Lue keskustelun säännöt.
Te, joiden äidille on tehty abortti.
18.07.2013 |
Mitä mietitte asiasta?
Mä mietin, että olin usein toivonut itseäni hieman vanhempaa sisarusta. Ja sitten sain tietää, että mulla olisikin muutama vuosi vanhempi sisko/veli, jos äitini raskautta ei olisi keskeytetty.
Kaikista kamalimmalta tuntuu, että mulla oli sisarus, mutta hän kuoli nuorena onnettomuudessa. Että mulla voisi olla jäljellä edes yksi sisarus, ja oltais voitu tukea toisiamme ja tietenkin se, että mulla vaan olisi se sisarus. Lisäksi äitini puheista saa sellaisen kuvan, että hän katuu aborttia.
Tiedän että se on juurikin äidille kamalaa, se abortti ja se, että myöhemmin oma lapsi kuolee.
Oma kanta aborttiin, että mulle ei sellaista tehtäis kuin erittäin painavista syistä.
Kommentit (24)
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 14:05"]
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 13:17"]
Miksi kukaan jossittelee elämäänsä noin rajuti kuin ap???
[/quote]
Ehkä sun pitäisi kokea sisaruksen menetys, niin voisit ehkä sitten tietää. Tai ehkä et halua, uskoisin.
Ap
[/quote]
Se on luonteesta kiinni, jos ei pysty hyväksymään asioita, joille ei voi mitään, ei kokemusten laadusta tai määrästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpä te torppaatte ap:n ilkeästi. Siksikö koska hänen äitinsä myöntää katuvansa aborttiaan? Onko se jokin tabu? Luuletteko ettei sellaista tapahdu? Jossittelu ja katumus ovat inhimillinen osa ihmiselämää. On todella surullista, että sisaruksesi on kuollut, sekä myös se, että äitisi katuu aborttiaan. Suru on vain käsiteltävä ja menneisyyden tapahtumat hyväksyttävä ja mentävä eteenpäin.
Mun vanhemmille tuli kaksi vahinkolasta ja kun kolmas vahinko kävi, isä painosti äidin aborttiin.
Vanhemmat eivät ole mitään alkoholisteja tai muutakaan, äiti vaan raskautui todella helposti ehkäisystä huolimatta.
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 15:30"]
Kylläpä te torppaatte ap:n ilkeästi. Siksikö koska hänen äitinsä myöntää katuvansa aborttiaan? Onko se jokin tabu? Luuletteko ettei sellaista tapahdu? Jossittelu ja katumus ovat inhimillinen osa ihmiselämää. On todella surullista, että sisaruksesi on kuollut, sekä myös se, että äitisi katuu aborttiaan. Suru on vain käsiteltävä ja menneisyyden tapahtumat hyväksyttävä ja mentävä eteenpäin.
[/quote]
Ap:n äitiä ei torpata, vaan ihmetellään ap:ta, joka märisee, kun hän on menettänyt sitä ja tätä. Osaako edes iloita, että on itse saanut elämän äidiltään lahjaksi, toivottavasti.
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 18:13"]
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 15:30"]
Kylläpä te torppaatte ap:n ilkeästi. Siksikö koska hänen äitinsä myöntää katuvansa aborttiaan? Onko se jokin tabu? Luuletteko ettei sellaista tapahdu? Jossittelu ja katumus ovat inhimillinen osa ihmiselämää. On todella surullista, että sisaruksesi on kuollut, sekä myös se, että äitisi katuu aborttiaan. Suru on vain käsiteltävä ja menneisyyden tapahtumat hyväksyttävä ja mentävä eteenpäin.
[/quote]
Ap:n äitiä ei torpata, vaan ihmetellään ap:ta, joka märisee, kun hän on menettänyt sitä ja tätä. Osaako edes iloita, että on itse saanut elämän äidiltään lahjaksi, toivottavasti.
[/quote]
Märisee!? Mielestäni hän hieman haikeana pohtii haikeana että kuinka olisi voinut olla. Se on normaalia ja inhimillistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 21:36"]
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 18:13"]
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 15:30"]
Kylläpä te torppaatte ap:n ilkeästi. Siksikö koska hänen äitinsä myöntää katuvansa aborttiaan? Onko se jokin tabu? Luuletteko ettei sellaista tapahdu? Jossittelu ja katumus ovat inhimillinen osa ihmiselämää. On todella surullista, että sisaruksesi on kuollut, sekä myös se, että äitisi katuu aborttiaan. Suru on vain käsiteltävä ja menneisyyden tapahtumat hyväksyttävä ja mentävä eteenpäin.
[/quote]
Ap:n äitiä ei torpata, vaan ihmetellään ap:ta, joka märisee, kun hän on menettänyt sitä ja tätä. Osaako edes iloita, että on itse saanut elämän äidiltään lahjaksi, toivottavasti.
[/quote]
Märisee!? Mielestäni hän hieman haikeana pohtii haikeana että kuinka olisi voinut olla. Se on normaalia ja inhimillistä.
[/quote]
Mutta ehkä terveempää jossittelua on kuitenkin pohtia haikeana, millaista elämä olisi ollut, jos tämä onnettomuudessa kuollut sisarus olisi selvinnyt elossa?
Äidin aborttien pohtiminen on jo ihan toista luokkaa, IMO. Siihen sisältyy myös äidin syyllistämistä (olkoonkin alitajuista).
Ja joo, minun äitini on tehnyt aikoinaan ainakin yhden abortin, enkä ole asiaa sen kummemmin pohtinut. Eikä muuta suhtautumista äitiini millään tavalla.
Mitä ihmettä se minua liikuttaisi, jos äidilleni olisi tehty abortti? Hän on saanut yhden keskenmenon, pitäisikö sitä nyt nyyhkiä? Jokainen varmasti tekee abortin hyvästä syystä, ei niitä kukaan huvikseen tehtaile ellei ole ihan täysi idiootti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 21:50"]
Mitä ihmettä se minua liikuttaisi, jos äidilleni olisi tehty abortti? Hän on saanut yhden keskenmenon, pitäisikö sitä nyt nyyhkiä? Jokainen varmasti tekee abortin hyvästä syystä, ei niitä kukaan huvikseen tehtaile ellei ole ihan täysi idiootti.
[/quote]
Tässä tapauksessa ap:n äiti katuu valintaansa, joten onhan se vähän kurjaa.
Mun äidille on tehty 2 aborttia ennen kuin hän alkoi odottamaan minua. Olen vahinkolapsi, minäkin.. Ja toki olen tuota miettinyt. Mutta äitini on/ oli narkomaani, oli toki sen lyhyen ajan kun odotti minua, selvillä ja ajan ennen isäni kuolemaa (lin 1v silloin) oli myös selvillä.. sitten tosiaan isäni kuoli, äiti repsahti ja katosi vuosiksi.
Sen verran olen asiaa ajatellut, että olis ollut hienoa jos olis joku joka on minulle oikeasti osa perhettä, lapsuudenaikaista sellaista.. olisi samassa tilanteessa kuin minä ja joka ymmärtäisi näitä asioita joita tavallaan edelleen käyn läpi, yli 35 vuotta jälkikäteen.. Muille sukulaisille olen riesa, josta on pitänyt luterilaisen velvollisuudentunteen nimissä pitänyt huolehtia.
Mutta sinänsä en ole äitini abortteja surrut/ miettinyt, vaan ennemminkin olen tehnyt surutyötä menetetyn perheen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä ole vuosiin miettinyt asiaa, enkä silloinkaan ihan älyttömästi. Valitettavasti se on ihan EVVK, mitä äitini on joskus tehnyt, ei kuulu kuitenkaan minulle mitenkään.
No minusta se on asia joka ei minulle kuuluisi missään nimessä. Miksi sinua on tuollaisella tiedolla rasitettu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äidillä taasen on 7 lasta ja hän on todellakin uupunut matkan varrella pahasti. Itse oon monet kerrat miettinyt, että ehkä hän olisi voinut miettiä sitä aborttiakin, olisi sitten jaksanut olla vanhempi edes neljälle ensimmäiselle (esim). Mutta kun usko sanoo, että kaikki lapset on otettava vastaan... Tuloksena oli köyhä, masentunut, lastenhoitoon väsynyt ja oman uran menettämisestä katkeroitunut äiti. Ei sekään minusta kovin ideaali tilanne.
Tuskin äitisi on kovin kevein perustein tehnyt sitä aborttia.
Ja jos ei olisi tehnyt niin ehkä sinäkään et olisi syntynyt koska silloinhan äidilläsi olisi ollut ihan eri elämä.
Ja siitä katumuksesta...on helppoa olla jälkiviisas ja aikakin kultaa muistot eli varmasti monia abortti kaduttaa vaikka silloin se oli ainoa oikea järkevä päätös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti teki vuonna '97 abortin. Sain vahingossa tietää, eli äiti ei ole mulle sitä koskaan henkilökohtaisesti kertonut. En ole tuota asiaa sen kummemmin oikeastaan enää jälkeenpäin ajatellut, mutta silloin kun sain tietää, olin aika järkyttynyt. Mutta olisihan se outoa, jos mulla ja sisaruksillani olis nyt 16-vuotias pikkusisko tai -veli. En tuomitse äitini tekoa, hänellä oli siihen varmaan omat syynsä.
Miksi kukaan jossittelee elämäänsä noin rajuti kuin ap???
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 13:17"]
Miksi kukaan jossittelee elämäänsä noin rajuti kuin ap???
[/quote]
Ehkä sun pitäisi kokea sisaruksen menetys, niin voisit ehkä sitten tietää. Tai ehkä et halua, uskoisin.
Ap
Ap, kuvitteletko että tämä abortoitu sisarus olisi sitten korvannut sen kuolleen?
Jossittele, mutta tosiasiat tosiasioina. Jos mun isänäiti olisi vahtinut lapsiaan paremmin, niin mulla olisi yksi täti enemmän, ajatella niitä serkkuja joita ei koskaan syntynyt. Jos äidinäitini ei olisi juonut liikaa tanssiaisissa, niin enoni olisi jäänyt syntymättä.
Jos äitini ei olisi saanut keskenmenoa, minulla ei olisi sitä veljeä joka nyt on. Jos itse olisin hakenut katumuspillerin ajoissa, niin en olisi tämän lapsen äiti nyt.
Jos iskä-Hitler olisi vetänyt ajoissa pois, viisi miljoonaa juutalaista olisi jäänyt henkiiin.
Eletään tämänhetkisten tosiasioiden mukaan ja tehdään valinnat ja päätökset siihen perustuen. Todellisuuteen, ei jossitteluihin.
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 13:05"]
Mun äidillä taasen on 7 lasta ja hän on todellakin uupunut matkan varrella pahasti. Itse oon monet kerrat miettinyt, että ehkä hän olisi voinut miettiä sitä aborttiakin, olisi sitten jaksanut olla vanhempi edes neljälle ensimmäiselle (esim). Mutta kun usko sanoo, että kaikki lapset on otettava vastaan... Tuloksena oli köyhä, masentunut, lastenhoitoon väsynyt ja oman uran menettämisestä katkeroitunut äiti. Ei sekään minusta kovin ideaali tilanne.
[/quote]
Ketkä sisaruksistasi olisivat olleet hyviä abortoitavaksi?
Minun äitini teki abortin 70-luvun lopulla. Pikkuveljeni oli pahasti vammainen eikä olisi selvinnyt. Vaati äidiltäni todella paljon rohkeutta ja rakkautta tehdä se.
Muistan vielä kuinka isän kanssa odottelimme Naistenklinikan pihalla ja vasta silloin minulle valkeni että vauva ei tulekaan meille.
Onneksi sain muutamaa vuotta myöhemmin ihanan pikkuveljen <3
Äitini teki abortin ollessaan 41-vuotias. Olin itse varhaisteini ja tietysti täynnä pyhää vihaa yms, mutta nyt ollessani saman ikäinen ja saatuani omat lapseni vähän vanhemmiksi en tiedä mitä itse tekisin jos huomaisin olevani raskaana. En todellakaan ole mitenkään tuon parin viikon hurskastelun jälkeen ikinä ajatellut äitini tehneen kauheaa virhettä, isäni oli alkoholisti ja elämä oli muutenkin vaikeaa silloin.