Laihat, jotka kalastelevat kehuja (hyi kun mä oon lihava)

Tätä on pakko kompata koska tunnen parikin tälläistä luista akkaa.

Joo, ja sitten nää "mullon ihan kauhee roikkuva perse ja hirveesti sellua ja näytän kauheelta ja ja.." ja siitä huolimatta postataan fb täyteen bikini-keikistely-muikistelukuvia x) Pikkasen ristiriidassa, jotten sanoisi... Eikä edes mitään teinejä vaan melkein 30v äiti-ihmisiä nämäkin...

Näitähän riittää... epävarmuus itsestä ei katso painoa, eikä ulkonäköä.

Meillä on töissä yksi, joka valittaa isosta takapuolestaan, enkä tiedä tajuaako itse, että loukkaa puheillaan oikeasti isompia työkavereita.

Itsetunto hukassa. Sen näkee noista lyö läskiä - ketjuista. Sääliks käy! Joku on elämässä mennyt vikaan.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2013 klo 09:30"]

Näitähän riittää... epävarmuus itsestä ei katso painoa, eikä ulkonäköä.

[/quote]

Tarkoittamani ihmiset on kaikkea muuta kuin epävarmoja. Kyseinen lause "hyi mä oon niiin lihava" tulee aina sillä äänen sävyllä, että tietää itsekin olevansa hoikka ja kaunis, mutta haluaa vaan että muut entisestään kehuu. Todella rasittavaa.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2013 klo 09:32"]

Meillä on töissä yksi, joka valittaa isosta takapuolestaan, enkä tiedä tajuaako itse, että loukkaa puheillaan oikeasti isompia työkavereita.

[/quote]

Joo tiedän näitä ihmisiä. Osa näistä ei oikeasti tajua sanojensa loukkaavuutta, mutta osa tietää tasan tarkkaan mitä sanovat ja kenen kuullen..

Minun siskoni on tällainen läskeistä valittaja. Toki on saattanut lihota kilon tai kaksi mutta kun se ei näy lainkaan vartalosta ja tosiaan kokoa 36 (ja joskus kokoa 34) sovittelee, niin aina ei meinaa pokka pitää.

Siskoni on loputtoman tyytymätön vartaloonsa ja saa iloa vain siitä, että pystyy peilaamaan itseään johonkuhun epäonnisempaan. Siis huono itsetunto. Olen monesti sanonut, että hänellä olisi syytä olla onnellinen ja iloinen ja ylpeä hyvästä vartalostaan, mutta ei kuulemma ole hyvä vartalo, kun kaikki roikkuu ja repsottaa...

Huomiota se on huonokin huomio.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2013 klo 09:33"]

[quote author="Vierailija" time="19.07.2013 klo 09:30"]

Näitähän riittää... epävarmuus itsestä ei katso painoa, eikä ulkonäköä.

[/quote]

Tarkoittamani ihmiset on kaikkea muuta kuin epävarmoja. Kyseinen lause "hyi mä oon niiin lihava" tulee aina sillä äänen sävyllä, että tietää itsekin olevansa hoikka ja kaunis, mutta haluaa vaan että muut entisestään kehuu. Todella rasittavaa.

[/quote] Näillä nimenomaan on itsetunto hukassa. Sen takia ne kalastelee kehuja...

Voin yrittää omasta puolestani selittää. Olen pitkä ja hoikka nainen, joka päästelee joskus suustaan tuollaisia kommentteja. Kyse ei ole kehujen keräämisestä. On esim. keskusteltu jonkun salitreenistä, ja olen tullut huokaissuksi että pitäisipä minunkin taas mennä salille kun alkaa läskiä kertyä tms. Ja sitten kaikki kauhistelevat että sinähän olet niin laiha, et sulla mitään läskiä ole, me muuthan tässä läskeä ollaan yms. paskaa. Ja minua ärsyttää kun tuli taas avattua suuri suuni. En vertaa omaa takamustani muiden ruumiinosiin, en pyri loukkaamaan ketään jos kommentoin haluavani pienemmän pepun. Vertaan sitä omaani muutama vuosi sitten, silloin kun olin tyytyväinen siihen. Eli ideaaliini nähden olen lihonut, ja se harmittaa.

Vasemmistoliitto olisi ollut parempi puolue sinulle, miksi ihmeessä äänestit kepua?

Autotallin rakentaminen jäi sinulta kesken huoh

[quote author="Vierailija" time="19.07.2013 klo 09:34"]

[quote author="Vierailija" time="19.07.2013 klo 09:32"]

Meillä on töissä yksi, joka valittaa isosta takapuolestaan, enkä tiedä tajuaako itse, että loukkaa puheillaan oikeasti isompia työkavereita.

[/quote]

Joo tiedän näitä ihmisiä. Osa näistä ei oikeasti tajua sanojensa loukkaavuutta, mutta osa tietää tasan tarkkaan mitä sanovat ja kenen kuullen..

[/quote]

Mitä jos sanoisitte seuraavan kerran, että ikävää kun koet vartalostasi noin, mutta se ei kuitenkaan ole soveliasta puhetta työpaikalla, jossa ihmiset ovat eri kokoisia. Ulkonäkökriisit ovat henkilökohtaisia asioita eikä niitä pidä tuoda työhön. Lisäksi voisi myös kysyä, kaipaako työkaveri vaikkapa ajan työterveyslääkäriltä. Että pääsee puhumaan ammattilaisen kanssa ongelmastaan/painonhallinnastaan.

Mä oon tehnyt tuollaisille silleen, että muutaman kerran koitan niitä peruskehuja "ei ku sä oot tosi hoikka ja nätti"- tyyppisiä ja jos se volina jatkuu, niin ensin aloitan sen "sä oot noin pitkä ja käytät tonkokoisia vaatteita, sulla on kyllä tosi vääristynyt kuva itsestäsi" ja jos ei vieläkään lopu, niin sitten jossain vaiheessa aloitan olemaan vaan tyly "joo, kieltämättä, sen sijaan, että olet syömättä, ni kannattaisko syödä terveellisemmin ja käydä salilla? Sun iho ei näytä enää hyvältä ton sun ruokavalion takia, hiuksetkin on hamput ja käsivarret pelkät tikut eikä sulla ole enää edes minkäänlaista persettä".

Tossa kohtaa kyllä se ihminen on alkanut muutenkin tympiä niin paljon, että ei enää edes kiinnosta kaveerata.

Muistan erään tällaisen hyvin laihan ja sen jälkeen aloin ajattelemaan häntä vielä tarkemmin ja alkoi inhottaa se luisevuus eli hänen kommenttinsa jälkeen koin hänet inhottavana sillä hoikkuus on OK, mutta luisevuus ei. Täytyy olla sopivasti sitä lihaa ja läskiäkin kropassa. Katsokaan joskus joitain hoikkia naisia, jotka näyttää hyvältä vaatteet päällä, mutta hyvin luisevilta kun riisuutuvat, luut pullottavat, rinnat ovat pienet pussit ja muuten poikamainen vartalo.

Vasemmistoliitto olisi ollut parempi puolue sinulle, miksi ihmeessä äänestit kepua?

Autotallin rakentaminen jäi sinulta kesken huoh

En usko, että olen erityisesti tuollainen mutta saatan joskus puhua ylipainostani, jonka koen jonkinasteiseksi henkilökohtaiseksi ongelmaksi koska olen perinteisesti ollut pieni ja siro ja aikuisiällä lihonut. En monen mielestä ilmeisesti ole lihava (tosin mieheni ja vanhempani esimerkiksi, eli tärkeät läheiset ihmiset ovat sitä mieltä, että olen lihonut liikaa) kuitenkin painoindeksi sanoo selkeästi, että olen lihava. Enkä edes ole urheilullinen eli minussa painaa rasva ei lihas.

Moni on kysynyt esim. miksi jouduin raskausaikana sokerirasituskokeeseen ja kun olen sanonut, että ylipainon takia ovat olleet ihan, että häh miten niin. En ole todellakaan näin tehdessäni kerjännyt et ole lihava kommentteja vaan sanonut niinkuin asia on. Musta tuntuu, että nykyisin aika monien ihmisten käsitys ylipainosta on vääristynyt kun ylipainoisia on niin paljon niin pitää olla tosi lihava ennenkuin moni pitää sitä minään.

Olen jotain 170 ja painan 65kg. Suhtkoht normaalipainoinen. Saatan kyllä sanoa, että oonpa läski taikka lihava, vaikka en joidenkin virallisten mittapuiden mukaan olekaan varsinaisesti lihava. En todellakaan kerjäile kehuja suht normaalipainoisuudestani, vaan kun noita kiloja on kertynyt tasaiseen tahtiin noin yksi vuodessa lisää, että pakostakin miettii, että mitäs se vaaka tätä menoa näyttääkään 10 vuoden päästä, 20 vuoden päästä jne. Nuoruudessani olin kova urheilemaan, nykyisen aikuisen elämä tekee sen, että liikkumiseen ei vaan ole samalla tavalla aikaa ja jaksamista. Että voi ne jenkkiset ja maha ahistaa, vaikka ei mikään suuri vielä oiskaan. että kai sitä saa sanoa, että oompas pulska. se muutoshan on se, joka ahdistaa (elikkä lihominen) ja itseensään sitä vertaa, eikä vaikka nyt niihin, jotka ei ovesta mahdu ulos.

Minä olen ollut jo vuosia laiha mutta entisenä ylipainoisena olen sokea laihuudelleni. Näen itseni edelleen lihavana kun katson peiliin. Tai en minä nykyäänkään laiha ole vaan normaalipainoinen kun painoindeksi suunnilleen 21. Keskivartalolla on vieläkin liikakiloja koska makkaraa löytyy ja niistä tulee ääneen aina sanottua. En ainakaan tarkoituksella ole kenenkään kiusaksi kommentteja laukonut enkä edes ajatellut asiaa niin.

Minulla on ystävä, joka jaksaa aina syömisen jälkeen valitella "lihavuuttaan" ja "turvotustaan". Hän on laiha, mahdollisesti alipainon puolella. Nykyisin vastaan hänelle tylyn sarkastisesti kyseisiin kommentteihin, koska minua ärsyttää ja en jaksa enää peitellä sitä. Olen itsekin laiha ja hän huomauttelee minulle siitä, kuinka "vähän" syön. Syön normaalisti.

Työpaikan lounaalla hän muistaa mainostaa sitä, kuinka paljon hän ottaa ruokaa. Jos annoksemme ovat samankokoiset, hän huomuttelee, jos en ole ottanut leipää ollenkaan. Olen sanonut monta kertaa ystävällisesti, että normaali ruoka ei lihota, kun hän kauhistelee ottamaansa riisikekoa. Siitä hän suuttuu. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa, vaikka hänelle tai itselleni tulisi muutama kilo lisää, mutta hänelle se olisi varmaankin maailmanloppu, jos hän lihoisi pari kiloa. En kestä tuollaista neuroottisuutta. Hän on melko pinnallinen muissakin asioissa.