Miten kestätte olla lapsestanne erossa

Helposti; lapsi ei ole jatkeeni vaan erillinen olento jolla on oikeus molempiin vanhempiinsa.

Lapsesi on varmaam vielä pieni....uhmaiän ja viisastelun tullessa mukaan pakettin, sitä jo välillä toivoo vapaata tuosta eskariinmenijästä.

No meill on lapsi on 10 vuotias ja kyllä minulla on ikävä, kun hän joskus on isovanhempien luona yökylässä. Olisi kauheaa ajatella, että joutuisin olemaan viikon erosssa hänestä. Enole koskaan ollut.

Minulla on lapsi huostaanotettu (kyllä, voitte arvostella huonoa äitiä!), mutta näemme viikoittain. Silti se tuntuu todella pahalta ja raastaa sydäntä toisinaan. Sitten taas ajattelen, että minulla on nyt vaikeuksia joita pienen lapsen ei tule nähdä, joten parempi olla rakastavien lähiomaisten luona kuin seurata sairauttani.

Toisin sanoen jos ajattelee tilannetta lapsen kannalta parhaalla tavalla, niin sen kestää paljon paremmin kuin ajatellen omaa ikävää.

Rakastan lastani yli kaiken, mutta hänellä on oikeus olla myös isänsä kanssa, joka on hyvä isä. Joskus on ikävä, usein mukava saada vapaata pikkulapsiarjesta (joka on kyllä meillä ihanaa) ja tehdä ihan mitä mieleen juolahtaa. Lapsi on 3-vuotias.

Hyvin huonosti, lapset 2 v ja 2kk. Vaikea jättää edes päiväksi hoitajalle. Uusperheessä olen mieheni entisten lasten kautta, lapset asuvat meillä mutta tapaavat äitiään. Olen ollut heidän elämässään hyvin nuorelta iältä (siis lasten, itse olen 30v)ja rakastan myös heitä hyvin paljon.Biologiset lepseni asuvat luonamme koska olemme tosiaan mieheni kanssa yhdessä, mutta ei biologiset vierailevat äitinsä luona. Kun he ovat luonamme, säälin heidän äitiään, kun he ovat poissa, minä ja mieheni ikävöimme heitä. Tätä on ero; jollakulla on aina ikävä. Mikäli avioero on vältettävissä, älkää erotko pikkulapsiaikana. Paljon sydänsurua niin aikuisille kuin lapsillekin.