka aika nuorena tuli sekä valmistuminen, avioliitto ja ensimmäiset lapsetkin. Enkä usko, että jos nyt saisin aloittaa alusta tekisin sitä paljoakaan viisaammin.

Yhtä juttua lähipäivinä vaan mietin. Olen lastenkasvatuksessa tullut rauhallisemmaksi ja kärsivällisemmäksi. Olisin nyt paljon vakaampi äiti kuin 15 vuotta sitten, kun esikoinen oli pieni. Mutta biologisesti alan olla äidiksi liian vanha. Ehkä minusta sitten tulee kiltti mummo, ja lapset aikanaan ihmettelevät, että eihän se tuollainen ollut kun me olimme pieniä.

20 vuotiaana olin asunut jo vuosia omillani satojen kilometrien päässä vanhemmista ja sain lapsen, en todellakaan ollut mikään kakara enää. Miten ihmeessä joku voi olla kaksikymppisenä kakara????? Jos yli 18 vuotias on vielä kakara, on kyllä aihetta katsoa peiliin, niin sen kakaran kuin huonosti kasvatushommat hoitaneiden vanhempienkin! Vika on siinä, että vanhemmat eivät anna lastensa itsenäistyä ja ottaa vastuuta, ja lapset tykkäävät toki että heitä paapotaan ja he saavat mokailla mielin määrin ilman mitään vastuuta mistään, isi ja äiskä hoitaa asiat aina.