Kaksi "ystävää" raivostuttaa!

Ystävyyden kaataa se, että ei anneta toiselle aikaa ja omaa tilaa. Se on sellainen itsestään paheneva kierre. Niin kauan menee hyvin kun molemmat on samalla aaltopituudella tapaamistiheyden ja soittojen suhteen. Siinä kohtaa punnitaan ystävyyden tulevaisuus kun jommalla kummalla tulee esteitä nähdä, kenties kiirettä lasten kanssa, työpaineita, muutakin elämää, arki painaa päälle jne. Jos toinen alkaa huomaamattaan tai tahallaan painostamaan yhteydenottoihin ja siihen, että pitäisi nähdä, on homma menossa pahasti ja peruuttamattomasti pieleen. Toinen syyllistyy ja ahdistuu. ihmismieli on siitä merkillinen, että kiireisempi pikemminkin alkaa etäännyttää itseään vielä enemmän ennemmin kuin alkaisi ottaa yhteyttä useammin. Kukaan ei nimittäin halua vapaaehtoisesti soittaa sellaiselle, jolta saa syyteryöpyn, huokailua, negatiivista asennetta tai piikittelyä osakseen. Miksi pilata päivä ja joutua taas selittelemään? Miksi ei mieluummin soittaisikin jollekin toiselle, jonka kanssa on leppoisaa jutella? Ja niinpä sitä soittoa lykkää ja lykkää ja lykkää... kunnes toinen taas ehtii soittaa ensin ja syyllistää kiireestä, valittaa kun ei mitään ole kuulunut ja että voisit joskus soittaa. Tilanne vain pahenee. Niin kauan se jatkuu huonompaan, kunnes a) molemmat osapuolet tajuaa, että iloitaan siitä ajasta mitä nyt on mahdollista ystävyyteen panostaa tai b) kunnes välit hiipuu kokonaan toisen ollessa kiukkuinen kun ei koskaan olla yhteydessä ja toisen ollessa helpottunut kun puhelin ei enää joka viikko soi ja ei tarvitse niin usein selitellä ja puolustella menojaan ja kiirettä. Näin se vaan menee.

Ap:lle neuvoksi, että älä tukahduta toista yhteydenotoilla ja anna tilaa. on aikoja kun jaksaa nähdä useammin ja aikoja kun ei ole mahdollista niin tiuhaan. Aina ei voi pitää samasta kaavasta kiinni, tilanteet muuttuu. Iloitse niistä kerroista kun näette tai soittelette, ole piristävää seuraa ja älä painosta. Osoita, että sulle voi soitella ihan muuten vain ja pikapuheluitakin ilman,että täytyy alkaa sovitella aikatauluja tai juoruta ikuisuutta. Jos toisella on kiireitä, tuo treffiajan inttäminen on varma tapa karkottaa ystävää kauemmas.

Minä ainakin olen saanut korjattua yhden ystävän kanssa tilanteen kun tämä vissiin itsestään hoksasi, että puheluita alkaa tulla minunkin suunnalta kun voi soitella vaikka olisi vain 5min aikaa puhua. Oli pitkiä aikoja kun en uskaltanut soittaa kun en jaksanut selitellä viikkojen soittamattomuutta. Kun se tivaaminen loppui, aloin taas soittaa.

Voisiko tästä kiikastaa? Oletko liian innokas tai hyökkäävä?

Ehkä sitten ap sun pitää ottaa "ystävien" vihjeestä opiksi ja luovuttaa yhteydenpito. Jotain tuossa mättää jos ei kaupassakaan haluta nähdä. Olisiko niin, että aiemmin olet ollut vähän liian innokas pitäämään yhteyttä ja nyt se kammo on jäänyt näille kavereillesi päälle?Jos jossain kohtaa olet kovasti soitellut ja kysellyt näkemisestä ja kyläilyistä? Ja jos silloin näillä kavereilla on ollut sellainen elämäntilanne ettei oikein olisi jaksanut sosialisoida ja se yhteydenpito on silloin tuntunut vähän rasitteelta? Ehkä he reagoivat siihen vielä vaikka tilanne onkin muuttunut? Vai onko jotain riitaa ollut tai pahan puhumista selän takana, mikä olisi voinut kantautua näiden korviin?

Minullakin on ystävä (nykyään ennemminkin kaveri), joka soitteli ja tekstaili ennen paljon. Usein niihin liittyi myös sitä tapaamisten sopimista, vaikka koitin sanoa että nyt en ehtisi millään vähään aikaan. Sitten siitä vedettiin hernettä nenään ja aloin ärsyyntymään. Aloin keksiä tekosyitä erinäisistä työmatkoista, viikonlopputöistä, sukujuhlista sun muista miksi viikonloput on nyt täynnä. Se oli vain sitä, että tarvitsin omaa aikaa ja perheen keskistä aikaa ja sitä ei tuntunut saavan jos ei ollut muka jotain sovittua menoa, muuten oletus oli että vapaana viikonloppuna tottakai heti nähdään. Ja ärsyynnyin kun en jaksanut kuunnella sitä jankutusta ja inttämistä, että millon sitten sopisi. oli vain helpompi sanoa, että nyt on kauheasti ohjelmaa taas koko seuraavaksi kuukaudeksi, että ei millään onnistu...

No, mitä pidemmälle välit tapaamisilla ja soitoilla menee, sitä kiivaammin ollaan langan toisessa päässä organisoimassa yhteistä tekemistä. Miehellä on nyt 2 viikkoa kesällä lomaa. Nytkin olisi siitä pitänyt sivaltaa 3 päivää että oltaisiin yhdessä mökkeilty. Jouduin taas sanomaan, että loma on jo täynnä. Kun en halunnut pahoittaa mieltä ja sanoa suoraan, että en jaksa teidän nahistelevaa perhettä 3 päivää enkä varsinkaan jaksa kuunnella sitä voivottelua kun harvoin nähdään. Ja että mieluummin ollaan ihan perheen kesken taikka nähdään ystäviä, joiden näkemiseen ei liity mitään stressiä tai niin helvetisti järjestelyä. No en tietenkään voinut näin suoraan sanoa, joten tyydyin taas harmittelemaan, että ihan täyteen on kyllä nyt lomapäivät jo sovittu :( Arvaa ollaanko siellä taas kiukkuisia :(

Tämä ystävä on tosi mukava, mutta myös kuormittavuudessaan ihan omaa luokkaansa. Haluisin tavallaan katkaista välit, loppuisi tämä vuosikausien ahdistus, että joko taas tarvitsee nähdä. mutta toisaalta jaetaan lapsuudesta asti hyviä muistoja, ne ihmiset on harvassa ja korvaamattomia. Vaikeaa on kun näkemykset ystävyydestä ei yhtään kohtaa. Minä arvostan sitä, että nähdään "laadukkaasti" ja harvemmin ja että jutut jatkuu sitää mihin viimeksi jäätiin ja hän arvostaa jatkuvaa näkemistä ja juoruamista, oli aikaa tai ei.

Ap jos kyseessä ei ole lapsuudenystävät niin anna olla. löydät helpompiakin tapauksia, joide kanssa teillä on samat näkemykset tapaamistiheydestä jne. Toiset kaipaavat omaa rauhaa, perheenkeskistä aikaa, parisuhdeaikaa jne. enemmän kun toiset ja monet kokevat ne ystävyyssuhteita tärkemmiksi. Sinun pitää ystävystyä sellaisten kanssa, joille nuo ei ole ykkösprioriteetteja.